Tuhlurin elämä on nyt kriisissä, ja toivon, että tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa ja elämään löytyy jokin uusi normaali. Joka tapauksessa tähän kohtaan haluan osoittaa kiitollisuutta.
Kävin taannoin kyläilemässä toisella paikkakunnalla asuvan henkilön luona. Näemme harvoin (puhelimessa juttelemme muutamia kertoja vuodessa), koska meitä yhdistävä tekijä on hänen tyttärensä. Olin kovin järkyttynyt, millaisessa kunnossa henkilö oli. Olemme suunnilleen samanikäiset, hän on minua ehkä noin 5 vuotta vanhempi, mutta nyt yhtäkkiä mimmille oli tapahtunut jotain. Aina niin simpsakassa kunnossa oleva henkilö oli yhtäkkiä lihonut aika paljon, ja kohta noin 25 vuotta jatkunut tupakointi todella alkaa näkyä kasvoista. Ääni oli muuttunut röökimuijan ääneksi ja koko lyhyen vierailun ajan mimmi kittasi siideriä. Tästä kokonaisuudesta tuli aika luotaantyöntävä, mutta yritin kohteliaasti kuunnella mitä sydämellä oli.
Kävi ilmi, että parisuhde oli väljähtänyt jo kauan sitten, oli ollut uskottomuutta ja ties mitä. Oma, markan keittiöpsykologin analyysi tilanteesta oli, että pitkään jatkuneena tilanne oli ajanut henkilön hakemaan lohtua ensin ruoasta ja sen jälkeen alkoholista. Lopuksi puhe kääntyi nykyhetkeen. Hän alkoi luetella, mitä kaikkea hän oli viime aikoina hankkinut (merkkitavaraa itselle ja tytölle) ja ihasteli käsilaukkuani jopa niin, että otti siitä kuvan ja lähetti kaverilleen (häpesin tilannetta in case you are wondering). Koska kyseinen henkilö ei todellakaan ole Suomen palkkaylimystöä ja on ollut viime talven lomautettuna samanlaisen uhan leijuessa jälleen pään päällä, aloin ynnätä mitä kaikki hänen kuvailemansa tavarat ja hankinnat maksavat. Yhteenlasku tulojen ja menojen kanssa ei täsmännyt, ei sitten ollenkaan. Eli on päästy tilanteeseen, jossa haetaan lohtua johonkin tunne-elämän puutteeseen ostamalla kauniita (lue kalliita) tavaroita. Millä näitä rahoitetaan jäi epäselväksi. Tiedän, että reippaasti lainaa hänellä kyllä on ainakin asunnosta.
Niin, ja siitä kiitollisuudesta: teen ristinmerkin joka kerta, kun ajattelen aloittamaani matkaa tuhluuksista "oman talouden hallintaan" pari kolme vuotta sitten. Käyttäytymiseni ja ajattelutapani on jo muuttunut, vaikka vielä ei ehkä perillä ollakaan. Se liudentaa tätä nykyistä alamäkeä, koska elämässä on tällä hetkellä ainakin yksi aspekti, jota ei tarvitse koko ajan murehtia. Samalla kontrolli omaan elämään tuo vakautta, jota tällä hetkellä todellakin kovasti tarvitsen. Olen jo pitkällä käsittelyssä tuon ostamisen vimman kanssa ja ylipäätään ylettömän tuhlauksen kanssa. Nyt mietin, voisinko olla tälle henkilölle jotenkin avuksi, emme kuitenkaan ole kovin läheiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti