sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Tautien välissä veroilmoituksen oikaisu

Meillä oli kivoja (ja halpoja) pääsiäissuunnitelmia, mutta sitten hyökkäsi kauhea lentsu ja kaatoi koko porukan. No ans olla, ei ole edellinen tauti vielä ohi, esim en vielä maista mitään kun tänään sitten alkoi nuorimmainen oksentaan. En olekaan vielä koskaan ollut oksennustaudissa flunssan aikana. Upeaa. Pitäisi olla aika mielenkiintoinen kombo, koska ei ainakaan maista mitään ruoan tullessa takaisin ylöspäin. Nenä ihan tukossa että mitenköhän sitä sitten hengittää kun pääsee rattia halaileen?

Kun lomasuunnitelmat muutenkin pilalla niin kävin perinteisesti miettimään, mitä HYÖTYÄ saisin eteeni tai hyödyllistä tekemistä ehtisin, ennen kuin täysiverisesti tauti on päällä. Hetken harkitsin käsi viinipullon korkilla, mutta sitten päätinkin tehdä veroilmoituksen oikaisun. Nykyään, näin vuokranantajana tahtomattaan se onkin se pakompi pulla. Ihan hyvä, tulee samalla katsottua millaisia oikaisuja sitä voisikaan tehdä ja tarkastettua kotitalousvähennykset.

Oma Vero Oma Palaute


Oma verosta tulee hyvä, kun sitä muutaman vuoden tuunataan, mutta vielä ei olla siellä. 2 tuntia väkerrettyäni netti pätkäisi (tai jokin nakkisormi oli siellä käynyt räpeltämässä ja tuloksena ehkä 30 sekunniksi yhteys poikki) ja koko 90 % täytetty ja täydennetty ilmoitus oli tiessään. Siis kokonaan, ei mitään välitallennuksia näköjään missään. Että ou jee. No, kolmas yrittämä toden sanoi ja sitten pääsin jo tulostussivustolle. Ai kun mahtavuutta, lähetän nivaskan eteenpäin vain huomatakseni tulostusversiosta, että eihän siellä esimerkiksi ole matkakuluvähennyksiä näkyvissä ollenkaan, tai ne näyttävät nollaa. Eli ei auta kuin käydä ensi viikolla chatin kimppuun, koska tulostuspuoli näyttää nollaa vaikka luvut miten näpytelty oikeaan paikkaan.

Hei veroheebot, seuraavassa versiossa toivoisin, että järjestelmä näyttäisi jäännösveron tai tulevan palautuksen määrän siinä vaiheessa, kun on lähettämässä eteenpäin verokarhulle. Ei haittaa, vaikka se ei olisi vielä se viimeinen sana. Kyllä jokainen ymmärtää, että ilmoitetut vähennykset ja oikaisut pitää vielä tarkistaa ja jos isket sinne maatalousyrittäjän verovähennykset ja kilometrikovaukset, vaikka et ole ikinä kehä III:sen ulkopuolella käynyt ja omistat vain polkupyörän, niin ei se jäännösverokaan tai veronpalautus se lopullinen summa ole. Vähän kuitenkin hahmottaisi, millaisista summista puhutaan. Saantipuolella se on tietenkin vain kiva ylläri eikä ehkä niin väliksi, mutta tänä vuonna Tuhluri pääsikin maksupuolelle ja nekin rahat pitää käydä ensin ansaitsemassa, varsinkin jos kovasti nousi ennakoidusta.

Lisäksi lomake oli jännittävän epäselkeä osasta kohdista ja oli vaikea paikallistaa vaikkapa työhuonevähennys. Olevinaan oli ohjeita siellä ja täällä, mutta itse otin käsiini viime vuoden ilmoitusohjeen, jonka mukaan menin täyttämään. Ja ilman sitä olisi jäänyt muutama kohta kokonaan laittamatta. Mutta kyllä se tästä, ensi vuonna jo sujuvammin.

4 tuntia siinä meni, ja nyt saatan ottaa sen ensimmäisen pääsiäislasillisen, jotta saan maksimaalisen kokemuksen kohta iskevästä norosta.
💩💩💩


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Taas virheenkorjausremontti ja miten siitä selvitään

Viime vuoden puolella tuskailin kallista remonttia, jonka jouduimme tekemään. Sen ehdin maksaa pois ja palautella säästötilin saldon yli katastrofirajan juuri ja juuri ennen kuin jälleen rysähti.

Näköjään vuodet ovat veljiä tässä suhteessa, että tänä(kin) vuonna joudumme paikkaamaan rakennusaikaista virhettä, ja sen hintalappu on kallis, hikoiluttava, viisinumeroinen luku. Lisäksi, korjaus on tehtävä nyt eikä ensi vuonna. Että mahtavuutta. Toki tässä samalla riitelemme rakennuttajan kanssa, josko hän tulisi vastaan esim rahallisesti. Toivottavasti saamme asian selvitettyä ja sovittua keskenämme ilman raastupaa.

Urakan ensimmäinen lasku on odotettavissa loppukesästä/alkusyksystä, seuraava mahdollisesti ensi vuoden alussa. Minulla olisi puskurissa nyt tuo oma osuus maksaa käteisenä, mutta silloin puskurini tyhjentyisi kokonaan. Siksipä otin laskimen käteen, ja näpyttelin itseni ulos suosta (eli puskuriin ei tarvitse juurikaan koskea. Minulla on rimakauhu nostaa sieltä mitään, koska palautteluun menee niin tuhottoman kauan aikaa). Nyt tietenkin se kohta mitä kaikki ovat odottaneet, miten sitten aiomme maksaa tämän tulevan laskun? Vinkki, ei visalla (koska luotto ei riitä! 😁).

Kattaaksemme kulut, kävimme puolisoni kanssa asiaan kuuluvan keskustelun, jossa ilmoitin, että haluaisin pitää puskurini koskemattomana. Siksi sovimme, että tänä kesänä emme tee perheen yhteistä kesälomareissua. Siinä on jo korvamerkittyä rahaa noin 3 000 - 4 000 €. Tämä päätös muuten ottaa oikeasti koville kun itsensä sellaiseen rytmiin on kerran totuttanut. Lisäksi, kiireisen arjen ja uran rakennuksen osalta tämä ei välttämättä ole se paras päätös lasten kannalta, koska kesälomareissuilla meillä on aidosti kaikki koko ajan tilanteissa läsnä ja rento fiilis. Nyt tuntuu, että ei ole lomaa ollenkaan. Ja luultavasti koko heinäkuun sataa kaatamalla ja keskilämpötila on +7. No niin, hieman lähti harhailemaan, mutta takaisin asiaan.
Lisäksi sovimme, että joka kuukausittainen ylimääräinen lainanlyhennys menee nyt tähän puskuriin seuraavat vajaa puoli vuotta.
Tadaa! Siinä se, mitä pitää tehdä ensimmäisen laskun eteen!

Toinen lasku tulee olemaan paljon pienempi kuin ensimmäinen, joten ehdimme sen summan säästämään puoliksi loppuvuonna samalla taktiikalla ja sitten laskun loppuosa katetaan puskurista tai mistä kumpikin nyt parhaaksi näkee repiä ne jäljellä olevat tuhatlappuset (eli minulla puskurista).

Kauneinta tilanteessa on toki se, että tämä suuresta summasta huolimatta tämä rahapuoli asiassa tuntuu kovin...uskaltaako sanoa ääneen...helpolta! Samalla puskurini pysyy lähes koskemattomana, JA lyhennämme asuntolainaa normisti koko ajan JA pystyn tässä sivussa siipaisemaan säästöön muutaman satasen joka kk koko vuoden.

Opit


Tilanteen konkreettinen oppi oli se, että ymmärsin puskurini olevan aivan liian pieni. Olinkin tätä jo vähän uumoillut ja täälläkin siitä marissut, mutta mitään järkevää tavoitetta tai ajatusta en saanut tämän ympärille rakennettua. Seuraava tavoite puskurin osalta on tuplaus, jonka jälkeen se pitää vielä kerran tuplata. Sen jälkeen voin hengittää hieman vapaammin, koska sieltä pystyy kattamaan vähän isommankin menon ja silti jää jotain tilille. Aikomuksenani oli keskittyä siihen puskuriin tänä vuonna vähän epämääräisellä tavoitteella, mutta kummasti se kirkastui näin pienen yllätyksen myötä. 

Toinen konkreettinen havainto oli se, että jos olisin yh-henkilö ja pyörittäisin arkea yksin nykyisillä spekseillä, olisin joutunut kattamaan noin 80 % remppasummasta lisälainalla. Tämä olisi helposti ollut noin 5 vuoden maksu-urakka ylimääräisine korkoineen kaikkien muiden kulujen lisäksi.

Kunnollinen puskuri auttaa eikä tarvitse panikoida yhtään mihinkään suuntaan, kun paska niin sanotusti iskee tuulettimeen. Ja jossain vaiheessa se iskee, usko vain hyvällä, mutta kyllä piti omassa elämässäkin kauan elää, ennen kuin pääsee tässä asiassa kokemusasiantuntijaksi.

Viisaudet


Asuntolaina kannattaa mitoittaa jo lähtökohtaisesti sellaiseksi, että siinä on joustovaraa. Itse olimme kaukaa viisaita, ja meillä on sellainen yhteinen laina, että kumpi tahansa voi maksaa kk-erät yksin, jos toiselle sattuisi käymään jotain. Siihen päälle sitten teemme fiksatulla summalla ylimääräisiä (ja myös kuluttomia) lyhennyksiä. Laina on toki pitkä kuin nälkävuosi, mutta olemme ylimääräisten lyhennysten myötä lyhentäneet nälkää jo 5 vuodella. Siihen olen tyytyväinen. Tänä vuonna ylimääräisiä lyhennyksiä ei nyt sitten tule, mutta ei haittaa yhtään, suunnitelma tulee käyttöön.

Asuntolainan yhteydessä kannattaa testata erilaiset korkoskenet. Vaikka nyt näyttää siltä, että matalien korkojen aika ei ole vielä ohi, niin todennäköistä on, että ne sinukin laina-aikanasi tulevat nousemaan. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Onnittelu Minnalle, ex-tuhlaajalle, nykyiselle monimiljonäärille!

Mitä minun keski-ikäiset, mutta vielä ikänäöttömät silmäni näkevätkään! Iltapulussa hehkutetaan entistä Tuhluria, josta on sulkeutunut oikein säästämisen ja sijoittamisen kuningatar. Nyt ei kannata käsittää väärin, saavutus on oikein hieno, ja hyvä homma kaikkinensa, mutta samalla juttu herätti epäilykset kahtaalla.

A) Retoriikka. Onkos Minna käynyt lukemassa Tuhluria ja ottanut omakseen allegorian laihdutukseen? Vai olemmekos Minnan kanssa keksineet saman asian, mutta vähän eri aikoihin? Tuhluri ei ole vastaavaan allegoriaan ennen itse keksimäänsä törmännyt, mutta ainahan kaikki on mahdollista alitajunnan ihmeellisessä maailmassa.

Minnalla on noin 6 vuoden etumatka Tuhluriin, ja nyt näin 3 vuotta tahineena ja kohta oman kukkaronsa herrana Tuhluri vilpittömästi onnittelee ja suuntaa orastavan kateuden piikin tuottavaan, oman kukkaron hallintaan tähtäävään toimintaan. En kuitenkaan tee sitä velkarahalla, en Visan enkä pankin. Siitä alla.

B) Harhaanjohtava markkinointi. Jotta noin vuodesta 2011 tähän päivään olisi päässyt jutun antaman mielikuvan mukaiseen elämään, niin olisi pitänyt vaurastua noin 6 000 €/kk. Siis vaurastua. Ei edes tienata. Tienistit pitäisi olla jotain 10 000 - 12 000 €/kk, jotta päästään noihin esitettyihin lukuihin. Eli koira piilee haudattuna siihen, (kuvassa Jake and the Fatman)

että Minnalla saattaa olla jonneenin verran velekoo esim noista 10 sijoitusasunnosta. Eli vipua. Jos ja kun se lama sieltä jossain vaiheessa iskee, ja velkataakka on se puoli milliä viiva milli, niin siinä on pikkuinen riski, että saattaa käydä ohraisesti. Erityisesti, jos nyt tulevissa eduskuntavaaleissa päästämme SDP:n ja vasemmistoliiton hallitukseen perseilemään niin sitä ei tiedä millaisia uusia veroja näille ahneille kapitalistiasuntosijoittajille keksitään ja jos lamaa pukkaa, niin miten paljon asuntojen arvo romahtaa. Samalla voi romahtaa vuokratulot, jos asuntoja yhtäkkiä pilvin pimein tarjolla ja pakko alentaa vuokraa, jotta saa edes jotain tuloja. Nämä tulot eivät välttämättä kata nousseita korkoja ja lainan lyhennyksiä.

Homman vaikeus on siinä, että nämä vaurastumistarinat ovat oikeasti tärkeitä. Tämä oli minulle tärkeä juttu siinä mielessä, että joku muukin on elänyt tällaista vastaavaa elämää kuin allekirjoittanut, ja on onnistunut vivuttamaan itsensä siitä suosta ulos. Minulla on vielä prosessi pahasti kesken eikä velkavipu kuulu käytettyihin työkaluihin. Tarinat ovat tärkeitä myös siitä näkökulmasta, että levitetään kansankapitalismia ja näytetään onnistumisia, jolloin säästämisen kipinä saattaa syttyä siellä punaisimmankin perheen vesassa.

Samalla, nämä tarinat ovat vaarallisia. Jos joku töhöpää nyt hieman löysällä mentaliteetilla iskee itsensä löysään hirteen ostamalla 10 vuokra-asuntoa lainaamalla tappiin saakka ja takaamalla seuraavan lainan edellisellä, velalla ostetulla sijoitusvuokra-asunnon arvolla, niin siinä on kuulkaas sellainen korttitalo, että ei tarvitse olla kuin kova Brexit, niin esimmäiset kaatuvat.