tiistai 25. lokakuuta 2022

Asuntolainaa enää kymmeniä tuhansia! Eli 99 999 €

Aamulla kävin pankissa ihailemassa asuntolainanlukuja ihan vain sen takia, että tänään asuntolainan lyhennyksen myötä asuntolainani tipahti 6 numeroisesta 5 numeroiseen. Käytännössä 99 999 €, mutta kyllä silti hymyilyttää. Asuntolainaa on makseltu koko naismuistin ajan, mutta olen odottanut tätä merkkipaalua. Tuntuu heti helpommalta hengittää, vaikka korkojen nousu kyllä nostaa kk-erää ensi kuussa, kun korontarkistus on edessä.

Asuntolainamme on pitkä ja kapea kuin nälkävuosi (eli siis kk-erä on aika pieni), jotta se antaa liikkumavaraa elämässä ja kestää mahdolliset elämän kolhut ilman säätöä. Olen aina sanonut, että minulla on asuntolainaa niin kauan kun Putler naapurissa on vallassa. Nyt todella toivon, että Putler tipahtaa mahdollisimman pian, ja etsin itselleni uuden vertauskuvan. Ehkä Kiinan XI on osuvampi?  

Joka tapauksessa kävin laskemassa jäljellä olevat erien määrän ja säädin ne maksuerät verkkopankissa. Haluan, että myös maksueriä ei ole jäljellä satoja, vaan kymmeniä. Tämä tarkoittaa samalla, että lainaa pitää lyhentää ylimääräistä joka vuosi. Nyt tämä on minulle myös henkisesti ok, koska en halua olla haudan partaalla ja vielä maksella omaa asuntoa pois, ja lisäksi sen takia, että korot ovat nyt nousussa ja haluan maksaa lainaa pois aiemmin.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Asuntosijoittamisen sietämätön paino

Ihanan loman jälkeen takaisin sorvin ääreen avautumisen kera. Jos et jaksa ollenkaan sellaista, niin ohita. 

Olen hieman tahtomattani asuntosijoittaja, koska olen toisen polven asuntosijoittaja, ja pari asuntoa on tullut minulle perintönä. Olen tietenkin ikuisesti kiitollinen, että vanhempani (oikeastaan äitini) ovat olleet hereillä asuntosijoittamisen kulta-aikana, ja tarjoavat nyt lapsilleen velattomia sijoitusasuntoja, joita hoitaa ja kenties majoittaa omat lapset opiskelujen aikana. Vuosia asuntosijoittajana on nyt takana 4 (joista 2 pandemiavuotta), ja jotain olen näiden vuosien aikana oppinut. Keväällä teimme keittiöremontin yhteen yksiöön, ja siitä on otettu vaikutteita tähän postaukseen. Osaan rehellistä puhetta, joten sellaista inhoarkirealismia tarjoilen tässäkin.

1. Asuntosijoittaminen on työläämpää ja vaativampaa kuin osakesijoittaminen

Asunnon jatkuva fiksaus 

Asunto kuluu koko ajan, ja jokaisen vuokralaisen jälkeen pitää vähintään ne lasikuitutapetit maalata uudestaan kalmanvalkoiseksi. Suurimpia kuluja ovat tietenkin keittiörempat, putkirempat, kattorempat, lämmönvaihtimen rempat, maalausrempat, rempat....

Pitkään vallalla ollut "one size fit all" korkeakiiltoinen, valkoinen keittiö on vihdoin saanut väistyä iloisempien ja rohkeampien värien tieltä, mikä on hienoa. Mutta värit jakavat mielipiteitä, ja kovin persoonallista ei saa niin helposti kaupaksi. Toisaalta, se saattaa tuntua kodikkaammalta ja pidentää vuokra-aikaa, kun oikea ihminen astelee ovesta sisään. Toisaalta, vuokralaisten välissä saattaa olla pidempi aika kuin neutraalissa. Osa vuokranantajista on lähtenyt värikkäämmälle tielle. Tässä kannattaa huomioida, että keittiötä ei yleensä päivitetä kuin kerran 20 - 30 vuodessa joten niitä murrettuja värejä pitää sietää vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun trendi on vedetty vessanpöntöstä alas. Itse valitsimme valoisaan yksiöön varman harmaan ja turvallisen valkoisen.

Jokaisella pysyy varmasti maalipensseli kädessä, mutta jos on fiksattavaa sen yli, jälleen pitää hankkia ammattilainen asialle, jolloin toimitusajat voivat venyä ja työ taatusti maksaa. 

Keittiöremppa on lähes pakko tehdä asunnon ollessa tyhjillä, ja yleensä vähän jotain isompaa on helpointa tehdä asunnon ollessa tyhjillä. Ja jokainen tyhjä kuukausi syö tuottoja aika hurjasti.  

Vuokralaisen valinta 

Meillä on ollut periaate, että ensimmäinen sopiva saa asunnon. Yleensä näyttöjä on kuitenkin sellainen 5 kpl, joskus jopa enemmän (esim korona-pandemian aikana). Järjestelyt ja aikataulutukset vie oman aikansa. Erityisen mehukasta tämä tietenkin on, jos asunto ei sijaitse vieressä, vaan jopa ihan tuntien matkan päässä. Silloin iloinen asunnon omistaja voi hieman sadatella, jos potentiaalinen vuokralainen tekee oharin tai valehtelee näytössä. Kyllä se hieman aina jännittää, kun vasta remontoidun asunnon avaimet annat vuokralaiselle, vaikka miten olisit tsekannut taustat yms. Kauhujutut päätyvät aina iltapäivälehtien lööppeihin. 

Tässä voi mennä täysin poskelleen, ja pahimmillaan riskien realisoituessa tappiot ovat kymmeniä, jossain tapauksissa jopa satoja tuhansia euroja. Tässä vaiheessa tarvitset myös ammattimiesten ja -naisten apuja, aikaa ja rahaa kuluu. 

2. Tuotot ovat suuremman työn takana ja hajauttaminen vaikeampaa

Moni tuijottaa vuokratulotilin saldoa, katsomatta sen pidemmälle tuottoprosenttia. On totta, että esim muutaman satasen kk-tuotto asunnosta vastaa jo kohtuullisen isoa osakesalkkua. Mutta jos lähtee pankin tiskille tuulen huuhtoma peba vilkkuen, niin luultavasti lainaa on silloin otettava maksimimäärä.  Arvonnousu asunnosta on arpapeliä. Mitä silloin jää käteen, jos joutuu pakkorakoon velan takia ja asunto onkin myytävä?

3. Asuntosijoittamisessa on koko ajan kuluja 

Tyhjät kuukaudet maksavat. Myös täysistä kuukaisista omistaja maksaa veroa, vastikkeita ja mahdollisesti muitakin maksuja. Korona-aikana vuokralaiset ovat hallinneet markkinoita ja moni asuntosijoittaja on laittanut luukun myyntiin, koska yhtäkkiä onkin tullut tilanne, jossa kulut ylittävät tuotot eikä parannusta tilanteeseen ole näköpiirissä, koska vuokralaisia ei ole ollut markkinoilla.

Vs. osakesijoittaminen

Salkkua voi puljata, jos tahtoo, mutta ei ole pakko. Kukaan ei tule kommentoimaan salkkuasi ja olet koko ajan 100 % pallon päällä. Voit vaihtaa strategiaa lennosta, vaikka aika yleisesti kerrotaan, että tekemättä mitään on paras. Vaivannäkö tehdään siinä vaiheessa, kun valitaan osakkeet salkkuun, ja jos ei halua sitäkään vaivaa nähdä, sijoittamalla indeksiin todennäköisesti onnistut. 
 
Lehdissä on vähän väliä juttua ketjutetusta asuntosijoittamisesta, jossa yhden asunnon arvolla otetaan uutta lainaa toiseen. Osa on päässyt ketjuttamaan jopa 100 asuntoa. Tuo elämäntapa ei ole heikkohermoisille. Mutta osakesijoittamisessa et todennäköisesti pysty vivuttamaan itseäsi korviin saakka ja kk-säästämällä varallisuus karttuu kuin varkain ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

Näin lyhyenkin kokemuksen jälkeen voin sanoa, että olen enemmän osaketuhlureita. Sijoituksissa on hyvä olla hajautusta, ja sillä moni perusteleekin oman asuntosijoituscasensa.

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Tuhlurin ensimmäiset sijoituksiin hävityt rahat

"Mutta sijoittamisessa voi hävitä kaikki rahat!" Tämä on ehkä se suurin pelottelu ja puskista huutelu ja yksinkertaistus, mitä yleensä sijoittamisesta mitään tietämättömät pölvästit viljelevät. Totta toinen puoli, mutta samalla tuollainen tilanne on äärimmäisen harvinaista ja riskiä voi alentaa hajauttamalla.  

Tuhlurilla hassunhauskasti kävi niin, että mikään suora sijoitus ei ole ottanut Venäjä-riskiä, mutta rahastosijoitus on. Eli se hajauttamiseen erikoistunut sijoituspuoli. (Oh, the irony). Nimittäin, Tuhlurilla oli eläkerahaston kulmassa osa Venäjää, ja nyt ne rahat ovat jumissa siellä, en saa merkintää pois vaikka haluaisin ja pankin sedän kanssa asiasta miekkailtiin. Käytännössä nämä pennoset ovat menetettyjä, mutta onneksi ne ovat juuri sitä, pennosia. Rahaston muiden valintojen kautta kokonaisuudessaan eläkesäästö on tuottanut ihan ok, ja nuo minunkin Ryssijöille hävityt rahani menevät muiden osuuksien tuotoista, vähentäen niitä. En siis teknisesti edes ole hävinnyt pääomaa, mutta toki tämä hiljalleen alas valuva karhumarkkina uhkaa niin tehdä.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa on tuonut minulle myös uudenlaiset arvovalinnat. Salkustani ei löydy yhtiöitä, jotka vielä operoivat naapurissa, vaikka esim Nestlettä olen jossain vaiheessa miettinyt. Suomalaisista firmoista Venäjällä operoi enää Nokian Renkaat, ja ne ovatkin totaalibannissa, niin omassa autossa kuin salkussa taannoisen perseilyn takia. Toisaalta taas asekaupat eivät ole minulla enää ESG-bannissa. Äkkiä muuttuu mieli kun herää uuteen realiteettiin.

 Merja Mähkä on puhunut aiheesta viisaita sanoja, käykää kuuntelemassa. Ja nyt, toivotan hyvää kesää!

 

tiistai 31. toukokuuta 2022

Osakesäästäjä kiittää osingoista

Tuhluri kuuluu niihin toppahousuihin Suomessa, ketkä rakastavat osinkoja. Tänään Sampo maksoi super-osinkonsa, ja päätin katsoa, millaista osinkoa olen tämä vuonna tähän asti keränny, kun suurin osa omistamistani yrityksistä on jo maksaneet. Lockheedilta tulee kvartaaliosinko, joten lisäsin sen tietysti  etukenossa laskutoimitukseen. 

Tämän vuoden saldo osingoista on seuraava:

+ 317.18 € osinkoa, joista vero jo maksettu (arvotilit)

+ 149.57 € osinkoa, joista ei ole veroa vielä maksettu (juustotili)

=  466.75 €. 

Tuo on jo kuulkaas rahaa. Tässä pari vuotta sitten kirjoittelin osinkotavoitteita, tuolloin merkinnyt tavoitteeksi 2 500 € per kk, mutta vaatimattomaan tyyliini olin todennut, että myös 2 000 €/kk pärjäilee, jos on velaton. Heh.  Noh, ensimmäinen viikko plakkarissa, joten kuten. Seuraava minitavoite on tosiaan päästä tonnin vuosiosinkoon. 

Muokkaus: olin aivan unohtanut Konecranesin osingot, joten ne on nyt lisätty laskelmaan. Fuusion peruunnuttua en muistanut ollenkaan, että osinkopolitiikka meni uusiksi ja päätös tulee vasta nyt yhtiökokouksessa. Maksu onkin jo kesäkuussa. Tehokasta.   

Nuo taidan sijoittaa eteenpäin googleen, kun split kesäkuussa tulee. Ehkä. Vastuunvapauslauseke: Ei suositus. 

torstai 12. toukokuuta 2022

Karhumarkkinassa? Eli paras aika aloittaa sijoittaminen

Johan on aikaa vierähtänyt blogin viime päivityksestä. Tänään, suomalaisuuden päivänä voimme onnitella Suomea päätöksestä hakea puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä. Se vakauttaa myös Suomea taloudellisesti. Mutta mennään sitten asiaan ja otetaanpa tähän väliin salkkukatsaus kaikista posseista. 

  1. Jenkkisalkku. Jenkkimarkkinoilta kävin ostamassa sitä Visaa vihdoin alkuviikosta, kun kurssi laski 200 dollariin. Olisi kannattanut odottaa, kurssi kävi 190 dollarissa, mutta on sieltä hipsulleen palannut, mutta edelleen muutama prosentti ostoista miinuksella. Jenkeistä tuli lupaavaa dataa visan omistajan kannalta. Ilmeisesti kotitalouksien säästöt on jo käytetty ja nyt on kulutusluottojen markkina alkanut jälleen nousta.

    Jenkkimarkkinoilla puuhaaminen on sen verran tyyristä lystiä suurien välityskulujen takia, että kannattaa harkita tarkasti, mitä siellä tekee ja milloin. Kesäkuun ostoiksi ajattelin Alphabetia, kun siitä tulee split. Jos olisin massikeisari, ostaisin googlea jo nyt, mutta kun en ole (yhden osakkeen hinta on nyt noin 2500 dollaria jos et tiennyt), niin joudun odottamaan splitiä, jolloin voin hikisellä tonnilla ostella lappusta muutaman kappaleen. Syyt ostaa nyt olisi seuraavat: arvelen, että kurssi nousee hieman splitiä kohden, ja taatusti splitin jälkeen, kun kaltaisillani toppahousuilla on siihen jälleen varaa.

  2. Juustosalkku on nyt miinuksella noin 20 %. Tämähän on siitä ärsyttävää, että jos nyt realisoin nuo tappiot, niin ne jäävät minulle takkiin ikuisiksi ajoiksi eli siihen asti, että lopetan tilin. Eli, mitä sinne ostan, siellä ne pysyvät. Tänne olen ostanut Konetta (dipistä, uusi tuttavuus minulle), Konecranesia (miinuksella sen 20 %), Wärtsilää (miinuksella 20 pinnaa), Spinnovaa (miinuksella 30 pinnaa), UPM (plussalla 7 %). Olen alentanut keskihintaa, aina kun kukkaro on antanut myöten, ja esim Wärre on minusta törkeästi alihintainen. Samoin Konecranes, mutta kurssikehitys voi olla mihin suuntaan vain lyhyellä tähtäimellä. Ja, monen asiantuntijan mukaan karhumarkkina on alkanut, jolloin salkku sulaa pikkuhiljaa, ja tätä voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.

  3.  Suomisalkku. Tälle en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Arvo-osuustiliin pohjautuva salkku koostuu 45 % Sammosta, sen jälkeen CapMan ja jotain muuta sälää. Sammosta myin yhden kalliilla ostetun erän, joka oli sattumoisin se ensimmäinen ikinä ostamani erä Sampoa. Salkun myynnithän tapahtuvat FiFolla eli first in first out.  Nyt ostokseni Sammosta on alle 35 € keskihinnan, ja olen siihen tyytyväinen.

Miksi nyt olisi hyvä aika alkaa sijoittaminen? 

Monet kavahtavat laskumarkkinaa, mutta Juustotilin osalta olen onnistunut ostamaan ensin kalliilla, ja sen jälkeen laskeviin kursseihin. Jatkan ostojani valitsemillani osakkeilla, joten kun kurssit sitten joskus - ja toivottavasti - nousevat yli ostohintani, voin realisoida ne kalliilla ostamani (FiFo), ja jättää ne halvalla ostetut muhimaan ja kasvamaan osinkoa/arvoa. Tiedostan, että tässä voi mennä pitkänkin aikaa, tai tätä ei välttämättä tapahdu. Siinä tapauksessa osakkeet kelluvat juustolla, ja jäävät perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Edelleen sijoitushorisonttini on pitkä noin 25 vuotta, kunnes se mahdollinen pieni eläke sieltä tupsahtaa, jos sinne asti sätkyttelen. Toiveissa toki on, että pystyisin vielä eläkkeelläkin sijoittamaan, on tämä sen verran hauskaa puuhaa sekä lasku- että nousumarkkinassa.

torstai 3. maaliskuuta 2022

Venäjän aloittama sota Ukrainassa

Järkyttävää pahutta tapahtuu nyt Euroopassa. Tällä hetkellä ajatukseni ovat Ukrainassa ja ukrainalaisissa, mutta auttamatta pohdin myös itänaapuriamme. Sen alistuneissa, diktaattorien varjossa kasvaneissa ihmisissä, oligarkeissa, systeemin vioissa. Tieto on valtaa, ja tässä näemme vapaan lehdistön merkityksen. Venäjällä tämän postauksen tekemisen jälkeen miliisi olisi ovella vartissa. 

Vihaan venäjän sotilaita, mutta samalla säälin heitä, suurin osa ei tiedä minne heidät lähetetään ja miksi, eikä perillä olekaan vastassa narkomaanihomoja ja natseja, saati tavallisia ihmisiä lippujen, hurraa huutojen ja kukkien kera. Ukrainan presidentti on sankari, ja ukrainalaiset näyttävät talvisodan henkeä.

Suomalaiset ovat olleet järkyttävän naiiveja ja sinisilmäisiä, ja nukkuneet Ruususen unta 80 vuotta. Tuhluri on nyt NATOn kannalla, jokainen voi halutessaan osallistua kansalaisaloitteisiin, joita viuhuu vauhtia pari päivässä. Seuraavissa vaaleissa äänestä huolellisesti. Jokainen ääni vaikuttaa.

Sanomattakin selvää, että helmikuun ja maaliskuun hyväntekeväisyyteen varatut rahat menevät Ukrainalle. Helmikuussa SPR, maaliskuussa Unicef. Lisäksi pakkasin jo kassin lasten vanhoja, mutta hyviä talvivaatteita avustusta varten. Ehkäpä pari pehmoa kelpaisi myös tänne tulijoille. Sen enempää ei rahasta tässä postauksessa puhuta, mutta seuraavassa ehkä.

Olen ylpeä suomalaisuudesta, eurooppalaisuudesta, demokratiasta ja tasa-arvosta. Pidetään niitä jatkossakin arvossa, ja puolustetaan niitä, sillä vaihtoehtoinen tie on Pohjois-Korea. Todella, tämä ei ole liioittelua. Talouspakotteet tulevat iskemään venäläisiin, ihan jokaiseen, ja edessä on vääjäämättä talouden romahdus, mahdollisesti nälänhätä, mutta ainakin toivottomuus, kurjuus, epäluulo ja ankeus. Maasta ei pääse pois, ja jos pääsee, venäläisiin ihmisiin suhtaudutaan kylmästi ja epäluuloisesti maailmalla, koska arvet ovat syvällä ja parantuvat hitaasti. 

Tee se, minkä voit auttaaksesi. Älä trollaa tai levitä valeuutisia, avusta rahallisesti jos pystyt. 

Rauhaa.

Slava ukraini!

perjantai 4. helmikuuta 2022

MIKSI säästää eläkeikään ja vanhuuden vuosiin vaikka saisitkin mukiin menevän eläkkeen?

Niin, välillä ihan fiksuillakin ihmisillä ei yhdistä ja muumi eksyy matkalla laaksoon. Kuten nyt Tuhlurilla. Olen osittain toistanut muiden hokemaa mantraa, että pitää olla rahaa eläkkeellä ja vanhuudessa. Joo joo, kyllä. Mutta. En ole aiemmin miettinyt tätä sen tarkemmin, että mistä palikoista tämä oikein koostuu. 

Tällaisen nollainflaatioajan aikana asia on varmasti ollut pimennossa muillakin, mutta tosiaan, eläkkeisiin ei ole tulossa korotuksia. Nuorimmat ei toki usko koko eläkejärjestelmän tuottavan heille yhtään mitään, ja siksi he sijoittavat ja säästävät. Voi niitä, jotka ovat koko elämänsä pienipalkkaisissa töissä ja vetävät tilipäivänä "koko paskan sileeks" (😘 Petri Nygård). 

Viimeiset vuodet ovat olleet eläkeläisten juhlaa, koska inflaatio on ollut nollan tuntumassa tai maltillisessa 2 prossassa lähes 10 vuotta. 2012 eläkkeelle jääneet ovat saaneet nauttia euronsa arvon, no jos ei nyt ihan säilymisestä, niin maltillisesta alenemisesta. Välillä on jopa pompattu taas ihan plussalle. Nyt kun tankillinen peruslöpöä maksaa jo 100 €, vaikka vuosi sitten saman tankin sain 60 €, niin kyllä se hirvittää jo ihan työssäkäyvääkin. 

Tästä aasinsillalla säästämiseen ja sijoittamiseen. Työuran aikana kannattaa säästää ja sijoittaa, jotta tätä rahaa voi sitten käyttää, kun inflaatio syö joskus 10 vuotta sitten myönnetyn eläkkeen, johon ei ole korotuksia näkyvissä. Osa osakkeista on ajateltu olevan myös inflaatiolta "suojassa", tai vähintäänkin euron arvon pitävinä. Tätä kohden.

Mutta nyt tärkeimpiin asioihin, eli laskiaispullaa ja runebergintorttua!