Osakesalkun tuotto 1/3/5 v.

Keväällä tulee suorissa sijoituksissa täyteen 5 vuotta. Saman aikaa on Tuhluri ollut oppimiskäyrällä sijoittamisessa (lue, virheitä tullut tehtyä). Kuulun facessa yhteen sijoitusryhmään, ja siellä joku juuri aloittanut kyseli millaisia tuottoja muut sijoittajat ovat pidemmällä aikavälillä saaneet. Sen innoittamana etsin omasta pankistani tuottokäyrät. Ne olivatkin oikein mielenkiintoiset. (Ja joo, löysin ne nyt vasta! 😂)

No, kovien jätkien mielestä on kingi jos "biittaa indeksin" eli tuotot ovat suuremmat kuin indeksin tuotto suorissa osakkeissa per vuosi.

Tuhluri on täten julistettu kingiksi. 

1 v. tuotto oli 76 %

3 v. tuotto oli 107 %

5 v. tuotto nähdään keväällä, mutta nyt tammikuun puolessa välissä salkku on 183 %. 

Tänä aikana indeksi on noussut 50 %, joka sekin on ollut oikein hyvä tuotto 5 vuoden aikana. 

Tulee varmasti tuottojen suhteen muunlaisiakin vuosia, mutta se ei haitta. Olen täysin hurahtanut tähän lajiin.

Tammikuun osakemyynnit (ja miksi myin vaikka yleensä vain ostan)

Tänään on ollut niin jännittävä päivä, että pakko oli tulla purkamaan tuntoja blogiin heti. En näköjään ollutkaan päivittänyt salkkuni suoriutumista viime vuodesta, joten laitetaan sekin tähän heti alkuun:  

TADAA vuosi 2020 mentiin + 50 % tuotolla! (Paras vuosi ikinä, suoria osakesijoituksia takana nyt 6 vuotta).

Nokiat ja Reveniot laitaan

Eilen, ainakin osittain Redditissä tapahtuneen tahallisen ja käsittääkseni kohtuullisen laittoman kurssinostatuksen myötä salkkuni huonoin suoriutuja Nokia nousi plussalle ja sitä myöden kaikki salkussa olijat olivat vihdoin plussalla. (Yleensä on ihan tavallista, että jokin on plussalla ja jokin osake on miinuksella, sen takia kannattaa hajauttaa). Salkkuni toiseksi paras suoriutuja oli Revenio, jota ostin korona-dipistä, ja joka oli noussut + 92 % tähän päivään mennessä eli 9-10 kuukauden aikana.

Nokia 

Tänään päätin siipaista Nokian laitaan (eli myydä kaikki myyntihetken markkinahinnalla, voin myös myydä rajahinnalla, jolloin se menee tarkasti määritellyllä hinnalla, jos markkina määriteltynä aikana nousee siihen) ja nyt on aika kevyt mieli. Sain Nokiasta voittoa noin 15 %, ja ne varat on nyt arvo-osuustilillä odottelemassa seuraavaa sijoituskohdetta. Nokia petti pahasti Surin aikana, viimeinen niitti oli tuo osinkojen poistaminen, vaikka se päätös tietenkin tuli akuuttia kassakriisiä potevalle yritykselle tarpeen. Uskon, että Nokiassa on nyt osaava johto, joka tekee tarvittavat toimenpiteet, mutta itse siirryn katsomoon ihan mielelläni. 

Revenio

Revenio oli herätemyynti (tämä termi on muuten jotain aivan käsittämätöntä Tuhlurille 😁). Kurssi on tänään ollut yli 50 € ja osake reippaasti yliarvostettu. Arvostuskertoimien mukaan kestää sellaisen +60 vuotta, että Revenion liikevaihdolla kiritään tuohon osakkeen arvostustasoon. Siinä vaiheessa Tuhluri jo pukkaa horsmaa. Se oli myös salkkuni toiseksi suurin sijoitus, joten sen painoarvo oli aika suuri eli jos kurssi olisi voimakkaasti laskenut, se olisi heiluttanut koko salkkua. Mietin myyntejä aika kauan ja kipuilin tämän kanssa. Mitä jos Revenio onkin uusi Kone? Ja täytyy tunnustaa, että tässä vähän peesasin, seuraamani analyysitalo Inderes myi salkustaan Reveniot aiemmin tänä vuonna ja myös muutama seuraamani sijoittaja on myynyt k.o. laput viimeisen parin kuukauden aikana. Hyppään Revenion kyytiin takaisin, kun osake on vähän maltillisemmin arvostettu. Hienot tuotteet, hieno talo ja hyvä johto.

Käteispaino

Viime keväänä opin konkretian kautta, miksi Aina Pitää Olla Käteistä Rahaa.
Aina. 

Ostin iloisesti korona-dipistä, kunnes käteinen loppui aivan heti enkä pystynyt kahmimaan niin paljon kuin olisin halunnut. Ja kun osakkeihin varatut rahat loppuivat, olo oli kuin katsoisi Stokkan jouluikkunaa. Kaunista menoa, mutta minä en ole osallisena, vaan ikkunan ulkopuolella.

Siitä lähtien ja tähän päivään saakka salkun käteispaino oli 2 %. Näiden myyntien jälkeen salkun käteispaino on nyt 30 %. Lisäksi suunnitelmissa on siirtää muutama satanen kuukaudessa jokaisesta palkasta. Nuo fyffet odottavat nyt jotain markkinahäiriötä (esim dippiä) tai sitten vain hallitusti lähden ostamaan haluamiani osakkeita pikku hiljaa. En ole vielä päättänyt. Koska myin kahdelta toimialalta, salkku on aika tiivis ja haluan hajauttaa enemmän siten, että sijoitan uusille toimialoille.  Kiikarissa on tällä hetkellä Stora ja UMP, Sanoma, Yleiselektroniikka, mutta nämä saattavat muuttua, kun mennään kevättä kohden. 

(Mikään näistä toimistani ei ole sijoitussuositus).

Kun 3 300 €/kk ei riitä Sadun menoihin ja 10 ajatusta siitä

Tuhluri kirjoittaa tämän jutun keittiöstä ja muistelee lämmöllä psykologian opintoja lukiossa. Tuhluri on valmis ruotimaan, koska on noin kerran elämässään päässyt tilistä toiseen. Enivei, tämä artikkeli on tullut vastaan nyt muutamankin kerran sosiaalisen median kuplassani, ja ajattelin sen jakaa tähän sekä kirjoittaa muutaman ajatuksen. Olenhan entinen Satu, vain hippasen suuremmalla (tällä hetkellä, elämä on arvaamatonta) kuukausipalkalla. 

Me Naiset: 3300 e/kk ei riitä Sadun menoihin – asiantuntija neuvoo, miten rahat saa riittämään tilipäivään asti

Ajatus 1: Olin kuin Satu, en juuri stressannut tulevaisuudesta eikä mitään jäänyt säästöön. Elin halusta toiseen ja ostin mitä halusin Visa-luotolla. Kuten Satu, stressasin kuitenkin sitä, että viikko ennen palkkaa tilillä ei ole pennin pyörylää ja miten suu pannaan, jos vaikka lapsi tarvitsee akuutisti lääkäriä tai lääkkeitä.

Ajatus 2: Ensi näkemällä palkka 3 300 €/kk pitäisi riittää kuukaudesta toiseen (vaikka eihän se+  Tuhlurillakaan riittänyt. Tämä oli jälleen yksi herätys Tuhlurille!)

Ajatus 3: Kestää yllättävän kauan saada se oma puskuri kuntoon. Ja vielä kauemmin, että on säästänyt kasaan lomaan tarvittavat rahat. Jos Satu eläisi vuodenkin kurinalaisesti, hän olisi lyhentänyt luottokortit ja säästänyt kasaan sen verran, että ei tarvitse luottokorttia enää lomiin. Toinen vuosi säästäväisesti ja sen jälkeen voisi palata entiseen elämään, mutta nyt ilman luottokorttilaskuja ja puskurissakin olisi jotain.

Ajatus 4: Luottokorttivelkaa on tuhlurin tyyppisillä tyypeillä aina, jos ei keskity ja aktiivisesti tee töitä itsensä kanssa. Tiedän tämän vuosien kokemuksesta. Lisäksi jutussa Satukin sanoo, että tuntee monta, joka elää luottokorttikierteessä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kuten Tuhlurikin teki.

Ajatus 5: Mieluummin taloudellinen mielenrauha kuin sokerihumala. Satu elää mieluummin nyt kuin säästää ja eläisi sitten joskus, mutta Tuhluri on kasvumatkallaan huomannut, että nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Tuhlurikin elää oikein mielellään juuri nyt ja heti eikä huomenna, mutta speksit pitää olla kunnossa. Valitsen mieluummin niin, että matkaan ja huvituksiin on säästettynä etukäteen, niihin ei käytetä luottokorttia kuin varaustilanteessa. Lisäksi lomat ja huvitukset saavat viedä vain tietyn %-osuuden käteen jäävästä vuosinettopalkasta. Minulla se on 4-5 %. Jos on lisäksi puskuri kunnossa niin matkallakin ja huvituksissa on rauhallisempi mieli. Ostoksia Tuhluri puntaroi paljon tiukemmalla seulalla ja budjetti ei ylity (no tämä voi olla vielä toiveunta, mutta se jääköön nähtäväksi, kun matkustamaan jälleen joskus pääsee vauhtiin). 

Ajatus 6: Sadulla menee todella paljon korkoihin rahaa kuukaudessa. Luottokorttiyhtiölle kannatava yhtälö. Noin niin kuin esimerkki, niillä koroilla maksaisi rakennekynnet ja huollon kerran kuukaudessa, mutta kannattaa kurkata ajatus 9. 

Ajatus 7: Tunneostaminen. Sitäpä se ostelu on Tuhlurillakin ollut, ainakin osittain. Jos jollakin on vinkata jokin hyvä kirja tunneostamiseen tai blogi tai verkkojulkaisu, niin kommentoi alle. Itse en meinaan löytänyt mitään järkevää Interwebin ihmeellisestä maailmasta. 

Ajatus 8: Jos kaikki luottokortit ovat tapissa ja tilillä ei ole mitään ja vaikka pesukone hajoaa, niin mitähän Satu sitten tekee?

Ajatus 9: Takuusäätiön neuvoista puuttui yksi oleellinen, eli sijoittaminen. Jos rakennekynsien hinnan (noin-arvio) laittaa sijoituksiin, 2 vuoden päästä Sadulla olisi vaatimattomalla 4 % tuotolla yli 2 600 €. 5 vuodessa summa on kasvanut 6 700 €, ja 10 vuodessa 15 000 €. Jos tuotto on läpi vuosien tuo vaatimaton 4 % ja Satu sijoittaisi eläkeikäänsä saakka rakennekynsien verran, niin eläkkeen alkaessa hänellä olisi sijoituksissa 70 000 €. Jos siirrämme tuottoprosentin lähelle tutkimuksin keskiarvoa (eli 7 % p.a.), niin luvut ovat seuraavat: 2 vuotta 2 700 €, 5 vuotta 7 300 €, 10 vuotta 17 300 € ja eläkeikään mennessä 118 000 €. Ja jospa Satu vielä innostuisi sijoittamisesta niin, että kasvattaisi sijoitussummaa per kk, vaikkapa tuplaisi sen, koska tuolla palkalla se on mahdollista, niin eläkeikään mennessä Sadulla olisi 235 000 €. Vetää jo hiljaiseksi. (Muuten, oivallinen sijoituslaskuri Nordean sivuilta, ei tarvitse exceliä pyörittää)

Ajatus 10: Muutos on mahdollinen. Se kannattaa tehdä oman tulevaisuuden ja lasten tulevaisuuden takia. Helppoa se ei ole.

Jotenkin toivon, että Satu lukisi tämän. Vertaistukea on saatavilla. 😊

 

 

Pääsin tilistä toiseen

Ruksi seinään, nyt tämäkin on tapahtunut! Seuraavana palkkapäivänä minulla on rahaa tilillä edellisestä palkasta. Ei paljon, mutta kuitenkin niin, että olisin tällä summalla sitkutellut vielä about viikon  eteenpäin. Ei vaadittu kuin lähes vuoden kestävä globaali pandemia, 5 vuotta aktiivista tulojen ja menojen kyttäystä ja hämmästelyä. Alla on kuitenkin joulu, joten olen tästä saavutuksesta nyt erityisen iloinen! 

Toinen asia, josta on syytä olla iloinen, on visan pysyminen aisoissa. Nollaan en tule ikinä tähtäämään/pääsemään, koska visan kautta kulkee muutama kk-maksu (valokuvapalveluun ja Netflixiin, ja nyt uutena e-kirjapalvelu). Olin laskenut, että  visa-lasku on noin 100 € (ihan ok nykyspekseillä), ja lasku oli 150 €. Prosenteissa tietenkin huima ylitys, mutta euromääräisesti ei ja pysyn tässä positiivisessa katsantokannassa, koska en maksa korkoa visa-rahasta. Ja jos vertaa Tuhlurin alkutaipaleeseen, jolloin visaa oli maksettavana joka kk sen 700 € ja joka sentti palkasta meni johonkin, mutta ei säästöön, niin johan siitä pisteestä ollaan tultu huimasti eteenpäin.

Tammikuulle (ja elokuulle) on pakkautunut paljon kuluja, mm liiton jäsenmaksua ja tilattujen lehtien maksua, ja kaikkein suurimpana tietenkin auton huolto (perus-touhutonni sujuvasti vaihtaa omistajaa). Lisäksi tähän tulee ylimääräisenä yllätyksenä yksi veroseuraamus á 500 € (johon onneksi olen ehtinyt säästää) ja kotimaisen ja korona-turvallisen hiihtoloman varausmaksut sekä hammaslääkärikäynti. Noin. Ei tarvitse siis miettiä mitä noille "ylimääräisille" rahoille voisi tehdä. Seuraava haaste on tosiaan selvitä kuivin jaloin tammikuun tilistä helmikuun tiliin. Positiivisia ajatuksia sinullekin!