maanantai 17. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen postaus

Näin kääntyy tämäkin vuosi jälleen kohti loppuaan ja on aika arvioida kehitystä ja edistystä sekä valmistautua tulevaan.

Olen ylittänyt tänä vuonna tuloni "vain" neljänä kuukautena. Nuo kolme muuta ylitystä olivat vähän rankempia, mutta tämän kuun ylitys on ollut 50 senttiä! Mutta yli mikä yli ei voi mitään. (Vaikka tekisi mieli käydä kaivelemassa veitsellä säästöpossua, tai palauttamassa pulloja, jotta saan rivit kauniisti järjestettyä).

Viime vuonna ylitin tilini 8:na kuukautena, joten olen onnistunut puolittamaan nämä ylityskuukaudet. Jos pureutuu hieman syvemmälle, huomaa, että ylityksiin on ollut syitä, esim olemme tilanneet pienen rakennelman tontille, jonka budjetti luonnollisesti ylittyi 200 %:lla. Nyt se on tehty ja alta pois. Olen ylpeä siitä, että en joutunut hirveästi rokottamaan säästötiliä, vaan sain rahoituksen järjestymään muilla keinoin. Yksi hyvä pieni puskuri tai ehkä paremminkin joustovara on ollut ylimääräinen asuntolainan lyhennys. Tällä hetkellä asuntolainan kuukausierä on aika pieni suhteessa tuloihin, joten olemme siipan kanssa sopineet, että maksamme sen tuplana nyt kun korot ovat alhaalla eikä kulut päätä huimaa. Tämän kuukauden ylimääräisen rakennuskulun siis katoin veronpalautuksilla ja siirtämällä tämän ylimääräisen lyhennyksen rakennelmaan, joka nyt vihdoin on valmis. Positiivisella puolella ja uskomatonta kyllä olen sittenkin päässyt asettamiini säästötavoitteisiin. Tuossa puolessa välissä vuotta näytti aika synkeältä, mutta jotenkin olen pystynyt kirimään loppuvuonna. Eli kokonaisuudessaan voi olla tyytyväinen ja edistystä on tapahtunut?

Ensi vuotta ajatellen kävin hienosäätämässä budjettia entistä yksityiskohtaisemmaksi eli lisäilin exceliin rivejä ja selityksiä. Päätin myös, että kulupuolen Excel pyörii jatkossa viikoittain. Hesarissa oli taannoin esittelyssä typykkä, joka teki kuluseurannan kalenteriinsa päivittäin. Tämä ajatus jotenkin alkoi kiehtoa, ja jo pyörittelin samankaltaista ajatusta, mutta toisaalta siirryin pelkkään sähköiseen kalenteriin jo yli 10 vuotta sitten. En ole siihen halunnut ottaa tällaista lisuketta enkä jaksa kanniskella ylimääräistä kalenteria laukussani eli tämä ajatus vielä hakee paikkaansa.

Näillä sanoin ponnistamme kohti uusia pettymyksiä! Oikeasti uskon, että ensi vuodesta tulee jälleen hallitumpi ja hillitympi kuin näistä aiemmista. Toivotan menestyksekästä uutta vuotta itselleni ja lukijoille!

via GIPHY



keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kaiken maailman varallisuusvalmentajat

Kiirettä pitänyt Tuhlaajarinsessalla, mutta ei niinkään tuhlauksen saralla, mutta jatketaan vain aiheesta.

Eilen sattui silmään yhden varallisuusvalmentajan mainos, jossa valmennettava oli lähettänyt valmentajalleen kiitosviestin kuluneesta vuodesta. Viestissä luki kutakuinkin seuraavasti: "kun aloitimme alkuvuodesta säästötililläni oli 0 €. Kiitos matkasta, nyt tilillä on 11 000 € ja olen kuitenkin tehnyt vuoden aikana 5 ulkomaanmatkaa". Ymmärrettävästi mainosteksti kirvoitti kommentteja ja lisäkysymyksiä. Sen verran selvisi, että valmennettava oli yksin asuva naispuolinen korkeakoulutettu, joka on ensimmäisessä työpaikassaan suoraan valmistumisen jälkeen.

Lyhyttäkin lyhyemmällä matematiikalla voi laskea, että kuukaudessa on saatava säästöön hieman päälle 900 €. Vaikka sinänsä en ole varallisuusvalmentajia vastaan, kukin hankkii elantonsa ja hienoahan se on, jos samalla voi auttaa toisia tai muuttaa jonkun elämää, niin silti tämä mainos tuntui hokkuspokkukselta eli liian hyvältä ollakseen totta. Ehkäpä Tuhlurikin olisi varallisuusvalmentajan tarpeessa, ja siksipä lähdin tämän mainoksen myötä pureutumaan asiaan tarkemmin.

Oletetaan, että tämä korkeakoulutettu on esimerkiksi ekonomi. Heidän alkupalkkansa googelin mukaan on 3 200 €/kk. Oikeastaan sama, onko dippainssi vai ekonomi. Kaikki muut hihhulit saavat näiden kategorioiden alkupalkkaa vähemmän. Oletetaan lisäksi, että valmennettava asuu pk-seudulla, jossa asumiskulut ovat aika suolaiset. Tiedämme, että lapsia valmennettavalla ei ole (ja jo pelkästään sen takia säästäminen superpaljon helpompaa).

Vuosipalkka on siis 40 000 € ja veroprosentti 29,5 %. Oletetaan lisäksi, että valmennettava ei kuulu kirkkoon, joten käteen jäävä osuus on noin 2 150 €/kk. Järkevänä tyttönä hän omistaa asuntonsa jostain muualta kuin keskustasta, ja lainaa on noin 100 000 € (ja tällä summalla ei keskustasta saa mitään), laitetaan laina-aika riittävän pitkäksi ja vaikkapa lyhennys huokea 750 €/kk. Harrastuksiin kuuluu juokseminen ja youtuben avulla joogailu sekä kavereiden luona kahvittelu, koska ne ovat ilmaisia. Ja sitten elämän luksuksena matkustelu 5 x vuodessa, johon pitää säästää. Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan yksinasuvien kulutus muutama vuosi takaperin jakaantui suuruusjärjestyksessä: asuminen ja energia (31 % menoista), liikenne (15 % menoista), elintarvikkeet (11 % menoista) ja muut palvelut/tavarat/kulutus (11 % menoista). Valmennettavan on kuitenkin syötävä, joten pidämme elintarvikkeet 11 %:ssa (käteen jäävästä osuudesta eli 230 € kuukaudessa eli 60 € viikossa eli 8 € päivässä). Näillä laskuilla valmennettava syö eväitä, eikä ikinä syö ravintolassa tai käy työmaaruokailussa. Oletettavasti ekonomin tai tippalinssin on pukeuduttava työpaikalleen, joten opiskelijahaalarin on viimeistään ensimmäisenä työpäivänä vaihduttava kauluspaitaan, suoriin housuihin, pukuun, ja kunnon kenkiin. Ja vaikka nämä hankkisi kirpputorilta, niin vaatteisiin pitää kuitenkin budjetoida ensimmäisenä työvuotena jonkin verran. Naisihmisenä hiuksia on pestävä ja leikattava ainakin joskus, ja yleensä monet myös meikkaavat edes vähän, joten näihin on myös budjetoitava jotain, joten pidämme tuon 11 % muissa palveluissa ja tavaroissa. Esimerkki-Eevamme hyödyntää työmatkat kuntoilemalla eli polkemalla lähiöasunnostaan työpaikalleen polkupyörällä kesät talvet, joten liikennekulut ovat minimissään. Hän ei ikinä sairastu, koska viettää niin paljon aikaa ulkona pyöräilemässä töihin tai kauppaan tai kavereille tai juoksemassa lenkkipolulla tai joogaamassa, joten lääkäri- tai apteekkikuluja ei ole. Työpäivän aikana luetaan töihin tuleva Hesari ja jokin ammattiläpyskä, kotona luetaan vain ilmaisjakeluita ja kirjastosta lainattuja kirjoja. Lopun valveillaoloajan hän keittelee ja kokkailee eväitä ja makaronilaatikkoa ja erilaisia kaaliruokia tuleville päiville.

Näillä spekseillä laskelma näyttää seuraavalta:


Tulot netto             
2 150 €
Asuntolainan lyhennys
750 €
Ruokakulut
230 €
Vaatteet, ulkonäkö, muut pienet erät
11 %

230 €
Säästötilille
916 €
5 krt ulkomaille vuodessa säästö
24 €


Jää käteen kuukaudessa




0 €

                  
Hmm....näyttääkö realistiselta? Elääkö joku näin (varmasti ekstrimistejä löytyy, mutta noin niin kuin joku keskivertotallaajista)? Vaatteista varmasti voi nipistää vähän enemmän, ja siirtää siitä esim matkabuduun tai käteen jäävään osuuteen, mutta oletettavasti jotain kulutusta tulee ruoan ulkopuolella kuukauden aikana, esim nettiyhteys. Tai sitten on jätetty jokin oleellinen kertomatta, esim että valmennettava on perinyt vaikka sijoitusasunnon, josta käteen tulevaa tuloa vaikkapa 500 €/kk. Tai että asuukin vanhempien omistamassa yksiössä tai kotipihan autotallissa.

Onhan Tallinna ja Tukholmakin ulkomailla, joten ehkä tuo 24 €/kk riittää siihen? Ja sitten sielläkin omat ruisleivät ja piimät mukana? Ja ehkä yhden all-inclusive-viikon jossain turistihelvetissä äkkilähdöllä saa, jos laittaa koko vuonna säästetyn 288 € kerralla sileäksi.

Tämän pohjalta en ostaisi valmennusta, koska mielestäni harhaanjohtavaa.



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Miten sinulle puhuttiin lapsena rahasta?

Otsikon perusteella seuraa kunnon self-help -osaston postaus. Ja kuten kaikki muutkin ongelmat aikuisuudessa 😉, myös tuhlurielämän siemenet on luonnollisesti kylvetty lapsuudessa. 

Mutta vakavasti puhuen, aloin tätä pohtia erään podcastin kuuntelun jälkeen. Oman ikäluokkani vanhemmat ovat suurimmilta osin olleet työläistä tai keskiluokkaista väkeä, joiden (nykyisyyteen nähden vähäinen) koulutustaso ja työnteko on nostanut heidät seuraavaan tulo- ja aatelisluokkaan verrattuna omiin vanhempiinsa. Jos kaveripiirissä oli joku rikas, niin se oli jokin vanha, yleensä ruotsinkieliseen sukuun kuuluvan vesan perillinen.

Relevantti asia kuitenkin on muistella omaa lapsuuttaan, oli se sitten millainen tahansa. Tässä mielestäni pääasialliset kohdat, joita voi miettiä:

  • Jos sait viikkorahaa, ryntäsitkö pankkiin vai karkkikauppaan tuhlaamaan heti kaikki? Tai jos et saanut ja myöhemmin ansaitsit itse rahasi tavalla tai toisella, käytitkö ne heti johonkin kivaan ja pörröiseen, vai oliko sinulla pidempiaikainen säästökohde? 
  • Miten vanhemmat puhuivat kodissa rahasta? Miten vanhemmat käyttivät itse rahaa? Tai jos ei ollut vanhempia, mistä olet rahan käytön mallin saanut?  
  • Millainen kaveripiiri sinulla on ollut nuoruudessa, ja miten siellä on suhtauduttu rahaan ja tavaraan? 

Tuhlurin vastaukset: Sain viikkorahaa, aika kitsaasti enkä myöskään vastikkeettomasti. Ala-asteikäisenä ryntäsin välittömästi karkkikauppaan, ja sinne kannettiin kaikki viikkorahat ja joskus kaivettiin possusta lisää, kun ei mukamas se määrä sokeria ja väriaineita riittänyt sillä kertaa. Yläasteella minulla oli tavoitteena säästää tiettyihin tavaroihin, joita äitini ei suostunut ostamaan. Sain kyllä tavoitteet saavutettua.

Koen, että vanhempani eivät opettaneet rahan käyttöä. Meillä oli kyllä loistavat puitteet, vanhemmat varakkaita eikä mistään puutetta ja vanhemmilla myös tietotaitoa asiassa, mutta ikävä kyllä sitä ei koskaan jaettu. Budjetointiin törmäsin ensimmäistä kertaa koulun penkillä joskus lukion jälkeen. Silloin se ei tarttunut takkiin. Säästämisestä ei kotona myöskään puhuttu, mutta hoettiin kyllä joka kulmassa, että pitää säästää pitää säästää pitää säästää. Lisäksi, jos kysyin raha-asioista, en saanut vastausta ja jos olisin halunnut jotain, en yleensä saanut ja vastaus oli että meillä ei ole rahaa. Jälkikäteen ajateltuna ristiriita lapsuuden materian ja tavarapaljouden ja vanhempien omistuksien kanssa verrattuna siihen mantraan, että ei ole rahaa ei välttämättä ole ollut se parhain veto vanhemmiltani. Huomaan, että olen saanut aika huolettoman asenteen, joka voi johtua esimerkiksi tuollaisesta kasvuympäristöstä. Ei ole rahaa, mutta on luonnollista olla kuitenkin kaiken mahdollisen ympäröimänä? Nythän en todellista tilannetta edes tiedä enkä taatusti pohtinut asiaa riittävällä vakavuudella silloin. Miksi kukaan raha-asioissa haastaisi vanhempiaan? Ylipäätään vanhempien savolainen suhtautuminen asioihin ei auta lastasi eteenpäin elämän millään alalla. Olisi oikein hyvä näyttää, miten säästäminen tapahtuu ja miten ja missä niitä säästöjä käytetään ja mitä sitten kun ollaan koskettu säästöihin.

Kaveripiiri lapsuudessa ja nuoruudessa ei käsitellyt rahaa. Yhdellä meistä oli aina lompsa lyönnissä ja minä kateellinen. Muistan myös lainailleeni tältä yhdeltä ihanalta tyypiltä koko ajan rahaa. Ne meni sitten johonkin typeryyteen. Maksoin toki aina takaisin, mutta siinäpä jo ensimmäinen merkki tulevasta elämäntavasta. Sitä jotenkin kuvittelee aina kavereiden olevan samanlaisia kuin itse ja tekevän samanlaisia ratkaisuja, mutta näinhän se ei toki ole. Kyllä muistan vieläkin sen hämmästyksen, kun sain puolivahingossa tietää, että sillä kaikkein piheimmällä kaverilla on sata tuhatta säästötilillä pahan päivän varalle. Tähän väliin kissavideo korostamaan tunteitani.

via GIPHY


Rahasta ei edelleenkään puhuta kaveripiirissä tai töissä tai missään piireissä, mutta joistain sijoituksista kyllä saatetaan hieman puhua. Vahingosta viisastuneena kotona puhumme paljon sijoituksista ja minä puhun lapsille säästämisestä. En tiedä missä vaiheessa budjetointi olisi hyvä astua kuvioihin mukaan. Ai niin, sain myös sähköpostiin vinkin budjetin tekoon. Kiitos siitä! Tutustun siihen ensin tarkemmin ja jos koen sen hyödylliseksi, jaan sen myös tänne.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Tilastot valehtelevat aina

Naamakirjassa eli facebookissa on monia hyödyllisiä ryhmiä, joihin itsekin kuuluun. Parasta ovat uudet ja hienot vinkit kanssaihmisiltä säästämiseen, kotoiluun, ruokahävikkiä vastaan yms. tärkeää. Yhdessä näistä ryhmistä tuli vastaan aika innovatiivinen laskentatapa kuukausisäästämisessä, johon jäin vähän jumiin.

Oma tapa paras tapa, mutta kävin tässä pohtimaan laskutapojen eroja ja erityisesti niiden näyttämiä tuloksia, koska tämä oleellisesti heijastelee moraalipaniikin ja kokemani ahdistuksen määrään.

Nimittäin, kun olin laskenut tällä innovatiivisella tavalla kuinka monta prosenttia kuukaudessa saan säästöön palkastani, luku hipoi yli 60:tä %:a! Moraalipaniikki ja häpeä väistyivät jonnekin taka-alalle, erityisesti siinä vaiheessa, kun näin mitä MUUT saavat kuukaudessa samalla laskukaavalla.


Säästöjen innovatiivinen laskukaava


Tiukan puritaanisen käsityksen mukaan säästöt ovat vain sitä, mitä sinne säästötilille ja sijoituksiin menee ja tätä kaavaa olen itse tässä reippaat pari vuotta noudattanut. Osa ihmisistä kuitenkin laskee palkastaan säästöiksi asuntovelkojen lyhennykset (no joo, kyllähän se omaisuutta kartuttaa, oli se omaisuuden arvo sitten noussut tai laskenut myyntivaiheessa), autovelkojen lyhennykset (wft, itse en kyllä suurin surminkaan laskisi autoa sijoitukseksi tai säästöksi), säästötilille tehdyt siirrot (nyt päästään asiaa) sekä sijoituksiin siirretyt eurot (nyt ollaan asian ytimessä). Voilá! Mikäs hätä tässä, jos yli 60 % on "säästössä". Olenkin aina ihmetellyt, miten jotkut keulivat saavansa 75 % tuloistaan säästöön.

Koska olen tähän asti laskenut vain sitä, mitä saan säästötilille tai sijoituksiin ja toisaalta tietenkin Visa-velkaa lyhennettyä tämän vuoden alusta ihan tavoitteellisesti, ja siksi tämä laskutapa vähän ravisteli. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin laveeraamaan säästämisen käsitettä, mutta jättäen auton sekä kulutusluoton lyhennyksen laskukaavasta pois.

40 %  on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee mukaan säästötilille ja sijoituksiin siirretyt rahat sekä asuntolainan lyhennyksen.

10 % on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee vain säästöihin ja sijoituksiin siirretyt rahat.

Ylempi prosenttimäärä tuntuu todella paljon mukavammalta kuin alempi määrä. Kiitos tilastointi!





sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tilin ylityksestä ja kuluista (reflektointia)

Taas tuli hiljennyttyä budjetin ääreen. Nyt ei enää tarvitse mykistyä, vaikka ei mitään täydellistä suoritusta tälle vuodelle ole tulossa. Numerot kylläkin näyttävät aika paljon paremmilta kuin kahtena edellisenä vuotena. Vuotta on vielä jäljellä, mutta tässä vähän reflektointia.

Viime vuonna ylitin tilini 8:na kuukautena, sitä edellinen luku on noin 100 %. Tänä vuonna ylityksiä on tullut vain kahtena (so far), eikä nekään mitään järkyttäviä. Muutin vähän tiliöintitaktiikkaa vuoden alusta, kun huomasin hienosäädön tarpeen, mutta ei senkään vaikutus sentään noin dramaattinen ole. Eli homma on ollut hanskassa vuosi vuodelta paremmin.  Aloittaessani ajattelin, että tämä on muutaman kk homma. Että aika pitkä projekti tästä sukeutui mutta kirjoittaminen on ollut aika hauskaa ja näiden topiikkien miettiminen myös osaltaan pitää raha-asiat tuoreena mielessä.

Kuluista

Tänä vuonna kolme suurinta kuluerää ovat yllättäen lapset, ruoka ja auto. Reflektointi jatkuu alla.

Lapset, mitäs ihanaisista, mutta hitto niiden ylläpito ja harrastukset maksavat (edelleen)! 😜

Olemme puolison kanssa jakaneet kulut suurin piirtein puoliksi kaikesta yhteisestä, vaikka puoliso tienaa noin kolmanneksen enemmän. Sen jälkeen kun aloitin budjetoinnin ja tajusin sen todellisen summan, mikä menee lapsiin vuodessa, aloimme jakamaan kuluja paljon tasapuolisemmin. Se on kyllä keskustelu, mikä jokaisen (yleensä) naisen kannattaa käydä. Maksumiehen hattua on ihan turha sovitella altruistisesti päähänsä, lapset ovat yhteisiä. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa kaikki lapsien kulut ja mies saa vuodessa saman verran säästöön/sijoituksiin tai hyvään elämään.

Positiivisella puolella on yllättäen auto. Sen kaikki yhteenlasketut kulut kuukaudessa ovat noin 275 €, siis mukaan lukien bensat ja verot ja vakuutukset. Tänä vuonna kuluja nosti nuo pari talvipalloa, jotka jouduin ostamaan. Työn takia tällä hetkellä ei ole mahdollista käyttää pelkästään julkisia ja pyöräillä, mutta mielestäni kulutaso on kohtuullinen suhteutettuna siihen vapauteen ja nopeuteen, mitä yksityisauto suo. Koko ajan kuitenkin lasken vuosia siihen hetkeen, kun perheemme pärjää yhdellä kaaralla.

Ruokakulut löytyvät toki top 3:sesta, mutta tänä vuonna olen kuluttanut vähemmän ruokaan kuin aikaisempina vuosina tähän mennessä jostain syystä, mutta en tiedä mistä. Saman verran perhe kuitenkin syö - ehkä jopa enemmän, koska lapset kasvavat ja kuluttavat enemmän.


maanantai 10. syyskuuta 2018

Luottokorttisäätöä

Taannoinen havahtuminen pankin palvelumaksujen Visa-kytkyyn on kytenyt nyt koko kuuman kesän ja ärsytyskynnys noussut yli tason "tarttis tehrä jotain". Sen verran peruspohjalaista ärsyttää, että täräytin sitten vuodeksi kultaisen AMEXin kokeiluun, kun ilman vuosimaksua sen nyt sai. (Kiinnostuneet luonnollisesti tsekkaavat, onko kamppis vielä meneillään).

Miksi näin, eikös tämä ole lähinnä riski ja täysin tavoitteiden vastaista? 

 

Onhan se. Perustelen itselleni tätä kuitenkin seuraavasti. Visa on toki kk-maksuton noin periaatteessa, jos vain lyhentää summan aina nolliin ja sehän ei ole Tuhlurilta onnistunut moneen aikaan. Järkyttävällä käytöllä se tuo sen edun, että pankkipalvelut ovat ilmaisia. Tosin Tuhluriprinsessan määrittelemällä järkevällä käytöllä ei ole käytännössä etuja, kun käyttö ei enää kata noita  pankkikulujakaan, joten voin kokeilla nyt korttia, jossa esim ostot kerryttävät pisteitä, joita voi vaihtaa vaikka lentopisteiksi. Vuoden koeajalla ehtii katsoa, onko kortista oikeasti omalla kohdallani enemmän hyötyä kuin haittaa ja jos vuodessa vedän molemmat kortit limiittiin, niin...niin..no, en nyt keksi tähän mitään. Kortit poikki ja 2 vuoden maksusuunnitelma kehiin.

Edelleen kytee ihan koko pankki, ja olen jopa miettinyt niin radiakaalia vaihtoehtoa, kuin pankin vaihto. Tätäkin ajatusta olen nyt hautonut koko kesän, mutta yllättävän vaikeaa vaihto on. Danskesta ja Nordeasta pysyn kaukana, joten vaihtoehtoja ei ihan järkyttävästi jää. Äss-pankki?

perjantai 31. elokuuta 2018

Matkalla miljonääriksi? Eettisesti?


Näköjään jotain patoutunutta kirjoitustarvetta näin kesän jälkeen.
Joka tapauksessa, mietiskelin edellisen blogikirjoituksen eli verojutun jälkeen ahneutta, saituutta ja muitakin ihmisen ikävämpiä puolia ja esimerkiksi yksityshenkilöiden ja yritysten veropakolaisuutta.

Törmäsin CNBC:llä tähän juttuun, joka käsittelee sitä, miten paljon pitää säästää kuukaudessa, jos haluaa ripakan nopsakasti eli ihan ohituskaistalla jo uskomattomassa 15 vuodessa miljonääriksi. Aikamoiset ansiot pitää olla, jotta saa säästöön pari tonnia KUUSSA ja vivuttaa sen 8 % vuodessa. Ei ihan hetikohta tule tapahtumaan. 

En kuulu millenniaalien sukupolveen, vaan nippa nappa vanhempaan, mikähän lie nimeltään kivikautiset tai esihistorialliset sukupuuttoon kohta kuolevat. Ehkä se oli x. Joka tapauksessa, millenniaaleissa (jos sallinette tämän nimityksen) korostuu tekeminen pelkän puheen sijasta. Hienoa!

Hienoa on myös se, että säästämisestä ja sijoittamisesta puhutaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, ja yhä nuoremmat aloittavat säästämisen ja sijoittamisen, koska eipä täällä ole kovin moni ansiotyöstään tai eläkkeellä päässyt rikastumaan. Tästä päästäänkin eettisyyteen.

En ikinä tallettaisi Bank of Norwegianille pennin pyörylää, koska he käyttävät rahoja pikavippien pyörittämiseen ja siksi pystyvät maksamaan sijoitukselle hieman suurempaa korkoa (josta muuten sattumoisin tuli juuri eilen eli 30.8. ilmoitus, että se laskee prosentilla). En enää voisi olla töissä yrityksessä, joka ei maksa verojaan Suomeen, vaan käyttäytyy päinvastoin, ja palkkaa armeijallisen lakimiehiä etsimään parasta tapaa munittaa muutoin veroihin menevät summat offshoren kautta pienen sisäpiirin taskuun. Olen myös alkanut katsoa palveluista samaa, vaikka tämä on sellainen suo, että eettisyys on erittäin hankalaa ja osittain mahdotonta. Suosin myös suomalaista. :)

Suomessa on ollut hyvä kasvaa ja opiskella, ja toivon, että Supercellin kaltaisia yrittäjiä löytyy täältä perä-pohjolan kamaralta lisää. Itse maksan siis ilolla veroja.

TGIF! Palataan ensi kuussa.


https://i.gifer.com/JX3y.gif
https://i.gifer.com/JX3y.gifhttps://i.gifer.com/JX3y.gif

maanantai 27. elokuuta 2018

Elokuun 28. Mikä ihana päivä!



Tuhluri is baaackkkk!!!
Jestas mikä kesä takana! Ainakin kelit ovat suosineet auringonpalvojia, ja syksy ja sateet voi puolestani tulla.

Image result for verokarhuJa mikä parasta, elokuun 28. on jo ihan kulman takana, ja sehän on tuhlaajan paras päivä, eli verotuspäätösten postituspäivä.

Ennen Tuhluri ei paljon oikaisuja verotukseen hakenut, saati edes tarkistanut verotuspäätöksen oikeellisuutta, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Oman verotuksen tarkistaminen kannattaa, koska siellä voi olla virheitä. Voin sanoa näin kokemuksen kevyellä rintaäänellä, koska tarkistin verotuksen ensimmäistä kertaa ja heti löysin virheen! Verotusta voi oikaista 3 vuotta taaksepäin, tosin en ole vielä palannut aikaisempiin, vaikka tuosta virheestä päätellen kannattaisi. Nyt jopa hieman jännittää, meneekö oikaisu verokarhun kurkusta kokonaisena nielaisten. Siellä on kaikkea jännittävää tarjoiltu by Tuhlaajaprinsessa, kuten matkakulut, työhuonevähennys, sijoittamiseen liittyvät vähennykset (tappiot!! no ei, vitsi vitsinä).

Noin tuhlauksen kannalta kesä meni maltillisesti ja tehdyt reissut noin suurin piirtein budjetin mukaisesti, joten mitään katastrofia en saanut aikaan, ainakaan Visa-kortin puolella. Tosin, nyt tulee Visa-lyhennyksiin muutaman kk tauko. Sovimme jo hiihtolomareissusta, ja jos haluaa edulliset lennot koulujen loma-aikaan, pitää olla erittäin ajoissa liikkeellä. Joten, elokuulle pärähti hiihtolomalentojen kulu. Sen jo tosin maksoinkin pois, mutta nyt syyskuulle on tulossa auton kaikki muut kulut, paitsi huolto. Koska auto syö valtaosan käteen jäävästä rahasta, syyskuussa en lyhentele ylimääräistä asuntolainasta tai saa säästöön mitään tai lyhennä Visa-kulua.



tiistai 19. kesäkuuta 2018

Toisen vuoden tilinpäätös

Luin tuon vuoden takaisen vuodatuksen. Ensimmäisen vuoden tilinpäätöksestä ei juuri kostu eikä välttämättä tästäkään, mutta tänään ynnäilin taas lukuja, ja näyttää kyllä todella paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä Visa-luoton saldo on pienempi kuin pankkitilillä makaava raha. Historiallista! Tosin repsahdin hiihtolomalla, joten onhan sitä taas makseltu monta kuukautta, ja sinne säästöpuolelle on sitten ollut vähemmän tunkua tässä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Muutenkin olo on optimistinen. Tilillä on - lomarahojen ansiosta - toki normaalia suurempi määrä fyffeä. Heti tulee levoton olo, että jotakin pitäisi ostaa. Kävin Zalandolla pyörimässä, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Sinne jäi ostoskoriin "jotain kivaa" eli kaikki täysin turhaa ja tarpeetonta. Oikeasti seuraavan hankinnan on syytä olla kunnolliset, laadukkaat, tyylikkäät ja kestävät työkengät. Niitä ei kylläkään Zalandolta ostella.

Yleensä palkkapäivänä on laskujen yms. käteen jäänyt niin pieni summa, että sillä jotenkuten pääsee tilistä toiseen. Tai sitten Visalla loput. Olen niin tottunut siihen, että sitä ylimääräistä ei kerta kaikkiaan ole, että olen nyt joka päivä käynyt katsomassa sovelluksista käyttötilien summat. Huumaava tunne, mutta koska samalla hetkellä iskee lepsuus ja halu tehdä sitä ja tätä ja ostella uutta, niin on varmasti parempi laittaa lapsilukko päälle, eli siirtää vaikka sinne OP:n virtuaaliseen säästöpossuun kaikki ylimääräinen. Näin siis teen. Toisen vuosipuoliskon osalta (jälleen kerran voi huokaus) on tavoitteena keskittyä myös säästämiseen. Tavoite on itse asiassa hieman realistisempi, koska tietyt lapsiin liittyvät kulut pienenevät, joten käytettävissä oleva rahan määrä kasvaa hieman, vaikka mikään ei sinänsä muuten muutu.

Tämän postauksen myötä Tuhluri jää lomalle, ja palaa astialle loppukesästä. Oikein vastuullista kesää kaikille rahankäyttäjille!
via GIPHY


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Pankin palvelumaksujen visa-kytky

Kaikilla järkevillä ihmisillä on rahaa pahan päivän varalle, ja yleinen ohje taitaa olla vähintään se parin kk:n palkkaa vastaava summa. Kuten tästä sijoituksiani avaavasta kirjoituksesta käy ilmi, säästötili on ja siellä rahaa juurikin tuo summa, vaikka muuten en olekaan vielä järkevistä järkevin talousihminen.

Teoriassa tuolta pitäisi pyörittää äkillisiä, tarpeellisia menoja. Käytännössä en vielä ole päässyt tuohon mielenlaatuun kiinni. En jotenkin osaa ottaa tuolta rahaa menoihin, vaan turvaudun automaattisesti visaa ja se taas tarkoittaa, että kotiin kantautuu paljon muutakin kuin ehdottoman tarpeellista ja kuluttaminen on helppoa (kohdallani myös huoletonta). Henkinen kynnys koskea säästötiliin on siis korkea, ja pelkään, että jos alan sieltä pyörittämään nykyistä Visa-showta, tili on kohta nollilla. (Kohdallani hyvin relevantti pelko).

Kuten jo jossain postauksessa todettu, minulla on päätili OP:ssa. Tähän asti olen porskuttanut silläkin rintamalla eteenpäin juurikaan sivuille vilkuilematta. Tuossa muutama kuukausi sitten huomasin, että OP olikin alkanut periä minulta kuluja tilinhoidosta ja sijoitusalustana toimimisesta. Tästä pöyristyneenä chattasin ja meilasin ja ihmettelin asiaa sinne ja tänne. Asia kyllä selvisi. Nähkääs, Visan käyttö kerryttää bonuksia! Minulla se on ollut sen verran railakasta menoa, että olen kevyesti kattanut kaikki pankkikuluni pelkällä Visan käytöllä. UAH! 🙀
Bonuksia kerryttää myös tietty summa rahaa tilillä ja laina, mutta koska minulla ei ole lainaa ko. pankissa ja tilisummakin on livennyt rajan alle JA olen saanut Visa-kulutustani kuriin, maksankin sitten iloisesti sen 6 - 10 €/kk pankkimaksuja ja säilytyskuluja ja mitä lie. Vuodessa summa on siinä satasessa, mutta tämä kyllä rapauttaa holtitonta kuluttajaa. Onko kuitenkin parempi käyttää korttia (maltillisesti), joka on sama, kuin ehdottaisi alkoholistille, että voit juoda 3 annosta per päivä - ei enempää, vai pyrkiä kulutuksesta kokonaan eroon ja vastapainoksi maksella pankille pienen summan siitä ilosta, että säilyttävät arvopaperini? Visalle maksama korko+kulut ovat kuitenkin matalammat, kuin mitä täysistä pankkimaksuista tulee vuodessa.

Tätä jään nyt tässä pohtimaan, mutta yhden asian lisään vielä tähän postaukseen. Otin myös käyttööni tuollaisen OP:n tarjoaman virtuaalisen säästölippaan. Sitä voin suositella (tai vastaavaa sovellusta kännykässä tai muussa pankissa). Minulla on yksi tavoitehankinta, jonka olisin voinut käydä höyläämässä visalla, mutta päätinkin toisin. Otin säästölippaan käyttöön, jotta voisin säästää rahat juuri tähän tavoitehankintaan. On erittäin tervettä katsoa, miten kauan kestää säästää rahat. Lippaan pystyi avaamaan yhdellä klikkausella verkkopankissa, avauksessa määrittelin tavoitesumman ja nyt voin seurata edistystäni helposti. Lisäksi, voin ottaa rahat lippaasta, jos tulee tiukka hetki. Se siis toimii kevyenä versiona pahan päivän varasta. Ensimmäiset kuukaudet tilillä oli noin 30 €, sen jälkeen maksoin jonkun pikku laskun sieltä, minkä jälkeen lipas oli nollissa, mutta nyt tavoiteesta on saavutettu noin 25 %. Tämä lipas toimii mielestäni oivallisesti jonkin kalliimman hankinnan säästöalustana, jos rahoja ei pysty makuuttamaan omalla tilillään. Muutoin sinne on turha lyödä rahaa, koska se ei tuota mitään.

Edit: otsikko muutettu

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Hullariansa vältetty!

Ensimmäiseksi: toivon, että Stockmann löytää business-mallinsa ja selviytyy, vaikka tämä kirjoitus sisältää myös kritiikkiä ja hullareiden välttelyä. 

Kuva: Stockmann

Olen ollut pitkään Stockmann-fani. Ennen lapsia asuin uljaan pääkaupunkimme keskustassa ja siinä ohimennen ja mennen tullen tuli kannettua muutama lantti kyseiseen firmaan. Erityisesti Hullareilla tarjoushaukka vapautui liitelemään osastoilla ja mättämään tavaraa luottokortin kannateltavaksi. Viime viikolla Hullarit olivat taas käynnissä, mutta onnistuin välttämään ansan. Osaksi siksi, että valikoima ei osunut sitten ollenkaan makuuni sopivaksi. Osaksi siksi, että huomaan ajatusmaailmani muuttuneen (tai siis normalisoituneen). Enää ei ole pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea mahdollista vain siksi, että se on näennäisen halpaa. Aikaisemmin olen kärvistellyt sellaisen ikävän tunteen kanssa, että jään jostain paitsi, jos en ole shoppailemassa siellä. Jestas mikä harha!

Muistan yhden entisen työkaverini silmänvalkuaiset (muuta ei kyllä näkynytkään, sen verran järkyttyi), kun kerroin mitä kaikkea olin ostanut Hullareilta sillä kerralla. Nyt ymmärrän, että hän luultavasti oli sellaisesta perheestä, jossa oli opetettu rahan a) arvo sekä b) järkevä käyttö, ja hän oletti samaa minulta. Luultavasti ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa hänen suunnaltaan oli, että tuhlatakseen noin paljon kerralla ilman huolen häivää, minun olisi tienattava häntä rutkasti enemmän tismalleen samasta työstä. Miksi kukaan muuten olisi ostanut sellaisella määrällä??

Kävin kyllä hullareilla tälläkin kertaa, mutta ostin vain ennalta ajateltua tavaraa, lähinnä lapsille vaatteita tarpeeseen ja sitten urheilusukkia, joten kokonaisuudessaan hieno suoritus. Ja tietty pakkasen täyteen lihaa kesän grillauksia ajatellen!

Asiakaskokemus


Siinä kassajonossa kyllä pääsi muutama ärräpää sisäisesti, koska stockalla olisi ollut tuhannen taalan paikka miettiä asiakaskokemusta. Osa tuotteista loppui verkosta heti, mutta tavarataloissa saatavilla. No eihän siinä mitään, fyysiselle kierrokselle vain. (Ja voi että minua ärsyttää tämä asiakkaan juoksuttaminen verkosta kauppoihin ja takaisin, ja arvalla, koska osa saatavilla vain keskustassa, osa löytyy myös Espoosta ja Vantaalta. Stocka on sössinyt ihan huolella verkkokauppansa). Ihan käsittämätöntä, että kaikkia tavaroita ei voi maksaa kaikille kassoille! Siellä kassalla sitten joku juuri palkattu tumpelo yrittää etsiä tuotteiden viivakoodeja käsien liikkuessa niin hitaasti, että ehtisin kirjoittaa siinä ajassa vaikka yhden blogin. Samaan aikaan toisaalla muutama kassa seisoo tyhjänä rappaamassa kynsiään tylsistyneenä. Kassajono on kilometrin mittainen, ja ihmisiä kuin pipoa tuuppimassa ja tönimässä ja leikkaamassa jonon läpi vähän väliä.

Jos stocka olisi tuonut tuohon kohtaan jonkin wow-ilmiön maksamiseen eli jonojen purkamiseen (esim mobile pay, tai vastaava sekunnin suihkaus kassalla, vaikka sitten vain tasoasiakkaille omilla kassoilla), niin kauppa olisi taatusti käynyt vinhampaa vauhtia ja olisi jättänyt exclusiivisen tunteen sekä positiivisen fiiliksen yritystä kohtaan. Sitä odotellessa.

Taho, joka seuraavaksi tuotteistaa tämän seuraavan idean, saa minusta vakioasiakkaan välittömästi: Haluan käyttää kosmetiikassa ja meikeissä tuotteita, jotka todella sopivat minulle. Tällaista myyjää vielä ei ole vastaan tullut, koska jokainen edustaa omaa brändiään eikä katso kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Kuinka monet hutituotteet olisivat jääneet ostamatta kokeilumielessä, kun tuote on toiminut jollain yhdellä henkilöllä, mutta ei ollenkaan sovi ihoni laatuun. Onneksi kampaajani on ihana! Hän suosittelee hiustyypilleni sopivat tuotteet eikä välitä siitä, ovatko juuri ne merkit oman kampaamon myyntihyllyissä. Kertaakaan en ole ostanut huteja hänen suosituksestaan, ja kaikki tuotteet tulee käytettyä loppuun asti ja hankittua samaa uudelleen.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Sijoittamisesta

2 vuotta sitten Tuhlurilla ei ollut mitään käsitystä sijoittamisesta. Ei sitten niin minkäänlaista. Liihotin palkasta toiseen - tai siis liihotin pari ensimmäistä viikkoa tai parhaassa tapauksessa vain viikon - sen jälkeen räpiköin ja rämmin, kunnes palkkapäivä koitti. Mutta eihän se mitään, Visalla loput. En uhrannut ajatustakaan pahalle päivälle tai eläkepäiville tai luoja paratkoon - jonkun perheenjäsenen vakavalle sairastumiselle. Sijoittaminen ei kuulunut sanavarastooni.

Pari vuotta sitten tapahtui kuitenkin käänne. Käsiini tipahti pieni summa, sanotaan noin puolen vuoden palkkaa vastaava rahamäärä. Ja kun sanoin että tipahti, niin tarkoitan, että pyytämättä ja yllätyksenä sain summan evääni liikauttamatta eli tekemättä yhtään mitään. Ensimmäiseksi maksoin visan pois (järkevää). Sen jälkeen lähti lapasesta. Olin kuin sonni kevätlaitumella. Tilasin perheelle matkan Aasiaan (ei niin järkevää, mutta kuitenkin ihan kiva, koska lomaa muistellaan vieläkin). Kävin laittamassa kynnet, hiusjatkeen ja huollatin itseäni kauneushoitoloissa. Ostin vaatteita, pari käsilaukkua yms. välttämätöntä (näette mihin tämä johtaa). Kun olin kuluttanut summasta kolmanneksen vain muutamassa kuukaudessa, heräsin. Ja siitähän tämä blogikin lähti. Oma talous oli saatava kuntoon, ei riitä se, että selviää palkasta toiseen. Myös säästäminen ja sijoittaminen astui kuvioihin. Aikaisemmin kävin läpi säästötavoitteitani ja lupasin palata sijoittamiseen. Tässä siis:

Tuhlurin sijoitukset


Käyn tässä läpi Tuhlurin kaikki omaisuuslajit.

Aiemmista teksteistä on osalle paljastunut, että omistan kuin omistankin säästötilin. Niin höpönassut, säästötili kannattaa olla, ja siellä riittävä summa kaiken varalle. Itselläni on tällä hetkellä 2 kk:n bruttopalkkaa vastaava summa, ja tavoitteena on nostaa se tämän vuoden aikana takaisin kolmeen. Tavoite on realistinen. Säästötili on ollut aina, mutta vasta viimeisen 2 vuoden aikana olen itse asiassa laittanut tilille ITSE jotain, ja ihan omista ansioista.

Säästötilin lisäksi sijoitan osakkeisiin. Tämä on kohtuullisen uusi harrastus, vain muutaman vuoden vanha, mutta näin suotuisalla nousumarkkinalla onnistuminen on ollut iloa. (Ja epäonnistuminen aika vaikeaa). Harmi, että en aloittanut 2010, salkussa pörisevän rahan määrä saattaisi olla jotain ihan muuta. Oma aloitussummani oli pieni: 5 000 €. Tänä aikana olen kuitenkin tuplannut alkupanokseni.

Tuplaus


Miten se tapahtui? Hurahdin sijoittamiseen kerrasta. Nykyään luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja seuraan blogeja sekä stalkkaan yksittäisiä sijoittajia somessa sekä lehtien palstoilla. Olen korvamerkannut kalenterista 30 minuuttia joka päivä sijoittamiselle. Silloin luen analyysejä, tutustun tuotteisiin ja palveluihin, pohdin ja analysoin.

Tällä hetkellä voin sanoa itsestäni, että en ole "osta ja unohda" -tyyppiä, vaan koitan löytää lappusia, joilla on selkeä nousuvara seuraavien vuosien aikana. Paras sijoitukseni nousi 150 % ostosta, sen jälkeen se kääntyi laskuun ja realisoin sen kohdassa 135 %. Ylipäätään realisoin, jos nousua on tullut riittävästi, esim 50 % eikä lähitulevaisuuden näköpiirissä ole suurempia kurssinousuun johtavia a) innovaatioita (yritykseltä) tai b) selkeitä strategisia liikkeitä tukemaan nousua jollain aikavälillä. Koitan myös katsoa, että minulla on vähintään 5-6 eri osaketta salkussa tasapainottamaan mahdollisia rajujakin kurssireagointeja.  Salkkuni pituus on siis noin 2-5 vuotta, riskisijoitusten onnistuessa lyhyempi. Tosin, akuuttia tarvetta realisoida osakkeita ei ole näköpiirissä, joten nuo varat pyörivät siellä sitten omaan lukuunsa.

Muutoin salkkuni on pysynyt positiivisella puolella koko lyhyen sijoitushistoriani ajan. Paitsi että se yksi aloittelijan virhe nyt vähintään pitää tehdä. Minulle se osui vihaisiin lintuihin. Ostin annista Roviota (epäröin kyllä pitkään), ja kas, sehän menikin täysin poskelleen. Ostin osittain siksi, että halusin opettaa tätä markkinaa tyttärelleni. Elokuva on tuttu, pehmot löytyvät ja peliäkin on joskus pelattu kännykästä. Aion raahata hänet yhtiökokoukseen ja jossain vaiheessa siirtää nämä laput hänelle.  Tämä osake siirtyy siten sinne erittäin, erittäin, erittäin pitkään salkkuun, koska hän ei tule koskemaan noihin ainakaan seuraavaan 10 vuoteen, joten se antaa hieman pelivaraa osakkeelle taas nousta edes antihintaan. Toivottavasti osingot tuovat edes hieman tuottoa sillä välin.

Lisäksi minulla on muutama rahastosijoitus. Koen rahastot äärimmäisen tylsänä vaihtoehtona, mutta niissä on noin kolmannes sijoitettavasta varallisuudesta, koska tylsyyden liitän jotenkin harhaisesti turvallisuuteen. Ainakaan ei tarvitse joka päivä kyttäillä kursseja.  Näihin en kuitenkaan sijoita kk-säästösopimuksella. Harkinnassa sijoitus ETF:ään, josta harkinnassa myös kk-sopimus.

Muuta


Muutaman sattumuksen kautta minulla on myös osuus sijoitusasunnosta, sekin kohtuullisen uusi omaisuuslaji minulle. Tämäkin tipahti minulle kuin Manulle illallinen, vaikka perinnöstä ei ole kyse. Vaivaan nähden tuotto on olematonta, mutta toisaalta tähän lyhyeen omistukseen on jo mahtunut vesivahinko, vuokralaisen vaihtuminen ja asiaankuuluva kuukausi asunto tyhjillään, samassa rapussa olleen vuokralaisen häätö sekä kinastelua isännöintitoimiston kanssa heille kuuluvien korjaustöiden ja tarkistustöiden suorittamisesta.

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet tähän sijoitusmuotoon ja luultavasti heidän asuntonsa on hankittu jo kauan sitten, kun hinnoissa oli vielä nousuvaraa, tuotteet eli asunnot ovat olleet laadukkaita ja niihin on ollut saatavilla hyviä vuokralaisia. Silloin tulee tilille kuin nakutettu joka kuukausi ennakoitu summa eikä kurssien vaihtelu sitä heilauta. Hyvät vuokralaiset eivät muutenkaan lähtönsä kunniaksi laita asuntoa niin sanotusti paseiksi, eivät häiriköi naapureita eivätkä kasvata hamppua vaatehuoneessa. Enemmän kuin 5 sijoitusasuntoa, ja homma alkaa muistuttamaan kokopäivätyötä. Omalla kokemuksella voin sanoa, että tuohon soppaan en itse ryhtyisi. Oma "sijoitusasunto" toki ei ole se paras mahdollinen: asunto sijaitsee toisella paikkakunnalla eli Pohjanmaalla. Asunto on vanha, kaikki suuret rempat tekemättä eikä niihin pieniinkään näytä olevan taloyhtiöllä mitään halukkuutta. Lisäksi tontti on vuokrattu. Eli harrastuspohjalta ponnistetaan. Eroonkaan ei pääse, koska muut osakkaat eivät halua ostaa minua ulos tai myydä.

Asun omassa, en vuokralla. Velkaa reippaasti ja vielä pitkään, mutta kk-erä kohtuullinen, vaikka korot nousisivat 250 % nykyisestä. Alla kohtuullisen uusi Suomi-Mersu, jonka arvo laskee koko ajan. Verrattuna 2 vuoden takaiseen, olen edistynyt noin miljoona%, vaikka sainkin ehkä varaslähdön muutamalla omaisuuserällä. Jonkun viisaan sanoihin on hyvä lopettaa: kannattaa aloittaa.

via GIPHY


torstai 22. maaliskuuta 2018

Luopumisen tuska

Palautteen pohjalta aloin pohtimaan, mistä olen luopunut, jotta saavuttaisin oman kukkaroni herruuden, vai olenko luopunut mistään. Edellisessä postauksessa esitin myös blogin kautta uhkauksen lapsilleni, että mitään uutta tavaraa ei hankita, ellei jostain vanhasta luovuta. Tämä siksi, että huoneiden tila on rajallinen, ja mammaa ahdistaa tavarapaljous. Lapsillani on käsittämättömän paljon kaikkea "kivaa" ja leluja ihan mieletön määrä. Haluaminen ei toki siihen lopu, eikä varsinkaan jalostu älykkääksi harkinnaksi, jos impulssi saa vastineen välittömästi. Valitettavasti Tuhluri on aina elänyt kuten edellä kuvattu. Kärsimätön ja päämäärätietoinen luonne auttaa työelämässä ja saan asioita aikaiseksi sadalla eri rintamalla, mutta säästämisessä ja oman talouden hallinnassa se ei olekaan enää se paras kaveri.

 Jos jatkuvasti elää yli varojensa, ja pyörittää ylimääräistä esim Visa-luotolla, kuten Tuhluri, niin tuo on validi kysymys. Olen hyvin päämäärätietoinen, joten osaksi vastaus kysymykseen on: en ole luopunut. Keinot ovat kuitenkin muuttuneet. Ennen en vilkaissutkaan esim kirpputorien suuntaan, mutta nykyään minua huolettaa maailman tila, jossa muovisaaste valtaa valtameret ja eläimet koittavat integroitua kaupunkielämään, kun metsäala käy pieneksi eikä sinne enää mahdu. Nykyään katson onko tarpeeseeni hyväkuntoinen tai uudenveroinen vastine jälkimarkkinoilla saatavilla. Ja mikäs sen ihanampaa, kuin tehdä tarpeeseen tulevia löytöjä! Harrastan puolimaratoneja huvikseni ja ostin syksyllä uudet Asicsen lenkkarit muutamalla kympillä tori.fi:stä (toivottavasti eivät olleet varastetut). Säästö: noin 100 €. Kokonaan toinen kysymys toki on, mihin säästetty fyffendaali meni. 

Toinen asia, miksi en ole luopunut liittyy siihen, että tienaan näköjään enemmän kuin keskivertosuomalainen. Tuhlurin nimi on jopa löytynyt iltapäivälehtien vuosittaiselta kateuslistalta. No niin, siinä ensimmäinen paljastus omasta raha/varallisuustilanteestani. Eli käytännössä, minun PITÄISI pystyä pyörittämään tätä elintasoa näillä tuloilla luopumatta, vai mitä? Pienemmilläkin tuloilla siihen näköjään pystytään! Jopa ilman Visan suomaa huoletonta kuluttamista (, joka näköjään voi syöstä kenen tahansa epätasapainoon. Visa on luottotietonsa pitäneen pikavippi. Hieman kohtuullisemmalla korolla tosin ja tietenkin tietyillä eduilla näin verkko-ostamisen aikakautena). Pointti on siis siinä, että tulotasolla ei ole väliä. Ongelmia löytyy kaikilta. Eli luopumisen sijasta olen väistellyt lähinnä koko ajatusta ja rimpuillut kuin kala koukussa. Pieniä tekoja olen kuitenkin tehnyt, kuten tässä postissa kerrottu. Ehkä ne edustavat luopumisen alkeita?

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kuin peiliin katsoisi

Vaikka tuhlaajan oma päivittäistalous on kuralla kuin beduiinilla maha, niin ajattelin tässä postauksessa keskittyä säästämiseen. Tulossa myös postaus aiheesta sijoittaminen. Molemmissa kiteytyy niiden tärkeys – oli tilanteesi mikä tahansa.

Säästämisen tärkeydestä

Vaikka säästäminen ei äkkiseltään identifioidu Tuhluriin tämän blogin aiheen perusteella, niin Tuhluri on kuitenkin tässä asiassa valveutunut. Toki heräsin kk-säästämiseen vasta myöhäiskeski-äkäisenä (kuten niin moni kaltaiseni), mutta pientä apua sain viisaan äitini kautta, joka perusti minulle ASP-säästötilin jo ihan pienenä. Tietenkin minua ärsytti laittaa sukulaisilta saadut lahjarahat sinne, olisihan se nyt ihan mahtavaa ollut sännätä kauppaan ja ostaa jotain turhanpäiväistä, kimaltavaa vaatetta tai härpäkettä. Tätä ärsytystä olen purkanut äitiini kyllä ihan täysilaidallisen lisättynä pohjalaisella vimmalla teinivuosista ihan viime vuosiin. No, oppi on nyt kuitenkin mennyt perille tälle tyttärelle ja säästän pääsääntöisesti omasta palkastani sellaiset 5-10 %, mutta kuinkas kävikään eilen kauppareissulla.

via GIPHY

 

Kuin peiliin katsoisi 

Rakas lapseni täytti tässä taannoin vuosia. Olemme jo aikaisemmin sopineet, että kaikista rahoista menee suurin osa säästöön (pitkäaikainen), ja osalla saa tehdä mitä haluaa (hömpöttelyraha). Lisäksi teemme hyväntekeväisyyttä siten, että lapset osallistuvat joko keräyksiin tai sitten lahjoittamalla tai muuten auttamalla. Mutta takaisin asiaan: Tyttäreni oli siis saanut 20 € synttärilahjarahaa. Olimme sopineet, että hän voi ostaa jotain 10 €:lla. Kävimme Ompussa pyörimässä, ja jo alkumetreillä alkoi Tuhlurin päässä juimia. Katsoin vierestä silmät kauhusta pyöreinä, kun mini-me säntäsi kauppaan silmät kiiluen, etsi hädissään hyllyiltä jotain ostettavaa, ja kun mitään mieleistä ei löytynyt, niin tarrasi kiinni lähimpään muovihärpäkkeeseen. Siinä vaiheessa, itku-potku-raivareiden uhallakin, vihelsin pilliin. (Kuvaannollisesti, sen verran herranpelkoisia tyttäreni ovat ettei tarvitse erotuomarin pilliä kanniskella kaulalla). Sovittiin (tai siis minä määräsin), että tästä lähtien hankinnat ovat jotenkin perusteltuja. Esim. "äiti mä haluuuuuuuuuuun tällaisen barbie-talon". Selvä homma, eikun säästämään. Askelmerkit ovat seuraavat:
  1. "Äiti mä haluuuuuuuuuunnn..."
  2. Ahaa, no katsotaanpa. Mitä se maksaa?
  3. Säästäminen hömpöttelyrahasta. 
Toivon opettavani tällä sitä, että kaikkea ei saa heti.
Toivon opettavani tällä sitä, että tavoitteisiin pääsee sitkeydellä ja pitkäjänteisyydellä.
Toivon opettavani tällä sitä, että hankituilla tavaroilla on arvo ja niistä pidetään huolta.

Toivon, että oppi menee perille. Askelmerkit pätevät myös tuhluriin.

P.S. Kävi ilmi kotona, että meillä OLI jo TISMALLEEN samanlainen muovihärpäke kotona, mitä tyttäreni niin vimmaisesti halusi. Tai ei tietenkään tismalleen, koska härpäkkeen väri oli kotona pinkki ja kaupassa fuksia. Eli kakkoskohtaan lisätään kohta: onko meillä jo tällainen? Kun oikein riivinraudaksi alan, niin lisään vielä kohdan # 4. Jostain pitää luopua ennen kuin mitään uutta tulee tilalle.


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kiertotalouden nurja puoli talouden epätasapainottelijalle

Jossain blogitekstissäni viisastelin varojen hankkimisesta kirpputoreilta. Tekstissä Neuvojen ykkönen ainakin viittasin ylimääräiseen varainhankitaan jollain keinoin. Tässä tekstissä omia empiirisiä havaintojani ja pohdintaa kiertotaloudesta ja ihan siitä luonnollisesta syystä, että niille on helppo pääsy kaikilla ja markkinoiden toiminta on ymmärrettävää ja ilmoitella voi ihan ilmaiseksi. Logiikkakin on oiva; kierrätys, jotta maailma pelastuu ylimääräiseltä krääsältä! Mikäs siis mättää?

Kirpputorit



Esikoistani odottaessa tajusin järkyttyneenä homman kalleuden siinä vaiheessa, kun lähdin ensimmäistä kertaa katsomaan lastentarvikkeita, kuten vaunuja.

Vielä 10 vuotta sitten lastenvaatteet kiersivät ihan hurjaa vauhtia kirpputoreilla ja turuilla, ja muista itsekin ostaneeni jotain käytettyä härpäkettä, ja myyväni sen voitolla eteenpäin. Nykyään, ikävä kyllä, tämä markkina on muuttunut paljon.

Vaikka myyjiä ja kävijöitä eli potentiaalisia ostajia olisi todella paljon, uutta ja käyttämätöntä on lähes mahdoton saada myytyä. Olen kuullut monestakin suusta seuraavaa; Laput kiinni, ja alea 90 % alkuperäiseen hintaan nähden eikä tavara siltikään liiku. Muutaman kerran käytetty super-luxus-merkkilaukku, ei mitään käytön jälkiä, mutta ei kelpaa.

Pohdintaa


Seuraa oma huomio: Kirpputorien luonne on tämän viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut merkittävästi. Vain priima ja muodinmukainen liikkuu - kunhan sen saa halvalla ja tämä on tietenkin myös orastavan nousukauden ansiota. Mutta ostajan markkinat siis. Joka myös tarkoittaa, että meillä on valtava määrä ihan hyvää, käyttökelpoista tavaraa tarjolla, joka ei kelpaa kenellekään (Suomessa). Ja juuri tämä iskee moneen luottotietonsa menettäneeseen. He voivat olla ostajan pallilla, mutta harvemmin enää myyjänä, toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten.

Seuraa toinen huomio: Myös kirpputorit noudattelevat muotivirtauksia kiihtyvällä tahdilla. 10 vuotta sitten saatoit niputtaa neliön verran lastenvaatteita pakettiin, ja saada läjästä kymppejä, ellei jopa satasen. Päälle hyvä mieli siitä, että nämä muutaman kuukauden käytössä olleet tavarat elävät uutta kiertoa jonkun toisen vauvelin elämässä. Eipä enää, ehei. Jos se ei ole tiettyä merkkiä, se ei kelpaa thoudellakaan. Sorellit olivat muotia pari vuotta sitten ja jopa käytetyistä maksettiin lähes 50 €/pari. Nykyään niitä ei saa edes kaupaksi. Pari vuotta sitten pianoista pyydettiin vielä satasia, nykyään edes pelastusarmeija ei ota niitä vastaan.

Mitä tahansa ostaessa pitäisi siis käyttää tiukkaa harkintaa. Eipä ole haittaa käänteisestä konmarituksesta, jossa ennen ostamista perustelee hankinnan itselleen selvästi ja pitää hankinnasta kiinni vuosia. Sulaneelle jälkimarkkinalle tuhlarilla ei ole tarjota vaihtoehtoa, mutta optimistina uskon, että sellainen kyllä syntyy. Jos ei Suomen sisällä, niin ehkä Suomesta Baltian maihin..?