Joulu, tuo kulutusjuhlan kulminaatiopiste

Joulu tulla lompsottaa jo ihan ensi viikolla ja tuhlaajaprinsessa on aivan umpisolmussa. En ole hankkinut vielä yhtään lahjaa. Siis yhtään, ollenkaan, kenellekään. Edes itselleni! Olen sen verran jouluihminen, että normaalisti hankin ensimmäiset lahjat syyskuussa. Tai joulualesta heti 27.12. Alennukset ovat aina uponneet prinsessaan ja pyrinkin hyödyntämään ne täysimääräisenä. Olen kyllä listaillut erilaisia lahjaideoita, ja tämän vuoden taktiikkana pidänkin yhtä pysähdystä. Eli ihan kaikille ne lahjat ensin paperilla, sen jälkeen nopea surffaus mistä ne halvimmalla haalitaan ja sen jälkeen täsmäiskut kyseisiin paikkoihin. Jos halvin löytyy Tokmannilta, sitten suuntaan sinne. Koska ystävämme Posti, niin verkkokauppaostelu on tänä vuonna tuhlurilta pannassa. Ei muuten, mutta paketit eivät ehdi enää konttiin ennen joulua ellei tilaa tänään heti nyt. Impulssiostot ovat tältä vuodelta pannassa (...niin siis..ellei nyt eteen kävele ihan satumaisen käsittämättömän edukas ja upea diili ihan mistä vain aiheesta).

Tänä vuonna pyrin muutenkin hillitsemään tätä kulutusjuhlaa asettamalla JOULULAHJABUDJETIN. Sanomattakin on selvää, että sellainen on ollut aivan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Olen kyllä jälkikäteen ynnännyt, että olipas taas ihanan kallis joulu, mutta tänä vuonna jouluaiheisiin asioihin käytän vain ja ainoastaan kolminumeroisen luvun. Budjetti jääköön salaisuudeksi, mutta kerrottakoon sen verran, että lahjottavia on määrällisesti paljon.

Jos sitten siirrymme ruumiinavausosioon, niin vastauksena kysymykseen voi sanoa, että tulipas sitten ostettua Visalla uusi iPadi Powerista. Sen sijaan, että Visa-laskuni olisi jotenkin kaventunut tässä syksyn aikana kirjoitusprosessin aikana, se on nyt tämän iPadin oston jälkeen tapissa.
Erätappio.
Pankista jo soitettiin, että haluaisitko vaikkapa nostaa Visani limiittiä. Vastustin kiusausta, koska tiedän itseni.
Erävoitto.
Viimeinen erä toisen luottokortin maksua on lähtenyt pankista ja kortti on leikattu kahtia.
Major, major erävoitto!

Korkoa olen maksanut toki molemmista korteista, ja sehän on ollut aivan käsittämättömän kallista! Älä siis sinä tee niin. Jos olet kahden luottokortin loukussa ja haluat niistä eroon, yksi radikaaleimmista keinoista on kävellä tai klikkautua pankin tiskille, neuvotella molempien korttein lainaa vastaava summa lainaa, leikata kortit kahtia ja alkaa elämään palkkatuloilla. Pankin lainamarginaali on taatusti pienempi kuin luottokorttiyhtiöiden tarjoama. (Ellet sitten ole saanut jostain nollakorkoa.) Jos ei muuta, kyseisen harjoituksen aikana elämään tulee todellakin rutiinia, oppii säästämään joka asiassa, kuten ruoka, vaatteet ja oppii arvioimaan tavaran, palvelun hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä aivan eri suhteessa. Oppii kierrättämään, oppii hyödykkeen hankita-arvon vs. jälleenmyyntiarvon ja saattaa myös oppia säästämistä. Opettaa siis miettimään. Lisäksi saattaa voimaantua kysymään jopa palkankorotusta. Ja vaikka ei muuten säästäisi, niin toisen kortin tuplakorkoihin verrattuna saa aivan taatusti ainakin käyttörahaa muutaman euron/kk.

Tarkkaa joulua toivottaa tuhlaajaprinsessa! 

Laskuni.fi kokeiluun

En ole kuollut enkä joutunut velkavankeuteen. Vielä...hehe.. Syksy on ollut hieman hurja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt toiseksi. Ryhtiliike siis tässäkin suhteessa edessä.
Ja tällä aasin sillalla päästääkin asiaan. No, mitenkäs se tuhluriprinsessan ryhtiliike lompakolla on syksyn aikana sujunut?
- Noh, äh..uh..suunnitelma ja päämäärä on selvillä, tukijoukot hankittu, mutta vielä jalat eivät ole kuivilla. Tai edes kädetkään. Tai suu. Sieraimilla hengitellään ja kädet on ristissä.

Tutustuin hieman laskuni.fi -palveluun. Vielä kaikki ominaisuudet palvelussa eivät ole käytössä, mutta näyttää lupaavalta. Laskuni.fi kerää kaikki laskut, muistuttaa eräpäivistä, arkistoi ja kategorisoi. Sinne voi lisätä palkkakuitit, dokumentit ja sopimukset. Omppu- ja android-uskovaisille sovellukset saatavilla asianmukainen sovellus kännykkään. Lisäksi luvataan jonkinnäköistä bonusta, mutta tämä bonus-asia jäi hieman hämärän peittoon nopealla kokeilukierroksella.

Summa summarum: Tämän tyyppistä palvelua olen kaivannut jo kauan. Nyt kun vihdoin olemme pääsemässä sähköiseen aikakauteen eikä laskuja tipahtele enää postiluukusta, ne ovat hajaantuneet kuin kirput säkistä. Osa laskuista tulee perinteisellä tyylillä, osa tulee sähköpostiin, osa Netpostiin. Tuhluriprinsessan eurot menevät välittömästi väärään kurkkuun, jos henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee laskuja. Ne hukkuvat sinne roskapostin ja muun sälän joukkoon. Oikeasti haluaisin kaikki laskuni näkyviin siellä Pivossa, jota olen tässä matkan varrella hehkuttanut, mutta joka missään nimessä ei ole täydellinen, kuten em voi todeta. Ossuuspankin asiakkaana olen tilannut suurimman osan laskuista suoraan verkkopankkiin, mutta tämähän sovellus ei juuri perään huutele muistutuksilla tai vastaavilla arkea helpottavilla otteilla. Kategorisoinnin voi tuhluriprinsessa tehdä ihan omin pikku visaa rakastavin kätösin. 

Kokeilen palvelua nyt muutaman kuukauden ja kerron täällä kokemuksiani mitään suodattamatta.

Ennakoimattomattomiin menoihin kannattaa.....varautua! Eli ennakoi!

Excel näytti, että syyskuu meni vähän paremmin. Ylitin tilini vain 9 %:lla. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa joudun uusimaan autoni. Kaikki taloustieteilijät ymmärtävät, että ei ole mitenkään järkevää ostaa autoa lainalla, jos pystyy käyttämään säästöjään, mutta nyt aion tehdä juuri niin kuin typerää on. Autosta tulee väistämättä kuukausittainen lainakulu, mutta olen tullut suureen johtopäätökseen. Minulle ei sovi säästöjen käyttäminen, koska väistämättä käy seuraavasti: lupaan ja vannon pyhästi, että maksan säästöistäni lainaamat rahat takaisin, mutta niin ei KOSKAAN tapahdu. Tai sitten maksan, mutta parin viikon päästä, kun tili on tyhjä, käyn taas lainaamassa. Jos en koske säästöihin, niin ne pysyvät siellä. Olen asettanut katastrofilimiitin säästöilleni, jota olen laskenut tarpeen mukaan. Kohta ei ole mitään jäljellä. Ja jälleen: Ensi vuonna aion säästää joka kuukausi tietyn summan ja palautella säästöjä yli katastrofirajan. Tämä on mahdollista vasta ensi vuonna, tai niin ainakin nyt ajattelen, koska verotukseni tulee kevenemään tammikuusta lähtien ja saan toisen kulutusluoton maksettua vuoden loppuun mennessä. Efektiivisesti käteen jää noin 300 € enemmän kuussa. Se on paljon se.

Autosta vielä. Aloitin järkevästä vaihtoehdosta. Kävin koeajolla. En vain pystynyt. Halusin ajaa statusautolla, johon olen tottunut. Nostin henkistä limiittiä, jonka auto maksimissaan saa maksaa. Kävin koeajolla. Tuntui jo vähän paremmalta ja päätin, että tämän hankin. Rahojen järjestämiseen meni muutama päivä ja sinä aikana joku muu ehti ensin ja osti katsomani auton pois kuleksimasta. Noh, tässä vaiheessa tuhluriprinsessa repsahti. Ostin sitten tuplasti kalliimman auton, koska merkki, ajotuntuma, fiilis, ja ajatus siitä, että ajan tällä autolla oikeasti seuraavat viisi vuotta (no vähintään!). 

Ennakoimattomia menoja ja äkillistä rahan tarvetta varten (note to self: ei koske Thaimaan lomamatkavarausta) pitäisi olla sukan varressa vähintään noin kolmen kuukauden palkka. Osa puhuu vuoden palkasta, mutta tällainen tavoite saattaa karata aika monelta. Pointtina kuitenkin seuraava: jos sieltä jotain lainaa, niin sitten säästää kitkuttaa sinne takaisin niitä varoja sinnikkäästi. Tämä on järkevän ja oman taloutensa hallitsevan henkilön toimintaa. Eli toimikaa niin hyvät pikku possuset! Ja tässä kohtaa tuhluriprinsessa yllättää teidät kaikki! Minulla on tuon minimin verran säästössä.

Joo. Osittain aloin kirjoittaa tätä blokia ymmärtääkseni kulutustani. Tässä autohankintavedossa riittää jälleen analysoitavaa. Kamelin selkä katkesi aika helposti. Tässä vaiheessa en välitä pätkääkään, onko blogillani lukijoita. Tämä on sen verran terapeuttista, kirjoittaa nimimerkin takaa näitä surkeita totuuksia.

Työkaluja oman talouden hallintaan, esimerkkinä jälleen Pivo

Palaan vielä Pivoon. Vaikka se ei yksin riitä, kuten viime viikon postauksesta otsikolla Pivo ei riitä tulikin asiaa hieman valotettua, niin ehkä Pivon yksi ylivoimiasia ominaisuuksia on mahdollisuus kytkeä Visa tai muu käyttämäsi luottokortti siihen. Luottokortin kautta tehdyt ostokset myös kategorisoituvat ja niitä voi kuluvan kuukauden aikana kulutus-näkymässä käydä editoimassa. Näin siis myös luottokortilla tehdyt ostokset ovat mukana kulutuksessa. Ja tästä pääsemmekin linkittämään jälleen viime viikon kirjoitukseen.

Hahmota koko norsu

Tärkein syy, miksi Pivo ei riitä ainoaksi työkaluksi oman talouden hallintaan on se, että Pivo ei mitenkään huomioi reaalituloja ja -menoja. Jos siis tienaan vaikkapa 100 € kuukaudessa ja käytän Visaa 50 € kuukaudessa Pivon mielestä olen kuluttanut 150 € eli elänyt yli varojeni 50 %. Näinhän se toki on, mutta itse näen Visan tai kulutusluoton pikavippinä eli lainana. Jos olet aivan suossa, kuten allekirjoittanut, ensimmäinen asia on selvittää, mihin kuukausipalkka todellisuudessa menee. Sen jälkeen voi tehdä maksusuunnitelman kulutusluotoille. Jos jatketaan ensimmäisen esimerkin parissa, niin itse käsittelisin asiaa seuraavasti: 100 € tuloja, otettu laina 50 € jonka suunniteltu lyhennys on 5 kuukautta ja lyhennysmäärä 10€/kk miinus muut menot = käteen jäävä osuus. Pivo ei tee tätä puolestasi, joten ainoa tapa selvittää asia, on kaivaa excel tai valitsemasi ohjelma käsikirjanpidolle esiin ja ynnäilemään. Jos olet innokas Visan vinguttelija, niin tuo Pivon ilmoittama kulutus kuukaudessa ja päivässä voi näyttää aika hurjia summia ja ehkä saada luottokortin käyttöön hieman järkeä.

Pivo ei riitä

Otsikko kertoo kaiken. #Pivo on ihan loistava kuukausitasolla. Näen heti, mihin rahani on mennyt kuukauden aikana. Jos en muista, voin klikkailla linkeistä ostopaikan esimerkiksi kartalla. Mahtaa olla varsin tähdellinen ostos, jos tämä apu ei riitä paikallistamaan mitä hittoa täältäkin ostin ja kenelle, pois lukien satunnaiset reissut baariin. :) Puhelimen ruudulla pallurat kasvavat kulutuksen mukaan. Tunnollinen, päämäärätietoinen ja kaikkensa yrittävä ihminen tuntee heti syyllisyyden piston rinnassaan, jos pallukka "ravintolat & huvit" on suurin menoerä kuukaudessa. Samalla aiheen mukainen kortin vinguttelu ja seteleiden heiluttelu asettuu perspektiiviin ja suhtautuu muuhun kulutukseen. Mielestäni pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen suurin menoerä voi olla ainoastaan asunto, asui sitten vuokralla tai omassa.

Mihin hittoon se raha menee? 

Viime viikolla otin luurini kauniiseen käteen ja selasin koko vuoden Pivo-datan kirjaten tarkasti kaiken Exceliin. Haluan ymmärtää, miten paljon vuodessa kulutan kampaajalla. Haluan tietää, miten paljon vuodessa kuluu ruokaostoksiin. Tai harrastuksiin. Lapsiin. Pivosta tämä selviää kuukausitasolla, mutta vuositason kulutuksen ymmärtäminen on myös erittäin tärkeää. Jos vuosi on liian pitkä aika seurata omaa taloutta, kannattaa pilkkoa aika joko puoleen vuoteen tai kvartaaliin. Sitten vain ynnäämään kuukausikulutus ja vuosikulut yhteen. Ja sitten vain tirauttamaan pienet itkut totuuden edessä. Pivo tekee seurannan vähän helpommaksi ryhmittelemällä ostokset ennalta määriteltyihin osioihin kaupan tyypin mukaan. Jos mielii oman kukkaronsa herraksi, sen lisäksi tarvitaan halua analysoida omaa rahankäyttöään. Jatkuva, itselleen erilaisten apurien kautta haalittu palaute on tässäkin asiassa keskiössä. Kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarvitaan ikävä kyllä muutakin kuin tahto. Itsekin ehdin jo hämmästyä/kauhistua/ihmetellä koko vuoden lukuja, vaikka eihän ne pitäisi yllätyksenä tulla.

Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.

Pahan kierre…

Vaikka olen jo vuosia tajunnut käyttäväni rahaa ja luottokorttejani täysin holtittomasti, en ole välittänyt asiasta. Nopea tyydytys haluamilleni asioille ja tavaroille on ollut paljon tärkeämpää (näemmä). Luottotietoni olen toki pitänyt puhtaana, muutenhan tämä ikuinen kulutusjuhla tyssäisi kuin vankilan seinään. Tätä on nyt hyvä hieman reflektoida.

En juuri ole välittänyt esimerkiksi elintarviketuotteiden hinnoista. Olen tuhahdellut Pirkka-tuotteita tai Rainbow-tuotteita kotiinsa kantaneille ystäville ja tuttaville. Olen aina ajatellut, että säästöt syntyvät isommista hankinnoista, ostan sängyn alesta vs. normaalihintaisena. Tietenkin olen saanut tuotteen alennuksella, mutta enhän minä ole erotusta säästöön laittanut, vaan suoraan kulutukseen tai edellisten kulutusluottojen maksamiseen. Järki, tunteet, mieliteot ja muut aivojen radat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Herättyäni vihdoin heinäkuussa 2016 järkyttävään kulutuskäyttäytymiseeni, olen pohtinut edes ja takaisin seuraavaa. Miksi ostan tavaraa, johon minulla ei ole varaa? Miksi ostan tavaraa, jota en oikeasti edes halua? Miksi ostan tavaraa, josta en pidä? Miksi ostan tavaroita, joita minulla jo on? Miksi ostan, miksi ostan, miksi ostan??

Kulutuskäyttäytyjätutkija Lucia Rechian jonka mukaan mielijohteet, tunteet ja tottumukset määräävät jopa 90–95 prosenttia valinnoistamme kaupassa. (Ilmeisesti minulla ei ole minkäänlaista impulssikontrollia). Verkko-ostaminen on vienyt kulutuksen uudelle tasolle, kun kuluttaminen on helpompaa, saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja helposti retkahtavaa kuluttajaa voidaan kutitella näennäisillä aleilla, painostaa lisäämällä tietoa tuotteista, esim. "vain 3 varastossa, toimi pian!!!" tai lisäämällä sekunteja alaspäin laskeva kello sivustolle. Rechianin mukaan eurooppalaisten säästämishalu on kääntynyt laskuun verrattuna aikaisempaan ja he tekevät kulutusluotoilla ulkomaanmatkoja ja hankkivat kodintarvikkeita. Kuulun todellakin tähän ihmisryhmään.
Kulutusluotot ovat pahoja. Rahaa saa helposti, jos on luottokelpoinen, mutta muutaman tuhannen euron kulutusluoton maksamisessa voi nykyihmisellä mennä vuosia muiden kulujen ohella. Tämä sopii huonosti impulsiiviselle hedonistille, jonka kärsivällisyys ei päätä huimaa. Mutta pankki ei anna anteeksi.

..Ja miten se katkaistaan

1. Tee maksusuunnitelma.
Asuntolaina rullaa omaa tahtiaan, mutta ne kulutusluotot. Tein toiselle suunnitelman, koska sen saan maksettua raipakkaa pois, tämän vuoden loppuun mennessä muiden kulujen ohessa. En vielä pysty edes ajattelemaan jäljelle jäävää luottoa, koska sen maksamiseen menee monta vuotta.

Ylipäätään tietoisuus omasta tilanteesta on ensiarvoisen tärkeää, oli totuus miten synkkä hyvänsä. Ja nyt tapahtui kummallinen juttu. Minulle tuli kontrollin tunne pelkän suunnitelman teosta. En enää ajelehdi. Olen peräsimessä. Se tuntuu hyvältä.

2. Järkeistä toimintaa.
Vaatteet: Kävin läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi 3 samanlaista toppia, joissa kahdessa oli vielä laput kiinni. KOLME! Olin ostanut saman vaatteen kolmeen kertaan. Yhtä olen käyttänyt. Minulla on nyt toppeja seuraavaksi 10 vuodeksi.
Suunnitelma vaateostoille: ei impulssiostoja, mieti aina yön yli (paitsi jos tiedät, että diili on aivan käsittämättömän edullinen ja TARPEELLINEN). Koita myydä vähänkäytetyt. Parikin euroa on parempi kuin ei yhtään euroa. Kierrätä, lahjoita, tee hyvää. Tunne tyylisi ja osta sen mukaisesti!
Ruoka: suunnittele, osta vain riittävä määrä, älä heitä ruokaa roskiin. Tee kauppalista sen mukaan, mitä aiot tehdä ruoaksi. Kokeile käydä kaupassa vain pari kolme kertaa viikossa. Ei impulssiostoja (jos tämä käy ylivoimaiseksi, salli impulssiostot budjetin mukaan vaikkapa 2x kk). Kaikki tiedämme, että elämä ei mene kellon mukaan ja paraskin suunnitelma saattaa jäädä toteutumatta. Tein eilen pannarin vanhoista maidoista ja kerman jämistä. Olin niin ylpeä, vaikka säästö oli ehkä 2 €…ainekuluissa. Ja tarkemmin ajatellen myös ruokakuluissa tuli säästöä, koska söimme koko pannarin kerralla ja se korvasi iltapalan.

3. Iloitse ja palkitse!
Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun pääset niihin. Palkinto ei tietenkään voi olla kulutusluotolla tuhlattu kallis käsilaukku, joten mieti etukäteen, mistä saat pitkäaikaisempaa nautintoa, voisiko palkinto olla hemmotteluhetki itselle jossain muodossa?

Hassu juttu. Jo pelkästään asioiden laittaminen paperille on parantanut oloani ja luonut uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kulutusluottokierteinen ei voi henkisesti hyvin, hän potee syyllisyyttä ostoksistaan, mutta ei kuitenkaan ikinä palauta mitään. Kulutusluottokierteinen on huolissaan rahojen riittävyydestä, laskee ja venyttää penniä, mutta sortuu heti pienenkin houkutuksen edessä. Hän haluaa muutosta, mutta hän ei ole tottunut asioihin, joiden eteen pitää ponnistella sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea – asioihin, joita ei saa heti! Pitäkää sieraimet pinnalla lukijat, muutos on prosessi. Joskus repsahtaa, mutta tavoitteena on terveempi elämä. Silmien avauksen ja listan teon jälkeen on helpompi hengittää.

Kiusallinen ja kammottava totuus valkenee

Kuten alkoholistien, myös tuhluriprinsessojen on katsottava lukuja silmiin ja myönnettävä häpeällinen totuus, koska parantuminen tapahtuu myöntämisen kautta. 

Hengitin syvään ja ynnäilin Pivon tuottamaa dataa. Kanssalukijat voivat kauhistua luvuista heti taulukon jälkeen. Ja koska mennyttä elämää en saa takaisin, tässä blogissa ruodin asioita heinäkuusta 2016 lähtien. (Jolloin viimein koin herätyksen ja olin valmis muutokseen). 

Tähän olen perannut oman talouteni kikut ja mukut. Taustoistani sen verran, että olen kuukausipalkkaisessa työssä ja vaikka asun pk-seudulla, en pääse töihin julkisilla työpaikan sijainnin takia. Auto siis pakollinen. Olen perheellinen. Meillä ei ole yhteistä tiliä mieheni kanssa, sen sijaan olemme sopineet, miten jaamme yhteiset kulut. Rakensimme omakotitalon muutama vuosi sitten, josta lähden jalat edellä jo pelkästään oman ja lasten sosiaalisten ympyröiden takia, joten muuttaminen työpaikan lähelle ei tule kysymykseen. Näistä luvuista tuhluriprinsessa siis sitten taikoo säästöjä. Luvut ovat siis heinäkuulta, jolloin lomailimme ja matkustelimme, näköjään siitä välittämättä, onko rahaa vai ei. 

Kikut	Mukut
Päivähoitomaksut 25 %	Ruoka 25 %
Asuntolaina 25 %	Viihde 20 %
Visa-velka	Vaatteet 15 %
Mastercard-velka	Matkustaminen 14 %
Saliharrastus 2,4%	Kampaaja 8 %
	Ravintolat ja huvit 5 %
	Lasten vaatteet 4 %
	Bensa 3 %
	Auton muut kulut 0 %
	Sisustus ja pihan kulut 4 %

Jätän tästä pois summat, mutta prosentti tarkoittaa osuutta euromääräisesti käteen jäävästä summasta. Visassa ja Masterissa on minimiveloitus noin satanen kuukaudessa, mutta jätän ne auki, koska nyt alan lyhentämään niitä. Ilman luottokorttivelkojen lyhennystä, olen kuluttanut heinäkuussa siis 150,4 % enemmän, kuin mitä olen ansainnut. Hyvä minä. Erinomaista.

Näin olen elänyt ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla. Jos lukeudut heihin, nyt on hyvä hetki ottaa säkki pois päästä eli pysähtyä, ja laskea kuukauden tulot ja menot. Voi olla, että tietoisuus saa sinutkin haluamaan muutosta.

Ja tässäpä tuhlaajaprinsessan korjausliike. 

Nopealla katsauksella elokuussa matkustaminen vähenee. Yhden (jo sovitun) reissun teemme mökille, johon lasken bensat ja viikonlopun ruoat. Matkustamisen budjetti pitää siis päätyä 8 % ensi kuussa. Ravintolat ja huvit -osiossa on paljon tilaa laihduttaa. Kampaajalle menen seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Vaatteissa, niin omissa kuin lastenkin, on todellakin varaa miettiä. Viihdekulut ovat olleet katossa, koska kesällä olemme osallistuneet muutamalle festivaalille, purjehdukselle, ulkomaanmatkalle… Vaatteiden tavoiteprosentti on ensi kuussa max 5 %. Nollaan en usko pääseväni, koska lapset. Totaalisesti elokuussa mukujen prosentit pitäisi tulla alas noin 45 %. Ruokakulut saavat joustaa alaspäin siten 7 %. Noin. Tällä laskutoimituksella, pienellä järkeistyksellä ja itsekurilla pääsen kulutuslukuun 98 % käteen jäävästä summasta. 

Ja sitten on ne kulutusluotot. 

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…

Tästä se lähtee!

Kirjoittaja on alun perin Pohjanmaalta, mutta ei Laihialta. Pohjanmaalla kaikki on suurta ja komiaa, myös kulutus. Tämän blogi seuraa tuhlaajaprinsessan matkaa kohti oman talouden hallintaa.

Kotiolot muovaavat väistämättä asenteita ja arvoja ja näin keski-iän kynnyksellä haluan katkaista ikävän kierteen, johon olen joutunut ja ottaa hallintaani oman kulutukseni. Tavoitteenani on saada säästöön jokainen kuukausi vähintäänkin muutama kymmenen euroa, tulevaisuudessa enemmän. 

Meillä kotona hoettiin aina, ettei ole rahaa mihinkään, mutta silti tehtiin matkoja ja harrastettiin. Ruokaa meni roskiin ihan hirvittäviä määriä, kun vastuulliset vanhemmat eivät suunnitelleet ostoksiaan (sori mutsi ja faija!). Kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni opiskelemaan, isäpappa antoi minulle sivu-Visan, jossa oli 2000 €/kk käyttövaraa. No arvaatte varmasti, että rinsessa kulutti kuukaudessa opintotukensa + 2000 €/kk aivan surutta kaikenlaiseen hömppään. Asuin tietenkin vanhempien omistamassa asunnossa, joten asumiskulut olivat minimit. Sähkön maksoin itse. No, okei, siis Visalla. 

Tunnen ikävän pistoksen rinnassa, kun luen yllä olevaa tekstiä. Jos olisin pysähtynyt vähän aiemmin, suunnitellut elämääni ja miettinyt tavoitteitani, ei tarvitsisi keski-äkäisenä miettiä, mitä ihmettä tapahtui. 

Pankkini on taattu maalaispankki OP, ja sieltä tämän vuoden alusta lähtien Pivoa käyttäneeni voin sanoa olevani aivan järkyttynyt. Pivo on laiskan rinsessan alkeellinen kirjanpitäjä. Olen ylittänyt ”keskikulutukseni”, kuten Pivo minua iloisesti muistuttaa joka kerta kun aukaisen sovelluksen, joka viikko. Tämän vuoden jokaisena kuukautena ovat menoni ylittäneet tuloni noin 30-50 %. Tätä ylitystä olen, voi huh-huh sentään, kompensoinut Visalla, kuinkas muuten. Mutta nyt tuli loppu. Kurinpalautus edessä. Jos teen tämän julkisesti blogin kautta, paineet onnistua kasvavat. Tahto on kova, asenne on: Homma haltuun, NYT! 

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa tai tekemään muutoksia omassa elämässä! Kirjoitan päivityksiä noin kerran viikossa.