tiistai 28. syyskuuta 2021

Nyt meni kuppi nurin: Juusto- eli OST-tili auki Nordnetiin

Nyt meni hermot odotteluun ja avasin OST-tilin Nordnetiin. Uskollisesti odottelin OP:n juustoa, mutta ei. Tili piti lanseerata jo moneen otteeseen, mutta uusimpana käänteenä keväällä ottivat jopa aikataulun pois koko tilin osalta. Sivuhuomautuksena, OP kaatoi noin miljardin, siis miljardin IT-kehitykseen, mutta ei sieltä ATK:sta ole ainakaan juustoa ulos tullut. Tuossa diilissä taisi voittaa vain konsulttiyhtiö.

Henkilökohtaisella tasolla tämä liike olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, koska yhden laskelman mukaan tilille täyden 50 000 € setin heti tilien lanseerauksen jälkeen sijoittanut olisi jo tienannut hurjan koronanousun ansiosta 50 000 €. Tuhlurilla ei tokikaan ole laittaa tuosta noin vain juustolle 50 000 €, itse asiassa ei euron jeniä, mutta nyt sen keräily alkaa. Vielä en tiedäkään miten allokoin sijoittamiseen tarkoitetut rahat juuston ja arvon välillä, ja mitä ostan minnekin. 

🧀

perjantai 24. syyskuuta 2021

Repsahdus

Nyt on mennyt 2 kk niin, että en ole saanut palkastani talteen eli säästöön tai sijoituksiin mitään. En pennin jeniä. Elokuussa jotenkin päädyin pitämään vapaata tästä Tuhlurin suuresta matkasta, ajattelin, että se olisi vapauttavaa. Ihan muutamassa viikossa olin kerännyt Visa-kortilleni noin 1 000 € laskun. 

Kun katson noita ostoksia, ne ovat ihan hölmöjä ja pieniä. En voi oikein vieläkään ymmärtää, miten summa kumuloitui noin nopeasti vain yksi ostos on kolminumeroinen, muut ovat muutamia kymppejä. En edes muista mitä ostin (mutta onneksi aika paljon palveluita kuittien mukaan). Olo ei ole ollut vapautunut, lähinnä ahdistunut.

Maksoin visaani jälleen kaksi kuukautta, ja nyt se on nollilla. Tuhluri ponnistaa jälleen takaisin raiteille. 

Aloitin Julia Thurenin kirjaa Kaikki kuluttamisesta yrityksenä ymmärtää tätä omaa addiktiotani paremmin. Siinä oli hauskasti esitelty Sitran tekemät kuluttajaprofiilit (7 kpl), jotka ovat saatavilla myös tästä Ylen jutusta. 

Tuhluri on pääasiassa mukavuudenhaluinen nautiskelija ja sitten häneen yhdistyy impulsiivinen heräteostelija, vaikka määrä ei todellakaan korvaa laatua Tuhlurilla JA olen kyllä huolestunut ympäristön tilasta, liikakuluttamisesta ja haluan olla ekologinen. Suorastaan hävettää lukea noita profiilitekstejä. Tässäkin voi parantaa ja tähdätä enemmän kohti tietoista ja kestävää kuluttamista. Kuten olen aiemmin sanonut, oma ympäristötekoni on ruokahävikin minimoiminen. Siinä onnistun kyllä huomattavan hyvin. Sijoittamisessa myös näkyy vaikuttavuus ja ESG.

Millainen kuluttajaprofiili sinulla on? 

perjantai 27. elokuuta 2021

Välitavoitteet, parhaat tavoitteet (ja salkku tuplannut helmikuusta!)

Pitkäjänteisyys ei ole Tuhlurille suotu hyve, mutta huomasin, että lyhyen aikavälin tavoitteet toimivat minulla parhaiten. Ne on myöskin helpompi hahmottaa ja nopeampia saavuttaa. Tässä postauksessa viime helmikuussa juhlistin, miten salkkuni on tuplannut lähes "orgaanisesti" sijoitusurani aika eli osakkeiden nousun ansiosta. Ajattelin tuolloin mielessäni, että postaan seuraavan kerran salkustani, kun se on tuplannut. En ihan ajattelut, että tapahtuisi saman vuoden aikana, kun aiempaan tuplaamiseen meni se 5 vuotta (ja pienen salkun tuplaus pitäisi käydä ylipäätään ripeästi ja helpommin kuin suuren). 😂

No, nyt salkkuni kuitenkin kutittelee tuota virstanpylvästä. Samalla pääsen euromäärillä mitattuna ohi keskimääräisen suomalaisen sijoitussalkun, joka Viisas Raha -lehden mukaan on 19 600 €. Jee! 

Seuraava tavoite on kasvattaa salkun koko vuoden nettopalkkaa vastaavaan määrään. Sen jälkeen vuoden bruttopalkkaa vastaavaan määrään. Ja sen jälkeen ensimmäinen 6-numeroinen rikki. Sen jälkeen on liian pitkä aika, ja tässä varmasti tapahtuu kaikenlaista markkinoilla ennen sitä. Mutta kuten avioliitossakin luvataan myötä- ja vastoinkäymisissä pysyä yhdessä, Tuhlurikin sijoittaa oli sadepäivä tai poutapäivä.

Näiden vihreiden sydämien avulla viikonlopun viettoon! 

💚💚💚

tiistai 3. elokuuta 2021

Toisten nurkissa "lomalla"

En yhtään ihmettele tällä hetkellä vallalla olevaa mökkibuumia, kun ulkomaille ei oikein uskalla lähteä, väitti Finnair mitä tahansa terveysturvallisuudestaan. (Jos delta tarttuu nyt ulkona, niin se aivan varmasti tarttuu lentokoneessa, kun istutaan kuin sillit suolassa. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun olen työmatkalla saanut flunssan, kun joku pölvästi pärskii täysillä vieressä tai kaksi penkkiriviä takana). 

Ennen kesää kerroinkin, että aiomme käyttää hyväksi sukulaisten mökkejä, jotta tulee jotain vaihtelua tähän arkeen. Katsottiin myös erilaisia vuokramökkejä, mutta suolaiset hinnat saivat perääntymään. Lisäksi olimme auttamattomasti myöhässä minkäänlaisen varauksen kanssa. No, suurin osa omista mökkeilyistä meni loistavasti, mutta sitten yhden erittäin läheisen lähisukulaisen mökkivierailu ei oikein mennyt putkeen. Itse koitan parhaan kykyni mukaan olla talossa talon tavalla, huomioida isäntäväen esim tekemällä ruokaa/tuomalla valmista mukanani, käymällä kaupassa, kertomalla hauskoja juttuja (omasta mielestäni tietysti), siivoamalla jälkiä, omia ja muiden. Noudatamme tätä hyväksi havaittua vierassääntöä, eli kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista.

Tämä sukulainen, kutsutaan häntä vaikka N:ksi, oli yllättäen ja kertomatta kutsunut samaan aikaan vierailulle muitakin ihmisiä. Isossa paikassa oli tilaa, mutta Tuhluria alkoi kyllä ärsyttämään, koska nämä uudet vieraat eivät juuri esim ruokaa tehneet, mutta söivät hyvällä halulla Tuhlurin perheen ruokia sekä pöydästä että jääkaapista. Nukkumapaikan valitsemisessa kävi paras tuuri, ja hyvä uni onkin oleellista siihen, että jaksaa kestää kaikki N:n yllätykset, mitkä eivät kylläkään lisää kenenkään lomatunnelmaa, vaan nostavat stressitasot ylös. N:llä on myös tapana lupailla lapsille kaikenlaista katteetonta eikä niitä ollenkaan muisteta myöskään etukäteen kysyä vanhemmilta, ja niin oli nytkin; lapsen pettymys aikuiseen kirpaisee, vaikka asiasta koittaa omille lapsilleen puhua etukäteen. 

Vierailuun sattui yksi juhlapäivä ja olin siihen suunnitellut tasokasta ruokaa. No, N oli keittänyt kaalilaatikkoa, joka kyllä oli hyvää, mutta ei ehkä juhlapäivään sopivaa eikä varsinkaan meidän perheemme juhlallisuuksiin ajateltua. Kaalilaatikkoa ja makaronilaatikkoa ja muita soppia on vedetty kyllästymiseen asti tässä kaksi kevättä ja yhden syksyn. Sanoin kohteliaasti, että olin ajatellut ko. juhlapäivälle tällaista ateriaa, olen sen materiaalit jo ostanut, voisin sen valmistaa ja tarjoilla. Ruokani sai bonusvierailta kehuja, mutta ei N:ltä. Seuraavana päivänä N kävi sotkemassa ylijäämäruoat, joita olin ajatellut päivälliseksi omiin, pahanmakuisiin kastikkeisiinsa. Tässä vaiheessa Tuhlurilla meni kuppi täydellisen nurin ja toisten nurkista lähdettiin isolla riidalla ja huudolla. Ylireagointiako?

Muuten kesäloma meni rauhallisin merkein Visa-riippuvuudenkin suhteen. Oli tosin hyvin jännittävä huomata, että rahaa kului kuin entiseen malliin. Koska lomasta yritti saada edes jotain irti, niin ne muutamat ravintolasyömiset ja yksi hotelliyöpyminen olikin yllättävän kallista nelihenkisellä perheellä. Siihen päälle vielä syksyn vaateostokset lapsille ja jotain toimistorenttua itselleni niin avot. Visassa onkin yhtäkkiä nelinumeroinen saldo odottamassa seuraavaa palkkapäivää. En juurikaan käy kahviloissa, mutta tässä kohden huomasin pienten ostosten kumuloivan määrän. 

Tästä kaikesta viisastuneena vannon, että ensi kesänä olen paremmin valmistaunut, ja haluan oman lomani. Olen suunnitellut lomani hyvissä ajoin, ja se ei ole riippuvainen N:n kutsusta eikä muistakaan. Ja kesälomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, toisin kuin tänä vuonna.

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Asiat järjestyvät aina, ja nyt lomalle lomps

Jokaisen elämässä tulee väistämättä niitä hetkiä, kun usko loppuu ja näkyvissä on vain ylämäkiä ja toivottomuutta ja näköalattomuutta. Näissäkin tilanteissa on syytä pitää vanha viisaus presidenttimme Mauno Koiviston suusta mielessä: "Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Erityisesti siinä tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi."

Tämä kummallinen korona-aika, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu (tänään kiitos vastuuttomille EM-kisaturisteille), on ollut kokonaisvaltaisen hankalaa, ikäviä asioita on tapahtunut perheessä työrintamalla, mikä vaikutti koko perheen tilanteeseen, mutta niin vain on näistäkin päästy eteenpäin ja ylöspäin, ja edessä on taas valoisaa. Vuodenvaihteessa olikin jo sellainen olo, että olenkohan koskaan enää iloinen ja miten kauan siihen oikein meneekään aikaa. No, pitkään meni kärsimättömän mielestä, mutta kyllä on saanut olla iloinenkin jälleen.

Tänä(kään) kesänä Tuhluri ei pääse stressitestaamaan Visa-riippuvuuden* tämänhetkistä tasoa ulkomaille. Sen sijaan kotoilemme ja loisimme erilaisilla mökeillä, joille kehtaamme itsemme kutsuttaa. 

Loppuun pieni raportti blogin varsinaisesta aiheesta, eli tuhlaus-tilanteestani, joka on kaikin puolin rauhallinen. Ei itsensä ylityksiä Visan kanssa riehumisessa, ei mitään suunnittelematonta, vain hillittyä ja hallittua. Salkkukatsaukseen palaan syksyllä/loppuvuodesta. Ihanaa kesää! 

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Oi kallis toukokuu, onko palkkapäivä jo pian?

Minulla on mutulla syntynyt peruskulutuksen vuosikello, jossa eri kuukausissa on tiettyjä, vuosittain toistuvia suuria kuluja, esim vakuutukset, lasten harrastusmaksut seuraavat puoli vuotta eteenpäin yms. Auton vakuutus on lähemmäs tonnin ja lasten harrastusmaksutkin lähentelevät tuota summaa. Nämä laitan ennakoivasti sen kuun menoihin kalenterissa, jotta en unohda mitään. Lisäksi se tietenkin on budjetointi-excelissä, jota päivittelen kerran kuukaudessa. Olen jakanut nämä kulut 12 eli kuukausieriin ja laittanut palkasta sivuun tuon summan digitaaliseen säästöpossuun. Toukokuu ei ole ollut tähän mennessä tutkalla, mutta nyt se sinne pääsee. Toukokuussa pitikin nyt maksaa lasten harrastuksia, vaikka aiemmin nämä laskut ovat realisoituneet vasta syksyllä kun harrastukset alkavat. Korona varmasti tässäkin vaikuttaa, mutta minä en ollut varautunut. Lisäksi päiviä toukokuussa on 31, joten palkka tulee hieman myöhemmin kuin muissa kuukausissa tänä vuonna (tokikaan tämä ei ole mikään syy, aika monessa kuukaudessa on 31 päivää). Siispä, tuulahdus lähimenneisyydestä: Seuraavaan palkkaan on lähes kuukausi, mutta rahaa on vain kahdelle viikolle. 😒

Välittömästi kun rahat hupenivat tililtä, niin huomasin, että meillähän ei ole vielä kesäkukkia ollenkaan terassilla (näyttää aika kuolleelta terassilla juuri nyt, mitähän naapuritkin sanovat), kauhean kuuma, kesävarpaat näyttäisi kivalta kengissä, missä näkyy varpaat (shellac, kuinkas muuten) ja eikös nyt olisi kiva tehdä kulmien mikroneulaus (olen tätä haaveillut kauan, mutta vielä en ole saanut rahoja sivuun). Oikeita tarpeita on lasten vaatteita, hampaiden putsaus, synttärilahjojen (yllättävän paljon menee tähän rahaa) ostoa peruselämisen päälle. Nyt kävin sitten rokottamassa säästöpossua, jotta räpiköin jotenkin seuraavaan palkkaan enkä vinguttelisi visaa. 

Spoiler: olen vinguttanut lisäksi visaa. 

....niihin kesävarpaisiin.

plääh.


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Naisen itsenäisyys ja rahataidot, ja se hetki kun äitini täytti ensimmäistä kertaa veroilmoituksensa

Järkytyin, kun viimeksi juttelin äitini kanssa. Hän lipsautti, että mies hoiti hänenkin veroilmoitukset aina eroon asti. Sen jälkeen juteltiin hetki aiheesta, ja hän kertoi miten vaikealta oli tuntunut homman haltuun ottaminen itse yli viisikymppisenä, eronneena, akuutissa kriisissä. Kaikki termit ovat upouusia ja uppo-outoja, ahdistaa, eikä tiedä oikein mitä on tekemässä ja pahinta on se, että ei ole ketään keltä kysyä. 

Tuhluri ei juuri ole hyvää talouden mallia kotoaan saanut, rahasta ei ole puhuttu kuin ristiriitaisissa merkeissä. Ehkä suuri paino on sillä, että äitini oli noin huoleton ja luottavainen. Lisäksi, paras ystäväni oli rikkaasta perheestä. Hänelle ei ollut mikään ongelma ostaa 800 € bilesaappaita, joita käytettiin ehkä 2x. Ehkä joku blogi käsittelee omaa rahatarinaani. Saa nähdä, kehtaanko sen edes anonyymisti avata ja perata, vaikka jotain vinkkejä on saattanut tulla aiemmista postauksista. No joka tapauksessa, takaisin aiheeseen.

Voi olla, että tällainen asetelma ei ole ollenkaan enää tavallinen parikymppisten tai kolmikymppisten elämässä, kun näyttää lähinnä siltä, että parisuhde antaa odottaa itseään ja luultavasti ikisinkut hoitavat kaikki asiansa itse, kun vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Samaan aikaan monet parisuhteessa olevat erottelevat tiukasti omat ja yhteiset rahat. Toisaalta, oman lapseni koulun alueella on paljon ikäisiäni kotiäitejä, joiden miehet ovat kustantaneet kaiken elämisen viimeiset 10 vuotta. Jokainen toki tavallaan, mutta äitini tilanne sysäsi itselleni melkoisen ajatusmyrskyn. Siitä otteita ohessa. 

  • Jos joku muu hoitaa raha-asiasi, miten ymmärrys käytettävissä olevista tuloista ja mahdollisista säästöistä kehittyy? 
  • Miten voit säästää tai sijoittaa, jos et edes tiedä mitä kuukaudessa menee ja tulee finanssipuolella? 
  • Jos et säästä, etkä juuri tiedä mitä kuukaudessa lompakon puolella tapahtuu, niin miten puolustat itseäsi erotilanteessa? Entä siinä tilanteessa, jos puolisosi kuolee hyvissä ajoin ennen sinua?
  • Miten tarkistat, että sinua ei käytetä taloudellisesti hyväksi, eli huijata ja fiilata linssiin? Vai luotatko vain sokeasti? 
  • Miten varmistat, että sinua ei alisteta taloudelliselle väkivallalle? Mistä tiedät, että sinulla on varaa vaikka uusiin alusvaatteisiin, jos puolisosi väittää muuta? 
  • Onko puolisosi valmis osaansa, eli hoitamaan asian kuin partiarkka tai isä eikä kuten tasavertainen puoliso? Lähentääkö tämä teitä vai erottaako?
  • Millaisen esimerkin annat mahdollisille lapsillesi tällaisella touhulla? 

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Unelmahötöstä tavoitteeksi (kohti puolimiljonääriyttä salkussa)

Viime aikoina olen lukenut sijoittajatarinoita ja haaveillen laskeskellut, miten paljon pitäisi kuukaudessa saada säästöön, jotta sijoittamisen passiivinen tulo eli osingot kannattelisivat Tuhlurin arjen yli. Aiemmin kuvittelin (en siis laskenut), että miljoona olisi sopiva. Olisi se varmasti sopiva, mutta se on aika kaukana reaalimaailman toiminnasta ja siksi en aktiivisesti tehnyt asian eteen tarvittavia toimenpiteitä. Tosiasiassa vähempikin riittää, nimittäin puolikas. 

Sijoittajatarina 1

Yhden sijoittajan tarina oli sellainen, että hän oli jäänyt pois työelämästä, kun salkku oli paisunut puoleen miljoonaan, ikää herralla oli tässä vaiheessa 45 vuotta. Osingot toivat hänelle noin 2 500 €/kk. Hän oli velaton, mutta kyllä toki tuolla käteen jäävällä summalla voi normaalia lainaa maksella, onhan tuo reippaasti yli keskiarvon tienestin ja suurimmalle osalle palkansaajista utopiaa! Sijoittajan vuosittainen tuottoprosenttitavoite on ollut 15 %. Hän on siihen keskimäärin päässyt.

Sijoittajatarina 2 

Toinen sijoittaja oli jäänyt pois työelämästä, kun oma salkku oli miljoonan. Hän oli samaan aikaan kätevästi saanut minuutin yli 50-kymppisenä potkut, mutta hätä ei ollut tämännäköinen. Mies heitti kiitollisena työläppärin kierrätykseen ja singahti vapauteen. Tämä tyyppi oli säästänyt miljoonansa 20 vuodessa pelkästään omasta palkasta ja lisäksi tietysti sijoittamalla kaikki osingot takaisin markkinoille. Yhteensä rahallinen panos 20 vuoden aikana oli 250 000 €. Jälkikäteen katsottuna tuo summa tekee aluksi 1 100 €/kk, joista osinkoja on 0 €/kk, mutta joka vuosi suhde muuttuu. Loppu on ollut osakkeiden arvonnousua. 

Omat laskelmat

Molempien sijoittajien tarina on tosi. Reaalimaailmassa harva voi sijoittaa yli 1 000 € joka kuukausi, puoletkin tuosta tekee tiukkaa ja toki elämästä pitää nauttia jo matkalla, ei sitkun. Kaikenlainen laskeminen kirkastaa maailmankuvaa. Uusi Tuhlurin tavoite on tuo salkun koko 500 000 €, ja osinkotuotto kuukaudessa 2 000 €/kk. En ajatellut jäädä työelämästä pois, mutta havittelen tuollaisen kuukausirahan tuomaa turvaa ja vapautta.

Vuodessa saan nyt täysillä yrittämällä sivuun 5 000 € osakkeisiin ja rahastoihin. Pyrin lisäksi tuplaaman salkun arvon joka 5. vuosi. Alkupanostus olkoon salkun nykyinen arvo, joka on mukava pyöreä tasaluku ja helpottaa laskelmia. Otin kunnianhimoiseksi aikatavoitteeksi myöskin kivan pyöreän tasaluvun 10 vuotta. Ensin se tuntui todella pitkältä ajalta, mutta jos suhteutan sen siihen, että olen puolet tuosta ajasta jo kirjoittanut tätä blogia, niin aika taaksepäin katsoen tuntuu nyt miltäpä muultakaan kuin tuhlaukselta (en voi välttyä mitä jos -ajattelulta. Se kasvattaa). Samalla tuo on se aika, jonka jälkeen oletan molempien lapsien lentävän pesästä. Yhtäkkiä aika ei tunnutkaan pitkältä. 

8 % tuotolla tavoitteeseen pääsen 15 vuodessa. Kelpaa.

15 % tuotolla tavoitteeseen pääsen 10 vuodessa. Tavoite.

Aloitan nyt vihdoin tässä kuussa (kävin jo säätämässä asiaa verkkopankissa niin, että saan varmasti nyt 500 €/kk säästöön loppuvuoden). Päivittelen tänne säännöllisesti edistystä ja miksei salkun säätöjäkin, jos ne jotakin kiinnostaa. Nyt salkun koko on kuitenkin verrattain pieni, joten seuraava päivitys on varmasti järkevä tehdä vasta loppuvuodesta.

torstai 4. helmikuuta 2021

Salkku uudelle kymmentuhatluvulle!

Niin nautinnollista, ja tätä juhlistan nyt runebergin tortulla! 


Seppo Saario ohjeitaa, että salkku tulisi pyrkiä tuplaamaan viiden vuoden välein. Seppo, it's happening! Kellotan keväällä 5 vuotta suoria sijoituksia ja nyt euromääräisesti salkku on tuplaantunut. Tämä on aika paljon suoran tuoton ansiosta, jonkin verran olen laittanut sivuun ansioista näinä vuosina, mutta en läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt ja olin alun perin ajatellut. Eli perus.

Euromääräinen tuplaus olisi tapahtunut jo aiemmin, kuten näistä tuottoprosenteista voisi arvella, mutta olen säätänyt ja soheltanut oppia hakiessani. Kävin mm rokottamassa sieltä muutaman touhutonnin rakennusprojektiin. Nyt voimme todeta, että virhe ja se rakennelma oli todella kallis projekti, ja kallistuu yhä edelleen, mitä enemmän aikaa kuluu. (Oppia tulee käytännön kautta).

Seuraava iso tavoite salkulle on tuo kuusinumeroinen luku, ja sen olen jaksottanut 4 osaan. Aikatavoitetta en halua tuolle osoittaa, koska siihen menee aikaa ja tämäkin vuoden osalta on aika sumuista, miten paljon pystyn säästämään sijoituksiin. Tavoitteet on toki kuukausitasolle asetettu.