Hullariansa vältetty!

Ensimmäiseksi: toivon, että Stockmann löytää business-mallinsa ja selviytyy, vaikka tämä kirjoitus sisältää myös kritiikkiä ja hullareiden välttelyä. 

Kuva: Stockmann

Olen ollut pitkään Stockmann-fani. Ennen lapsia asuin uljaan pääkaupunkimme keskustassa ja siinä ohimennen ja mennen tullen tuli kannettua muutama lantti kyseiseen firmaan. Erityisesti Hullareilla tarjoushaukka vapautui liitelemään osastoilla ja mättämään tavaraa luottokortin kannateltavaksi. Viime viikolla Hullarit olivat taas käynnissä, mutta onnistuin välttämään ansan. Osaksi siksi, että valikoima ei osunut sitten ollenkaan makuuni sopivaksi. Osaksi siksi, että huomaan ajatusmaailmani muuttuneen (tai siis normalisoituneen). Enää ei ole pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea mahdollista vain siksi, että se on näennäisen halpaa. Aikaisemmin olen kärvistellyt sellaisen ikävän tunteen kanssa, että jään jostain paitsi, jos en ole shoppailemassa siellä. Jestas mikä harha!

Muistan yhden entisen työkaverini silmänvalkuaiset (muuta ei kyllä näkynytkään, sen verran järkyttyi), kun kerroin mitä kaikkea olin ostanut Hullareilta sillä kerralla. Nyt ymmärrän, että hän luultavasti oli sellaisesta perheestä, jossa oli opetettu rahan a) arvo sekä b) järkevä käyttö, ja hän oletti samaa minulta. Luultavasti ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa hänen suunnaltaan oli, että tuhlatakseen noin paljon kerralla ilman huolen häivää, minun olisi tienattava häntä rutkasti enemmän tismalleen samasta työstä. Miksi kukaan muuten olisi ostanut sellaisella määrällä??

Kävin kyllä hullareilla tälläkin kertaa, mutta ostin vain ennalta ajateltua tavaraa, lähinnä lapsille vaatteita tarpeeseen ja sitten urheilusukkia, joten kokonaisuudessaan hieno suoritus. Ja tietty pakkasen täyteen lihaa kesän grillauksia ajatellen!

Asiakaskokemus

Siinä kassajonossa kyllä pääsi muutama ärräpää sisäisesti, koska stockalla olisi ollut tuhannen taalan paikka miettiä asiakaskokemusta. Osa tuotteista loppui verkosta heti, mutta tavarataloissa saatavilla. No eihän siinä mitään, fyysiselle kierrokselle vain. (Ja voi että minua ärsyttää tämä asiakkaan juoksuttaminen verkosta kauppoihin ja takaisin, ja arvalla, koska osa saatavilla vain keskustassa, osa löytyy myös Espoosta ja Vantaalta. Stocka on sössinyt ihan huolella verkkokauppansa). Ihan käsittämätöntä, että kaikkia tavaroita ei voi maksaa kaikille kassoille! Siellä kassalla sitten joku juuri palkattu tumpelo yrittää etsiä tuotteiden viivakoodeja käsien liikkuessa niin hitaasti, että ehtisin kirjoittaa siinä ajassa vaikka yhden blogin. Samaan aikaan toisaalla muutama kassa seisoo tyhjänä rappaamassa kynsiään tylsistyneenä. Kassajono on kilometrin mittainen, ja ihmisiä kuin pipoa tuuppimassa ja tönimässä ja leikkaamassa jonon läpi vähän väliä.

Jos stocka olisi tuonut tuohon kohtaan jonkin wow-ilmiön maksamiseen eli jonojen purkamiseen (esim mobile pay, tai vastaava sekunnin suihkaus kassalla, vaikka sitten vain tasoasiakkaille omilla kassoilla), niin kauppa olisi taatusti käynyt vinhampaa vauhtia ja olisi jättänyt exclusiivisen tunteen sekä positiivisen fiiliksen yritystä kohtaan. Sitä odotellessa.

Taho, joka seuraavaksi tuotteistaa tämän seuraavan idean, saa minusta vakioasiakkaan välittömästi: Haluan käyttää kosmetiikassa ja meikeissä tuotteita, jotka todella sopivat minulle. Tällaista myyjää vielä ei ole vastaan tullut, koska jokainen edustaa omaa brändiään eikä katso kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Kuinka monet hutituotteet olisivat jääneet ostamatta kokeilumielessä, kun tuote on toiminut jollain yhdellä henkilöllä, mutta ei ollenkaan sovi ihoni laatuun. Onneksi kampaajani on ihana! Hän suosittelee hiustyypilleni sopivat tuotteet eikä välitä siitä, ovatko juuri ne merkit oman kampaamon myyntihyllyissä. Kertaakaan en ole ostanut huteja hänen suosituksestaan, ja kaikki tuotteet tulee käytettyä loppuun asti ja hankittua samaa uudelleen.

Sijoittamisesta

2 vuotta sitten Tuhlurilla ei ollut mitään käsitystä sijoittamisesta. Ei sitten niin minkäänlaista. Liihotin palkasta toiseen - tai siis liihotin pari ensimmäistä viikkoa tai parhaassa tapauksessa vain viikon - sen jälkeen räpiköin ja rämmin, kunnes palkkapäivä koitti. Mutta eihän se mitään, Visalla loput. En uhrannut ajatustakaan pahalle päivälle tai eläkepäiville tai luoja paratkoon - jonkun perheenjäsenen vakavalle sairastumiselle. Sijoittaminen ei kuulunut sanavarastooni.

Pari vuotta sitten tapahtui kuitenkin käänne. Käsiini tipahti pieni summa, sanotaan noin puolen vuoden palkkaa vastaava rahamäärä. Ja kun sanoin että tipahti, niin tarkoitan, että pyytämättä ja yllätyksenä sain summan evääni liikauttamatta eli tekemättä yhtään mitään. Ensimmäiseksi maksoin visan pois (järkevää). Sen jälkeen lähti lapasesta. Olin kuin sonni kevätlaitumella. Tilasin perheelle matkan Aasiaan (ei niin järkevää, mutta kuitenkin ihan kiva, koska lomaa muistellaan vieläkin). Kävin laittamassa kynnet, hiusjatkeen ja huollatin itseäni kauneushoitoloissa. Ostin vaatteita, pari käsilaukkua yms. välttämätöntä (näette mihin tämä johtaa). Kun olin kuluttanut summasta kolmanneksen vain muutamassa kuukaudessa, heräsin. Ja siitähän tämä blogikin lähti. Oma talous oli saatava kuntoon, ei riitä se, että selviää palkasta toiseen. Myös säästäminen ja sijoittaminen astui kuvioihin. Aikaisemmin kävin läpi säästötavoitteitani ja lupasin palata sijoittamiseen. Tässä siis:

Tuhlurin sijoitukset

Käyn tässä läpi Tuhlurin kaikki omaisuuslajit.

Aiemmista teksteistä on osalle paljastunut, että omistan kuin omistankin säästötilin. Niin höpönassut, säästötili kannattaa olla, ja siellä riittävä summa kaiken varalle. Itselläni on tällä hetkellä 2 kk:n bruttopalkkaa vastaava summa, ja tavoitteena on nostaa se tämän vuoden aikana takaisin kolmeen. Tavoite on realistinen. Säästötili on ollut aina, mutta vasta viimeisen 2 vuoden aikana olen itse asiassa laittanut tilille ITSE jotain, ja ihan omista ansioista.

Säästötilin lisäksi sijoitan osakkeisiin. Tämä on kohtuullisen uusi harrastus, vain muutaman vuoden vanha, mutta näin suotuisalla nousumarkkinalla onnistuminen on ollut iloa. (Ja epäonnistuminen aika vaikeaa). Harmi, että en aloittanut 2010, salkussa pörisevän rahan määrä saattaisi olla jotain ihan muuta. Oma aloitussummani oli pieni: 5 000 €. Tänä aikana olen kuitenkin tuplannut alkupanokseni.

Tuplaus

Miten se tapahtui? Hurahdin sijoittamiseen kerrasta. Nykyään luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja seuraan blogeja sekä stalkkaan yksittäisiä sijoittajia somessa sekä lehtien palstoilla. Olen korvamerkannut kalenterista 30 minuuttia joka päivä sijoittamiselle. Silloin luen analyysejä, tutustun tuotteisiin ja palveluihin, pohdin ja analysoin.

Tällä hetkellä voin sanoa itsestäni, että en ole "osta ja unohda" -tyyppiä, vaan koitan löytää lappusia, joilla on selkeä nousuvara seuraavien vuosien aikana. Paras sijoitukseni nousi 150 % ostosta, sen jälkeen se kääntyi laskuun ja realisoin sen kohdassa 135 %. Ylipäätään realisoin, jos nousua on tullut riittävästi, esim 50 % eikä lähitulevaisuuden näköpiirissä ole suurempia kurssinousuun johtavia a) innovaatioita (yritykseltä) tai b) selkeitä strategisia liikkeitä tukemaan nousua jollain aikavälillä. Koitan myös katsoa, että minulla on vähintään 5-6 eri osaketta salkussa tasapainottamaan mahdollisia rajujakin kurssireagointeja.  Salkkuni pituus on siis noin 2-5 vuotta, riskisijoitusten onnistuessa lyhyempi. Tosin, akuuttia tarvetta realisoida osakkeita ei ole näköpiirissä, joten nuo varat pyörivät siellä sitten omaan lukuunsa.

Muutoin salkkuni on pysynyt positiivisella puolella koko lyhyen sijoitushistoriani ajan. Paitsi että se yksi aloittelijan virhe nyt vähintään pitää tehdä. Minulle se osui vihaisiin lintuihin. Ostin annista Roviota (epäröin kyllä pitkään), ja kas, sehän menikin täysin poskelleen. Ostin osittain siksi, että halusin opettaa tätä markkinaa tyttärelleni. Elokuva on tuttu, pehmot löytyvät ja peliäkin on joskus pelattu kännykästä. Aion raahata hänet yhtiökokoukseen ja jossain vaiheessa siirtää nämä laput hänelle.  Tämä osake siirtyy siten sinne erittäin, erittäin, erittäin pitkään salkkuun, koska hän ei tule koskemaan noihin ainakaan seuraavaan 10 vuoteen, joten se antaa hieman pelivaraa osakkeelle taas nousta edes antihintaan. Toivottavasti osingot tuovat edes hieman tuottoa sillä välin.

Lisäksi minulla on muutama rahastosijoitus. Koen rahastot äärimmäisen tylsänä vaihtoehtona, mutta niissä on noin kolmannes sijoitettavasta varallisuudesta, koska tylsyyden liitän jotenkin harhaisesti turvallisuuteen. Ainakaan ei tarvitse joka päivä kyttäillä kursseja.  Näihin en kuitenkaan sijoita kk-säästösopimuksella. Harkinnassa sijoitus ETF:ään, josta harkinnassa myös kk-sopimus.

Muuta

Muutaman sattumuksen kautta minulla on myös osuus sijoitusasunnosta, sekin kohtuullisen uusi omaisuuslaji minulle. Tämäkin tipahti minulle kuin Manulle illallinen, vaikka perinnöstä ei ole kyse. Vaivaan nähden tuotto on olematonta, mutta toisaalta tähän lyhyeen omistukseen on jo mahtunut vesivahinko, vuokralaisen vaihtuminen ja asiaankuuluva kuukausi asunto tyhjillään, samassa rapussa olleen vuokralaisen häätö sekä kinastelua isännöintitoimiston kanssa heille kuuluvien korjaustöiden ja tarkistustöiden suorittamisesta.

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet tähän sijoitusmuotoon ja luultavasti heidän asuntonsa on hankittu jo kauan sitten, kun hinnoissa oli vielä nousuvaraa, tuotteet eli asunnot ovat olleet laadukkaita ja niihin on ollut saatavilla hyviä vuokralaisia. Silloin tulee tilille kuin nakutettu joka kuukausi ennakoitu summa eikä kurssien vaihtelu sitä heilauta. Hyvät vuokralaiset eivät muutenkaan lähtönsä kunniaksi laita asuntoa niin sanotusti paseiksi, eivät häiriköi naapureita eivätkä kasvata hamppua vaatehuoneessa. Enemmän kuin 5 sijoitusasuntoa, ja homma alkaa muistuttamaan kokopäivätyötä. Omalla kokemuksella voin sanoa, että tuohon soppaan en itse ryhtyisi. Oma "sijoitusasunto" toki ei ole se paras mahdollinen: asunto sijaitsee toisella paikkakunnalla eli Pohjanmaalla. Asunto on vanha, kaikki suuret rempat tekemättä eikä niihin pieniinkään näytä olevan taloyhtiöllä mitään halukkuutta. Lisäksi tontti on vuokrattu. Eli harrastuspohjalta ponnistetaan. Eroonkaan ei pääse, koska muut osakkaat eivät halua ostaa minua ulos tai myydä.

Asun omassa, en vuokralla. Velkaa reippaasti ja vielä pitkään, mutta kk-erä kohtuullinen, vaikka korot nousisivat 250 % nykyisestä. Alla kohtuullisen uusi Suomi-Mersu, jonka arvo laskee koko ajan. Verrattuna 2 vuoden takaiseen, olen edistynyt noin miljoona%, vaikka sainkin ehkä varaslähdön muutamalla omaisuuserällä. Jonkun viisaan sanoihin on hyvä lopettaa: kannattaa aloittaa.

via GIPHY