Työkaluja oman talouden hallintaan, esimerkkinä jälleen Pivo

Palaan vielä Pivoon. Vaikka se ei yksin riitä, kuten viime viikon postauksesta otsikolla Pivo ei riitä tulikin asiaa hieman valotettua, niin ehkä Pivon yksi ylivoimiasia ominaisuuksia on mahdollisuus kytkeä Visa tai muu käyttämäsi luottokortti siihen. Luottokortin kautta tehdyt ostokset myös kategorisoituvat ja niitä voi kuluvan kuukauden aikana kulutus-näkymässä käydä editoimassa. Näin siis myös luottokortilla tehdyt ostokset ovat mukana kulutuksessa. Ja tästä pääsemmekin linkittämään jälleen viime viikon kirjoitukseen.

Hahmota koko norsu

Tärkein syy, miksi Pivo ei riitä ainoaksi työkaluksi oman talouden hallintaan on se, että Pivo ei mitenkään huomioi reaalituloja ja -menoja. Jos siis tienaan vaikkapa 100 € kuukaudessa ja käytän Visaa 50 € kuukaudessa Pivon mielestä olen kuluttanut 150 € eli elänyt yli varojeni 50 %. Näinhän se toki on, mutta itse näen Visan tai kulutusluoton pikavippinä eli lainana. Jos olet aivan suossa, kuten allekirjoittanut, ensimmäinen asia on selvittää, mihin kuukausipalkka todellisuudessa menee. Sen jälkeen voi tehdä maksusuunnitelman kulutusluotoille. Jos jatketaan ensimmäisen esimerkin parissa, niin itse käsittelisin asiaa seuraavasti: 100 € tuloja, otettu laina 50 € jonka suunniteltu lyhennys on 5 kuukautta ja lyhennysmäärä 10€/kk miinus muut menot = käteen jäävä osuus. Pivo ei tee tätä puolestasi, joten ainoa tapa selvittää asia, on kaivaa excel tai valitsemasi ohjelma käsikirjanpidolle esiin ja ynnäilemään. Jos olet innokas Visan vinguttelija, niin tuo Pivon ilmoittama kulutus kuukaudessa ja päivässä voi näyttää aika hurjia summia ja ehkä saada luottokortin käyttöön hieman järkeä.

Pivo ei riitä

Otsikko kertoo kaiken. #Pivo on ihan loistava kuukausitasolla. Näen heti, mihin rahani on mennyt kuukauden aikana. Jos en muista, voin klikkailla linkeistä ostopaikan esimerkiksi kartalla. Mahtaa olla varsin tähdellinen ostos, jos tämä apu ei riitä paikallistamaan mitä hittoa täältäkin ostin ja kenelle, pois lukien satunnaiset reissut baariin. :) Puhelimen ruudulla pallurat kasvavat kulutuksen mukaan. Tunnollinen, päämäärätietoinen ja kaikkensa yrittävä ihminen tuntee heti syyllisyyden piston rinnassaan, jos pallukka "ravintolat & huvit" on suurin menoerä kuukaudessa. Samalla aiheen mukainen kortin vinguttelu ja seteleiden heiluttelu asettuu perspektiiviin ja suhtautuu muuhun kulutukseen. Mielestäni pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen suurin menoerä voi olla ainoastaan asunto, asui sitten vuokralla tai omassa.

Mihin hittoon se raha menee? 

Viime viikolla otin luurini kauniiseen käteen ja selasin koko vuoden Pivo-datan kirjaten tarkasti kaiken Exceliin. Haluan ymmärtää, miten paljon vuodessa kulutan kampaajalla. Haluan tietää, miten paljon vuodessa kuluu ruokaostoksiin. Tai harrastuksiin. Lapsiin. Pivosta tämä selviää kuukausitasolla, mutta vuositason kulutuksen ymmärtäminen on myös erittäin tärkeää. Jos vuosi on liian pitkä aika seurata omaa taloutta, kannattaa pilkkoa aika joko puoleen vuoteen tai kvartaaliin. Sitten vain ynnäämään kuukausikulutus ja vuosikulut yhteen. Ja sitten vain tirauttamaan pienet itkut totuuden edessä. Pivo tekee seurannan vähän helpommaksi ryhmittelemällä ostokset ennalta määriteltyihin osioihin kaupan tyypin mukaan. Jos mielii oman kukkaronsa herraksi, sen lisäksi tarvitaan halua analysoida omaa rahankäyttöään. Jatkuva, itselleen erilaisten apurien kautta haalittu palaute on tässäkin asiassa keskiössä. Kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarvitaan ikävä kyllä muutakin kuin tahto. Itsekin ehdin jo hämmästyä/kauhistua/ihmetellä koko vuoden lukuja, vaikka eihän ne pitäisi yllätyksenä tulla.

Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.