Pahan kierre…

Vaikka olen jo vuosia tajunnut käyttäväni rahaa ja luottokorttejani täysin holtittomasti, en ole välittänyt asiasta. Nopea tyydytys haluamilleni asioille ja tavaroille on ollut paljon tärkeämpää (näemmä). Luottotietoni olen toki pitänyt puhtaana, muutenhan tämä ikuinen kulutusjuhla tyssäisi kuin vankilan seinään. Tätä on nyt hyvä hieman reflektoida.

En juuri ole välittänyt esimerkiksi elintarviketuotteiden hinnoista. Olen tuhahdellut Pirkka-tuotteita tai Rainbow-tuotteita kotiinsa kantaneille ystäville ja tuttaville. Olen aina ajatellut, että säästöt syntyvät isommista hankinnoista, ostan sängyn alesta vs. normaalihintaisena. Tietenkin olen saanut tuotteen alennuksella, mutta enhän minä ole erotusta säästöön laittanut, vaan suoraan kulutukseen tai edellisten kulutusluottojen maksamiseen. Järki, tunteet, mieliteot ja muut aivojen radat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Herättyäni vihdoin heinäkuussa 2016 järkyttävään kulutuskäyttäytymiseeni, olen pohtinut edes ja takaisin seuraavaa. Miksi ostan tavaraa, johon minulla ei ole varaa? Miksi ostan tavaraa, jota en oikeasti edes halua? Miksi ostan tavaraa, josta en pidä? Miksi ostan tavaroita, joita minulla jo on? Miksi ostan, miksi ostan, miksi ostan??

Kulutuskäyttäytyjätutkija Lucia Rechian jonka mukaan mielijohteet, tunteet ja tottumukset määräävät jopa 90–95 prosenttia valinnoistamme kaupassa. (Ilmeisesti minulla ei ole minkäänlaista impulssikontrollia). Verkko-ostaminen on vienyt kulutuksen uudelle tasolle, kun kuluttaminen on helpompaa, saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja helposti retkahtavaa kuluttajaa voidaan kutitella näennäisillä aleilla, painostaa lisäämällä tietoa tuotteista, esim. "vain 3 varastossa, toimi pian!!!" tai lisäämällä sekunteja alaspäin laskeva kello sivustolle. Rechianin mukaan eurooppalaisten säästämishalu on kääntynyt laskuun verrattuna aikaisempaan ja he tekevät kulutusluotoilla ulkomaanmatkoja ja hankkivat kodintarvikkeita. Kuulun todellakin tähän ihmisryhmään.
Kulutusluotot ovat pahoja. Rahaa saa helposti, jos on luottokelpoinen, mutta muutaman tuhannen euron kulutusluoton maksamisessa voi nykyihmisellä mennä vuosia muiden kulujen ohella. Tämä sopii huonosti impulsiiviselle hedonistille, jonka kärsivällisyys ei päätä huimaa. Mutta pankki ei anna anteeksi.

..Ja miten se katkaistaan

1. Tee maksusuunnitelma.
Asuntolaina rullaa omaa tahtiaan, mutta ne kulutusluotot. Tein toiselle suunnitelman, koska sen saan maksettua raipakkaa pois, tämän vuoden loppuun mennessä muiden kulujen ohessa. En vielä pysty edes ajattelemaan jäljelle jäävää luottoa, koska sen maksamiseen menee monta vuotta.

Ylipäätään tietoisuus omasta tilanteesta on ensiarvoisen tärkeää, oli totuus miten synkkä hyvänsä. Ja nyt tapahtui kummallinen juttu. Minulle tuli kontrollin tunne pelkän suunnitelman teosta. En enää ajelehdi. Olen peräsimessä. Se tuntuu hyvältä.

2. Järkeistä toimintaa.
Vaatteet: Kävin läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi 3 samanlaista toppia, joissa kahdessa oli vielä laput kiinni. KOLME! Olin ostanut saman vaatteen kolmeen kertaan. Yhtä olen käyttänyt. Minulla on nyt toppeja seuraavaksi 10 vuodeksi.
Suunnitelma vaateostoille: ei impulssiostoja, mieti aina yön yli (paitsi jos tiedät, että diili on aivan käsittämättömän edullinen ja TARPEELLINEN). Koita myydä vähänkäytetyt. Parikin euroa on parempi kuin ei yhtään euroa. Kierrätä, lahjoita, tee hyvää. Tunne tyylisi ja osta sen mukaisesti!
Ruoka: suunnittele, osta vain riittävä määrä, älä heitä ruokaa roskiin. Tee kauppalista sen mukaan, mitä aiot tehdä ruoaksi. Kokeile käydä kaupassa vain pari kolme kertaa viikossa. Ei impulssiostoja (jos tämä käy ylivoimaiseksi, salli impulssiostot budjetin mukaan vaikkapa 2x kk). Kaikki tiedämme, että elämä ei mene kellon mukaan ja paraskin suunnitelma saattaa jäädä toteutumatta. Tein eilen pannarin vanhoista maidoista ja kerman jämistä. Olin niin ylpeä, vaikka säästö oli ehkä 2 €…ainekuluissa. Ja tarkemmin ajatellen myös ruokakuluissa tuli säästöä, koska söimme koko pannarin kerralla ja se korvasi iltapalan.

3. Iloitse ja palkitse!
Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun pääset niihin. Palkinto ei tietenkään voi olla kulutusluotolla tuhlattu kallis käsilaukku, joten mieti etukäteen, mistä saat pitkäaikaisempaa nautintoa, voisiko palkinto olla hemmotteluhetki itselle jossain muodossa?

Hassu juttu. Jo pelkästään asioiden laittaminen paperille on parantanut oloani ja luonut uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kulutusluottokierteinen ei voi henkisesti hyvin, hän potee syyllisyyttä ostoksistaan, mutta ei kuitenkaan ikinä palauta mitään. Kulutusluottokierteinen on huolissaan rahojen riittävyydestä, laskee ja venyttää penniä, mutta sortuu heti pienenkin houkutuksen edessä. Hän haluaa muutosta, mutta hän ei ole tottunut asioihin, joiden eteen pitää ponnistella sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea – asioihin, joita ei saa heti! Pitäkää sieraimet pinnalla lukijat, muutos on prosessi. Joskus repsahtaa, mutta tavoitteena on terveempi elämä. Silmien avauksen ja listan teon jälkeen on helpompi hengittää.

Kiusallinen ja kammottava totuus valkenee

Kuten alkoholistien, myös tuhluriprinsessojen on katsottava lukuja silmiin ja myönnettävä häpeällinen totuus, koska parantuminen tapahtuu myöntämisen kautta. 

Hengitin syvään ja ynnäilin Pivon tuottamaa dataa. Kanssalukijat voivat kauhistua luvuista heti taulukon jälkeen. Ja koska mennyttä elämää en saa takaisin, tässä blogissa ruodin asioita heinäkuusta 2016 lähtien. (Jolloin viimein koin herätyksen ja olin valmis muutokseen). 

Tähän olen perannut oman talouteni kikut ja mukut. Taustoistani sen verran, että olen kuukausipalkkaisessa työssä ja vaikka asun pk-seudulla, en pääse töihin julkisilla työpaikan sijainnin takia. Auto siis pakollinen. Olen perheellinen. Meillä ei ole yhteistä tiliä mieheni kanssa, sen sijaan olemme sopineet, miten jaamme yhteiset kulut. Rakensimme omakotitalon muutama vuosi sitten, josta lähden jalat edellä jo pelkästään oman ja lasten sosiaalisten ympyröiden takia, joten muuttaminen työpaikan lähelle ei tule kysymykseen. Näistä luvuista tuhluriprinsessa siis sitten taikoo säästöjä. Luvut ovat siis heinäkuulta, jolloin lomailimme ja matkustelimme, näköjään siitä välittämättä, onko rahaa vai ei. 

Kikut	Mukut
Päivähoitomaksut 25 %	Ruoka 25 %
Asuntolaina 25 %	Viihde 20 %
Visa-velka	Vaatteet 15 %
Mastercard-velka	Matkustaminen 14 %
Saliharrastus 2,4%	Kampaaja 8 %
	Ravintolat ja huvit 5 %
	Lasten vaatteet 4 %
	Bensa 3 %
	Auton muut kulut 0 %
	Sisustus ja pihan kulut 4 %

Jätän tästä pois summat, mutta prosentti tarkoittaa osuutta euromääräisesti käteen jäävästä summasta. Visassa ja Masterissa on minimiveloitus noin satanen kuukaudessa, mutta jätän ne auki, koska nyt alan lyhentämään niitä. Ilman luottokorttivelkojen lyhennystä, olen kuluttanut heinäkuussa siis 150,4 % enemmän, kuin mitä olen ansainnut. Hyvä minä. Erinomaista.

Näin olen elänyt ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla. Jos lukeudut heihin, nyt on hyvä hetki ottaa säkki pois päästä eli pysähtyä, ja laskea kuukauden tulot ja menot. Voi olla, että tietoisuus saa sinutkin haluamaan muutosta.

Ja tässäpä tuhlaajaprinsessan korjausliike. 

Nopealla katsauksella elokuussa matkustaminen vähenee. Yhden (jo sovitun) reissun teemme mökille, johon lasken bensat ja viikonlopun ruoat. Matkustamisen budjetti pitää siis päätyä 8 % ensi kuussa. Ravintolat ja huvit -osiossa on paljon tilaa laihduttaa. Kampaajalle menen seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Vaatteissa, niin omissa kuin lastenkin, on todellakin varaa miettiä. Viihdekulut ovat olleet katossa, koska kesällä olemme osallistuneet muutamalle festivaalille, purjehdukselle, ulkomaanmatkalle… Vaatteiden tavoiteprosentti on ensi kuussa max 5 %. Nollaan en usko pääseväni, koska lapset. Totaalisesti elokuussa mukujen prosentit pitäisi tulla alas noin 45 %. Ruokakulut saavat joustaa alaspäin siten 7 %. Noin. Tällä laskutoimituksella, pienellä järkeistyksellä ja itsekurilla pääsen kulutuslukuun 98 % käteen jäävästä summasta. 

Ja sitten on ne kulutusluotot. 

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…

Tästä se lähtee!

Kirjoittaja on alun perin Pohjanmaalta, mutta ei Laihialta. Pohjanmaalla kaikki on suurta ja komiaa, myös kulutus. Tämän blogi seuraa tuhlaajaprinsessan matkaa kohti oman talouden hallintaa.

Kotiolot muovaavat väistämättä asenteita ja arvoja ja näin keski-iän kynnyksellä haluan katkaista ikävän kierteen, johon olen joutunut ja ottaa hallintaani oman kulutukseni. Tavoitteenani on saada säästöön jokainen kuukausi vähintäänkin muutama kymmenen euroa, tulevaisuudessa enemmän. 

Meillä kotona hoettiin aina, ettei ole rahaa mihinkään, mutta silti tehtiin matkoja ja harrastettiin. Ruokaa meni roskiin ihan hirvittäviä määriä, kun vastuulliset vanhemmat eivät suunnitelleet ostoksiaan (sori mutsi ja faija!). Kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni opiskelemaan, isäpappa antoi minulle sivu-Visan, jossa oli 2000 €/kk käyttövaraa. No arvaatte varmasti, että rinsessa kulutti kuukaudessa opintotukensa + 2000 €/kk aivan surutta kaikenlaiseen hömppään. Asuin tietenkin vanhempien omistamassa asunnossa, joten asumiskulut olivat minimit. Sähkön maksoin itse. No, okei, siis Visalla. 

Tunnen ikävän pistoksen rinnassa, kun luen yllä olevaa tekstiä. Jos olisin pysähtynyt vähän aiemmin, suunnitellut elämääni ja miettinyt tavoitteitani, ei tarvitsisi keski-äkäisenä miettiä, mitä ihmettä tapahtui. 

Pankkini on taattu maalaispankki OP, ja sieltä tämän vuoden alusta lähtien Pivoa käyttäneeni voin sanoa olevani aivan järkyttynyt. Pivo on laiskan rinsessan alkeellinen kirjanpitäjä. Olen ylittänyt ”keskikulutukseni”, kuten Pivo minua iloisesti muistuttaa joka kerta kun aukaisen sovelluksen, joka viikko. Tämän vuoden jokaisena kuukautena ovat menoni ylittäneet tuloni noin 30-50 %. Tätä ylitystä olen, voi huh-huh sentään, kompensoinut Visalla, kuinkas muuten. Mutta nyt tuli loppu. Kurinpalautus edessä. Jos teen tämän julkisesti blogin kautta, paineet onnistua kasvavat. Tahto on kova, asenne on: Homma haltuun, NYT! 

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa tai tekemään muutoksia omassa elämässä! Kirjoitan päivityksiä noin kerran viikossa.