Hyvää joulua! (Eli se hetki kun unohdin, että valtio maksaa lapsilisää)

Ho ho ho!
Nyt on käynyt kahtena kuukautena peräkkäin niin, että olen vallan unohtanut valtion tulonsiirron kaikille perheellisille säädystä ja rodusta katsomatta, eli lapsilisän. Pidän tätä hyvänä merkkinä.

Kun se pärähti tilille, niin piti ihan hetken miettiä ja fundeerata tilin saldon tilaa, kun oletus oli jotain muuta. Lisäksi se on tuntunut ylimääräiseltä rahalta, vaikka olenkin sen budjetissa ja laskelmissa tietenkin tiukasti jo kartoittanut joka pennin. Tänään kävi vielä joulusiivoja tehdessä niin, että löysin 80 € lahjarahoja (tosin lapsille) jostain mystisestä kirjekuoresta. Tästä vedän sen johtopäätöksen, että siivous kannattaa.

Tänään sain kaiken joulutohinan ohessa valmiiksi budjetin ensi vuodelle. Tein pohjaan vähän parannuksia; nykyinen on entistä tarkempi, koska erottelin omiksi osioiksi kiinteät kulut ja muuttuvat kulut. Se oli oikeastaan ihan hauskaa ja ainakin oma asenne on muuttunut tässä parin vuoden sisällä. Tein löyhän budjetin oletettavissa olevien tulojen pohjalta koko vuodeksi, ja sen jälkeen tarkemman seuraavan 3 kk ajaksi.

Laitetaan vielä manteliksi riisipuuroon vuoden viimeisen postauksen kunniaksi Visan tila. Olen sitä käyttänyt viime kuukausina, mutta nyt olen tilassa, missä voin maksaa koko laskun kerralla. Kippis sille ja vaurasta vuotta 2020!

Verojen välttelyä ja rahantekomahdollisuuksien skriinausta?

Edelleen jatkan samoilla teemoilla kahden edellisen postauksen mukaisesti. Rikkaan isäukon muistiinpanoissa oli seuraavaksi ohjeita verojen välttelyyn ja rahantekomahdollisuuksien kyttäilyyn.

Ennen kuin kukaan pillastuu, niin tiedoksi, että itse suhtaudun erittäin ynseästi verojen välttelyyn ja kaikenlaiseen verokikkailuun. Jenkeissä tämäkin stoori on eri asia, siellä verottaja on korkeintaan pesukarhu ja säännöt erilaiset, ja siksi avoimesti kirjoissa voi esittää vinkkejä verojen minimoimiseen. Spoiler: sentään veroparatiisia ei kirjoittaja esittänyt.

Ohje kuuluu, että kannattaa perustaa yritys (Suomessa siinä vaiheessa saat laittaa jo ensimmäiset satatuhatta firman paperitöihin kiinni), ja sitten vaan hakemaan erilaisia luottokortteja firman nimiin. Ja niillä sitten mälläilet käytännössä kaikki yksityiselämän kulut eli lounaat ja pesulapalvelut jne jne.

Jenkeissä yritys on verovelvollinen siitä summasta, mikä jää kulujen jälkeen. Suomessa on periaatteessa sama homma, mutta se, mikä kelpaa yrityksen kuluksi onkin sitten eri asia ja tarkastus toimii - jos verokarhu sattuu juuri katsomaan muualle niin, viimeistään naapurikateus soittelee ilmiantopuhelimiin.

Jenkeissä esimerkiksi voit kerätä huoletta henkilökohtaisia pisteitä lennoista ja kaiken maailman yksityisistä ostoksista yrityksen luottokorttia käyttäen. Näistä ahkerimmat shoppaajat saavat kymmenien tuhansien edut vuosittain. Eli tällainen älytön porsaanreikä on tukittu Suomessa aikoja sitten, ja hyvä niin.

No, sitten päästään näihin rahantekomahdollisuuksiin. Totta on, että pitämällä silmät auki, voi tulla hyviäkin tilaisuuksia eteen ihan kaikilla. Kirjoittaja itse on rikastunut kiinteistökaupoilla, ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla.
Esimerkin mukaisesti hän oli kävellyt jollain alueella, nähnyt myynnissä olevan talon ja alkanut juttelemaan myyjän kanssa. Sattumoisin oli juuri lama jenkeissä ja tämä tyyppi oli myynyt taloa kauan, joutunut alentamaan hintaa ja oli jo epätoivoinen. Kirjoittaja tarjosi törkeästi paljon alennetun pyyntihinnan ja sai kaupat. Sen jälkeen hän laittoi talon vuokralle, simsalabim, heti löytyi jostain hyvä ellei paras vuokralainen ja kun lama hellitti, hän myi kiinteistönsä grynderille 200 % voitolla. Satumaisesti samalla tämä kyseinen alue oli alkanut trendaamaan, joten siitäkin tuli nostetta. Suurin piirtein tällainen kuvio. 

Toki kaikki ymmärrämme, että ihan jokaisella tontulla täällä ei ole mahdollisuutta ostaa kiinteistöjä tai alkaa gryndäilemään. Suomi on hippasen pienempi markkina. (Ja, sijoituksissa on aina riski.)
Tässä kohtaa suurin anti oli tuo ajatusmaailman esittely.

Näyttämisen halu ja välitön orgasmi

Jälleen ollaan Kiyosakissa. Pysähdytään tähän vielä hetkeksi:  

Ei se mitä tienaat, vaan se, mitä jää

Ei tarvitse olla aivokirurgi vaurastuakseen, suurimmassa osassa ammatteja voi vaurastua, kunhan huolehtii siitä, että käteen jää enemmän kuin kuluttaa. Monet vastavalmistuneet (jolloin oletettavasti ei ole vielä säästöjä) saattavat alkaa elää suureellista ja näyttävää elämää. Monet vain muuten elävät suureellista elämää ja osa haluaa esiintyä vauraana tai näyttää rikkaalta, mutta tämä elämäntyyli maksetaan luottokorteilla. Koko ajan vedetään persnettoa, eikä säästöön (eli sijoitettavaksi) jää mitään. Mutta halut tulevat tyydytetyiksi heti.

Kiyosakin pointti on siis se, että "rikkaat" ostavat tuottavia omaisuuseriä, joista tulee tuottoa "köyhillä" on vain kulueriä ja keskiluokka ostaa kulueriä, joidenka kuvittelee olevan omaisuuseriä. Kirjoittajan mukaan myös oma auto ja koti ovat kuluja, koska ne eivät tuota mitään, ja tämä on keskiluokan loukku eli tuottavaksi omaisuuseräksi naamioitu kuluerä. Monilla suomalaisilla suurin omaisuuserä on oma omistusasunto. Itse olen tässä kohden sitä mieltä, että oma koti on jotain vähän enemmän, ja yleensä parempi omistaa oma kuin olla vuokralla, myöskin siinä tilanteessa, että kalliilla ostetun kämpän joutuu myymään jossain vaiheessa halvemmalla kuin mitä itse on ostanut. (Tämä siis realiteettia nyt aika monessa kunnassa Suomessa).

Vaurastumisen kaava

Vaurastumisen kaava siis on simppeli: menot ovat pienempiä kuin tulot (Kiyosaki pyrkisi tässä suhdekuun 1:3), ja tuottavien omaisuuserien osuus on suurempi kuluerien (auto, asunto, ruoka ja kaikki muu mahdollinen, mihin menee rahaa).

Laskin huvikseni omien tulojeni ja menojeni suhteen. Suhdeluku prosenteissa menoille on Kiyosakilla siis 33,3333jnejne. Minulla tuo on 7 % kuukausiansiosta. Jep.

Koska tuottaviin omaisuuseriin tässä mallissa lasketaan kaikki asiat mitkä maksavat, niin käytännössä minulla on tuloja vain
a) (surkeita tuloja) vuokratuotoista ja
b) osingoista. (Esim osakepottia ei oteta huomioon muina kuin osinkoina).

No, nämä tulot eivät Tuhlurilla päätä huimaa, summa vuodessa jää satasiin, päiväkohtainen tulo on 1,6 €.

Tavoitteena pitäisi siis olla, että tuottavat omaisuuserät maksavat elämisen (ja sen päälle tavallisella pulliaisella palkka). Tähän on Tuhlurilla piiiiiiitkä matka. Ajattelen, että pärjäisin piakkoin 2500 €/kk, joten olkoon se tavoite. Tällä hetkellä tuotot ovat 49 €/kk. Eli tuo summa pitää viiskytykskertaistaa (51x). Jollakin tapaa.

Pelon ja ahneuden kierre

Koko tämä blogi lähti siitä ajatuksesta, että minunhan pitäisi tässä koko ajan ja pikkuhiljaa vaurastua, mutta mikä ihme on, kun palkasta toiseen ei selviä. Mistä johtuu holtiton kuluttaminen?

Oman talouden hallintaprojektin vierustalla aloin sijoittamaan aktiivisesti. Tein niin kuin kaikki muutkin, aloin ensin sijoittamaan ja sitten vasta opiskelemaan sijoittamista. Ihan hyvän alun sain lähtökohdista huolimatta. Pari virhettä on tullut tehtyä, mutta ei mitään katastrofaalista tai sellaista, jonka takia haluaisin lopettaa, päin vastoin.

Käsiini eksyi Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä. (Se on hyvin jenkkityyliin tehty eli tyhmempikin tajuaa sisällön. Jos siis etsit helppotajuista vaurastumiskirjallisuutta, tuo opus on hyvä, kevyt, helppo ja lyhyt.)

Kirja sai kuitenkin ajattelemaan, ja halusin tehdä pienen yhteenvedon jokaisesta luvusta ja samalla reflektoida elämääni.

Pelko & ahneus

 

Voimakas sanakaksikko.

Kirjoittajan mukaan suurin osa ihmisistä elää pelon ja ahneuden siivittämää elämää, sitä oikeastaan itse tajuamatta. Pelon ja ahneuden sykli menee jota kuinkin näin: käyt töissä (pelko ansion menettämisestä), maksat lasku (ahneus hankkia tavaraa ja materiaa), käyt töissä, maksat laskut jne jne. Jos saat palkankorotuksen tai vaikkapa perinnön, niin tunteet muuttuvat haluun, iloon ja toiveisiin, kunnes jälleen ahneus ja pelko ottavat vallan. Mitä enemmän omistat, mitä korkeammalle organisaatiossa kiipeät, sitä enemmän menetettävää ja pelon ja ahneuden tunteet kasvavat. Tässä kohtaa yrittäjähenkiselle potkut vakioduunista saattaa olla se kultainen onnenpotku, mistä elämä ottaa uuden, menestyksekkään suunnan. Näitä tarinoita on muuten hieno lukea sanoma- ja aikakauslehdistä.

Oppi tässä on se, että tunteiden ei pitäisi antaa viedä. Jos teet päätöksiä pelon tai ahneuden vallassa, päätökset eivät pitkässä juoksussa saata sinua vaurauden tielle. Tunteet ovat sallittuja ja ne pitäisi tunnistaa ja ymmärtää myös mistä kumpuaa, mutta niihin ei pitäisi reagoida eikä niiden pohjalta tehdä päätöksiä.

Aika peruskauraa, mutta valitettavasti voin vain sanoa, että kyllä, ahneus on ajanut elämääni, samoin pelko, samoin halut. Mitä suuremmaksi palkkasumma on kasvanut, sitä enemmän olen kuluttanut. Polkupyörä vaihtuu autoksi, kerrostalokaksio omakotitaloksi. Sen lisäksi vaatemerkit päivittyvät, lomamatkoja varataan ja tehdään, syödään ulkona ja hummaillaan.

Kiyosakin mukaan suurin osa ihmisistä ei opi koulussa tai kotona talous- tai rahataitoja. Aivokirurgin vuosipalkan ansaitseva voi olla jatkuvasti akuutissa rahapulassa ja romahduttaa rakentamansa korttitalon, jos tulot jostain syystä pienenevät eikä olekaan varaa enää tehdä 5:ttä ulkomaanmatkaa vuodessa, suureen omakotitaloon ja vapaa-ajan huvilaan sekä 5:een autoon.  Ja taas hoitoalalla työskentelevä laitossiivooja voi olla vauras, jos hän pitää huolta tästä toisesta pointista, eli:

Ei se mitä tienaat vaan se mitä jää säästöön

 

(It is not what your earn, it is what you keep)
Ja näinähän se menee.

Paitsi että eihän tätä suurin osa ihmisistä ajattele, jos ei luonnostaan pidä kukkaronnyörejä kireällä.

Tuhluri on rallatellut menemään, ja aina kun palkkaan on tullut tarkistus, on se raha hummattu, usein jo etukäteen. Ensin ajattelin, että minulla on jokin tuhlausriippuvuus, mutta oikeasti kyse on siitä, että minulta on puuttunut nämä taidot ja olen pystynyt kohtuullisen huolettomasti rokkaamaan halusta toiseen samalla, ongelmallisella mallilla.

Vaikka kaikki maailman tieto on olemassa ja saatavilla ilmaiseksi vaurastumisesta, niin en ole sen pariin aiemmin aktiivisesti hakeutunut, eikä sitä kotoakaan ole tarjoiltu eli nyt kerätään lattialta mitä irti saadaan rapsuteltua. :) 

Pariskunnan yhteinen tili, kyllä vai ei?

Olen ollut yhteistä tiliä vastaan lähes koko aikuisiän ajan. Ehkä se on johtunut siitä, että läheisellä ystäväpariskunnalla yhteinen tili aiheutti jatkuvaa säätöä ja riitaa, ja siitä, että myöskään omilla vanhemmillanikaan ei kuvio oikein toiminut.

Toisella näistä esimerkeistä oli vain yksi tili, johon molempien palkka meni, ja sieltä sitten maksettiin kaikki yhteiset ja tehtiin kaikki yhdessä, mukaan lukien säästö- ja sijoituspäätökset. No, myöhemmin kävi ilmi, että vain toinen suhteen osapuoli oli toiminut sopimuksen mukaan ja toinen osapuoli oli koko ajan jemmannut rahaa sivussa ja piti toista tiliä toisessa pankissa. Yksi asia johti toiseen ja tämä pari päätti lopulta erota.

Toisella näistä esimerkeistä oli yhteinen tili, jonne laitettiin kuukaudessa tietty summa (molemmat tienasivat öbaut saman, joten tämä kohta oli helppoa). Tililtä oli sovittu maksettavaksi kaikki yhteiset, eli lainat, sähköt, lämmöt, lomat, yms yms sekä ruoat. Ruokakulut osoittautuivat kuitenkin isoksi kiveksi kengässä ja johtivat lopulta siihen, että jonkin ajan kuluttua molemmilla oli omat hyllyt jääkaapissa ja lopulta ihan omat jääkaapit erillisissä osoitteissa.

Toki molempien eropäätöksen taustalla oli muutakin, mutta oli hurjaa kuunnella mistä kaikesta voi saada riidan aikaan, kun on kyse rahasta. Vaikka nyt kinastelu siitä, voiko toinen ostaa 2 € suklaalevyn yhteisillä rahoilla, kun toinen ei syö suklaata ollenkaan. Ja miten tämä asia nyt korvataan, kun ostos on tapahtunut ja rahaa on YHTEISELTÄ tililtä käytetty vain toiseen osapuoleen?

Meillä on ollut tämän nykyisen asunnon osalta yhteinen laina ja sille lainanhoitotili, johon molemmat laittavat oman osuutensa lainamenoista. Koska taloon oli tulossa iso ja kallis remontti (josta avauduin tässä kirjoituksessa), niin säästimme tuolle tilille korjausrahaa koko alkuvuoden.

Yllättäen pääsimmekin hyvään sopuun rakennuttajan kanssa, ja tilillä on nyt puskuria yli puolen vuoden asuntolainan lyhennyksien verran. Ensin ajattelin, että teemme extra-lyhennyksen summalla, mutta nyt tänä kesänä olemme jotenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa olemme maksaneet tuosta summasta selkeästi yhteisiä kuluja, kuten sähkö ja lämpö, sekä esimerkiksi hesarin tilaus! Päätimme jatkaa tätä praktiisia. Eli käytännössä tulimme hankkineeksi tämän korjauksen takia yhteisen pienen puskurin, joka jalostui siten, että pidetään puskuria yllä ja sieltä maksetaan selkeästi yhteiset asumisen kulut.

Tämän ansiosta minullekin tulee näkyväksi se, miten paljon vuodessa kuluu veteen, jätteeseen, sähköön ja lämpöön. Aiemmin siippa on hoidellut näitä ja minä olen hoidellut lasten kuluja. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että noita ylimääräisiä lainan lyhennyksiä tapahtuu jatkossa hieman vähemmän, ehkä 9 kertaa vuodessa aiemman 12 sijaan, mutta sekin on ihan ok. Olemme jo lyhentäneet asuntolainan pituutta 5 vuotta (suurin piirtein samassa ajassa), ja pitkällä tähtäimellä se jo tarpeen tullen riittää. Kun laina loppuu, olemme molemmat vielä työikäisiä vuosia, ja jos jumala suo, niin olemme töissä loppuun saakka. Ja tämä ajatus on paljon arvokkaampi ja rauhoittavampi kuin muutamaa kuukautta aiemmin loppuva laina.

Taloudellinen itsenäisyys avioliitossa

Ajattelin, että tämä aihe ansaitsee oman tekstin, joten, tässäpä tämä, olkaa hyvät.

Tuttavapiirissä on muutama henkilö, jotka eivät tee töitä, vaan kotirouvailevat kun mies paahtaa leivän perässä maailmalla. Keväällä yhden miehellä todettiin syöpä. Ennuste on hyvä, mutta pani tämän rouvan ensimmäistä kertaa ajattelemaan omaa tilannettaan ja mitä sitten tapahtuu, jos mies vaikka kuolisi tähän syöpään.

Omalla kohdalla olen halunnut sen verran seiftata ainakin ajatuksen tasolla, että esimerkiksi asuntolainaa ei ole vedetty maksimitappiin, vaan kuukausierä on sellainen, että yksi työssä käyvä henkilö voi sen palkastaan maksaa. Toki laina on pitkä kuin lapamato, mutta laina on juuri ja juuri maksettu minimikuukausierää noudatten, kun (ehkä) pääsen joskus eläkkeelle. Kuitenkin, ajatus siitä, että asuntolainan kuukausilyhennyksen voi maksaa yksi henkilö tuo uskomatonta joustoa ja vapauttaa velkavankeusajattelusta. Jos puolisolle sattuisi tapahtumaan jotain, niin on aika järkyttävä ajatus, että joudut luopumaan samalla kodistasi, koska sinulla yksin ei ole siihen enää varaa. Valitettavasti tätä kehitystä olen nähnyt myös ystäväpiirissä ja sitä aina jaksan taivastella. 

Taloudellinen itsenäisyys avioliitossa tarkoittaa minulle ja puolisolleni sitä, että molemmat maksavat puoleksi talon ja lapset. Loput rahat ovat kummankin hassattavina tai säästettävinä tai sijoitettavina. Jos jotain tapahtuu, sairastuminen tai työttömyys, niin toinen kattaa kaikkien kulut. Näin on sovittu.

Nyt keväällä perhettämme kohtasi pieni elämän kolhu ja tämä periaate meni testiin. Oli todella hienoa huomata, että kaikesta taloudellisesta säädöstäni ja tuhlauksestani huolimatta, pystyin hoitamaan oman osuuteni. 2 vuotta sitten olisi ollut kovin erilainen tilanne. Se, että yllättävä tilanne ei vaatinut mitään lisäkommervenkkejä, vähensi kolhusta tullutta stressiä merkittävästi ja katson itseäni nyt jotekin toisesta kulmasta, hieman arvostavammin.

Suosittelen kaikille toimia, jotka auttavat yllättävissä tilanteissa ja usein tilannetta auttaa kovasti, jos ei tarvitse juuri siinä kohtaa stressata myös rahasta.

Mikä on muuttunut 3 vuodessa?

Huh, kun on ollut vähän ruuhkaa muussa elämässä eikä ehdi ollenkaan pohtimaan elämäänsä blogissa. Reflektoitua on tullut tässä kesän aikana elämää ja tavoitteita. Olen fundeerannut blogin kohtaloa, jatkaako vai eikö jatka?

Olen tehnyt matkaa oman kukkaron rouvaksi nyt 3 vuotta ja sinä aikana olen saanut seuraavat asiat kuntoon:

• pilkuntarkka ymmärrys menoista ja tuloista (kesti noin 1,5 vuotta ennen kuin oikeasti pääsin tähän tilaan)

• vuosibudjetointi isoille menoille (tämä oli mahdollista aloittaa vasta kun edellinen oli hallussa)

• kulutuksen vähentäminen (edelleen työn alla, nolliin en tähtää, kulutus pitää kansantaloutta tasapainossa)

• heräteostokset hyvin paljon vähemmälle, kalliit heräteostokset nolliin.

Näiden asioiden ansiosta voin sanoa, että nykyisellään tuloni ja menoni ovat tasapainossa. Toki, edelleen, en tiedä mihin suohon uppoaisin, jos menettäisin esim työni ja uutta ei heti löytyisikään eli sillä saralla on edelleen töitä. Ilokseni olen myös saanut huomata, että tilanteen niin vaatiessa pyörittäisin omalla palkkatulollani lapset, harrastukset ja elämisen, eli silläkin saralla asia kunnossa ja olen taloudellisesti itsenäinen.

Näiden lisäksi olen ottanut tavakseni säästämisen ja sijoittamisen, joista jälkimmäinen on hyvinkin kiinnostavaa puuhaa. Vielä on tullut kirjoitusaiheita mieleen, joten jatkan kirjoittamista ainakin tämän vuoden, mutta saattaa olla, että tässä blogissa näkyy enemmän sijoittamiseen liittyviä asioita jatkossa.

En ilosta osta, en onneeni osta, jos ostan, niin ostan.

Tuhlurin elämä on nyt kriisissä, ja toivon, että tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa ja elämään löytyy jokin uusi normaali. Joka tapauksessa tähän kohtaan haluan osoittaa kiitollisuutta.

Kävin taannoin kyläilemässä toisella paikkakunnalla asuvan henkilön luona. Näemme harvoin (puhelimessa juttelemme muutamia kertoja vuodessa), koska meitä yhdistävä tekijä on hänen tyttärensä. Olin kovin järkyttynyt, millaisessa kunnossa henkilö oli. Olemme suunnilleen samanikäiset, hän on minua ehkä noin 5 vuotta vanhempi, mutta nyt yhtäkkiä mimmille oli tapahtunut jotain. Aina niin simpsakassa kunnossa oleva henkilö oli yhtäkkiä lihonut aika paljon, ja kohta noin 25 vuotta jatkunut tupakointi todella alkaa näkyä kasvoista. Ääni oli muuttunut röökimuijan ääneksi ja koko lyhyen vierailun ajan mimmi kittasi siideriä. Tästä kokonaisuudesta tuli aika luotaantyöntävä, mutta yritin kohteliaasti kuunnella mitä sydämellä oli.

Kävi ilmi, että parisuhde oli väljähtänyt jo kauan sitten, oli ollut uskottomuutta ja ties mitä. Oma, markan keittiöpsykologin analyysi tilanteesta oli, että pitkään jatkuneena tilanne oli ajanut henkilön hakemaan lohtua ensin ruoasta ja sen jälkeen alkoholista. Lopuksi puhe kääntyi nykyhetkeen. Hän alkoi luetella, mitä kaikkea hän oli viime aikoina hankkinut (merkkitavaraa itselle ja tytölle) ja ihasteli käsilaukkuani jopa niin, että otti siitä kuvan ja lähetti kaverilleen (häpesin tilannetta in case you are wondering). Koska kyseinen henkilö ei todellakaan ole Suomen palkkaylimystöä ja on ollut viime talven lomautettuna samanlaisen uhan leijuessa jälleen pään päällä, aloin ynnätä mitä kaikki hänen kuvailemansa tavarat ja hankinnat maksavat. Yhteenlasku tulojen ja menojen kanssa ei täsmännyt, ei sitten ollenkaan. Eli on päästy tilanteeseen, jossa haetaan lohtua johonkin tunne-elämän puutteeseen ostamalla kauniita (lue kalliita) tavaroita. Millä näitä rahoitetaan jäi epäselväksi. Tiedän, että reippaasti lainaa hänellä kyllä on ainakin asunnosta.

Niin, ja siitä kiitollisuudesta: teen ristinmerkin joka kerta, kun ajattelen aloittamaani matkaa tuhluuksista "oman talouden hallintaan" pari kolme vuotta sitten. Käyttäytymiseni ja ajattelutapani on jo muuttunut, vaikka vielä ei ehkä perillä ollakaan. Se liudentaa tätä nykyistä alamäkeä, koska elämässä on tällä hetkellä ainakin yksi aspekti, jota ei tarvitse koko ajan murehtia. Samalla kontrolli omaan elämään tuo vakautta, jota tällä hetkellä todellakin kovasti tarvitsen. Olen jo pitkällä käsittelyssä tuon ostamisen vimman kanssa ja ylipäätään ylettömän tuhlauksen kanssa. Nyt mietin, voisinko olla tälle henkilölle jotenkin avuksi, emme kuitenkaan ole kovin läheiset.

Uuteen nousuun

Noni Tuhluri is backkkk!!!

Kesälomalle lähdin aika kauhun tasapainossa, ja toteutuihan se siinä mielessä, että kesä oli kyllä aivan p@ska. Samoin tämä vuosi!! Lomarentoutumisesta ei ole tietoakaan, mutta tokihan pitää olla ikuisesti kiitollinen siitä, että on palkallista lomaa, voi sitten ihan palkallisesti murehtia omaa elämäänsä koko ajan taukoamatta. Töissä kyllä ehdotin, että jos olisinkin vaan töissä koko suunnitellun loman, mutta kaukaa viisas pomoni pakotti tauolle. Tuli muuten luettua jokseenkin paljon, koska lukeminen on ihanaa ja ilmaista.

Se hyvä puoli tässä tietenkin on, että visaa on käytetty silkkihansikkain, joten siinä mielessä (ainakin blogin referenssinä) kaikki oikein hyvin. Jotain edistystä on jollain rintamalla tapahtunut, koska myös remonttiasiat alkavat olla mallillaan ja nyt pitäisi pystyä elämään aika pitkään niin, että ei tarvitse tehdä talolle mitään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä syksy tuo tullessaan.

Chanelista Lidlin kasvorasvaan

Harmi, etten löytänyt tähän noin 19 vuotta sitten ottamaani kuvaa. Olin muuttanut muutama vuosi aiemmin kodista pois toiselle paikkakunnalle. Pieni pyörähdys Stockalla ja vot, wessan peilikaappi oli täytetty Chanelin tuotteilla. Noista ajoista minulla on vieläkin yhdessä putelissa jämät jäljellä (joku vaahtoava kasvopesu, joten saattanut kestää aikaa, vaikka ollut käytössä aika kauan). Niin paljon kuin Chanel vetoaakin tähän tuhluriin, nyt en enää vastaavaa tekisi.

Kun jäin ensimmäiselle äitiyslomalle noin 10 vuotta sitten, siivosin kuin hullu. Muistan siinä havahtuneeni, että onpas tätä kosmetiikkaa minulla aika paljon ja nyt kun tulot tippuvat äitiysloman ajaksi, niin minäpä käytän nämä kaikki kosmetiikat täältä loppuun ennen kuin ostan mitään uutta. No guess kuules what. Olen edelleen sillä tiellä. Tänä aikana olen ostanut shampoita, ripsivärejä ja meikkivoidetta, aurinkorasvaa kulutuksen mukaan, mutta pyrkinyt muita muinaisia ostoksia käyttämään pois alta. Osan olen heittänyt jopa roskiin, virheostoksia kauneuspuolella tulee säännöllisesti. Merkillistä tässä on vain se, että ei mitenkään voi uskoa, että joku on hiki hatussa pyrkinyt käyttämään tuotteita viimeiset 10 vuotta, jos sattuu vahingossa avaamaan vessan kaapin. Sittemmin Chanelit ovat vaihtuneet Lidlin kasvorasvaan, koska se on maailman parasta. 

Onnistuin välttämään myös toisen miinan. Sain kutsun ilmaiseen kasvohoitoon, jossa samalla esitellään tiettyä kasvohoitosarjaa. Tarjolla oli sitoutuminen noin 8x kasvohoitosarjaan, joka kestää noin vuoden, ja maksaa kokonaisuudessaan...pari tonnia! Koska tarjolla oli myös edullinen rahoitus, joka halvensi kokonaissummaa: maksan vain 60 €/kk ja voin käydä joka toinen kk hoidattamassa ihoani näillä ihmetuotteilla. En päässyt session aikana yli tuosta alkuperäisestä kokonaissummasta, sillähän maksaa puolet lasten harrastuksista vuodessa! Ja taatusti menee rahat kehittävämpään toimintaan.

Uusi sovellus Pivon tilalle

Kuten viimeksi kirjoitin, Pivolla voi puolestani paiskata seinää. Surffasin vähän sovelluspuodissa ja mukaan tarttui Spending-sovellus (saatavilla vain enkkuversio). Nimestään huolimatta kyse ei ole tuhlauksesta ja oikeasti taisin löytää mitä olen etsinyt. Haluan helpon, mobiilipohjaisen työkalun, johon saa kategorioittain lisättyä menoja heti kun niitä tulee. Ulkonäkö on ruma kuin fan, mutta siitä viis.

Sovelluksessa on kaksi puolta: budjetti (sort of) ja tapahtumat. Aloitin käytön tapahtumat-puolelta ja säädin kauden palkkakaudeksi. Päivittäisen excelin pyörityksen sijaan (nooo.. en oikeasti käynyt kirjaamassa päivittäin exceliä, mutta melkein) käytän sovelluksen tapahtumat-puolta. Siihen saa helposti kirjattua menot juuri sillä kategorialla kuin haluaa. Budjetin puolelle ne siirtyvät automaattisesti. Oikeastaan tämä tarkka kategoriaominaisuus on puuttunut kokonaan aiemmin käyttämistäni sovelluksista. Tämä muutaman vuoden ankara kulujen seuraus ja budjetointi on tuonut sen tiedon, miten paljon tarvitsen rahaa, jotta pääsen kk toiseen ilman parasta ystävääni Visaa. (Se on muuten käsittämättömän paljon). Tähän mennessä en ole kuitenkaan kovin tarkasti seurannut, miten olen käyttänyt sen kuukauden ruokaan ja bensaan ja muihin kuluihin jättämäni rahat. Nyt siis teen sen. Tämän tiedon tuon luonnollisesti taas kerran kuussa exceliin.

Olen myös maininnut tuon Daily Budgetin aiemmin. Se on edelleen käytössä, koska se on erittäin helppo, mutta ilmaisversio ei tosiaan ihan hirveän pitkälle vie. Dailyn hyvä puoli on siinä, että se kertoo päiväkohtaisen budun ja jos päiväkohtaisen budun ylittää, sovelluksesta näkee miten monta päivää menee ennen kuin talous on jälleen vatupassissa. Näillä konstein siis eteenpäin.

Uusi Pivo-sovellus on pilalla

Kaikki Ossuuspankkia käyttävät saattavat tuntea Pivo-sovelluksen. Pivon nerokkuus on ollut siinä, että se pääsee tilitietoihisi käsiksi ja kategorisoi ne jollakin tekoälyvapaa-automaatilla. 

Noh, nyt ne ryökäleet ovat käyneet päivittämässä sen, ja Tuhluri ei ainakaan voi kehua. Oman talouden hallinnasta tuli juuri inasen verran hankalampaa ja hippasen verran ärsyttävämpää. Toivottavasti ainakin seuraaviin epäkohtiin puututaan ja pikaisella vauhdilla.

-  Kulutusseuranta ottaa huomioon "näppärästi" kaikki tilit. Tätä ominaisuutta ei voi editoida eli käyttäjä ei voi valita, mitkä tilit ovat mukana kulutusseurannassa. Jos oma säästötili on samassa pankissa, niin a vot, siellähän se näkyy käytettävissä olevana tulona. Tai jos lapsella tai vaikka omaishoitajalla on huollettavan tili, joka näkyy myös omassa verkkopankissa kuten aika luonnollista on huollettavien kohdalla, Pivo näyttää myös sinne tulleet rahat tuloina ja tilin käytön menoina.
- Omia kulutuskategorioita ei voi enää luoda, esim lapsen a kulut ja lapsen b kulut.
- Mysteerikuluja ei voi itse kategorisoida ja katso yllä oleva.
- Suurin osa kuluista on mysteerikuluja.

Muita sovelluksia toki löytyy, mutta niihin pitää itse syöttää palkkatiedot yms, jotta homma pelittää oikein. Tämä helppoa, jos on fiksattu kuukausipalkka, mutta paljon näpräämistä tiedossa vaikkapa osa-aikaisessa duunissa tai bonuksilla varustetuissa positioissa.

Kun paska kasaantuu

Jees. Tiedätte kaikki varmasti tämän tilanteen ja siihen liittyvät tunteet. Yleensä, universumin lakien mukaisesti, jos jokin kohta kusee, kusee sitten jokin muukin. Nyrkkisääntö on, että vähintään 3 paskaa tapahtumaa, ja sitten taas voidaan lähteä eteenpäin kohti uusia, iloisia tuulia.

No, paska numero 3 on saavuttanut tuulettimen. Valitettavasti tämä paska on sen kokoinen, että sillä on myös taloudellisia vaikutuksia perheemme elämään ennalta määrämättömän ajan. En kylliksi voi tässä manata, mutta kyllä tekisi mieli. Myöskään tätä enempää en asiaa avaa, mutta sen voin sanoa, että sain Tuhlurina nyt ihan uudet realiteetit eteeni eli uuden jaon pokerissa eli pyörästä on kumi puhki ja laivassa on reikä pohjassa. Onneksi, onneksi oma talous on oikeasti (melkein) balanssissa ja nyt myös saattoi motivaatio kokea ihan uuden tulemisen balanssointiin. Nyt on pakko, muut vaihtoehdot on ruksittu. Kyllä elämä opettaa.

Shit Hits GIF from Shit GIFs

Tautien välissä veroilmoituksen oikaisu

Meillä oli kivoja (ja halpoja) pääsiäissuunnitelmia, mutta sitten hyökkäsi kauhea lentsu ja kaatoi koko porukan. No ans olla, ei ole edellinen tauti vielä ohi, esim en vielä maista mitään kun tänään sitten alkoi nuorimmainen oksentaan. En olekaan vielä koskaan ollut oksennustaudissa flunssan aikana. Upeaa. Pitäisi olla aika mielenkiintoinen kombo, koska ei ainakaan maista mitään ruoan tullessa takaisin ylöspäin. Nenä ihan tukossa että mitenköhän sitä sitten hengittää kun pääsee rattia halaileen?

Kun lomasuunnitelmat muutenkin pilalla niin kävin perinteisesti miettimään, mitä HYÖTYÄ saisin eteeni tai hyödyllistä tekemistä ehtisin, ennen kuin täysiverisesti tauti on päällä. Hetken harkitsin käsi viinipullon korkilla, mutta sitten päätinkin tehdä veroilmoituksen oikaisun. Nykyään, näin vuokranantajana tahtomattaan se onkin se pakompi pulla. Ihan hyvä, tulee samalla katsottua millaisia oikaisuja sitä voisikaan tehdä ja tarkastettua kotitalousvähennykset.

Oma Vero Oma Palaute

Oma verosta tulee hyvä, kun sitä muutaman vuoden tuunataan, mutta vielä ei olla siellä. 2 tuntia väkerrettyäni netti pätkäisi (tai jokin nakkisormi oli siellä käynyt räpeltämässä ja tuloksena ehkä 30 sekunniksi yhteys poikki) ja koko 90 % täytetty ja täydennetty ilmoitus oli tiessään. Siis kokonaan, ei mitään välitallennuksia näköjään missään. Että ou jee. No, kolmas yrittämä toden sanoi ja sitten pääsin jo tulostussivustolle. Ai kun mahtavuutta, lähetän nivaskan eteenpäin vain huomatakseni tulostusversiosta, että eihän siellä esimerkiksi ole matkakuluvähennyksiä näkyvissä ollenkaan, tai ne näyttävät nollaa. Eli ei auta kuin käydä ensi viikolla chatin kimppuun, koska tulostuspuoli näyttää nollaa vaikka luvut miten näpytelty oikeaan paikkaan.

Hei veroheebot, seuraavassa versiossa toivoisin, että järjestelmä näyttäisi jäännösveron tai tulevan palautuksen määrän siinä vaiheessa, kun on lähettämässä eteenpäin verokarhulle. Ei haittaa, vaikka se ei olisi vielä se viimeinen sana. Kyllä jokainen ymmärtää, että ilmoitetut vähennykset ja oikaisut pitää vielä tarkistaa ja jos isket sinne maatalousyrittäjän verovähennykset ja kilometrikovaukset, vaikka et ole ikinä kehä III:sen ulkopuolella käynyt ja omistat vain polkupyörän, niin ei se jäännösverokaan tai veronpalautus se lopullinen summa ole. Vähän kuitenkin hahmottaisi, millaisista summista puhutaan. Saantipuolella se on tietenkin vain kiva ylläri eikä ehkä niin väliksi, mutta tänä vuonna Tuhluri pääsikin maksupuolelle ja nekin rahat pitää käydä ensin ansaitsemassa, varsinkin jos kovasti nousi ennakoidusta.

Lisäksi lomake oli jännittävän epäselkeä osasta kohdista ja oli vaikea paikallistaa vaikkapa työhuonevähennys. Olevinaan oli ohjeita siellä ja täällä, mutta itse otin käsiini viime vuoden ilmoitusohjeen, jonka mukaan menin täyttämään. Ja ilman sitä olisi jäänyt muutama kohta kokonaan laittamatta. Mutta kyllä se tästä, ensi vuonna jo sujuvammin.

4 tuntia siinä meni, ja nyt saatan ottaa sen ensimmäisen pääsiäislasillisen, jotta saan maksimaalisen kokemuksen kohta iskevästä norosta.
💩💩💩

Taas virheenkorjausremontti ja miten siitä selvitään

Viime vuoden puolella tuskailin kallista remonttia, jonka jouduimme tekemään. Sen ehdin maksaa pois ja palautella säästötilin saldon yli katastrofirajan juuri ja juuri ennen kuin jälleen rysähti.

Näköjään vuodet ovat veljiä tässä suhteessa, että tänä(kin) vuonna joudumme paikkaamaan rakennusaikaista virhettä, ja sen hintalappu on kallis, hikoiluttava, viisinumeroinen luku. Lisäksi, korjaus on tehtävä nyt eikä ensi vuonna. Että mahtavuutta. Toki tässä samalla riitelemme rakennuttajan kanssa, josko hän tulisi vastaan esim rahallisesti. Toivottavasti saamme asian selvitettyä ja sovittua keskenämme ilman raastupaa.

Urakan ensimmäinen lasku on odotettavissa loppukesästä/alkusyksystä, seuraava mahdollisesti ensi vuoden alussa. Minulla olisi puskurissa nyt tuo oma osuus maksaa käteisenä, mutta silloin puskurini tyhjentyisi kokonaan. Siksipä otin laskimen käteen, ja näpyttelin itseni ulos suosta (eli puskuriin ei tarvitse juurikaan koskea. Minulla on rimakauhu nostaa sieltä mitään, koska palautteluun menee niin tuhottoman kauan aikaa). Nyt tietenkin se kohta mitä kaikki ovat odottaneet, miten sitten aiomme maksaa tämän tulevan laskun? Vinkki, ei visalla (koska luotto ei riitä! 😁).

Kattaaksemme kulut, kävimme puolisoni kanssa asiaan kuuluvan keskustelun, jossa ilmoitin, että haluaisin pitää puskurini koskemattomana. Siksi sovimme, että tänä kesänä emme tee perheen yhteistä kesälomareissua. Siinä on jo korvamerkittyä rahaa noin 3 000 - 4 000 €. Tämä päätös muuten ottaa oikeasti koville kun itsensä sellaiseen rytmiin on kerran totuttanut. Lisäksi, kiireisen arjen ja uran rakennuksen osalta tämä ei välttämättä ole se paras päätös lasten kannalta, koska kesälomareissuilla meillä on aidosti kaikki koko ajan tilanteissa läsnä ja rento fiilis. Nyt tuntuu, että ei ole lomaa ollenkaan. Ja luultavasti koko heinäkuun sataa kaatamalla ja keskilämpötila on +7. No niin, hieman lähti harhailemaan, mutta takaisin asiaan.
Lisäksi sovimme, että joka kuukausittainen ylimääräinen lainanlyhennys menee nyt tähän puskuriin seuraavat vajaa puoli vuotta.
Tadaa! Siinä se, mitä pitää tehdä ensimmäisen laskun eteen!

Toinen lasku tulee olemaan paljon pienempi kuin ensimmäinen, joten ehdimme sen summan säästämään puoliksi loppuvuonna samalla taktiikalla ja sitten laskun loppuosa katetaan puskurista tai mistä kumpikin nyt parhaaksi näkee repiä ne jäljellä olevat tuhatlappuset (eli minulla puskurista).

Kauneinta tilanteessa on toki se, että tämä suuresta summasta huolimatta tämä rahapuoli asiassa tuntuu kovin...uskaltaako sanoa ääneen...helpolta! Samalla puskurini pysyy lähes koskemattomana, JA lyhennämme asuntolainaa normisti koko ajan JA pystyn tässä sivussa siipaisemaan säästöön muutaman satasen joka kk koko vuoden.

Opit

Tilanteen konkreettinen oppi oli se, että ymmärsin puskurini olevan aivan liian pieni. Olinkin tätä jo vähän uumoillut ja täälläkin siitä marissut, mutta mitään järkevää tavoitetta tai ajatusta en saanut tämän ympärille rakennettua. Seuraava tavoite puskurin osalta on tuplaus, jonka jälkeen se pitää vielä kerran tuplata. Sen jälkeen voin hengittää hieman vapaammin, koska sieltä pystyy kattamaan vähän isommankin menon ja silti jää jotain tilille. Aikomuksenani oli keskittyä siihen puskuriin tänä vuonna vähän epämääräisellä tavoitteella, mutta kummasti se kirkastui näin pienen yllätyksen myötä. 

Toinen konkreettinen havainto oli se, että jos olisin yh-henkilö ja pyörittäisin arkea yksin nykyisillä spekseillä, olisin joutunut kattamaan noin 80 % remppasummasta lisälainalla. Tämä olisi helposti ollut noin 5 vuoden maksu-urakka ylimääräisine korkoineen kaikkien muiden kulujen lisäksi.

Kunnollinen puskuri auttaa eikä tarvitse panikoida yhtään mihinkään suuntaan, kun paska niin sanotusti iskee tuulettimeen. Ja jossain vaiheessa se iskee, usko vain hyvällä, mutta kyllä piti omassa elämässäkin kauan elää, ennen kuin pääsee tässä asiassa kokemusasiantuntijaksi.

Viisaudet

Asuntolaina kannattaa mitoittaa jo lähtökohtaisesti sellaiseksi, että siinä on joustovaraa. Itse olimme kaukaa viisaita, ja meillä on sellainen yhteinen laina, että kumpi tahansa voi maksaa kk-erät yksin, jos toiselle sattuisi käymään jotain. Siihen päälle sitten teemme fiksatulla summalla ylimääräisiä (ja myös kuluttomia) lyhennyksiä. Laina on toki pitkä kuin nälkävuosi, mutta olemme ylimääräisten lyhennysten myötä lyhentäneet nälkää jo 5 vuodella. Siihen olen tyytyväinen. Tänä vuonna ylimääräisiä lyhennyksiä ei nyt sitten tule, mutta ei haittaa yhtään, suunnitelma tulee käyttöön.

Asuntolainan yhteydessä kannattaa testata erilaiset korkoskenet. Vaikka nyt näyttää siltä, että matalien korkojen aika ei ole vielä ohi, niin todennäköistä on, että ne sinukin laina-aikanasi tulevat nousemaan. 

Onnittelu Minnalle, ex-tuhlaajalle, nykyiselle monimiljonäärille!

Mitä minun keski-ikäiset, mutta vielä ikänäöttömät silmäni näkevätkään! Iltapulussa hehkutetaan entistä Tuhluria, josta on sulkeutunut oikein säästämisen ja sijoittamisen kuningatar. Nyt ei kannata käsittää väärin, saavutus on oikein hieno, ja hyvä homma kaikkinensa, mutta samalla juttu herätti epäilykset kahtaalla.

A) Retoriikka. Onkos Minna käynyt lukemassa Tuhluria ja ottanut omakseen allegorian laihdutukseen? Vai olemmekos Minnan kanssa keksineet saman asian, mutta vähän eri aikoihin? Tuhluri ei ole vastaavaan allegoriaan ennen itse keksimäänsä törmännyt, mutta ainahan kaikki on mahdollista alitajunnan ihmeellisessä maailmassa.

Minnalla on noin 6 vuoden etumatka Tuhluriin, ja nyt näin 3 vuotta tahineena ja kohta oman kukkaronsa herrana Tuhluri vilpittömästi onnittelee ja suuntaa orastavan kateuden piikin tuottavaan, oman kukkaron hallintaan tähtäävään toimintaan. En kuitenkaan tee sitä velkarahalla, en Visan enkä pankin. Siitä alla.

B) Harhaanjohtava markkinointi. Jotta noin vuodesta 2011 tähän päivään olisi päässyt jutun antaman mielikuvan mukaiseen elämään, niin olisi pitänyt vaurastua noin 6 000 €/kk. Siis vaurastua. Ei edes tienata. Tienistit pitäisi olla jotain 10 000 - 12 000 €/kk, jotta päästään noihin esitettyihin lukuihin. Eli koira piilee haudattuna siihen, (kuvassa Jake and the Fatman)

että Minnalla saattaa olla jonneenin verran velekoo esim noista 10 sijoitusasunnosta. Eli vipua. Jos ja kun se lama sieltä jossain vaiheessa iskee, ja velkataakka on se puoli milliä viiva milli, niin siinä on pikkuinen riski, että saattaa käydä ohraisesti. Erityisesti, jos nyt tulevissa eduskuntavaaleissa päästämme SDP:n ja vasemmistoliiton hallitukseen perseilemään niin sitä ei tiedä millaisia uusia veroja näille ahneille kapitalistiasuntosijoittajille keksitään ja jos lamaa pukkaa, niin miten paljon asuntojen arvo romahtaa. Samalla voi romahtaa vuokratulot, jos asuntoja yhtäkkiä pilvin pimein tarjolla ja pakko alentaa vuokraa, jotta saa edes jotain tuloja. Nämä tulot eivät välttämättä kata nousseita korkoja ja lainan lyhennyksiä.

Homman vaikeus on siinä, että nämä vaurastumistarinat ovat oikeasti tärkeitä. Tämä oli minulle tärkeä juttu siinä mielessä, että joku muukin on elänyt tällaista vastaavaa elämää kuin allekirjoittanut, ja on onnistunut vivuttamaan itsensä siitä suosta ulos. Minulla on vielä prosessi pahasti kesken eikä velkavipu kuulu käytettyihin työkaluihin. Tarinat ovat tärkeitä myös siitä näkökulmasta, että levitetään kansankapitalismia ja näytetään onnistumisia, jolloin säästämisen kipinä saattaa syttyä siellä punaisimmankin perheen vesassa.

Samalla, nämä tarinat ovat vaarallisia. Jos joku töhöpää nyt hieman löysällä mentaliteetilla iskee itsensä löysään hirteen ostamalla 10 vuokra-asuntoa lainaamalla tappiin saakka ja takaamalla seuraavan lainan edellisellä, velalla ostetulla sijoitusvuokra-asunnon arvolla, niin siinä on kuulkaas sellainen korttitalo, että ei tarvitse olla kuin kova Brexit, niin esimmäiset kaatuvat.