En perinteisesti tee uuden vuoden lupauksia tai kurista vyötäni tipattomilla tai muilla elämän nautintoja rajoittavilla lupauksilla. Budjetoinnin osalta teen poikkeuksen ja pidän tehostettua kirjausta kuluistani koko tammikuun ajan joka päivä ja katson mielenkiinnolla, saanko tästä uusia oivalluksia ja tuleeko minusta jotenkin tarkempi. Teen tämän siksi, koska minulla on huono kulutusmuisti ja se ärsyttää minua.
Kulutusmuisti
Käytin jonkin verran Visaa joulun aikana, mutta 2 viikon suklaan ja kalkkunan mässytyksen jälkeen en enää muista mihin kategorioihin pitäisi mitäkin kulua laittaa. Pivossa näkyy summa ja ehdotettu kategoria, mutta välillä saaja on emoyhtiö ja välillä emoyhtiön nimellä ei ole mitään tekemistä asioimieni kauppojen nimien kanssa. Parin viikon jälkeen tai kuukauden budjetointihetkessä ei ihan aina muista, mihin kategoriaan kyseinen summa kuuluisi. Erityisesti tämä harmittaa lasten kohdalla, koska kuluja on vaikea jakaa siipan kanssa, jos niitä ei saa kohdistettua oikein.
Auton omistajan onnen hetkiä
Yhden asian muistan kyllä erittäin hyvin. Käytin Visaa, kun jouduin ostamaan yhtäkkiä yllättäen pari takarengasta autoon. Niin. Jos autonne hälyttää rengaspaineista, älkää tehkö kuten tuhluri. Täyttäkää renkut heti, koska alipaineiset renkaat sylkevät nastat ulos tai katkaisevat ne aika rivakkaa tahtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti