Hullariansa vältetty!

Ensimmäiseksi: toivon, että Stockmann löytää business-mallinsa ja selviytyy, vaikka tämä kirjoitus sisältää myös kritiikkiä ja hullareiden välttelyä. 

Kuva: Stockmann

Olen ollut pitkään Stockmann-fani. Ennen lapsia asuin uljaan pääkaupunkimme keskustassa ja siinä ohimennen ja mennen tullen tuli kannettua muutama lantti kyseiseen firmaan. Erityisesti Hullareilla tarjoushaukka vapautui liitelemään osastoilla ja mättämään tavaraa luottokortin kannateltavaksi. Viime viikolla Hullarit olivat taas käynnissä, mutta onnistuin välttämään ansan. Osaksi siksi, että valikoima ei osunut sitten ollenkaan makuuni sopivaksi. Osaksi siksi, että huomaan ajatusmaailmani muuttuneen (tai siis normalisoituneen). Enää ei ole pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea mahdollista vain siksi, että se on näennäisen halpaa. Aikaisemmin olen kärvistellyt sellaisen ikävän tunteen kanssa, että jään jostain paitsi, jos en ole shoppailemassa siellä. Jestas mikä harha!

Muistan yhden entisen työkaverini silmänvalkuaiset (muuta ei kyllä näkynytkään, sen verran järkyttyi), kun kerroin mitä kaikkea olin ostanut Hullareilta sillä kerralla. Nyt ymmärrän, että hän luultavasti oli sellaisesta perheestä, jossa oli opetettu rahan a) arvo sekä b) järkevä käyttö, ja hän oletti samaa minulta. Luultavasti ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa hänen suunnaltaan oli, että tuhlatakseen noin paljon kerralla ilman huolen häivää, minun olisi tienattava häntä rutkasti enemmän tismalleen samasta työstä. Miksi kukaan muuten olisi ostanut sellaisella määrällä??

Kävin kyllä hullareilla tälläkin kertaa, mutta ostin vain ennalta ajateltua tavaraa, lähinnä lapsille vaatteita tarpeeseen ja sitten urheilusukkia, joten kokonaisuudessaan hieno suoritus. Ja tietty pakkasen täyteen lihaa kesän grillauksia ajatellen!

Asiakaskokemus

Siinä kassajonossa kyllä pääsi muutama ärräpää sisäisesti, koska stockalla olisi ollut tuhannen taalan paikka miettiä asiakaskokemusta. Osa tuotteista loppui verkosta heti, mutta tavarataloissa saatavilla. No eihän siinä mitään, fyysiselle kierrokselle vain. (Ja voi että minua ärsyttää tämä asiakkaan juoksuttaminen verkosta kauppoihin ja takaisin, ja arvalla, koska osa saatavilla vain keskustassa, osa löytyy myös Espoosta ja Vantaalta. Stocka on sössinyt ihan huolella verkkokauppansa). Ihan käsittämätöntä, että kaikkia tavaroita ei voi maksaa kaikille kassoille! Siellä kassalla sitten joku juuri palkattu tumpelo yrittää etsiä tuotteiden viivakoodeja käsien liikkuessa niin hitaasti, että ehtisin kirjoittaa siinä ajassa vaikka yhden blogin. Samaan aikaan toisaalla muutama kassa seisoo tyhjänä rappaamassa kynsiään tylsistyneenä. Kassajono on kilometrin mittainen, ja ihmisiä kuin pipoa tuuppimassa ja tönimässä ja leikkaamassa jonon läpi vähän väliä.

Jos stocka olisi tuonut tuohon kohtaan jonkin wow-ilmiön maksamiseen eli jonojen purkamiseen (esim mobile pay, tai vastaava sekunnin suihkaus kassalla, vaikka sitten vain tasoasiakkaille omilla kassoilla), niin kauppa olisi taatusti käynyt vinhampaa vauhtia ja olisi jättänyt exclusiivisen tunteen sekä positiivisen fiiliksen yritystä kohtaan. Sitä odotellessa.

Taho, joka seuraavaksi tuotteistaa tämän seuraavan idean, saa minusta vakioasiakkaan välittömästi: Haluan käyttää kosmetiikassa ja meikeissä tuotteita, jotka todella sopivat minulle. Tällaista myyjää vielä ei ole vastaan tullut, koska jokainen edustaa omaa brändiään eikä katso kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Kuinka monet hutituotteet olisivat jääneet ostamatta kokeilumielessä, kun tuote on toiminut jollain yhdellä henkilöllä, mutta ei ollenkaan sovi ihoni laatuun. Onneksi kampaajani on ihana! Hän suosittelee hiustyypilleni sopivat tuotteet eikä välitä siitä, ovatko juuri ne merkit oman kampaamon myyntihyllyissä. Kertaakaan en ole ostanut huteja hänen suosituksestaan, ja kaikki tuotteet tulee käytettyä loppuun asti ja hankittua samaa uudelleen.