Karhumarkkinassa? Eli paras aika aloittaa sijoittaminen

Johan on aikaa vierähtänyt blogin viime päivityksestä. Tänään, suomalaisuuden päivänä voimme onnitella Suomea päätöksestä hakea puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä. Se vakauttaa myös Suomea taloudellisesti. Mutta mennään sitten asiaan ja otetaanpa tähän väliin salkkukatsaus kaikista posseista. 

1. Jenkkisalkku. Jenkkimarkkinoilta kävin ostamassa sitä Visaa vihdoin alkuviikosta, kun kurssi laski 200 dollariin. Olisi kannattanut odottaa, kurssi kävi 190 dollarissa, mutta on sieltä hipsulleen palannut, mutta edelleen muutama prosentti ostoista miinuksella. Jenkeistä tuli lupaavaa dataa visan omistajan kannalta. Ilmeisesti kotitalouksien säästöt on jo käytetty ja nyt on kulutusluottojen markkina alkanut jälleen nousta.
   
   Jenkkimarkkinoilla puuhaaminen on sen verran tyyristä lystiä suurien välityskulujen takia, että kannattaa harkita tarkasti, mitä siellä tekee ja milloin. Kesäkuun ostoiksi ajattelin Alphabetia, kun siitä tulee split. Jos olisin massikeisari, ostaisin googlea jo nyt, mutta kun en ole (yhden osakkeen hinta on nyt noin 2500 dollaria jos et tiennyt), niin joudun odottamaan splitiä, jolloin voin hikisellä tonnilla ostella lappusta muutaman kappaleen. Syyt ostaa nyt olisi seuraavat: arvelen, että kurssi nousee hieman splitiä kohden, ja taatusti splitin jälkeen, kun kaltaisillani toppahousuilla on siihen jälleen varaa.
   
   
2. Juustosalkku on nyt miinuksella noin 20 %. Tämähän on siitä ärsyttävää, että jos nyt realisoin nuo tappiot, niin ne jäävät minulle takkiin ikuisiksi ajoiksi eli siihen asti, että lopetan tilin. Eli, mitä sinne ostan, siellä ne pysyvät. Tänne olen ostanut Konetta (dipistä, uusi tuttavuus minulle), Konecranesia (miinuksella sen 20 %), Wärtsilää (miinuksella 20 pinnaa), Spinnovaa (miinuksella 30 pinnaa), UPM (plussalla 7 %). Olen alentanut keskihintaa, aina kun kukkaro on antanut myöten, ja esim Wärre on minusta törkeästi alihintainen. Samoin Konecranes, mutta kurssikehitys voi olla mihin suuntaan vain lyhyellä tähtäimellä. Ja, monen asiantuntijan mukaan karhumarkkina on alkanut, jolloin salkku sulaa pikkuhiljaa, ja tätä voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.
   
   
3.  Suomisalkku. Tälle en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Arvo-osuustiliin pohjautuva salkku koostuu 45 % Sammosta, sen jälkeen CapMan ja jotain muuta sälää. Sammosta myin yhden kalliilla ostetun erän, joka oli sattumoisin se ensimmäinen ikinä ostamani erä Sampoa. Salkun myynnithän tapahtuvat FiFolla eli first in first out.  Nyt ostokseni Sammosta on alle 35 € keskihinnan, ja olen siihen tyytyväinen.

Miksi nyt olisi hyvä aika alkaa sijoittaminen? 

Monet kavahtavat laskumarkkinaa, mutta Juustotilin osalta olen onnistunut ostamaan ensin kalliilla, ja sen jälkeen laskeviin kursseihin. Jatkan ostojani valitsemillani osakkeilla, joten kun kurssit sitten joskus - ja toivottavasti - nousevat yli ostohintani, voin realisoida ne kalliilla ostamani (FiFo), ja jättää ne halvalla ostetut muhimaan ja kasvamaan osinkoa/arvoa. Tiedostan, että tässä voi mennä pitkänkin aikaa, tai tätä ei välttämättä tapahdu. Siinä tapauksessa osakkeet kelluvat juustolla, ja jäävät perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Edelleen sijoitushorisonttini on pitkä noin 25 vuotta, kunnes se mahdollinen pieni eläke sieltä tupsahtaa, jos sinne asti sätkyttelen. Toiveissa toki on, että pystyisin vielä eläkkeelläkin sijoittamaan, on tämä sen verran hauskaa puuhaa sekä lasku- että nousumarkkinassa.

Oi kallis toukokuu, onko palkkapäivä jo pian?

Minulla on mutulla syntynyt peruskulutuksen vuosikello, jossa eri kuukausissa on tiettyjä, vuosittain toistuvia suuria kuluja, esim vakuutukset, lasten harrastusmaksut seuraavat puoli vuotta eteenpäin yms. Auton vakuutus on lähemmäs tonnin ja lasten harrastusmaksutkin lähentelevät tuota summaa. Nämä laitan ennakoivasti sen kuun menoihin kalenterissa, jotta en unohda mitään. Lisäksi se tietenkin on budjetointi-excelissä, jota päivittelen kerran kuukaudessa. Olen jakanut nämä kulut 12 eli kuukausieriin ja laittanut palkasta sivuun tuon summan digitaaliseen säästöpossuun. Toukokuu ei ole ollut tähän mennessä tutkalla, mutta nyt se sinne pääsee. Toukokuussa pitikin nyt maksaa lasten harrastuksia, vaikka aiemmin nämä laskut ovat realisoituneet vasta syksyllä kun harrastukset alkavat. Korona varmasti tässäkin vaikuttaa, mutta minä en ollut varautunut. Lisäksi päiviä toukokuussa on 31, joten palkka tulee hieman myöhemmin kuin muissa kuukausissa tänä vuonna (tokikaan tämä ei ole mikään syy, aika monessa kuukaudessa on 31 päivää). Siispä, tuulahdus lähimenneisyydestä: Seuraavaan palkkaan on lähes kuukausi, mutta rahaa on vain kahdelle viikolle. 😒

Välittömästi kun rahat hupenivat tililtä, niin huomasin, että meillähän ei ole vielä kesäkukkia ollenkaan terassilla (näyttää aika kuolleelta terassilla juuri nyt, mitähän naapuritkin sanovat), kauhean kuuma, kesävarpaat näyttäisi kivalta kengissä, missä näkyy varpaat (shellac, kuinkas muuten) ja eikös nyt olisi kiva tehdä kulmien mikroneulaus (olen tätä haaveillut kauan, mutta vielä en ole saanut rahoja sivuun). Oikeita tarpeita on lasten vaatteita, hampaiden putsaus, synttärilahjojen (yllättävän paljon menee tähän rahaa) ostoa peruselämisen päälle. Nyt kävin sitten rokottamassa säästöpossua, jotta räpiköin jotenkin seuraavaan palkkaan enkä vinguttelisi visaa. 

Spoiler: olen vinguttanut lisäksi visaa. 

....niihin kesävarpaisiin.

plääh.

Näyttämisen halu ja välitön orgasmi

Jälleen ollaan Kiyosakissa. Pysähdytään tähän vielä hetkeksi:  

Ei se mitä tienaat, vaan se, mitä jää

Ei tarvitse olla aivokirurgi vaurastuakseen, suurimmassa osassa ammatteja voi vaurastua, kunhan huolehtii siitä, että käteen jää enemmän kuin kuluttaa. Monet vastavalmistuneet (jolloin oletettavasti ei ole vielä säästöjä) saattavat alkaa elää suureellista ja näyttävää elämää. Monet vain muuten elävät suureellista elämää ja osa haluaa esiintyä vauraana tai näyttää rikkaalta, mutta tämä elämäntyyli maksetaan luottokorteilla. Koko ajan vedetään persnettoa, eikä säästöön (eli sijoitettavaksi) jää mitään. Mutta halut tulevat tyydytetyiksi heti.

Kiyosakin pointti on siis se, että "rikkaat" ostavat tuottavia omaisuuseriä, joista tulee tuottoa "köyhillä" on vain kulueriä ja keskiluokka ostaa kulueriä, joidenka kuvittelee olevan omaisuuseriä. Kirjoittajan mukaan myös oma auto ja koti ovat kuluja, koska ne eivät tuota mitään, ja tämä on keskiluokan loukku eli tuottavaksi omaisuuseräksi naamioitu kuluerä. Monilla suomalaisilla suurin omaisuuserä on oma omistusasunto. Itse olen tässä kohden sitä mieltä, että oma koti on jotain vähän enemmän, ja yleensä parempi omistaa oma kuin olla vuokralla, myöskin siinä tilanteessa, että kalliilla ostetun kämpän joutuu myymään jossain vaiheessa halvemmalla kuin mitä itse on ostanut. (Tämä siis realiteettia nyt aika monessa kunnassa Suomessa).

Vaurastumisen kaava

Vaurastumisen kaava siis on simppeli: menot ovat pienempiä kuin tulot (Kiyosaki pyrkisi tässä suhdekuun 1:3), ja tuottavien omaisuuserien osuus on suurempi kuluerien (auto, asunto, ruoka ja kaikki muu mahdollinen, mihin menee rahaa).

Laskin huvikseni omien tulojeni ja menojeni suhteen. Suhdeluku prosenteissa menoille on Kiyosakilla siis 33,3333jnejne. Minulla tuo on 7 % kuukausiansiosta. Jep.

Koska tuottaviin omaisuuseriin tässä mallissa lasketaan kaikki asiat mitkä maksavat, niin käytännössä minulla on tuloja vain
a) (surkeita tuloja) vuokratuotoista ja
b) osingoista. (Esim osakepottia ei oteta huomioon muina kuin osinkoina).

No, nämä tulot eivät Tuhlurilla päätä huimaa, summa vuodessa jää satasiin, päiväkohtainen tulo on 1,6 €.

Tavoitteena pitäisi siis olla, että tuottavat omaisuuserät maksavat elämisen (ja sen päälle tavallisella pulliaisella palkka). Tähän on Tuhlurilla piiiiiiitkä matka. Ajattelen, että pärjäisin piakkoin 2500 €/kk, joten olkoon se tavoite. Tällä hetkellä tuotot ovat 49 €/kk. Eli tuo summa pitää viiskytykskertaistaa (51x). Jollakin tapaa.

Pelon ja ahneuden kierre

Koko tämä blogi lähti siitä ajatuksesta, että minunhan pitäisi tässä koko ajan ja pikkuhiljaa vaurastua, mutta mikä ihme on, kun palkasta toiseen ei selviä. Mistä johtuu holtiton kuluttaminen?

Oman talouden hallintaprojektin vierustalla aloin sijoittamaan aktiivisesti. Tein niin kuin kaikki muutkin, aloin ensin sijoittamaan ja sitten vasta opiskelemaan sijoittamista. Ihan hyvän alun sain lähtökohdista huolimatta. Pari virhettä on tullut tehtyä, mutta ei mitään katastrofaalista tai sellaista, jonka takia haluaisin lopettaa, päin vastoin.

Käsiini eksyi Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä. (Se on hyvin jenkkityyliin tehty eli tyhmempikin tajuaa sisällön. Jos siis etsit helppotajuista vaurastumiskirjallisuutta, tuo opus on hyvä, kevyt, helppo ja lyhyt.)

Kirja sai kuitenkin ajattelemaan, ja halusin tehdä pienen yhteenvedon jokaisesta luvusta ja samalla reflektoida elämääni.

Pelko & ahneus

 

Voimakas sanakaksikko.

Kirjoittajan mukaan suurin osa ihmisistä elää pelon ja ahneuden siivittämää elämää, sitä oikeastaan itse tajuamatta. Pelon ja ahneuden sykli menee jota kuinkin näin: käyt töissä (pelko ansion menettämisestä), maksat lasku (ahneus hankkia tavaraa ja materiaa), käyt töissä, maksat laskut jne jne. Jos saat palkankorotuksen tai vaikkapa perinnön, niin tunteet muuttuvat haluun, iloon ja toiveisiin, kunnes jälleen ahneus ja pelko ottavat vallan. Mitä enemmän omistat, mitä korkeammalle organisaatiossa kiipeät, sitä enemmän menetettävää ja pelon ja ahneuden tunteet kasvavat. Tässä kohtaa yrittäjähenkiselle potkut vakioduunista saattaa olla se kultainen onnenpotku, mistä elämä ottaa uuden, menestyksekkään suunnan. Näitä tarinoita on muuten hieno lukea sanoma- ja aikakauslehdistä.

Oppi tässä on se, että tunteiden ei pitäisi antaa viedä. Jos teet päätöksiä pelon tai ahneuden vallassa, päätökset eivät pitkässä juoksussa saata sinua vaurauden tielle. Tunteet ovat sallittuja ja ne pitäisi tunnistaa ja ymmärtää myös mistä kumpuaa, mutta niihin ei pitäisi reagoida eikä niiden pohjalta tehdä päätöksiä.

Aika peruskauraa, mutta valitettavasti voin vain sanoa, että kyllä, ahneus on ajanut elämääni, samoin pelko, samoin halut. Mitä suuremmaksi palkkasumma on kasvanut, sitä enemmän olen kuluttanut. Polkupyörä vaihtuu autoksi, kerrostalokaksio omakotitaloksi. Sen lisäksi vaatemerkit päivittyvät, lomamatkoja varataan ja tehdään, syödään ulkona ja hummaillaan.

Kiyosakin mukaan suurin osa ihmisistä ei opi koulussa tai kotona talous- tai rahataitoja. Aivokirurgin vuosipalkan ansaitseva voi olla jatkuvasti akuutissa rahapulassa ja romahduttaa rakentamansa korttitalon, jos tulot jostain syystä pienenevät eikä olekaan varaa enää tehdä 5:ttä ulkomaanmatkaa vuodessa, suureen omakotitaloon ja vapaa-ajan huvilaan sekä 5:een autoon.  Ja taas hoitoalalla työskentelevä laitossiivooja voi olla vauras, jos hän pitää huolta tästä toisesta pointista, eli:

Ei se mitä tienaat vaan se mitä jää säästöön

 

(It is not what your earn, it is what you keep)
Ja näinähän se menee.

Paitsi että eihän tätä suurin osa ihmisistä ajattele, jos ei luonnostaan pidä kukkaronnyörejä kireällä.

Tuhluri on rallatellut menemään, ja aina kun palkkaan on tullut tarkistus, on se raha hummattu, usein jo etukäteen. Ensin ajattelin, että minulla on jokin tuhlausriippuvuus, mutta oikeasti kyse on siitä, että minulta on puuttunut nämä taidot ja olen pystynyt kohtuullisen huolettomasti rokkaamaan halusta toiseen samalla, ongelmallisella mallilla.

Vaikka kaikki maailman tieto on olemassa ja saatavilla ilmaiseksi vaurastumisesta, niin en ole sen pariin aiemmin aktiivisesti hakeutunut, eikä sitä kotoakaan ole tarjoiltu eli nyt kerätään lattialta mitä irti saadaan rapsuteltua. :) 

Vuoden viimeinen postaus

Näin kääntyy tämäkin vuosi jälleen kohti loppuaan ja on aika arvioida kehitystä ja edistystä sekä valmistautua tulevaan.

Olen ylittänyt tänä vuonna tuloni "vain" neljänä kuukautena. Nuo kolme muuta ylitystä olivat vähän rankempia, mutta tämän kuun ylitys on ollut 50 senttiä! Mutta yli mikä yli ei voi mitään. (Vaikka tekisi mieli käydä kaivelemassa veitsellä säästöpossua, tai palauttamassa pulloja, jotta saan rivit kauniisti järjestettyä).

Viime vuonna ylitin tilini 8:na kuukautena, joten olen onnistunut puolittamaan nämä ylityskuukaudet. Jos pureutuu hieman syvemmälle, huomaa, että ylityksiin on ollut syitä, esim olemme tilanneet pienen rakennelman tontille, jonka budjetti luonnollisesti ylittyi 200 %:lla. Nyt se on tehty ja alta pois. Olen ylpeä siitä, että en joutunut hirveästi rokottamaan säästötiliä, vaan sain rahoituksen järjestymään muilla keinoin. Yksi hyvä pieni puskuri tai ehkä paremminkin joustovara on ollut ylimääräinen asuntolainan lyhennys. Tällä hetkellä asuntolainan kuukausierä on aika pieni suhteessa tuloihin, joten olemme siipan kanssa sopineet, että maksamme sen tuplana nyt kun korot ovat alhaalla eikä kulut päätä huimaa. Tämän kuukauden ylimääräisen rakennuskulun siis katoin veronpalautuksilla ja siirtämällä tämän ylimääräisen lyhennyksen rakennelmaan, joka nyt vihdoin on valmis. Positiivisella puolella ja uskomatonta kyllä olen sittenkin päässyt asettamiini säästötavoitteisiin. Tuossa puolessa välissä vuotta näytti aika synkeältä, mutta jotenkin olen pystynyt kirimään loppuvuonna. Eli kokonaisuudessaan voi olla tyytyväinen ja edistystä on tapahtunut?

Ensi vuotta ajatellen kävin hienosäätämässä budjettia entistä yksityiskohtaisemmaksi eli lisäilin exceliin rivejä ja selityksiä. Päätin myös, että kulupuolen Excel pyörii jatkossa viikoittain. Hesarissa oli taannoin esittelyssä typykkä, joka teki kuluseurannan kalenteriinsa päivittäin. Tämä ajatus jotenkin alkoi kiehtoa, ja jo pyörittelin samankaltaista ajatusta, mutta toisaalta siirryin pelkkään sähköiseen kalenteriin jo yli 10 vuotta sitten. En ole siihen halunnut ottaa tällaista lisuketta enkä jaksa kanniskella ylimääräistä kalenteria laukussani eli tämä ajatus vielä hakee paikkaansa.

Näillä sanoin ponnistamme kohti uusia pettymyksiä! Oikeasti uskon, että ensi vuodesta tulee jälleen hallitumpi ja hillitympi kuin näistä aiemmista. Toivotan menestyksekästä uutta vuotta itselleni ja lukijoille!

via GIPHY

Tilastot valehtelevat aina

Naamakirjassa eli facebookissa on monia hyödyllisiä ryhmiä, joihin itsekin kuuluun. Parasta ovat uudet ja hienot vinkit kanssaihmisiltä säästämiseen, kotoiluun, ruokahävikkiä vastaan yms. tärkeää. Yhdessä näistä ryhmistä tuli vastaan aika innovatiivinen laskentatapa kuukausisäästämisessä, johon jäin vähän jumiin.

Oma tapa paras tapa, mutta kävin tässä pohtimaan laskutapojen eroja ja erityisesti niiden näyttämiä tuloksia, koska tämä oleellisesti heijastelee moraalipaniikin ja kokemani ahdistuksen määrään.

Nimittäin, kun olin laskenut tällä innovatiivisella tavalla kuinka monta prosenttia kuukaudessa saan säästöön palkastani, luku hipoi yli 60:tä %:a! Moraalipaniikki ja häpeä väistyivät jonnekin taka-alalle, erityisesti siinä vaiheessa, kun näin mitä MUUT saavat kuukaudessa samalla laskukaavalla.

Säästöjen innovatiivinen laskukaava

Tiukan puritaanisen käsityksen mukaan säästöt ovat vain sitä, mitä sinne säästötilille ja sijoituksiin menee ja tätä kaavaa olen itse tässä reippaat pari vuotta noudattanut. Osa ihmisistä kuitenkin laskee palkastaan säästöiksi asuntovelkojen lyhennykset (no joo, kyllähän se omaisuutta kartuttaa, oli se omaisuuden arvo sitten noussut tai laskenut myyntivaiheessa), autovelkojen lyhennykset (wft, itse en kyllä suurin surminkaan laskisi autoa sijoitukseksi tai säästöksi), säästötilille tehdyt siirrot (nyt päästään asiaa) sekä sijoituksiin siirretyt eurot (nyt ollaan asian ytimessä). Voilá! Mikäs hätä tässä, jos yli 60 % on "säästössä". Olenkin aina ihmetellyt, miten jotkut keulivat saavansa 75 % tuloistaan säästöön.

Koska olen tähän asti laskenut vain sitä, mitä saan säästötilille tai sijoituksiin ja toisaalta tietenkin Visa-velkaa lyhennettyä tämän vuoden alusta ihan tavoitteellisesti, ja siksi tämä laskutapa vähän ravisteli. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin laveeraamaan säästämisen käsitettä, mutta jättäen auton sekä kulutusluoton lyhennyksen laskukaavasta pois.

40 %  on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee mukaan säästötilille ja sijoituksiin siirretyt rahat sekä asuntolainan lyhennyksen.

10 % on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee vain säästöihin ja sijoituksiin siirretyt rahat.

Ylempi prosenttimäärä tuntuu todella paljon mukavammalta kuin alempi määrä. Kiitos tilastointi!

Tilin ylityksestä ja kuluista (reflektointia)

Taas tuli hiljennyttyä budjetin ääreen. Nyt ei enää tarvitse mykistyä, vaikka ei mitään täydellistä suoritusta tälle vuodelle ole tulossa. Numerot kylläkin näyttävät aika paljon paremmilta kuin kahtena edellisenä vuotena. Vuotta on vielä jäljellä, mutta tässä vähän reflektointia.

Viime vuonna ylitin tilini 8:na kuukautena, sitä edellinen luku on noin 100 %. Tänä vuonna ylityksiä on tullut vain kahtena (so far), eikä nekään mitään järkyttäviä. Muutin vähän tiliöintitaktiikkaa vuoden alusta, kun huomasin hienosäädön tarpeen, mutta ei senkään vaikutus sentään noin dramaattinen ole. Eli homma on ollut hanskassa vuosi vuodelta paremmin.  Aloittaessani ajattelin, että tämä on muutaman kk homma. Että aika pitkä projekti tästä sukeutui mutta kirjoittaminen on ollut aika hauskaa ja näiden topiikkien miettiminen myös osaltaan pitää raha-asiat tuoreena mielessä.

Kuluista

Tänä vuonna kolme suurinta kuluerää ovat yllättäen lapset, ruoka ja auto. Reflektointi jatkuu alla.

Lapset, mitäs ihanaisista, mutta hitto niiden ylläpito ja harrastukset maksavat (edelleen)! 😜

Olemme puolison kanssa jakaneet kulut suurin piirtein puoliksi kaikesta yhteisestä, vaikka puoliso tienaa noin kolmanneksen enemmän. Sen jälkeen kun aloitin budjetoinnin ja tajusin sen todellisen summan, mikä menee lapsiin vuodessa, aloimme jakamaan kuluja paljon tasapuolisemmin. Se on kyllä keskustelu, mikä jokaisen (yleensä) naisen kannattaa käydä. Maksumiehen hattua on ihan turha sovitella altruistisesti päähänsä, lapset ovat yhteisiä. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa kaikki lapsien kulut ja mies saa vuodessa saman verran säästöön/sijoituksiin tai hyvään elämään.

Positiivisella puolella on yllättäen auto. Sen kaikki yhteenlasketut kulut kuukaudessa ovat noin 275 €, siis mukaan lukien bensat ja verot ja vakuutukset. Tänä vuonna kuluja nosti nuo pari talvipalloa, jotka jouduin ostamaan. Työn takia tällä hetkellä ei ole mahdollista käyttää pelkästään julkisia ja pyöräillä, mutta mielestäni kulutaso on kohtuullinen suhteutettuna siihen vapauteen ja nopeuteen, mitä yksityisauto suo. Koko ajan kuitenkin lasken vuosia siihen hetkeen, kun perheemme pärjää yhdellä kaaralla.

Ruokakulut löytyvät toki top 3:sesta, mutta tänä vuonna olen kuluttanut vähemmän ruokaan kuin aikaisempina vuosina tähän mennessä jostain syystä, mutta en tiedä mistä. Saman verran perhe kuitenkin syö - ehkä jopa enemmän, koska lapset kasvavat ja kuluttavat enemmän.

Toisen vuoden tilinpäätös

Luin tuon vuoden takaisen vuodatuksen. Ensimmäisen vuoden tilinpäätöksestä ei juuri kostu eikä välttämättä tästäkään, mutta tänään ynnäilin taas lukuja, ja näyttää kyllä todella paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä Visa-luoton saldo on pienempi kuin pankkitilillä makaava raha. Historiallista! Tosin repsahdin hiihtolomalla, joten onhan sitä taas makseltu monta kuukautta, ja sinne säästöpuolelle on sitten ollut vähemmän tunkua tässä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Muutenkin olo on optimistinen. Tilillä on - lomarahojen ansiosta - toki normaalia suurempi määrä fyffeä. Heti tulee levoton olo, että jotakin pitäisi ostaa. Kävin Zalandolla pyörimässä, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Sinne jäi ostoskoriin "jotain kivaa" eli kaikki täysin turhaa ja tarpeetonta. Oikeasti seuraavan hankinnan on syytä olla kunnolliset, laadukkaat, tyylikkäät ja kestävät työkengät. Niitä ei kylläkään Zalandolta ostella.

Yleensä palkkapäivänä on laskujen yms. käteen jäänyt niin pieni summa, että sillä jotenkuten pääsee tilistä toiseen. Tai sitten Visalla loput. Olen niin tottunut siihen, että sitä ylimääräistä ei kerta kaikkiaan ole, että olen nyt joka päivä käynyt katsomassa sovelluksista käyttötilien summat. Huumaava tunne, mutta koska samalla hetkellä iskee lepsuus ja halu tehdä sitä ja tätä ja ostella uutta, niin on varmasti parempi laittaa lapsilukko päälle, eli siirtää vaikka sinne OP:n virtuaaliseen säästöpossuun kaikki ylimääräinen. Näin siis teen. Toisen vuosipuoliskon osalta (jälleen kerran voi huokaus) on tavoitteena keskittyä myös säästämiseen. Tavoite on itse asiassa hieman realistisempi, koska tietyt lapsiin liittyvät kulut pienenevät, joten käytettävissä oleva rahan määrä kasvaa hieman, vaikka mikään ei sinänsä muuten muutu.

Tämän postauksen myötä Tuhluri jää lomalle, ja palaa astialle loppukesästä. Oikein vastuullista kesää kaikille rahankäyttäjille!
via GIPHY

Hullariansa vältetty!

Ensimmäiseksi: toivon, että Stockmann löytää business-mallinsa ja selviytyy, vaikka tämä kirjoitus sisältää myös kritiikkiä ja hullareiden välttelyä. 

Kuva: Stockmann

Olen ollut pitkään Stockmann-fani. Ennen lapsia asuin uljaan pääkaupunkimme keskustassa ja siinä ohimennen ja mennen tullen tuli kannettua muutama lantti kyseiseen firmaan. Erityisesti Hullareilla tarjoushaukka vapautui liitelemään osastoilla ja mättämään tavaraa luottokortin kannateltavaksi. Viime viikolla Hullarit olivat taas käynnissä, mutta onnistuin välttämään ansan. Osaksi siksi, että valikoima ei osunut sitten ollenkaan makuuni sopivaksi. Osaksi siksi, että huomaan ajatusmaailmani muuttuneen (tai siis normalisoituneen). Enää ei ole pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea mahdollista vain siksi, että se on näennäisen halpaa. Aikaisemmin olen kärvistellyt sellaisen ikävän tunteen kanssa, että jään jostain paitsi, jos en ole shoppailemassa siellä. Jestas mikä harha!

Muistan yhden entisen työkaverini silmänvalkuaiset (muuta ei kyllä näkynytkään, sen verran järkyttyi), kun kerroin mitä kaikkea olin ostanut Hullareilta sillä kerralla. Nyt ymmärrän, että hän luultavasti oli sellaisesta perheestä, jossa oli opetettu rahan a) arvo sekä b) järkevä käyttö, ja hän oletti samaa minulta. Luultavasti ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa hänen suunnaltaan oli, että tuhlatakseen noin paljon kerralla ilman huolen häivää, minun olisi tienattava häntä rutkasti enemmän tismalleen samasta työstä. Miksi kukaan muuten olisi ostanut sellaisella määrällä??

Kävin kyllä hullareilla tälläkin kertaa, mutta ostin vain ennalta ajateltua tavaraa, lähinnä lapsille vaatteita tarpeeseen ja sitten urheilusukkia, joten kokonaisuudessaan hieno suoritus. Ja tietty pakkasen täyteen lihaa kesän grillauksia ajatellen!

Asiakaskokemus

Siinä kassajonossa kyllä pääsi muutama ärräpää sisäisesti, koska stockalla olisi ollut tuhannen taalan paikka miettiä asiakaskokemusta. Osa tuotteista loppui verkosta heti, mutta tavarataloissa saatavilla. No eihän siinä mitään, fyysiselle kierrokselle vain. (Ja voi että minua ärsyttää tämä asiakkaan juoksuttaminen verkosta kauppoihin ja takaisin, ja arvalla, koska osa saatavilla vain keskustassa, osa löytyy myös Espoosta ja Vantaalta. Stocka on sössinyt ihan huolella verkkokauppansa). Ihan käsittämätöntä, että kaikkia tavaroita ei voi maksaa kaikille kassoille! Siellä kassalla sitten joku juuri palkattu tumpelo yrittää etsiä tuotteiden viivakoodeja käsien liikkuessa niin hitaasti, että ehtisin kirjoittaa siinä ajassa vaikka yhden blogin. Samaan aikaan toisaalla muutama kassa seisoo tyhjänä rappaamassa kynsiään tylsistyneenä. Kassajono on kilometrin mittainen, ja ihmisiä kuin pipoa tuuppimassa ja tönimässä ja leikkaamassa jonon läpi vähän väliä.

Jos stocka olisi tuonut tuohon kohtaan jonkin wow-ilmiön maksamiseen eli jonojen purkamiseen (esim mobile pay, tai vastaava sekunnin suihkaus kassalla, vaikka sitten vain tasoasiakkaille omilla kassoilla), niin kauppa olisi taatusti käynyt vinhampaa vauhtia ja olisi jättänyt exclusiivisen tunteen sekä positiivisen fiiliksen yritystä kohtaan. Sitä odotellessa.

Taho, joka seuraavaksi tuotteistaa tämän seuraavan idean, saa minusta vakioasiakkaan välittömästi: Haluan käyttää kosmetiikassa ja meikeissä tuotteita, jotka todella sopivat minulle. Tällaista myyjää vielä ei ole vastaan tullut, koska jokainen edustaa omaa brändiään eikä katso kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Kuinka monet hutituotteet olisivat jääneet ostamatta kokeilumielessä, kun tuote on toiminut jollain yhdellä henkilöllä, mutta ei ollenkaan sovi ihoni laatuun. Onneksi kampaajani on ihana! Hän suosittelee hiustyypilleni sopivat tuotteet eikä välitä siitä, ovatko juuri ne merkit oman kampaamon myyntihyllyissä. Kertaakaan en ole ostanut huteja hänen suosituksestaan, ja kaikki tuotteet tulee käytettyä loppuun asti ja hankittua samaa uudelleen.

Kuin peiliin katsoisi

Vaikka tuhlaajan oma päivittäistalous on kuralla kuin beduiinilla maha, niin ajattelin tässä postauksessa keskittyä säästämiseen. Tulossa myös postaus aiheesta sijoittaminen. Molemmissa kiteytyy niiden tärkeys – oli tilanteesi mikä tahansa.

Säästämisen tärkeydestä

Vaikka säästäminen ei äkkiseltään identifioidu Tuhluriin tämän blogin aiheen perusteella, niin Tuhluri on kuitenkin tässä asiassa valveutunut. Toki heräsin kk-säästämiseen vasta myöhäiskeski-äkäisenä (kuten niin moni kaltaiseni), mutta pientä apua sain viisaan äitini kautta, joka perusti minulle ASP-säästötilin jo ihan pienenä. Tietenkin minua ärsytti laittaa sukulaisilta saadut lahjarahat sinne, olisihan se nyt ihan mahtavaa ollut sännätä kauppaan ja ostaa jotain turhanpäiväistä, kimaltavaa vaatetta tai härpäkettä. Tätä ärsytystä olen purkanut äitiini kyllä ihan täysilaidallisen lisättynä pohjalaisella vimmalla teinivuosista ihan viime vuosiin. No, oppi on nyt kuitenkin mennyt perille tälle tyttärelle ja säästän pääsääntöisesti omasta palkastani sellaiset 5-10 %, mutta kuinkas kävikään eilen kauppareissulla.

via GIPHY

 

Kuin peiliin katsoisi 

Rakas lapseni täytti tässä taannoin vuosia. Olemme jo aikaisemmin sopineet, että kaikista rahoista menee suurin osa säästöön (pitkäaikainen), ja osalla saa tehdä mitä haluaa (hömpöttelyraha). Lisäksi teemme hyväntekeväisyyttä siten, että lapset osallistuvat joko keräyksiin tai sitten lahjoittamalla tai muuten auttamalla. Mutta takaisin asiaan: Tyttäreni oli siis saanut 20 € synttärilahjarahaa. Olimme sopineet, että hän voi ostaa jotain 10 €:lla. Kävimme Ompussa pyörimässä, ja jo alkumetreillä alkoi Tuhlurin päässä juimia. Katsoin vierestä silmät kauhusta pyöreinä, kun mini-me säntäsi kauppaan silmät kiiluen, etsi hädissään hyllyiltä jotain ostettavaa, ja kun mitään mieleistä ei löytynyt, niin tarrasi kiinni lähimpään muovihärpäkkeeseen. Siinä vaiheessa, itku-potku-raivareiden uhallakin, vihelsin pilliin. (Kuvaannollisesti, sen verran herranpelkoisia tyttäreni ovat ettei tarvitse erotuomarin pilliä kanniskella kaulalla). Sovittiin (tai siis minä määräsin), että tästä lähtien hankinnat ovat jotenkin perusteltuja. Esim. "äiti mä haluuuuuuuuuuun tällaisen barbie-talon". Selvä homma, eikun säästämään. Askelmerkit ovat seuraavat:

1. "Äiti mä haluuuuuuuuuunnn..."
2. Ahaa, no katsotaanpa. Mitä se maksaa?
3. Säästäminen hömpöttelyrahasta. 

Toivon opettavani tällä sitä, että kaikkea ei saa heti.
Toivon opettavani tällä sitä, että tavoitteisiin pääsee sitkeydellä ja pitkäjänteisyydellä.
Toivon opettavani tällä sitä, että hankituilla tavaroilla on arvo ja niistä pidetään huolta.

Toivon, että oppi menee perille. Askelmerkit pätevät myös tuhluriin.

P.S. Kävi ilmi kotona, että meillä OLI jo TISMALLEEN samanlainen muovihärpäke kotona, mitä tyttäreni niin vimmaisesti halusi. Tai ei tietenkään tismalleen, koska härpäkkeen väri oli kotona pinkki ja kaupassa fuksia. Eli kakkoskohtaan lisätään kohta: onko meillä jo tällainen? Kun oikein riivinraudaksi alan, niin lisään vielä kohdan # 4. Jostain pitää luopua ennen kuin mitään uutta tulee tilalle.

Korkoa korolle.

Tätä kaikki paassaa joka käänteessä, mutta mitä se tarkoittaa?

Koska tämä on oikeasti aika tärkeä asia sekä sijoittamisessa, säästämisessä että oman talouden hallinnassa, se on hyvä ymmärtää kunnolla. Tämä toimii myös toisin päin, eli esimerkiksi kulutusluotoissa mylly jauhaa omistajalleen samalla tavalla, mutta paljon nopeammalla syklillä. Mitä osakkeet voivat tuottaa 10 vuodessa, kulutusluoton uhri maksaa kk-tasolla. Se joka maksaa, maksaa kalliisti.

Rikas Erakko on kirjoittanut aiheesta oikein havainnollisesti. Käykääpä lukemassa tästä.

Ensimmäisen vuoden tilinpäätös

Aloitin blogin kirjoittamisen noin vuosi sitten. Ylätason tavoitteena on (edelleen) talouden haltuunotto ja Visa-riippuvuudesta vieroitus. (Lue: Kasvaminen aikuiseksi ja vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.) Alatason tavoitteena oli budjettiseurannan tekeminen säännöllisesti, jotta voin ymmärtää hedonistisen kulutuskäyttäytymiseni kipukohdat.

Vuosipäivänän kunniaksi olen tehnyt pienen katsauksen kuluneeseen ja listannut (ne pienetkin) edistymiset.

Suurin ilon aihe on ehdottomasti se, että Visa ei kasva korkoa, vaan pystyn maksamaan joka kuukausi käyttämäni lainan. Joka kuukausi myös korvamerkkaan itselleni budjettiin sen summan, millä ajattelen seuraavan kuukauden pärjääväni. Ja sitten ylitän sen 300 %:sesti.

Olen pystynyt laittamaan rahaa sivuun sukanvarteen eli säästöön tämän vuoden tiedossa olleisiin veroseuraamusiin ja isoihin hankkeisiin. Säästötililleni perussaldo ei ole karttunut, mutta se ei ole myöskään supistunut. Loppuvuodesta, kun nämä pakolliset, suuret menot on maksettu, päättäväisesti siirrän joka kuukausi niin paljon kuin mahdollista säästötililleni. Säästötilin saldokasvun seuraaminen on melkein yhtä tyydyttävää kuin päätön tuhlaaminen.

Vielä on tekemistä 

 

Niin on. Siitä lisää jatkossa. 

Paluu sovelluksiin

Näitä on nykyään miljoona! Osa sovelluksista myös ilmaisia, joten ainakaan kulutus ei pääse leikkaamaan säästämisen ja sinun väliisi. Tuhlaajaprinsessan pyhä kolminaisuus koostuu edelleen excelistä, Pivosta ja Daily Budgetista. Lisäksi aion kehua tässä postauksessa S-mobiilin käyttöjärjestelmän taivaisiin asti.

Ensimmäinen raapaisuni Daily Budgetiin tuskin antoi kenellekään muulle mitään muuta kuin kehoituksen kokeilla, mutta nyt kuukauden tiivin kokeilun jälkeen palaan aiheeseen.

Edelleen käytän ilmaisversiota, nuukaksi prinsessaksi kun olen nyt ryhtynyt. Apin parasta antia on tuo päivittäinen raha, joka on budjetoitu päivittäiseen kulutukseen. Jos olet tunnollinen ja kunnollinen luonteeltasi, niin appsin kanssa tuota limiittiä on jotenkin hyvin vaikea ylittää. Käyn katsomassa saldoni joka aamu, ja sen mukaan mennään. Tämä siis oikeasti toimii (minulla) sekä ennalta ehkäisevänä vekottimena että suunnittelun apuna. Viime kuun kokeilun myötä vihdoin ymmärsin, miksi olen niin hanakasti tarttunut Visaan. Olen vetänyt vyöni hyvin tiukalle ja alimitoittanut kuukauden päivittäisiin tarpeisiin tarvittavan summan. Kun rahat ovat loppuneet jo parin viikon päästä palkasta (viimeistään), päällimmäinen tunne on epäonnistuminen, joka on johtanut masennuksen kautta Visan esiin kiskomiseen seurauksista välittämättä. Olen aina ajatellut olevani vain olevani tuhluri, joka ei osaa pysyä budjetissa. Joskus asiat ovat pienestä kiinni.

Pivoakin päivitetään onneksi koko ajan, joten osa aiheista, joita tässäkin blogissa on aiheuttanut avautumista, on jo korjattu. Nyt Pivokin lupaa helpon rahan siirron tililtä toiselle vain puhelinnumeroa käyttäen ja helpot maksut verkkokaupoilla. Pivon paras anti on saldotiedot sekä alustava data, mitä Pivo tarjoaa kulutuksesta. Pivon pohjalta on helppo seurata kuukausittaista kulutusta, kun suurin osa tilitapahtumista on jo etukäteen kategorisoitu. Varmaankin sen pohjalta voisi joku järkevä tehdä myös budjettia. Tuhlaajaprinsessa ei valitettavasti ole vielä ihan siellä asti. Suurin puute edelleen se, että käyttäjä ei voi täysin itse luoda omia kulutuskategorioitaan. Ärsyttävää on edellen se, että credit-puolella kulut kirjautuvat välillä harhaisesti, jos esim nostat Visalta rahaa tilille. Pivoon mahtuu edelleen vain yksi tili, joten jos sinulla on käytössä esim säästötili, niin Pivosta sen tietoja on turha etsiä. Mahtavinta olisi se, että sinne saisi juuri ne tilit, jotka kokee tarpeelliseksi ja niiden linkittäminen yhteen.

No sitten tähän S-mobiiliin. Tämä kaikkien ihmisten pankki on kyllä satsannut ilostuttavalla tavalla tuotekehitykseen. Sovellus on tehty viimeisen päälle ja se on silti helppo käyttä. Kun appsin avaa, se kertoo heti kättelyssä, minkä määrän olen kerryttänyt bonusta, minulla on suora yhteys kaikkiin etuihin, mukaan lukien yhteistyökumppanit, esim. LähiTapiola. Tämä moppiili säästää kaikki kuittisi 2 vuoden ajalta ja voit jopa tankata sen avulla! Mobiilitankkaus oli muuten helpointa maailmassa. Tankkaus onnistui 3 klikkauksella ja kuitti on heti saatavilla sovelluksessa. Sen voi lähettää eteenpäin laitteesi antamilla vaihtoehdoilla, joita taitaa olla nykyään rajattomasti. Tämän tyyppiset sovellukset nokittavat kaikille skimmauslaitteille ja niiden tekijöille (kunnes rosmot keksivät uuden tavan rosvoilla).

Tämä. Jakoon. Lue.

Vaikka et kuuluisikaan etelän lehtien lukijapiiriin, kannattaa tämä juttu säästämisestä mulkaista ja käyttää se yksi ilmainen lukukerta viidestä tehokkaasti hyödyksi.

Helsingin Sanomat: Näin säästät lapselle: eri sijoitustapojen tuotoissa jopa tuhansien eurojen erot 12 vuoden aikana

Graafin copyright Helsingin Sanomat.

Tässä jutussa oli oikein hyvää tuo graafi ja sen suoraviivainen esittäminen. Selvää on, että millään säästötilillä hillojaan on turha säilytellä inflaation syötävänä. Pienistä puroista voi kasvaa aikamoinen potti, jos säästäminen on pitkäjänteistä ja säännöllistä. Lähes 6 % vuotuinen tuotto osakeindeksirahastoon 30 vuoden aikana ei ole realistinen, sen voi todeta vaikka katsomalla taaksepäin eli historiasta. Tässähän iloisesti puhutaankin tuotto-odotuksesta. Kuluja jutussa ei ole laskettu ollenkaan, mutta se onkin sinun ja pankin välinen asia. Toinen juttu, joka pisti silmään, oli tuo lainarahalla säästäminen. Tässä kohtaa tuhluriprinsessa kehoittaa äärimmäiseen varovaisuuteen. Jotta lainalla säästäminen olisi kannattavaa, pitäisi säästämisen tuottaa enemmän kuin lainaa syövät kulut. Jos olet oikein hyvä kaveri pankin kanssa, saattaa onnistua, mutta tavallinen pulliainen voi vain ihmetellä vieressä. Kulut pankki onneksi erittelee jo lainahakemuksessa, joten laskuri käteen!

No miksi sitten juttu jakoon? Koska pienistä puroista voi kasvaa aikamoinen potti, jos säästäminen on pitkäjänteistä ja säännöllistä.

Visa 0

Katselin tässä taannoin viime vuoden kulutus-excelistä Visakortin menoja. Kyllä on surullista ja järjetöntä luettavaa. Viime vuodella en ole ollut niin fiksu, että olisin eritellyt visan kuluja, mutta tänä vuonna niitä on kumuloitunut jo lähes 4-numeroinen summa (luku korjattu kesäkuussa 3-numeroisesta 4-numeroiseen). Riviä ylempää minua tuijotti se summa, jonka joka kuukausi lykkään lyhennyksiin. Riviä ylempänä minua tuijotti summa, jolla olen visaa käyttänyt per kuukausi. Joka kuukausi lyhennän luottokorttivelkaani niillä pennosilla, jotka saan raapaistua kasaan. Joka kuukausi käytän visaa vähintään yhtä paljon ja käytännössä pyöritän tätä samaa p@s&#¤ etenemättä mihinkään.

Tässä tätä asiaa pyöriteltyäni ja tuumailtuani päädyin pyytämään varakkaalta ystävältäni lainan hyvillä ehdoilla: Korko 0 %, maksuerä minimaalinen per kk. Suunnitelmani on lyhentää Visa pois, maksaa ystävälleni hitaasti ja varmasti, käyttämättä suojakassaani eli säästöjäni. Tämän jälkeen, kuukaudessa käteen jäävä osuus pitäisi olla jättimäisesti suurempi eikä tarvetta Visalle enää ole.

Tuhluriprinsessan matka jatkuu edelleen, koska itse ongelma ei ole vielä poistunut. Pystyin tällä järjestelyllä toteuttamaan lyhennykseni huomattavasti nopeammassa aikataulussa eli kerralla, mihin suurin osa ei pysty. Muutaman satasen lyhennysvauhdila muutaman tonnin Visaluoton maksuun voi hyvinkin tuhlaantua muutama vuosi, vaikka korttia ei käyttäisi ollenkaan tai vain hätätilanteissa. Edelleen haasteeni on päästä tilistä toiseen sillä summalla, mitä käytettävissä on, onnistua säästämään joka kuukausi sekä olla käyttämättä korttia kevytkenkäisesti ja -mielisesti vailla häivähdystäkään huomisesta.

Miälenvikast läpändeerust!

Putous-hahmo, sinähän sen sanoin! Säästäväiseksi haluavan ja yrittävän sisällä taistelee koko ajan piru ja enkeli. Toinen haluaa tuhlata entiseen malliin mistään välittämättä ja toinen yrittää toppuutella ja pyrkiä kohti uutta. Tie ei ole tasainen eikä helppo; mikään muutos ei tule helposti, vaan kivun ja repsahdusten kautta, kuten jo todettu.

Luin juuri jostain säästö-Pekan (tms, en muista henkilöä, joten en voi linkittää) vinkit nuukuuteen. Lainat ja erityisesti kulutusluotot kannattaa maksaa pois aloittaen pienimmästä. Olen onnistuneesti maksanut toisen kulutusluoton pois, mutta toinen se ei ota lyhentyäkseen, koska käytän sitä jatkuvasti pankkitilin korvikkeena. Kaksi askelta eteenpäin ja kaksi ja kolme neljäsosaa takaisin. Vaikka lyhentäisin esim 500 €/kk, käytän vähintään tuon summan kuukauden aikana. Uusi strategian onkin pyrkiä lisäämään käytettävissä olevan summan määrää kuukausittain. Jos se viime kuussa oli 0 €, nyt se vielä tällä hetkellä on noin 200 €. Jos pystyn pitämään sen tuossa seuraavaan palkkaan asti, seuraava tavoite on lisätä summaa esim 50 tai 100 €/kk. Tällä menolla tuo velka on kuitattu joskus 2030-luvulla...

Fiilis on kuitenkin positiivinen ja olen päättänyt rämpiä tämän suon läpi voittajana. UGH!

Ei tässä kurjuutta kummempaa.

Oman talouden balanssointi on kuin laihduttamista. Vaatii grammantarkkaa mittaamista joka ikinen hetki ja on ihan yhtä ärsyttävää. Harva kuitenkaan edistyy ilman mittaamista, eli otappa lusikka kauniiseen kätöseesi.

Säästämiseen pitäisi löytää jokin motivaattori, jokin muukin kuin eteerinen kuva itsestä 80-vuotiaana golfkentän laidalta siemailemassa kuplivaa. Aika moni haluaa nauttia rahoista hippasen aikaisemmin, vaikka pitkäjänteisyys on varmaankin päivän sana. Harva iloitsee siitä 25 vuoden asuntolainasta ja epätoivo voi hiipiä mielen perukoille, kun kerran kuukaudessa kykenee lyhentämään 0,04 % asuntolainaa näillä koroilla.

Ei tällä kertaa muuta. Aika on rahaa.

Joulu, tuo kulutusjuhlan kulminaatiopiste

Joulu tulla lompsottaa jo ihan ensi viikolla ja tuhlaajaprinsessa on aivan umpisolmussa. En ole hankkinut vielä yhtään lahjaa. Siis yhtään, ollenkaan, kenellekään. Edes itselleni! Olen sen verran jouluihminen, että normaalisti hankin ensimmäiset lahjat syyskuussa. Tai joulualesta heti 27.12. Alennukset ovat aina uponneet prinsessaan ja pyrinkin hyödyntämään ne täysimääräisenä. Olen kyllä listaillut erilaisia lahjaideoita, ja tämän vuoden taktiikkana pidänkin yhtä pysähdystä. Eli ihan kaikille ne lahjat ensin paperilla, sen jälkeen nopea surffaus mistä ne halvimmalla haalitaan ja sen jälkeen täsmäiskut kyseisiin paikkoihin. Jos halvin löytyy Tokmannilta, sitten suuntaan sinne. Koska ystävämme Posti, niin verkkokauppaostelu on tänä vuonna tuhlurilta pannassa. Ei muuten, mutta paketit eivät ehdi enää konttiin ennen joulua ellei tilaa tänään heti nyt. Impulssiostot ovat tältä vuodelta pannassa (...niin siis..ellei nyt eteen kävele ihan satumaisen käsittämättömän edukas ja upea diili ihan mistä vain aiheesta).

Tänä vuonna pyrin muutenkin hillitsemään tätä kulutusjuhlaa asettamalla JOULULAHJABUDJETIN. Sanomattakin on selvää, että sellainen on ollut aivan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Olen kyllä jälkikäteen ynnännyt, että olipas taas ihanan kallis joulu, mutta tänä vuonna jouluaiheisiin asioihin käytän vain ja ainoastaan kolminumeroisen luvun. Budjetti jääköön salaisuudeksi, mutta kerrottakoon sen verran, että lahjottavia on määrällisesti paljon.

Jos sitten siirrymme ruumiinavausosioon, niin vastauksena kysymykseen voi sanoa, että tulipas sitten ostettua Visalla uusi iPadi Powerista. Sen sijaan, että Visa-laskuni olisi jotenkin kaventunut tässä syksyn aikana kirjoitusprosessin aikana, se on nyt tämän iPadin oston jälkeen tapissa.
Erätappio.
Pankista jo soitettiin, että haluaisitko vaikkapa nostaa Visani limiittiä. Vastustin kiusausta, koska tiedän itseni.
Erävoitto.
Viimeinen erä toisen luottokortin maksua on lähtenyt pankista ja kortti on leikattu kahtia.
Major, major erävoitto!

Korkoa olen maksanut toki molemmista korteista, ja sehän on ollut aivan käsittämättömän kallista! Älä siis sinä tee niin. Jos olet kahden luottokortin loukussa ja haluat niistä eroon, yksi radikaaleimmista keinoista on kävellä tai klikkautua pankin tiskille, neuvotella molempien korttein lainaa vastaava summa lainaa, leikata kortit kahtia ja alkaa elämään palkkatuloilla. Pankin lainamarginaali on taatusti pienempi kuin luottokorttiyhtiöiden tarjoama. (Ellet sitten ole saanut jostain nollakorkoa.) Jos ei muuta, kyseisen harjoituksen aikana elämään tulee todellakin rutiinia, oppii säästämään joka asiassa, kuten ruoka, vaatteet ja oppii arvioimaan tavaran, palvelun hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä aivan eri suhteessa. Oppii kierrättämään, oppii hyödykkeen hankita-arvon vs. jälleenmyyntiarvon ja saattaa myös oppia säästämistä. Opettaa siis miettimään. Lisäksi saattaa voimaantua kysymään jopa palkankorotusta. Ja vaikka ei muuten säästäisi, niin toisen kortin tuplakorkoihin verrattuna saa aivan taatusti ainakin käyttörahaa muutaman euron/kk.

Tarkkaa joulua toivottaa tuhlaajaprinsessa! 

Ennakoimattomattomiin menoihin kannattaa.....varautua! Eli ennakoi!

Excel näytti, että syyskuu meni vähän paremmin. Ylitin tilini vain 9 %:lla. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa joudun uusimaan autoni. Kaikki taloustieteilijät ymmärtävät, että ei ole mitenkään järkevää ostaa autoa lainalla, jos pystyy käyttämään säästöjään, mutta nyt aion tehdä juuri niin kuin typerää on. Autosta tulee väistämättä kuukausittainen lainakulu, mutta olen tullut suureen johtopäätökseen. Minulle ei sovi säästöjen käyttäminen, koska väistämättä käy seuraavasti: lupaan ja vannon pyhästi, että maksan säästöistäni lainaamat rahat takaisin, mutta niin ei KOSKAAN tapahdu. Tai sitten maksan, mutta parin viikon päästä, kun tili on tyhjä, käyn taas lainaamassa. Jos en koske säästöihin, niin ne pysyvät siellä. Olen asettanut katastrofilimiitin säästöilleni, jota olen laskenut tarpeen mukaan. Kohta ei ole mitään jäljellä. Ja jälleen: Ensi vuonna aion säästää joka kuukausi tietyn summan ja palautella säästöjä yli katastrofirajan. Tämä on mahdollista vasta ensi vuonna, tai niin ainakin nyt ajattelen, koska verotukseni tulee kevenemään tammikuusta lähtien ja saan toisen kulutusluoton maksettua vuoden loppuun mennessä. Efektiivisesti käteen jää noin 300 € enemmän kuussa. Se on paljon se.

Autosta vielä. Aloitin järkevästä vaihtoehdosta. Kävin koeajolla. En vain pystynyt. Halusin ajaa statusautolla, johon olen tottunut. Nostin henkistä limiittiä, jonka auto maksimissaan saa maksaa. Kävin koeajolla. Tuntui jo vähän paremmalta ja päätin, että tämän hankin. Rahojen järjestämiseen meni muutama päivä ja sinä aikana joku muu ehti ensin ja osti katsomani auton pois kuleksimasta. Noh, tässä vaiheessa tuhluriprinsessa repsahti. Ostin sitten tuplasti kalliimman auton, koska merkki, ajotuntuma, fiilis, ja ajatus siitä, että ajan tällä autolla oikeasti seuraavat viisi vuotta (no vähintään!). 

Ennakoimattomia menoja ja äkillistä rahan tarvetta varten (note to self: ei koske Thaimaan lomamatkavarausta) pitäisi olla sukan varressa vähintään noin kolmen kuukauden palkka. Osa puhuu vuoden palkasta, mutta tällainen tavoite saattaa karata aika monelta. Pointtina kuitenkin seuraava: jos sieltä jotain lainaa, niin sitten säästää kitkuttaa sinne takaisin niitä varoja sinnikkäästi. Tämä on järkevän ja oman taloutensa hallitsevan henkilön toimintaa. Eli toimikaa niin hyvät pikku possuset! Ja tässä kohtaa tuhluriprinsessa yllättää teidät kaikki! Minulla on tuon minimin verran säästössä.

Joo. Osittain aloin kirjoittaa tätä blokia ymmärtääkseni kulutustani. Tässä autohankintavedossa riittää jälleen analysoitavaa. Kamelin selkä katkesi aika helposti. Tässä vaiheessa en välitä pätkääkään, onko blogillani lukijoita. Tämä on sen verran terapeuttista, kirjoittaa nimimerkin takaa näitä surkeita totuuksia.