Jokaisen elämässä tulee väistämättä niitä hetkiä, kun usko loppuu ja näkyvissä on vain ylämäkiä ja toivottomuutta ja näköalattomuutta. Näissäkin tilanteissa on syytä pitää vanha viisaus presidenttimme Mauno Koiviston suusta mielessä: "Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Erityisesti siinä tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi."
Tämä kummallinen korona-aika, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu (tänään kiitos vastuuttomille EM-kisaturisteille), on ollut kokonaisvaltaisen hankalaa, ikäviä asioita on tapahtunut perheessä työrintamalla, mikä vaikutti koko perheen tilanteeseen, mutta niin vain on näistäkin päästy eteenpäin ja ylöspäin, ja edessä on taas valoisaa. Vuodenvaihteessa olikin jo sellainen olo, että olenkohan koskaan enää iloinen ja miten kauan siihen oikein meneekään aikaa. No, pitkään meni kärsimättömän mielestä, mutta kyllä on saanut olla iloinenkin jälleen.
Tänä(kään) kesänä Tuhluri ei pääse stressitestaamaan Visa-riippuvuuden* tämänhetkistä tasoa ulkomaille. Sen sijaan kotoilemme ja loisimme erilaisilla mökeillä, joille kehtaamme itsemme kutsuttaa.
Loppuun pieni raportti blogin varsinaisesta aiheesta, eli tuhlaus-tilanteestani, joka on kaikin puolin rauhallinen. Ei itsensä ylityksiä Visan kanssa riehumisessa, ei mitään suunnittelematonta, vain hillittyä ja hallittua. Salkkukatsaukseen palaan syksyllä/loppuvuodesta. Ihanaa kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti