En yhtään ihmettele tällä hetkellä vallalla olevaa mökkibuumia, kun ulkomaille ei oikein uskalla lähteä, väitti Finnair mitä tahansa terveysturvallisuudestaan. (Jos delta tarttuu nyt ulkona, niin se aivan varmasti tarttuu lentokoneessa, kun istutaan kuin sillit suolassa. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun olen työmatkalla saanut flunssan, kun joku pölvästi pärskii täysillä vieressä tai kaksi penkkiriviä takana).
Ennen kesää kerroinkin, että aiomme käyttää hyväksi sukulaisten mökkejä, jotta tulee jotain vaihtelua tähän arkeen. Katsottiin myös erilaisia vuokramökkejä, mutta suolaiset hinnat saivat perääntymään. Lisäksi olimme auttamattomasti myöhässä minkäänlaisen varauksen kanssa. No, suurin osa omista mökkeilyistä meni loistavasti, mutta sitten yhden erittäin läheisen lähisukulaisen mökkivierailu ei oikein mennyt putkeen. Itse koitan parhaan kykyni mukaan olla talossa talon tavalla, huomioida isäntäväen esim tekemällä ruokaa/tuomalla valmista mukanani, käymällä kaupassa, kertomalla hauskoja juttuja (omasta mielestäni tietysti), siivoamalla jälkiä, omia ja muiden. Noudatamme tätä hyväksi havaittua vierassääntöä, eli kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista.
Tämä sukulainen, kutsutaan häntä vaikka N:ksi, oli yllättäen ja kertomatta kutsunut samaan aikaan vierailulle muitakin ihmisiä. Isossa paikassa oli tilaa, mutta Tuhluria alkoi kyllä ärsyttämään, koska nämä uudet vieraat eivät juuri esim ruokaa tehneet, mutta söivät hyvällä halulla Tuhlurin perheen ruokia sekä pöydästä että jääkaapista. Nukkumapaikan valitsemisessa kävi paras tuuri, ja hyvä uni onkin oleellista siihen, että jaksaa kestää kaikki N:n yllätykset, mitkä eivät kylläkään lisää kenenkään lomatunnelmaa, vaan nostavat stressitasot ylös. N:llä on myös tapana lupailla lapsille kaikenlaista katteetonta eikä niitä ollenkaan muisteta myöskään etukäteen kysyä vanhemmilta, ja niin oli nytkin; lapsen pettymys aikuiseen kirpaisee, vaikka asiasta koittaa omille lapsilleen puhua etukäteen.
Vierailuun sattui yksi juhlapäivä ja olin siihen suunnitellut tasokasta ruokaa. No, N oli keittänyt kaalilaatikkoa, joka kyllä oli hyvää, mutta ei ehkä juhlapäivään sopivaa eikä varsinkaan meidän perheemme juhlallisuuksiin ajateltua. Kaalilaatikkoa ja makaronilaatikkoa ja muita soppia on vedetty kyllästymiseen asti tässä kaksi kevättä ja yhden syksyn. Sanoin kohteliaasti, että olin ajatellut ko. juhlapäivälle tällaista ateriaa, olen sen materiaalit jo ostanut, voisin sen valmistaa ja tarjoilla. Ruokani sai bonusvierailta kehuja, mutta ei N:ltä. Seuraavana päivänä N kävi sotkemassa ylijäämäruoat, joita olin ajatellut päivälliseksi omiin, pahanmakuisiin kastikkeisiinsa. Tässä vaiheessa Tuhlurilla meni kuppi täydellisen nurin ja toisten nurkista lähdettiin isolla riidalla ja huudolla. Ylireagointiako?
Muuten kesäloma meni rauhallisin merkein Visa-riippuvuudenkin suhteen. Oli tosin hyvin jännittävä huomata, että rahaa kului kuin entiseen malliin. Koska lomasta yritti saada edes jotain irti, niin ne muutamat ravintolasyömiset ja yksi hotelliyöpyminen olikin yllättävän kallista nelihenkisellä perheellä. Siihen päälle vielä syksyn vaateostokset lapsille ja jotain toimistorenttua itselleni niin avot. Visassa onkin yhtäkkiä nelinumeroinen saldo odottamassa seuraavaa palkkapäivää. En juurikaan käy kahviloissa, mutta tässä kohden huomasin pienten ostosten kumuloivan määrän.
Tästä kaikesta viisastuneena vannon, että ensi kesänä olen paremmin valmistaunut, ja haluan oman lomani. Olen suunnitellut lomani hyvissä ajoin, ja se ei ole riippuvainen N:n kutsusta eikä muistakaan. Ja kesälomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, toisin kuin tänä vuonna.
