Järkyttävää pahutta tapahtuu nyt Euroopassa. Tällä hetkellä ajatukseni ovat Ukrainassa ja ukrainalaisissa, mutta auttamatta pohdin myös itänaapuriamme. Sen alistuneissa, diktaattorien varjossa kasvaneissa ihmisissä, oligarkeissa, systeemin vioissa. Tieto on valtaa, ja tässä näemme vapaan lehdistön merkityksen. Venäjällä tämän postauksen tekemisen jälkeen miliisi olisi ovella vartissa.
Vihaan venäjän sotilaita, mutta samalla säälin heitä, suurin osa ei tiedä minne heidät lähetetään ja miksi, eikä perillä olekaan vastassa narkomaanihomoja ja natseja, saati tavallisia ihmisiä lippujen, hurraa huutojen ja kukkien kera. Ukrainan presidentti on sankari, ja ukrainalaiset näyttävät talvisodan henkeä.
Suomalaiset ovat olleet järkyttävän naiiveja ja sinisilmäisiä, ja nukkuneet Ruususen unta 80 vuotta. Tuhluri on nyt NATOn kannalla, jokainen voi halutessaan osallistua kansalaisaloitteisiin, joita viuhuu vauhtia pari päivässä. Seuraavissa vaaleissa äänestä huolellisesti. Jokainen ääni vaikuttaa.
Sanomattakin selvää, että helmikuun ja maaliskuun hyväntekeväisyyteen varatut rahat menevät Ukrainalle. Helmikuussa SPR, maaliskuussa Unicef. Lisäksi pakkasin jo kassin lasten vanhoja, mutta hyviä talvivaatteita avustusta varten. Ehkäpä pari pehmoa kelpaisi myös tänne tulijoille. Sen enempää ei rahasta tässä postauksessa puhuta, mutta seuraavassa ehkä.
Olen ylpeä suomalaisuudesta, eurooppalaisuudesta, demokratiasta ja tasa-arvosta. Pidetään niitä jatkossakin arvossa, ja puolustetaan niitä, sillä vaihtoehtoinen tie on Pohjois-Korea. Todella, tämä ei ole liioittelua. Talouspakotteet tulevat iskemään venäläisiin, ihan jokaiseen, ja edessä on vääjäämättä talouden romahdus, mahdollisesti nälänhätä, mutta ainakin toivottomuus, kurjuus, epäluulo ja ankeus. Maasta ei pääse pois, ja jos pääsee, venäläisiin ihmisiin suhtaudutaan kylmästi ja epäluuloisesti maailmalla, koska arvet ovat syvällä ja parantuvat hitaasti.
Tee se, minkä voit auttaaksesi. Älä trollaa tai levitä valeuutisia, avusta rahallisesti jos pystyt.
Rauhaa.
Slava ukraini!
Tärkeä kirjoitus. Kiitos!
VastaaPoistaSamanlaisia ajatuksia minullakin.