Uusia tavoitteita

"Sitten on elänyt hyvän elämän, jos kuoleman hetkellä pankkitili on tyhjä." sanoi eräs sukulaiseni.
.
.
.
.
.
Tämä kapitalistiksi uudesti syntynyt entinen Tuhluri rykäisi tuossa kohtaa päiväkaffet väärään kurkkuun. Ensimmäisiä ajatuksia tuosta:

• Ajoittaminen on vaikeaa. Mitä jos rahat loppuukin ennen kuin kuolee ja joutuukin ahneiden sukulaisten tai Esperi Caren armoille? 
• Ihan kiva, jos ei ole jälkipolvia. 
• Vanha Tuhluri nosti päätään ja huuteli, että mihin sitä dementoituneena vaipoissa heiluvana vanhuksena enää tuhlaa, eikös paras aika olisi tuhlata juuri nyt? 
• On minulla idiootteja sukulaisia (kaikella rakkauvella). 

Realiteetti on se, että mihinkään sosiaaliturvaan on turha nojailla. Eläkkeitä tulee jos on tullakseen. Työikää vielä muutama vuosikymmen ja rapiat päälle jäljellä, joten tässä ehtii hyvin vielä säästää sellaisen osakesalkun, joka tuottaa ylimääräistä osinkoina joka kk nelinumeroisen summan. Kiitos tästä armon sukulainen, nyt Tuhlurilla onkin täysin uusi tavoite elämässä.