Pahoittelut klikkiotsikosta, mutta en voinut vastustaa! 😇
Ajattelin tähän helmikuun kevennykseksi kertoa oman kokemukseni palkankorotuksen PYYTÄMISESTÄ. Paino sanalla pyytäminen, koska monet naispuoliset työntekijät vain odottavat, että kyllähän se pomo minut huomaa ja olenhan korvaamaton ja kyllä meidän firmassa varmasti on tasa-arvoiset palkat. Näin myös Tuhlurilla. Tämä oli tuhlurin toinen pyytämä palkankorotus ja vieläpä tilanteessa, jossa vain röyhkeimmät possut olisivat hakeutuneet apajille.
Lähes koko työurani minulla on ollut miespomo, mutta nyt on nainen, ja vieläpä sellainen rautarouva, että monella miehellä tulee pisu housuun jos joutuu toiselle puolelle pöytää. Alakin on hyvin miesvoittoinen eli tekninen. Itselläkin saattoi vähän lirahtaa, kun ajoin kehityskeskustelun siihen tilanteeseen.
Monet tutkimukset huutavat juuri sitä, että naisille maksetaan samasta työstä vähemmän. Monet miespomot odottavat juuri sitä, että itse tullaan henkselit paukkuen pyytämään palkankorotusta, koska näin miespuoliset kollegat tekevät. Osa miespomoista voi jopa salassa ihmetellä, että eikö tuo nytkään kysy ja onpas se vähään tyytyväinen oh well, eteenpäin (eikä siis itse tarjoa) ja samaan aikaan mimmi on hiljaa ja puurtaa naama punaisena ja katkerana itsestään meteliä pitämättä jossain kämäsessä toimiston kulmassa ja kyräilee, kun mahtailevat poitsu-kollegat menevät kyseenalaisella työtuloksella oikealta ja vasemmalta ohi sekä ura- että palkkakehityksessä. Olen ollut myös tässä tilanteessa ja vasta myöhemmin ymmärtänyt, että olisi pitänyt pyytää. Oh, ne menetetyt eurot, jotka olisin voinut tuhlata...err...eikun siis säästää!
Näin kokemusasiantuntijana voin kertoa, mitä itse tein. Ensin otin selvää pomon palkasta. Kaikkien verotiedot ovat julkisia, mutta nykyään niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Harmi sinänsä. Tämä ihan siksi, jotta näen kuinka monta euroa välissämme on ja mikä mielestäni on ansaittua. Sitten haarukoin tiimini jäsenet siten, että katsoin koulutuksen ja työkokemuksen. Tämä oli lähinnä taustatiedoksi itselle, koska tittelini on ainokainen firmassa, missä olen töissä. Sitten tutkin oman alani palkkakehityksen, onneksi sitä dataa on nykyään saatavilla ja hyvin eroteltuna liiton kautta ja ihan surffaamalla netissä. Sitten juttelin vielä muutaman luotetun kollegan (oikeastaan kavereita nykyään) kanssa, jotka ovat samalla tittelillä eri firmassa töissä ja kysyin suoraan, mitä saat palkkaa, mitä teet ja millainen työkuorma. Se olikin näistä se kaikista antoisin keskustelu. Sitten katsoin, mitä tässä firmassa vaatii tehdä tällä tittelillä duunia. (Ja nyt oikeastaan päästään ytimeen; jos on asiantuntija, on asiantuntija, joita ei välttämättä kaduilla ihan pilvin pimein ole vapaana juoksemassa. Kaikilla ei ehkä ihan näin auvoista tilannetta). Tässä kohdin asetin vasta tavoitteen palkankorotukselle.
Kun valmistauduin kehariin, niin listasin kaikki ne asiat, jotka olin saavuttanut vuodessa eli ihan selkeät mitattavat tavoitteet sekä ne asiat, joihin olin myötä vaikuttanut liiketoiminnassa yms. jotka ovatkin välillä aika piilossa eikä välttämättä tule esiin, ellei ITSE niitä mainitse. Tämä siis sen lisäksi, mitä määrämuotoisesti keharissa yrityksessä käydään läpi. Lisäksi benchmarkkasin itseni markkinoita vasten. Tämä vaatii kyllä kovaa itseluottamusta ja luottoa omiin kykyihin ja myöskin tulevaisuuden osaamiseen. Näköjään hetkessä löytyi kaikkea ja mahdollista persoonallisuudesta, koska paahdoin täysillä eteenpäin. Koska en ollut ihan tiimin halvimmasta päästä noin niin kuin alun alkaenkaan, pomoni itse asiassa sanoi korotukselle ensin ei. Perusteluna oli juurikin se, että olin yrityksessä aika tuore lisäys sekä jo olemassa oleva kilpailukykyinen palkka. Siinä vaiheessa otin esiin yrityksen arvot, joihin oli kirjattu työntekijöistä huolehtiminen ja jotain muuta punavihertävää sontaa, mikä ei juurikaan pidä tosi elämässä paikkaansa, mutta kukaan johtaja ei sitä voi ääneen sanoa. Tässä vaiheessa kamelin selkä kuitenkin katkesi. Pomolla siis. Pääsin asettamani minimitavoitteen yli ja näin anonyymisti voin sanoa, että olen kokonaispakettiin hyvin tyytyväinen! Vaikka kohdallani ei ollut kyseessä tuhansien eurojen palkankorotus, se pienikin lisä oli kuitenkin tärkeä motivaation kannalta sekä arvostuksen kannalta. Henkisesti tämä oli myös testi minulle siitä, mitä minusta ja työnjäljestäni ajatellaan (ja lisäisin, että henkisesti oli tärkeää, että palkka alkaa nyt ihan uudella tuhatluvulla, kun nämä muutamat % pukkasivat peruspalkan sinne). Jos esimiehelleni ja työnantajalleni olisi ollut ihan sama, olenko tilanteeseen tyytyväinen vai en, niin olisin voinut samoin tein kerätä kimpsuni ja kampsuni ja lähteä kohti uusia osoitteita. Osittain tässä maksettiin myös tulevaisuuden lupauksesta, joten pallo on nyt minun kulmassani pitää pomo tyytyväisenä ja unohtaa potentiaalinen kalleuteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti