Olen ollut yhteistä tiliä vastaan lähes koko aikuisiän ajan. Ehkä se on johtunut siitä, että läheisellä ystäväpariskunnalla yhteinen tili aiheutti jatkuvaa säätöä ja riitaa, ja siitä, että myöskään omilla vanhemmillanikaan ei kuvio oikein toiminut.
Toisella näistä esimerkeistä oli vain yksi tili, johon molempien palkka meni, ja sieltä sitten maksettiin kaikki yhteiset ja tehtiin kaikki yhdessä, mukaan lukien säästö- ja sijoituspäätökset. No, myöhemmin kävi ilmi, että vain toinen suhteen osapuoli oli toiminut sopimuksen mukaan ja toinen osapuoli oli koko ajan jemmannut rahaa sivussa ja piti toista tiliä toisessa pankissa. Yksi asia johti toiseen ja tämä pari päätti lopulta erota.
Toisella näistä esimerkeistä oli yhteinen tili, jonne laitettiin kuukaudessa tietty summa (molemmat tienasivat öbaut saman, joten tämä kohta oli helppoa). Tililtä oli sovittu maksettavaksi kaikki yhteiset, eli lainat, sähköt, lämmöt, lomat, yms yms sekä ruoat. Ruokakulut osoittautuivat kuitenkin isoksi kiveksi kengässä ja johtivat lopulta siihen, että jonkin ajan kuluttua molemmilla oli omat hyllyt jääkaapissa ja lopulta ihan omat jääkaapit erillisissä osoitteissa.
Toki molempien eropäätöksen taustalla oli muutakin, mutta oli hurjaa kuunnella mistä kaikesta voi saada riidan aikaan, kun on kyse rahasta. Vaikka nyt kinastelu siitä, voiko toinen ostaa 2 € suklaalevyn yhteisillä rahoilla, kun toinen ei syö suklaata ollenkaan. Ja miten tämä asia nyt korvataan, kun ostos on tapahtunut ja rahaa on YHTEISELTÄ tililtä käytetty vain toiseen osapuoleen?
Meillä on ollut tämän nykyisen asunnon osalta yhteinen laina ja sille lainanhoitotili, johon molemmat laittavat oman osuutensa lainamenoista. Koska taloon oli tulossa iso ja kallis remontti (josta avauduin tässä kirjoituksessa), niin säästimme tuolle tilille korjausrahaa koko alkuvuoden.
Yllättäen pääsimmekin hyvään sopuun rakennuttajan kanssa, ja tilillä on nyt puskuria yli puolen vuoden asuntolainan lyhennyksien verran. Ensin ajattelin, että teemme extra-lyhennyksen summalla, mutta nyt tänä kesänä olemme jotenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa olemme maksaneet tuosta summasta selkeästi yhteisiä kuluja, kuten sähkö ja lämpö, sekä esimerkiksi hesarin tilaus! Päätimme jatkaa tätä praktiisia. Eli käytännössä tulimme hankkineeksi tämän korjauksen takia yhteisen pienen puskurin, joka jalostui siten, että pidetään puskuria yllä ja sieltä maksetaan selkeästi yhteiset asumisen kulut.
Tämän ansiosta minullekin tulee näkyväksi se, miten paljon vuodessa kuluu veteen, jätteeseen, sähköön ja lämpöön. Aiemmin siippa on hoidellut näitä ja minä olen hoidellut lasten kuluja. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että noita ylimääräisiä lainan lyhennyksiä tapahtuu jatkossa hieman vähemmän, ehkä 9 kertaa vuodessa aiemman 12 sijaan, mutta sekin on ihan ok. Olemme jo lyhentäneet asuntolainan pituutta 5 vuotta (suurin piirtein samassa ajassa), ja pitkällä tähtäimellä se jo tarpeen tullen riittää. Kun laina loppuu, olemme molemmat vielä työikäisiä vuosia, ja jos jumala suo, niin olemme töissä loppuun saakka. Ja tämä ajatus on paljon arvokkaampi ja rauhoittavampi kuin muutamaa kuukautta aiemmin loppuva laina.
Pitää kyllä omasta puolesta kommentoida. En yhtään ymmärrä että rahasta riidellään..En ymmärrä miten jotkut jakavat sinun menot ja minun menot... meillä on ollut koko 16 vuoden yhdessäolon ajan minun rahat on sinun rahat ja sinun rahat on minun rahat. yhteistä Ei omia tai omia ostoja vaan molemmat ostaa mitä tarttee ja ne on yhteisestä pussista pois. Jos toinen tarttee vaatteita niin niitä ostetaan. Jos toinen haluaa suklaata niin hän ostaa sen. Ja silti rahat on yhteiset. En alkuunkaan ymmärtäisi jos minun rahankäyttöäni rajoitettaisiin tai kytättäisiin vaikka yhteiset on rahat. En myöskään rajoita mieheni rahankäyttöä. Teemme yhdessä päätöksiä isommista hankinnoista mutta pienemmät voi päättää ihan itse. Illanistujaisiin tms. Niin niihin sovitaan yhdessä budjetti ja sillä mennään.
VastaaPoistaMeillä toimii, on aina toiminut ja olemme hyvin onnellisia kun ei tarvitse niin typerästä kun raha riidellä. Mutta me jaamme saman arvomaailman joka varmasti helpottaa asiaa.
Riippuu niin monesta asiasta. Meillä mentiin 20 vuotta yhteisellä tilillä jota toinen (se epärehellisempi) hallinnoi ja toinen (se laiskempi ja heikommalla itsetunnolla varustettu) salli asioiden tapahtua, koska ei ymmärtänyt että asioihin olisi voinut itse vaikuttaa. Huonostihan siinä kävi. Tai ehkä lopulta hyvin, koska sitten kun talo oli myyty ja minun nimiini kertyneet ulosotot maksettu päätimme vaihtaa järjestelmää. Se oli yhdessä jatkamisen edellytys ja yllätys yllätys, sen jälkeen kun molemmat ottivat vastuun omista rahoistaan ja omasta elämästään on kummallakin alkanut mennä monellakin tavalla paremmin.
VastaaPoistaKäytännössä toimimme nykyään niin että minä maksan kaiken yhteisen paitsi ruoan ja veloitan puolisolta kaikesta puolet takaisin. Ruokaa ostaa molemmat ja ne kuitit tasataan päivittäin.
Meillä ei ole isoja tuloeroja joten sitä ei tarvitse mitenkään huomioida. Lapsetkin on muuttaneet pois, joten rahaa jää vähän itsellekin ja kumpikin kustantaa omat juttunsa itse.
Ruokaostokset maksetaan aina tasan puoliksi, vaikka siellä olisikin sellaisia juttuja mitä vain toinen syö. Aika tasoittaa tämmöiset asiat.
Onneksi ei ole enää ollut rahasta pulaa, niin siitä ei myöskään tarvitse riidellä. Ja se on vain ja ainoastaan sen ansiota, että vaihdoimm perheessä raha-asioita hoitavaa vastuuhenkilöä.
Kiitoksia molempien kommenteista!
VastaaPoistaItse olen sitä mieltä, että parisuhteen raha-asioista pitäisi olla tunne kokonaan pois, tunteen ja intohimon voi jättää sitten makuuhuoneen puolelle.
Kun suhteessa sovittu se, miten maksut menevät, niin sitten ne toivottavasti menevät sillä tavoin. Pahin tilanne on mielestäni se, että ei ole sovittu ja ajaudutaan johonkin kulmaan, jolloin yleensä ne ongelmat alkavat kehittyä.
Riidat rahasta eivät ole automaattisesti typeriä, sen sijaan toisen alistaminen rahalla tai muu kiusanteko ovat.