Oman talouden hallintaprojektin vierustalla aloin sijoittamaan aktiivisesti. Tein niin kuin kaikki muutkin, aloin ensin sijoittamaan ja sitten vasta opiskelemaan sijoittamista. Ihan hyvän alun sain lähtökohdista huolimatta. Pari virhettä on tullut tehtyä, mutta ei mitään katastrofaalista tai sellaista, jonka takia haluaisin lopettaa, päin vastoin.
Käsiini eksyi Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä. (Se on hyvin jenkkityyliin tehty eli tyhmempikin tajuaa sisällön. Jos siis etsit helppotajuista vaurastumiskirjallisuutta, tuo opus on hyvä, kevyt, helppo ja lyhyt.)
Kirja sai kuitenkin ajattelemaan, ja halusin tehdä pienen yhteenvedon jokaisesta luvusta ja samalla reflektoida elämääni.
Pelko & ahneus
Voimakas sanakaksikko.
Kirjoittajan mukaan suurin osa ihmisistä elää pelon ja ahneuden siivittämää elämää, sitä oikeastaan itse tajuamatta. Pelon ja ahneuden sykli menee jota kuinkin näin: käyt töissä (pelko ansion menettämisestä), maksat lasku (ahneus hankkia tavaraa ja materiaa), käyt töissä, maksat laskut jne jne. Jos saat palkankorotuksen tai vaikkapa perinnön, niin tunteet muuttuvat haluun, iloon ja toiveisiin, kunnes jälleen ahneus ja pelko ottavat vallan. Mitä enemmän omistat, mitä korkeammalle organisaatiossa kiipeät, sitä enemmän menetettävää ja pelon ja ahneuden tunteet kasvavat. Tässä kohtaa yrittäjähenkiselle potkut vakioduunista saattaa olla se kultainen onnenpotku, mistä elämä ottaa uuden, menestyksekkään suunnan. Näitä tarinoita on muuten hieno lukea sanoma- ja aikakauslehdistä.
Oppi tässä on se, että tunteiden ei pitäisi antaa viedä. Jos teet päätöksiä pelon tai ahneuden vallassa, päätökset eivät pitkässä juoksussa saata sinua vaurauden tielle. Tunteet ovat sallittuja ja ne pitäisi tunnistaa ja ymmärtää myös mistä kumpuaa, mutta niihin ei pitäisi reagoida eikä niiden pohjalta tehdä päätöksiä.
Aika peruskauraa, mutta valitettavasti voin vain sanoa, että kyllä, ahneus on ajanut elämääni, samoin pelko, samoin halut. Mitä suuremmaksi palkkasumma on kasvanut, sitä enemmän olen kuluttanut. Polkupyörä vaihtuu autoksi, kerrostalokaksio omakotitaloksi. Sen lisäksi vaatemerkit päivittyvät, lomamatkoja varataan ja tehdään, syödään ulkona ja hummaillaan.
Kiyosakin mukaan suurin osa ihmisistä ei opi koulussa tai kotona talous- tai rahataitoja. Aivokirurgin vuosipalkan ansaitseva voi olla jatkuvasti akuutissa rahapulassa ja romahduttaa rakentamansa korttitalon, jos tulot jostain syystä pienenevät eikä olekaan varaa enää tehdä 5:ttä ulkomaanmatkaa vuodessa, suureen omakotitaloon ja vapaa-ajan huvilaan sekä 5:een autoon. Ja taas hoitoalalla työskentelevä laitossiivooja voi olla vauras, jos hän pitää huolta tästä toisesta pointista, eli:
Ei se mitä tienaat vaan se mitä jää säästöön
(It is not what your earn, it is what you keep)
Ja näinähän se menee.
Paitsi että eihän tätä suurin osa ihmisistä ajattele, jos ei luonnostaan pidä kukkaronnyörejä kireällä.
Tuhluri on rallatellut menemään, ja aina kun palkkaan on tullut tarkistus, on se raha hummattu, usein jo etukäteen. Ensin ajattelin, että minulla on jokin tuhlausriippuvuus, mutta oikeasti kyse on siitä, että minulta on puuttunut nämä taidot ja olen pystynyt kohtuullisen huolettomasti rokkaamaan halusta toiseen samalla, ongelmallisella mallilla.
Vaikka kaikki maailman tieto on olemassa ja saatavilla ilmaiseksi vaurastumisesta, niin en ole sen pariin aiemmin aktiivisesti hakeutunut, eikä sitä kotoakaan ole tarjoiltu eli nyt kerätään lattialta mitä irti saadaan rapsuteltua. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti