Naisen itsenäisyys ja rahataidot, ja se hetki kun äitini täytti ensimmäistä kertaa veroilmoituksensa

Järkytyin, kun viimeksi juttelin äitini kanssa. Hän lipsautti, että mies hoiti hänenkin veroilmoitukset aina eroon asti. Sen jälkeen juteltiin hetki aiheesta, ja hän kertoi miten vaikealta oli tuntunut homman haltuun ottaminen itse yli viisikymppisenä, eronneena, akuutissa kriisissä. Kaikki termit ovat upouusia ja uppo-outoja, ahdistaa, eikä tiedä oikein mitä on tekemässä ja pahinta on se, että ei ole ketään keltä kysyä. 

Tuhluri ei juuri ole hyvää talouden mallia kotoaan saanut, rahasta ei ole puhuttu kuin ristiriitaisissa merkeissä. Ehkä suuri paino on sillä, että äitini oli noin huoleton ja luottavainen. Lisäksi, paras ystäväni oli rikkaasta perheestä. Hänelle ei ollut mikään ongelma ostaa 800 € bilesaappaita, joita käytettiin ehkä 2x. Ehkä joku blogi käsittelee omaa rahatarinaani. Saa nähdä, kehtaanko sen edes anonyymisti avata ja perata, vaikka jotain vinkkejä on saattanut tulla aiemmista postauksista. No joka tapauksessa, takaisin aiheeseen.

Voi olla, että tällainen asetelma ei ole ollenkaan enää tavallinen parikymppisten tai kolmikymppisten elämässä, kun näyttää lähinnä siltä, että parisuhde antaa odottaa itseään ja luultavasti ikisinkut hoitavat kaikki asiansa itse, kun vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Samaan aikaan monet parisuhteessa olevat erottelevat tiukasti omat ja yhteiset rahat. Toisaalta, oman lapseni koulun alueella on paljon ikäisiäni kotiäitejä, joiden miehet ovat kustantaneet kaiken elämisen viimeiset 10 vuotta. Jokainen toki tavallaan, mutta äitini tilanne sysäsi itselleni melkoisen ajatusmyrskyn. Siitä otteita ohessa. 

• Jos joku muu hoitaa raha-asiasi, miten ymmärrys käytettävissä olevista tuloista ja mahdollisista säästöistä kehittyy? 
• Miten voit säästää tai sijoittaa, jos et edes tiedä mitä kuukaudessa menee ja tulee finanssipuolella? 
• Jos et säästä, etkä juuri tiedä mitä kuukaudessa lompakon puolella tapahtuu, niin miten puolustat itseäsi erotilanteessa? Entä siinä tilanteessa, jos puolisosi kuolee hyvissä ajoin ennen sinua?
  
• Miten tarkistat, että sinua ei käytetä taloudellisesti hyväksi, eli huijata ja fiilata linssiin? Vai luotatko vain sokeasti? 
• Miten varmistat, että sinua ei alisteta taloudelliselle väkivallalle? Mistä tiedät, että sinulla on varaa vaikka uusiin alusvaatteisiin, jos puolisosi väittää muuta? 
• Onko puolisosi valmis osaansa, eli hoitamaan asian kuin partiarkka tai isä eikä kuten tasavertainen puoliso? Lähentääkö tämä teitä vai erottaako?
  
• Millaisen esimerkin annat mahdollisille lapsillesi tällaisella touhulla? 

Taloudellinen itsenäisyys avioliitossa

Ajattelin, että tämä aihe ansaitsee oman tekstin, joten, tässäpä tämä, olkaa hyvät.

Tuttavapiirissä on muutama henkilö, jotka eivät tee töitä, vaan kotirouvailevat kun mies paahtaa leivän perässä maailmalla. Keväällä yhden miehellä todettiin syöpä. Ennuste on hyvä, mutta pani tämän rouvan ensimmäistä kertaa ajattelemaan omaa tilannettaan ja mitä sitten tapahtuu, jos mies vaikka kuolisi tähän syöpään.

Omalla kohdalla olen halunnut sen verran seiftata ainakin ajatuksen tasolla, että esimerkiksi asuntolainaa ei ole vedetty maksimitappiin, vaan kuukausierä on sellainen, että yksi työssä käyvä henkilö voi sen palkastaan maksaa. Toki laina on pitkä kuin lapamato, mutta laina on juuri ja juuri maksettu minimikuukausierää noudatten, kun (ehkä) pääsen joskus eläkkeelle. Kuitenkin, ajatus siitä, että asuntolainan kuukausilyhennyksen voi maksaa yksi henkilö tuo uskomatonta joustoa ja vapauttaa velkavankeusajattelusta. Jos puolisolle sattuisi tapahtumaan jotain, niin on aika järkyttävä ajatus, että joudut luopumaan samalla kodistasi, koska sinulla yksin ei ole siihen enää varaa. Valitettavasti tätä kehitystä olen nähnyt myös ystäväpiirissä ja sitä aina jaksan taivastella. 

Taloudellinen itsenäisyys avioliitossa tarkoittaa minulle ja puolisolleni sitä, että molemmat maksavat puoleksi talon ja lapset. Loput rahat ovat kummankin hassattavina tai säästettävinä tai sijoitettavina. Jos jotain tapahtuu, sairastuminen tai työttömyys, niin toinen kattaa kaikkien kulut. Näin on sovittu.

Nyt keväällä perhettämme kohtasi pieni elämän kolhu ja tämä periaate meni testiin. Oli todella hienoa huomata, että kaikesta taloudellisesta säädöstäni ja tuhlauksestani huolimatta, pystyin hoitamaan oman osuuteni. 2 vuotta sitten olisi ollut kovin erilainen tilanne. Se, että yllättävä tilanne ei vaatinut mitään lisäkommervenkkejä, vähensi kolhusta tullutta stressiä merkittävästi ja katson itseäni nyt jotekin toisesta kulmasta, hieman arvostavammin.

Suosittelen kaikille toimia, jotka auttavat yllättävissä tilanteissa ja usein tilannetta auttaa kovasti, jos ei tarvitse juuri siinä kohtaa stressata myös rahasta.