Asuntolainaa enää kymmeniä tuhansia! Eli 99 999 €

Aamulla kävin pankissa ihailemassa asuntolainanlukuja ihan vain sen takia, että tänään asuntolainan lyhennyksen myötä asuntolainani tipahti 6 numeroisesta 5 numeroiseen. Käytännössä 99 999 €, mutta kyllä silti hymyilyttää. Asuntolainaa on makseltu koko naismuistin ajan, mutta olen odottanut tätä merkkipaalua. Tuntuu heti helpommalta hengittää, vaikka korkojen nousu kyllä nostaa kk-erää ensi kuussa, kun korontarkistus on edessä.

Asuntolainamme on pitkä ja kapea kuin nälkävuosi (eli siis kk-erä on aika pieni), jotta se antaa liikkumavaraa elämässä ja kestää mahdolliset elämän kolhut ilman säätöä. Olen aina sanonut, että minulla on asuntolainaa niin kauan kun Putler naapurissa on vallassa. Nyt todella toivon, että Putler tipahtaa mahdollisimman pian, ja etsin itselleni uuden vertauskuvan. Ehkä Kiinan XI on osuvampi?  

Joka tapauksessa kävin laskemassa jäljellä olevat erien määrän ja säädin ne maksuerät verkkopankissa. Haluan, että myös maksueriä ei ole jäljellä satoja, vaan kymmeniä. Tämä tarkoittaa samalla, että lainaa pitää lyhentää ylimääräistä joka vuosi. Nyt tämä on minulle myös henkisesti ok, koska en halua olla haudan partaalla ja vielä maksella omaa asuntoa pois, ja lisäksi sen takia, että korot ovat nyt nousussa ja haluan maksaa lainaa pois aiemmin.

Pelon ja ahneuden kierre

Koko tämä blogi lähti siitä ajatuksesta, että minunhan pitäisi tässä koko ajan ja pikkuhiljaa vaurastua, mutta mikä ihme on, kun palkasta toiseen ei selviä. Mistä johtuu holtiton kuluttaminen?

Oman talouden hallintaprojektin vierustalla aloin sijoittamaan aktiivisesti. Tein niin kuin kaikki muutkin, aloin ensin sijoittamaan ja sitten vasta opiskelemaan sijoittamista. Ihan hyvän alun sain lähtökohdista huolimatta. Pari virhettä on tullut tehtyä, mutta ei mitään katastrofaalista tai sellaista, jonka takia haluaisin lopettaa, päin vastoin.

Käsiini eksyi Robert Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä. (Se on hyvin jenkkityyliin tehty eli tyhmempikin tajuaa sisällön. Jos siis etsit helppotajuista vaurastumiskirjallisuutta, tuo opus on hyvä, kevyt, helppo ja lyhyt.)

Kirja sai kuitenkin ajattelemaan, ja halusin tehdä pienen yhteenvedon jokaisesta luvusta ja samalla reflektoida elämääni.

Pelko & ahneus

 

Voimakas sanakaksikko.

Kirjoittajan mukaan suurin osa ihmisistä elää pelon ja ahneuden siivittämää elämää, sitä oikeastaan itse tajuamatta. Pelon ja ahneuden sykli menee jota kuinkin näin: käyt töissä (pelko ansion menettämisestä), maksat lasku (ahneus hankkia tavaraa ja materiaa), käyt töissä, maksat laskut jne jne. Jos saat palkankorotuksen tai vaikkapa perinnön, niin tunteet muuttuvat haluun, iloon ja toiveisiin, kunnes jälleen ahneus ja pelko ottavat vallan. Mitä enemmän omistat, mitä korkeammalle organisaatiossa kiipeät, sitä enemmän menetettävää ja pelon ja ahneuden tunteet kasvavat. Tässä kohtaa yrittäjähenkiselle potkut vakioduunista saattaa olla se kultainen onnenpotku, mistä elämä ottaa uuden, menestyksekkään suunnan. Näitä tarinoita on muuten hieno lukea sanoma- ja aikakauslehdistä.

Oppi tässä on se, että tunteiden ei pitäisi antaa viedä. Jos teet päätöksiä pelon tai ahneuden vallassa, päätökset eivät pitkässä juoksussa saata sinua vaurauden tielle. Tunteet ovat sallittuja ja ne pitäisi tunnistaa ja ymmärtää myös mistä kumpuaa, mutta niihin ei pitäisi reagoida eikä niiden pohjalta tehdä päätöksiä.

Aika peruskauraa, mutta valitettavasti voin vain sanoa, että kyllä, ahneus on ajanut elämääni, samoin pelko, samoin halut. Mitä suuremmaksi palkkasumma on kasvanut, sitä enemmän olen kuluttanut. Polkupyörä vaihtuu autoksi, kerrostalokaksio omakotitaloksi. Sen lisäksi vaatemerkit päivittyvät, lomamatkoja varataan ja tehdään, syödään ulkona ja hummaillaan.

Kiyosakin mukaan suurin osa ihmisistä ei opi koulussa tai kotona talous- tai rahataitoja. Aivokirurgin vuosipalkan ansaitseva voi olla jatkuvasti akuutissa rahapulassa ja romahduttaa rakentamansa korttitalon, jos tulot jostain syystä pienenevät eikä olekaan varaa enää tehdä 5:ttä ulkomaanmatkaa vuodessa, suureen omakotitaloon ja vapaa-ajan huvilaan sekä 5:een autoon.  Ja taas hoitoalalla työskentelevä laitossiivooja voi olla vauras, jos hän pitää huolta tästä toisesta pointista, eli:

Ei se mitä tienaat vaan se mitä jää säästöön

 

(It is not what your earn, it is what you keep)
Ja näinähän se menee.

Paitsi että eihän tätä suurin osa ihmisistä ajattele, jos ei luonnostaan pidä kukkaronnyörejä kireällä.

Tuhluri on rallatellut menemään, ja aina kun palkkaan on tullut tarkistus, on se raha hummattu, usein jo etukäteen. Ensin ajattelin, että minulla on jokin tuhlausriippuvuus, mutta oikeasti kyse on siitä, että minulta on puuttunut nämä taidot ja olen pystynyt kohtuullisen huolettomasti rokkaamaan halusta toiseen samalla, ongelmallisella mallilla.

Vaikka kaikki maailman tieto on olemassa ja saatavilla ilmaiseksi vaurastumisesta, niin en ole sen pariin aiemmin aktiivisesti hakeutunut, eikä sitä kotoakaan ole tarjoiltu eli nyt kerätään lattialta mitä irti saadaan rapsuteltua. :) 

Mikä on muuttunut 3 vuodessa?

Huh, kun on ollut vähän ruuhkaa muussa elämässä eikä ehdi ollenkaan pohtimaan elämäänsä blogissa. Reflektoitua on tullut tässä kesän aikana elämää ja tavoitteita. Olen fundeerannut blogin kohtaloa, jatkaako vai eikö jatka?

Olen tehnyt matkaa oman kukkaron rouvaksi nyt 3 vuotta ja sinä aikana olen saanut seuraavat asiat kuntoon:

• pilkuntarkka ymmärrys menoista ja tuloista (kesti noin 1,5 vuotta ennen kuin oikeasti pääsin tähän tilaan)

• vuosibudjetointi isoille menoille (tämä oli mahdollista aloittaa vasta kun edellinen oli hallussa)

• kulutuksen vähentäminen (edelleen työn alla, nolliin en tähtää, kulutus pitää kansantaloutta tasapainossa)

• heräteostokset hyvin paljon vähemmälle, kalliit heräteostokset nolliin.

Näiden asioiden ansiosta voin sanoa, että nykyisellään tuloni ja menoni ovat tasapainossa. Toki, edelleen, en tiedä mihin suohon uppoaisin, jos menettäisin esim työni ja uutta ei heti löytyisikään eli sillä saralla on edelleen töitä. Ilokseni olen myös saanut huomata, että tilanteen niin vaatiessa pyörittäisin omalla palkkatulollani lapset, harrastukset ja elämisen, eli silläkin saralla asia kunnossa ja olen taloudellisesti itsenäinen.

Näiden lisäksi olen ottanut tavakseni säästämisen ja sijoittamisen, joista jälkimmäinen on hyvinkin kiinnostavaa puuhaa. Vielä on tullut kirjoitusaiheita mieleen, joten jatkan kirjoittamista ainakin tämän vuoden, mutta saattaa olla, että tässä blogissa näkyy enemmän sijoittamiseen liittyviä asioita jatkossa.

Uusi sovellus Pivon tilalle

Kuten viimeksi kirjoitin, Pivolla voi puolestani paiskata seinää. Surffasin vähän sovelluspuodissa ja mukaan tarttui Spending-sovellus (saatavilla vain enkkuversio). Nimestään huolimatta kyse ei ole tuhlauksesta ja oikeasti taisin löytää mitä olen etsinyt. Haluan helpon, mobiilipohjaisen työkalun, johon saa kategorioittain lisättyä menoja heti kun niitä tulee. Ulkonäkö on ruma kuin fan, mutta siitä viis.

Sovelluksessa on kaksi puolta: budjetti (sort of) ja tapahtumat. Aloitin käytön tapahtumat-puolelta ja säädin kauden palkkakaudeksi. Päivittäisen excelin pyörityksen sijaan (nooo.. en oikeasti käynyt kirjaamassa päivittäin exceliä, mutta melkein) käytän sovelluksen tapahtumat-puolta. Siihen saa helposti kirjattua menot juuri sillä kategorialla kuin haluaa. Budjetin puolelle ne siirtyvät automaattisesti. Oikeastaan tämä tarkka kategoriaominaisuus on puuttunut kokonaan aiemmin käyttämistäni sovelluksista. Tämä muutaman vuoden ankara kulujen seuraus ja budjetointi on tuonut sen tiedon, miten paljon tarvitsen rahaa, jotta pääsen kk toiseen ilman parasta ystävääni Visaa. (Se on muuten käsittämättömän paljon). Tähän mennessä en ole kuitenkaan kovin tarkasti seurannut, miten olen käyttänyt sen kuukauden ruokaan ja bensaan ja muihin kuluihin jättämäni rahat. Nyt siis teen sen. Tämän tiedon tuon luonnollisesti taas kerran kuussa exceliin.

Olen myös maininnut tuon Daily Budgetin aiemmin. Se on edelleen käytössä, koska se on erittäin helppo, mutta ilmaisversio ei tosiaan ihan hirveän pitkälle vie. Dailyn hyvä puoli on siinä, että se kertoo päiväkohtaisen budun ja jos päiväkohtaisen budun ylittää, sovelluksesta näkee miten monta päivää menee ennen kuin talous on jälleen vatupassissa. Näillä konstein siis eteenpäin.

Paluu sovelluksiin

Näitä on nykyään miljoona! Osa sovelluksista myös ilmaisia, joten ainakaan kulutus ei pääse leikkaamaan säästämisen ja sinun väliisi. Tuhlaajaprinsessan pyhä kolminaisuus koostuu edelleen excelistä, Pivosta ja Daily Budgetista. Lisäksi aion kehua tässä postauksessa S-mobiilin käyttöjärjestelmän taivaisiin asti.

Ensimmäinen raapaisuni Daily Budgetiin tuskin antoi kenellekään muulle mitään muuta kuin kehoituksen kokeilla, mutta nyt kuukauden tiivin kokeilun jälkeen palaan aiheeseen.

Edelleen käytän ilmaisversiota, nuukaksi prinsessaksi kun olen nyt ryhtynyt. Apin parasta antia on tuo päivittäinen raha, joka on budjetoitu päivittäiseen kulutukseen. Jos olet tunnollinen ja kunnollinen luonteeltasi, niin appsin kanssa tuota limiittiä on jotenkin hyvin vaikea ylittää. Käyn katsomassa saldoni joka aamu, ja sen mukaan mennään. Tämä siis oikeasti toimii (minulla) sekä ennalta ehkäisevänä vekottimena että suunnittelun apuna. Viime kuun kokeilun myötä vihdoin ymmärsin, miksi olen niin hanakasti tarttunut Visaan. Olen vetänyt vyöni hyvin tiukalle ja alimitoittanut kuukauden päivittäisiin tarpeisiin tarvittavan summan. Kun rahat ovat loppuneet jo parin viikon päästä palkasta (viimeistään), päällimmäinen tunne on epäonnistuminen, joka on johtanut masennuksen kautta Visan esiin kiskomiseen seurauksista välittämättä. Olen aina ajatellut olevani vain olevani tuhluri, joka ei osaa pysyä budjetissa. Joskus asiat ovat pienestä kiinni.

Pivoakin päivitetään onneksi koko ajan, joten osa aiheista, joita tässäkin blogissa on aiheuttanut avautumista, on jo korjattu. Nyt Pivokin lupaa helpon rahan siirron tililtä toiselle vain puhelinnumeroa käyttäen ja helpot maksut verkkokaupoilla. Pivon paras anti on saldotiedot sekä alustava data, mitä Pivo tarjoaa kulutuksesta. Pivon pohjalta on helppo seurata kuukausittaista kulutusta, kun suurin osa tilitapahtumista on jo etukäteen kategorisoitu. Varmaankin sen pohjalta voisi joku järkevä tehdä myös budjettia. Tuhlaajaprinsessa ei valitettavasti ole vielä ihan siellä asti. Suurin puute edelleen se, että käyttäjä ei voi täysin itse luoda omia kulutuskategorioitaan. Ärsyttävää on edellen se, että credit-puolella kulut kirjautuvat välillä harhaisesti, jos esim nostat Visalta rahaa tilille. Pivoon mahtuu edelleen vain yksi tili, joten jos sinulla on käytössä esim säästötili, niin Pivosta sen tietoja on turha etsiä. Mahtavinta olisi se, että sinne saisi juuri ne tilit, jotka kokee tarpeelliseksi ja niiden linkittäminen yhteen.

No sitten tähän S-mobiiliin. Tämä kaikkien ihmisten pankki on kyllä satsannut ilostuttavalla tavalla tuotekehitykseen. Sovellus on tehty viimeisen päälle ja se on silti helppo käyttä. Kun appsin avaa, se kertoo heti kättelyssä, minkä määrän olen kerryttänyt bonusta, minulla on suora yhteys kaikkiin etuihin, mukaan lukien yhteistyökumppanit, esim. LähiTapiola. Tämä moppiili säästää kaikki kuittisi 2 vuoden ajalta ja voit jopa tankata sen avulla! Mobiilitankkaus oli muuten helpointa maailmassa. Tankkaus onnistui 3 klikkauksella ja kuitti on heti saatavilla sovelluksessa. Sen voi lähettää eteenpäin laitteesi antamilla vaihtoehdoilla, joita taitaa olla nykyään rajattomasti. Tämän tyyppiset sovellukset nokittavat kaikille skimmauslaitteille ja niiden tekijöille (kunnes rosmot keksivät uuden tavan rosvoilla).

Miälenvikast läpändeerust!

Putous-hahmo, sinähän sen sanoin! Säästäväiseksi haluavan ja yrittävän sisällä taistelee koko ajan piru ja enkeli. Toinen haluaa tuhlata entiseen malliin mistään välittämättä ja toinen yrittää toppuutella ja pyrkiä kohti uutta. Tie ei ole tasainen eikä helppo; mikään muutos ei tule helposti, vaan kivun ja repsahdusten kautta, kuten jo todettu.

Luin juuri jostain säästö-Pekan (tms, en muista henkilöä, joten en voi linkittää) vinkit nuukuuteen. Lainat ja erityisesti kulutusluotot kannattaa maksaa pois aloittaen pienimmästä. Olen onnistuneesti maksanut toisen kulutusluoton pois, mutta toinen se ei ota lyhentyäkseen, koska käytän sitä jatkuvasti pankkitilin korvikkeena. Kaksi askelta eteenpäin ja kaksi ja kolme neljäsosaa takaisin. Vaikka lyhentäisin esim 500 €/kk, käytän vähintään tuon summan kuukauden aikana. Uusi strategian onkin pyrkiä lisäämään käytettävissä olevan summan määrää kuukausittain. Jos se viime kuussa oli 0 €, nyt se vielä tällä hetkellä on noin 200 €. Jos pystyn pitämään sen tuossa seuraavaan palkkaan asti, seuraava tavoite on lisätä summaa esim 50 tai 100 €/kk. Tällä menolla tuo velka on kuitattu joskus 2030-luvulla...

Fiilis on kuitenkin positiivinen ja olen päättänyt rämpiä tämän suon läpi voittajana. UGH!

Laskuni.fi kokeiluun

En ole kuollut enkä joutunut velkavankeuteen. Vielä...hehe.. Syksy on ollut hieman hurja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt toiseksi. Ryhtiliike siis tässäkin suhteessa edessä.
Ja tällä aasin sillalla päästääkin asiaan. No, mitenkäs se tuhluriprinsessan ryhtiliike lompakolla on syksyn aikana sujunut?
- Noh, äh..uh..suunnitelma ja päämäärä on selvillä, tukijoukot hankittu, mutta vielä jalat eivät ole kuivilla. Tai edes kädetkään. Tai suu. Sieraimilla hengitellään ja kädet on ristissä.

Tutustuin hieman laskuni.fi -palveluun. Vielä kaikki ominaisuudet palvelussa eivät ole käytössä, mutta näyttää lupaavalta. Laskuni.fi kerää kaikki laskut, muistuttaa eräpäivistä, arkistoi ja kategorisoi. Sinne voi lisätä palkkakuitit, dokumentit ja sopimukset. Omppu- ja android-uskovaisille sovellukset saatavilla asianmukainen sovellus kännykkään. Lisäksi luvataan jonkinnäköistä bonusta, mutta tämä bonus-asia jäi hieman hämärän peittoon nopealla kokeilukierroksella.

Summa summarum: Tämän tyyppistä palvelua olen kaivannut jo kauan. Nyt kun vihdoin olemme pääsemässä sähköiseen aikakauteen eikä laskuja tipahtele enää postiluukusta, ne ovat hajaantuneet kuin kirput säkistä. Osa laskuista tulee perinteisellä tyylillä, osa tulee sähköpostiin, osa Netpostiin. Tuhluriprinsessan eurot menevät välittömästi väärään kurkkuun, jos henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee laskuja. Ne hukkuvat sinne roskapostin ja muun sälän joukkoon. Oikeasti haluaisin kaikki laskuni näkyviin siellä Pivossa, jota olen tässä matkan varrella hehkuttanut, mutta joka missään nimessä ei ole täydellinen, kuten em voi todeta. Ossuuspankin asiakkaana olen tilannut suurimman osan laskuista suoraan verkkopankkiin, mutta tämähän sovellus ei juuri perään huutele muistutuksilla tai vastaavilla arkea helpottavilla otteilla. Kategorisoinnin voi tuhluriprinsessa tehdä ihan omin pikku visaa rakastavin kätösin. 

Kokeilen palvelua nyt muutaman kuukauden ja kerron täällä kokemuksiani mitään suodattamatta.

Työkaluja oman talouden hallintaan, esimerkkinä jälleen Pivo

Palaan vielä Pivoon. Vaikka se ei yksin riitä, kuten viime viikon postauksesta otsikolla Pivo ei riitä tulikin asiaa hieman valotettua, niin ehkä Pivon yksi ylivoimiasia ominaisuuksia on mahdollisuus kytkeä Visa tai muu käyttämäsi luottokortti siihen. Luottokortin kautta tehdyt ostokset myös kategorisoituvat ja niitä voi kuluvan kuukauden aikana kulutus-näkymässä käydä editoimassa. Näin siis myös luottokortilla tehdyt ostokset ovat mukana kulutuksessa. Ja tästä pääsemmekin linkittämään jälleen viime viikon kirjoitukseen.

Hahmota koko norsu

Tärkein syy, miksi Pivo ei riitä ainoaksi työkaluksi oman talouden hallintaan on se, että Pivo ei mitenkään huomioi reaalituloja ja -menoja. Jos siis tienaan vaikkapa 100 € kuukaudessa ja käytän Visaa 50 € kuukaudessa Pivon mielestä olen kuluttanut 150 € eli elänyt yli varojeni 50 %. Näinhän se toki on, mutta itse näen Visan tai kulutusluoton pikavippinä eli lainana. Jos olet aivan suossa, kuten allekirjoittanut, ensimmäinen asia on selvittää, mihin kuukausipalkka todellisuudessa menee. Sen jälkeen voi tehdä maksusuunnitelman kulutusluotoille. Jos jatketaan ensimmäisen esimerkin parissa, niin itse käsittelisin asiaa seuraavasti: 100 € tuloja, otettu laina 50 € jonka suunniteltu lyhennys on 5 kuukautta ja lyhennysmäärä 10€/kk miinus muut menot = käteen jäävä osuus. Pivo ei tee tätä puolestasi, joten ainoa tapa selvittää asia, on kaivaa excel tai valitsemasi ohjelma käsikirjanpidolle esiin ja ynnäilemään. Jos olet innokas Visan vinguttelija, niin tuo Pivon ilmoittama kulutus kuukaudessa ja päivässä voi näyttää aika hurjia summia ja ehkä saada luottokortin käyttöön hieman järkeä.

Pivo ei riitä

Otsikko kertoo kaiken. #Pivo on ihan loistava kuukausitasolla. Näen heti, mihin rahani on mennyt kuukauden aikana. Jos en muista, voin klikkailla linkeistä ostopaikan esimerkiksi kartalla. Mahtaa olla varsin tähdellinen ostos, jos tämä apu ei riitä paikallistamaan mitä hittoa täältäkin ostin ja kenelle, pois lukien satunnaiset reissut baariin. :) Puhelimen ruudulla pallurat kasvavat kulutuksen mukaan. Tunnollinen, päämäärätietoinen ja kaikkensa yrittävä ihminen tuntee heti syyllisyyden piston rinnassaan, jos pallukka "ravintolat & huvit" on suurin menoerä kuukaudessa. Samalla aiheen mukainen kortin vinguttelu ja seteleiden heiluttelu asettuu perspektiiviin ja suhtautuu muuhun kulutukseen. Mielestäni pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen suurin menoerä voi olla ainoastaan asunto, asui sitten vuokralla tai omassa.

Mihin hittoon se raha menee? 

Viime viikolla otin luurini kauniiseen käteen ja selasin koko vuoden Pivo-datan kirjaten tarkasti kaiken Exceliin. Haluan ymmärtää, miten paljon vuodessa kulutan kampaajalla. Haluan tietää, miten paljon vuodessa kuluu ruokaostoksiin. Tai harrastuksiin. Lapsiin. Pivosta tämä selviää kuukausitasolla, mutta vuositason kulutuksen ymmärtäminen on myös erittäin tärkeää. Jos vuosi on liian pitkä aika seurata omaa taloutta, kannattaa pilkkoa aika joko puoleen vuoteen tai kvartaaliin. Sitten vain ynnäämään kuukausikulutus ja vuosikulut yhteen. Ja sitten vain tirauttamaan pienet itkut totuuden edessä. Pivo tekee seurannan vähän helpommaksi ryhmittelemällä ostokset ennalta määriteltyihin osioihin kaupan tyypin mukaan. Jos mielii oman kukkaronsa herraksi, sen lisäksi tarvitaan halua analysoida omaa rahankäyttöään. Jatkuva, itselleen erilaisten apurien kautta haalittu palaute on tässäkin asiassa keskiössä. Kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarvitaan ikävä kyllä muutakin kuin tahto. Itsekin ehdin jo hämmästyä/kauhistua/ihmetellä koko vuoden lukuja, vaikka eihän ne pitäisi yllätyksenä tulla.

Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.

Pahan kierre…

Vaikka olen jo vuosia tajunnut käyttäväni rahaa ja luottokorttejani täysin holtittomasti, en ole välittänyt asiasta. Nopea tyydytys haluamilleni asioille ja tavaroille on ollut paljon tärkeämpää (näemmä). Luottotietoni olen toki pitänyt puhtaana, muutenhan tämä ikuinen kulutusjuhla tyssäisi kuin vankilan seinään. Tätä on nyt hyvä hieman reflektoida.

En juuri ole välittänyt esimerkiksi elintarviketuotteiden hinnoista. Olen tuhahdellut Pirkka-tuotteita tai Rainbow-tuotteita kotiinsa kantaneille ystäville ja tuttaville. Olen aina ajatellut, että säästöt syntyvät isommista hankinnoista, ostan sängyn alesta vs. normaalihintaisena. Tietenkin olen saanut tuotteen alennuksella, mutta enhän minä ole erotusta säästöön laittanut, vaan suoraan kulutukseen tai edellisten kulutusluottojen maksamiseen. Järki, tunteet, mieliteot ja muut aivojen radat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Herättyäni vihdoin heinäkuussa 2016 järkyttävään kulutuskäyttäytymiseeni, olen pohtinut edes ja takaisin seuraavaa. Miksi ostan tavaraa, johon minulla ei ole varaa? Miksi ostan tavaraa, jota en oikeasti edes halua? Miksi ostan tavaraa, josta en pidä? Miksi ostan tavaroita, joita minulla jo on? Miksi ostan, miksi ostan, miksi ostan??

Kulutuskäyttäytyjätutkija Lucia Rechian jonka mukaan mielijohteet, tunteet ja tottumukset määräävät jopa 90–95 prosenttia valinnoistamme kaupassa. (Ilmeisesti minulla ei ole minkäänlaista impulssikontrollia). Verkko-ostaminen on vienyt kulutuksen uudelle tasolle, kun kuluttaminen on helpompaa, saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja helposti retkahtavaa kuluttajaa voidaan kutitella näennäisillä aleilla, painostaa lisäämällä tietoa tuotteista, esim. "vain 3 varastossa, toimi pian!!!" tai lisäämällä sekunteja alaspäin laskeva kello sivustolle. Rechianin mukaan eurooppalaisten säästämishalu on kääntynyt laskuun verrattuna aikaisempaan ja he tekevät kulutusluotoilla ulkomaanmatkoja ja hankkivat kodintarvikkeita. Kuulun todellakin tähän ihmisryhmään.
Kulutusluotot ovat pahoja. Rahaa saa helposti, jos on luottokelpoinen, mutta muutaman tuhannen euron kulutusluoton maksamisessa voi nykyihmisellä mennä vuosia muiden kulujen ohella. Tämä sopii huonosti impulsiiviselle hedonistille, jonka kärsivällisyys ei päätä huimaa. Mutta pankki ei anna anteeksi.

..Ja miten se katkaistaan

1. Tee maksusuunnitelma.
Asuntolaina rullaa omaa tahtiaan, mutta ne kulutusluotot. Tein toiselle suunnitelman, koska sen saan maksettua raipakkaa pois, tämän vuoden loppuun mennessä muiden kulujen ohessa. En vielä pysty edes ajattelemaan jäljelle jäävää luottoa, koska sen maksamiseen menee monta vuotta.

Ylipäätään tietoisuus omasta tilanteesta on ensiarvoisen tärkeää, oli totuus miten synkkä hyvänsä. Ja nyt tapahtui kummallinen juttu. Minulle tuli kontrollin tunne pelkän suunnitelman teosta. En enää ajelehdi. Olen peräsimessä. Se tuntuu hyvältä.

2. Järkeistä toimintaa.
Vaatteet: Kävin läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi 3 samanlaista toppia, joissa kahdessa oli vielä laput kiinni. KOLME! Olin ostanut saman vaatteen kolmeen kertaan. Yhtä olen käyttänyt. Minulla on nyt toppeja seuraavaksi 10 vuodeksi.
Suunnitelma vaateostoille: ei impulssiostoja, mieti aina yön yli (paitsi jos tiedät, että diili on aivan käsittämättömän edullinen ja TARPEELLINEN). Koita myydä vähänkäytetyt. Parikin euroa on parempi kuin ei yhtään euroa. Kierrätä, lahjoita, tee hyvää. Tunne tyylisi ja osta sen mukaisesti!
Ruoka: suunnittele, osta vain riittävä määrä, älä heitä ruokaa roskiin. Tee kauppalista sen mukaan, mitä aiot tehdä ruoaksi. Kokeile käydä kaupassa vain pari kolme kertaa viikossa. Ei impulssiostoja (jos tämä käy ylivoimaiseksi, salli impulssiostot budjetin mukaan vaikkapa 2x kk). Kaikki tiedämme, että elämä ei mene kellon mukaan ja paraskin suunnitelma saattaa jäädä toteutumatta. Tein eilen pannarin vanhoista maidoista ja kerman jämistä. Olin niin ylpeä, vaikka säästö oli ehkä 2 €…ainekuluissa. Ja tarkemmin ajatellen myös ruokakuluissa tuli säästöä, koska söimme koko pannarin kerralla ja se korvasi iltapalan.

3. Iloitse ja palkitse!
Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun pääset niihin. Palkinto ei tietenkään voi olla kulutusluotolla tuhlattu kallis käsilaukku, joten mieti etukäteen, mistä saat pitkäaikaisempaa nautintoa, voisiko palkinto olla hemmotteluhetki itselle jossain muodossa?

Hassu juttu. Jo pelkästään asioiden laittaminen paperille on parantanut oloani ja luonut uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kulutusluottokierteinen ei voi henkisesti hyvin, hän potee syyllisyyttä ostoksistaan, mutta ei kuitenkaan ikinä palauta mitään. Kulutusluottokierteinen on huolissaan rahojen riittävyydestä, laskee ja venyttää penniä, mutta sortuu heti pienenkin houkutuksen edessä. Hän haluaa muutosta, mutta hän ei ole tottunut asioihin, joiden eteen pitää ponnistella sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea – asioihin, joita ei saa heti! Pitäkää sieraimet pinnalla lukijat, muutos on prosessi. Joskus repsahtaa, mutta tavoitteena on terveempi elämä. Silmien avauksen ja listan teon jälkeen on helpompi hengittää.

Kiusallinen ja kammottava totuus valkenee

Kuten alkoholistien, myös tuhluriprinsessojen on katsottava lukuja silmiin ja myönnettävä häpeällinen totuus, koska parantuminen tapahtuu myöntämisen kautta. 

Hengitin syvään ja ynnäilin Pivon tuottamaa dataa. Kanssalukijat voivat kauhistua luvuista heti taulukon jälkeen. Ja koska mennyttä elämää en saa takaisin, tässä blogissa ruodin asioita heinäkuusta 2016 lähtien. (Jolloin viimein koin herätyksen ja olin valmis muutokseen). 

Tähän olen perannut oman talouteni kikut ja mukut. Taustoistani sen verran, että olen kuukausipalkkaisessa työssä ja vaikka asun pk-seudulla, en pääse töihin julkisilla työpaikan sijainnin takia. Auto siis pakollinen. Olen perheellinen. Meillä ei ole yhteistä tiliä mieheni kanssa, sen sijaan olemme sopineet, miten jaamme yhteiset kulut. Rakensimme omakotitalon muutama vuosi sitten, josta lähden jalat edellä jo pelkästään oman ja lasten sosiaalisten ympyröiden takia, joten muuttaminen työpaikan lähelle ei tule kysymykseen. Näistä luvuista tuhluriprinsessa siis sitten taikoo säästöjä. Luvut ovat siis heinäkuulta, jolloin lomailimme ja matkustelimme, näköjään siitä välittämättä, onko rahaa vai ei. 

Kikut	Mukut
Päivähoitomaksut 25 %	Ruoka 25 %
Asuntolaina 25 %	Viihde 20 %
Visa-velka	Vaatteet 15 %
Mastercard-velka	Matkustaminen 14 %
Saliharrastus 2,4%	Kampaaja 8 %
	Ravintolat ja huvit 5 %
	Lasten vaatteet 4 %
	Bensa 3 %
	Auton muut kulut 0 %
	Sisustus ja pihan kulut 4 %

Jätän tästä pois summat, mutta prosentti tarkoittaa osuutta euromääräisesti käteen jäävästä summasta. Visassa ja Masterissa on minimiveloitus noin satanen kuukaudessa, mutta jätän ne auki, koska nyt alan lyhentämään niitä. Ilman luottokorttivelkojen lyhennystä, olen kuluttanut heinäkuussa siis 150,4 % enemmän, kuin mitä olen ansainnut. Hyvä minä. Erinomaista.

Näin olen elänyt ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla. Jos lukeudut heihin, nyt on hyvä hetki ottaa säkki pois päästä eli pysähtyä, ja laskea kuukauden tulot ja menot. Voi olla, että tietoisuus saa sinutkin haluamaan muutosta.

Ja tässäpä tuhlaajaprinsessan korjausliike. 

Nopealla katsauksella elokuussa matkustaminen vähenee. Yhden (jo sovitun) reissun teemme mökille, johon lasken bensat ja viikonlopun ruoat. Matkustamisen budjetti pitää siis päätyä 8 % ensi kuussa. Ravintolat ja huvit -osiossa on paljon tilaa laihduttaa. Kampaajalle menen seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Vaatteissa, niin omissa kuin lastenkin, on todellakin varaa miettiä. Viihdekulut ovat olleet katossa, koska kesällä olemme osallistuneet muutamalle festivaalille, purjehdukselle, ulkomaanmatkalle… Vaatteiden tavoiteprosentti on ensi kuussa max 5 %. Nollaan en usko pääseväni, koska lapset. Totaalisesti elokuussa mukujen prosentit pitäisi tulla alas noin 45 %. Ruokakulut saavat joustaa alaspäin siten 7 %. Noin. Tällä laskutoimituksella, pienellä järkeistyksellä ja itsekurilla pääsen kulutuslukuun 98 % käteen jäävästä summasta. 

Ja sitten on ne kulutusluotot. 

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…

Tästä se lähtee!

Kirjoittaja on alun perin Pohjanmaalta, mutta ei Laihialta. Pohjanmaalla kaikki on suurta ja komiaa, myös kulutus. Tämän blogi seuraa tuhlaajaprinsessan matkaa kohti oman talouden hallintaa.

Kotiolot muovaavat väistämättä asenteita ja arvoja ja näin keski-iän kynnyksellä haluan katkaista ikävän kierteen, johon olen joutunut ja ottaa hallintaani oman kulutukseni. Tavoitteenani on saada säästöön jokainen kuukausi vähintäänkin muutama kymmenen euroa, tulevaisuudessa enemmän. 

Meillä kotona hoettiin aina, ettei ole rahaa mihinkään, mutta silti tehtiin matkoja ja harrastettiin. Ruokaa meni roskiin ihan hirvittäviä määriä, kun vastuulliset vanhemmat eivät suunnitelleet ostoksiaan (sori mutsi ja faija!). Kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni opiskelemaan, isäpappa antoi minulle sivu-Visan, jossa oli 2000 €/kk käyttövaraa. No arvaatte varmasti, että rinsessa kulutti kuukaudessa opintotukensa + 2000 €/kk aivan surutta kaikenlaiseen hömppään. Asuin tietenkin vanhempien omistamassa asunnossa, joten asumiskulut olivat minimit. Sähkön maksoin itse. No, okei, siis Visalla. 

Tunnen ikävän pistoksen rinnassa, kun luen yllä olevaa tekstiä. Jos olisin pysähtynyt vähän aiemmin, suunnitellut elämääni ja miettinyt tavoitteitani, ei tarvitsisi keski-äkäisenä miettiä, mitä ihmettä tapahtui. 

Pankkini on taattu maalaispankki OP, ja sieltä tämän vuoden alusta lähtien Pivoa käyttäneeni voin sanoa olevani aivan järkyttynyt. Pivo on laiskan rinsessan alkeellinen kirjanpitäjä. Olen ylittänyt ”keskikulutukseni”, kuten Pivo minua iloisesti muistuttaa joka kerta kun aukaisen sovelluksen, joka viikko. Tämän vuoden jokaisena kuukautena ovat menoni ylittäneet tuloni noin 30-50 %. Tätä ylitystä olen, voi huh-huh sentään, kompensoinut Visalla, kuinkas muuten. Mutta nyt tuli loppu. Kurinpalautus edessä. Jos teen tämän julkisesti blogin kautta, paineet onnistua kasvavat. Tahto on kova, asenne on: Homma haltuun, NYT! 

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa tai tekemään muutoksia omassa elämässä! Kirjoitan päivityksiä noin kerran viikossa.