Hello 2018, täältä tullaan! Tällä kertaa varustautuneena.

Herran vuosi 2017 lähestyy loppuaan. Mutta ei se mitään, aina voi aloittaa alusta uutena vuotena! Tuhlaajaprinsessa ei sentään ihan alusta lähde liikkeelle, koska budjetoinnissa edistymistä on tapahtunut aivan hurjasti viimeisen 18 kuukauden aikana.

Tekstissä Neuvojen ykkönen polla säkenöi, kun tuhlaajaprinsessa tajusi jotain olennaista budjetoinnista. Budjettipeelot löivät taatusti päätään seinään tekstiä lukiessaan, mutta hei! parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Teksti oli mielestäni oivallinen, mutta jos et jaksa lukea sitä, niin tiivistetysti sanottuna viesti oli seuraava: budjetin voi tehdä vasta, kun oikeasti tietää mihin rahat vuoden aikana kuluvat. Kulukirjaukseen pohjautuen kulut jaetaan jokaiselle kuukaudelle tasaisesti tai epätasaisesti, mutta ainakin tiedostaen. Tietty  määrä massia pitäisi saada siis säästöön vuoden tulevia kuluja varten. Jotta sukanvarsi myös pullistuisi muustakin kuin lihavista sääristä, niin kuukaudessa pitäisi jäädä myös jotain säästöön, oli se sitten muutamia euroja, kymppejä tai satasia. Näistä lähtökohdista tein budjetin vuodelle 2018.

Tavoitteet vuodelle 2018

Tähän vuoteen perustuen määrittelin tavoitteet säästötilille, rahasto/osakesäästämiselle ja tietenkin määrän sivuun laitettavia pennosia varten, mitkä käytetään suuremmissa kuluissa. Sen lisäksi tiputtelin kaikki kikut eli kiinteät kulut ja tiedossa olevat erät (päivähoitomaksut, lehtitilaukset, kampaajakulut) relevattien kuukausien kohdille. Voittoisaa on myös se, että bensakuluni ovat noin vakio ja hieman yllättävästi niin on myös vakiintunut ruokaan kuluva summa kuukaudessa. Eikä se ole pröystäilevä summa ollenkaan.

Kuitenkin. Jos en mitenkään vähennä tai (yritä) järkeistä(ä) kulutustani (taas ja jälleen kerran. huokaus.), jokaisen kuukauden kohdalla pitää siirtää sivuun 350 € isompia menoeriä varten. Näihin kuuluvat auto (huolto, vakuutus ja verot), muut verot sekä lomat. Summa nousee 50 €:lla siihen 400 €:oon, jos haluan saada esim 50 € kuukaudessa säästöön. Paljon tämän enempään en voi venyä kuukaudessa (ja kyllä, tiedostan, että tuo summa säästöön kk on monelle aivan tähtitieteellinen luku). Tämän vuoden aikana säästötilini on painunut katastrofirajan alapuolelle, joten sen palautus takaisin normirajoille on yksi ensi vuoden päätavoitteista. Ihan liian pitkälle en taida siinä tavoitteessa päästä 50 €/kk vauhtia.

S U 2018!

Tänään sataa mukavasti lunta, joka toivottavasti säilyy joulunpyhien yli. Tämä oli Tuhlaajaprinsessan viimeinen postaus tänä vuonna. Tarina jatkuu ensi vuoden puolella!

Oikein mukavaa joulua ja uutta vuotta!

Pivo ei riitä

Otsikko kertoo kaiken. #Pivo on ihan loistava kuukausitasolla. Näen heti, mihin rahani on mennyt kuukauden aikana. Jos en muista, voin klikkailla linkeistä ostopaikan esimerkiksi kartalla. Mahtaa olla varsin tähdellinen ostos, jos tämä apu ei riitä paikallistamaan mitä hittoa täältäkin ostin ja kenelle, pois lukien satunnaiset reissut baariin. :) Puhelimen ruudulla pallurat kasvavat kulutuksen mukaan. Tunnollinen, päämäärätietoinen ja kaikkensa yrittävä ihminen tuntee heti syyllisyyden piston rinnassaan, jos pallukka "ravintolat & huvit" on suurin menoerä kuukaudessa. Samalla aiheen mukainen kortin vinguttelu ja seteleiden heiluttelu asettuu perspektiiviin ja suhtautuu muuhun kulutukseen. Mielestäni pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen suurin menoerä voi olla ainoastaan asunto, asui sitten vuokralla tai omassa.

Mihin hittoon se raha menee? 

Viime viikolla otin luurini kauniiseen käteen ja selasin koko vuoden Pivo-datan kirjaten tarkasti kaiken Exceliin. Haluan ymmärtää, miten paljon vuodessa kulutan kampaajalla. Haluan tietää, miten paljon vuodessa kuluu ruokaostoksiin. Tai harrastuksiin. Lapsiin. Pivosta tämä selviää kuukausitasolla, mutta vuositason kulutuksen ymmärtäminen on myös erittäin tärkeää. Jos vuosi on liian pitkä aika seurata omaa taloutta, kannattaa pilkkoa aika joko puoleen vuoteen tai kvartaaliin. Sitten vain ynnäämään kuukausikulutus ja vuosikulut yhteen. Ja sitten vain tirauttamaan pienet itkut totuuden edessä. Pivo tekee seurannan vähän helpommaksi ryhmittelemällä ostokset ennalta määriteltyihin osioihin kaupan tyypin mukaan. Jos mielii oman kukkaronsa herraksi, sen lisäksi tarvitaan halua analysoida omaa rahankäyttöään. Jatkuva, itselleen erilaisten apurien kautta haalittu palaute on tässäkin asiassa keskiössä. Kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarvitaan ikävä kyllä muutakin kuin tahto. Itsekin ehdin jo hämmästyä/kauhistua/ihmetellä koko vuoden lukuja, vaikka eihän ne pitäisi yllätyksenä tulla.

Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.

Pahan kierre…

Vaikka olen jo vuosia tajunnut käyttäväni rahaa ja luottokorttejani täysin holtittomasti, en ole välittänyt asiasta. Nopea tyydytys haluamilleni asioille ja tavaroille on ollut paljon tärkeämpää (näemmä). Luottotietoni olen toki pitänyt puhtaana, muutenhan tämä ikuinen kulutusjuhla tyssäisi kuin vankilan seinään. Tätä on nyt hyvä hieman reflektoida.

En juuri ole välittänyt esimerkiksi elintarviketuotteiden hinnoista. Olen tuhahdellut Pirkka-tuotteita tai Rainbow-tuotteita kotiinsa kantaneille ystäville ja tuttaville. Olen aina ajatellut, että säästöt syntyvät isommista hankinnoista, ostan sängyn alesta vs. normaalihintaisena. Tietenkin olen saanut tuotteen alennuksella, mutta enhän minä ole erotusta säästöön laittanut, vaan suoraan kulutukseen tai edellisten kulutusluottojen maksamiseen. Järki, tunteet, mieliteot ja muut aivojen radat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Herättyäni vihdoin heinäkuussa 2016 järkyttävään kulutuskäyttäytymiseeni, olen pohtinut edes ja takaisin seuraavaa. Miksi ostan tavaraa, johon minulla ei ole varaa? Miksi ostan tavaraa, jota en oikeasti edes halua? Miksi ostan tavaraa, josta en pidä? Miksi ostan tavaroita, joita minulla jo on? Miksi ostan, miksi ostan, miksi ostan??

Kulutuskäyttäytyjätutkija Lucia Rechian jonka mukaan mielijohteet, tunteet ja tottumukset määräävät jopa 90–95 prosenttia valinnoistamme kaupassa. (Ilmeisesti minulla ei ole minkäänlaista impulssikontrollia). Verkko-ostaminen on vienyt kulutuksen uudelle tasolle, kun kuluttaminen on helpompaa, saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja helposti retkahtavaa kuluttajaa voidaan kutitella näennäisillä aleilla, painostaa lisäämällä tietoa tuotteista, esim. "vain 3 varastossa, toimi pian!!!" tai lisäämällä sekunteja alaspäin laskeva kello sivustolle. Rechianin mukaan eurooppalaisten säästämishalu on kääntynyt laskuun verrattuna aikaisempaan ja he tekevät kulutusluotoilla ulkomaanmatkoja ja hankkivat kodintarvikkeita. Kuulun todellakin tähän ihmisryhmään.
Kulutusluotot ovat pahoja. Rahaa saa helposti, jos on luottokelpoinen, mutta muutaman tuhannen euron kulutusluoton maksamisessa voi nykyihmisellä mennä vuosia muiden kulujen ohella. Tämä sopii huonosti impulsiiviselle hedonistille, jonka kärsivällisyys ei päätä huimaa. Mutta pankki ei anna anteeksi.

..Ja miten se katkaistaan

1. Tee maksusuunnitelma.
Asuntolaina rullaa omaa tahtiaan, mutta ne kulutusluotot. Tein toiselle suunnitelman, koska sen saan maksettua raipakkaa pois, tämän vuoden loppuun mennessä muiden kulujen ohessa. En vielä pysty edes ajattelemaan jäljelle jäävää luottoa, koska sen maksamiseen menee monta vuotta.

Ylipäätään tietoisuus omasta tilanteesta on ensiarvoisen tärkeää, oli totuus miten synkkä hyvänsä. Ja nyt tapahtui kummallinen juttu. Minulle tuli kontrollin tunne pelkän suunnitelman teosta. En enää ajelehdi. Olen peräsimessä. Se tuntuu hyvältä.

2. Järkeistä toimintaa.
Vaatteet: Kävin läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi 3 samanlaista toppia, joissa kahdessa oli vielä laput kiinni. KOLME! Olin ostanut saman vaatteen kolmeen kertaan. Yhtä olen käyttänyt. Minulla on nyt toppeja seuraavaksi 10 vuodeksi.
Suunnitelma vaateostoille: ei impulssiostoja, mieti aina yön yli (paitsi jos tiedät, että diili on aivan käsittämättömän edullinen ja TARPEELLINEN). Koita myydä vähänkäytetyt. Parikin euroa on parempi kuin ei yhtään euroa. Kierrätä, lahjoita, tee hyvää. Tunne tyylisi ja osta sen mukaisesti!
Ruoka: suunnittele, osta vain riittävä määrä, älä heitä ruokaa roskiin. Tee kauppalista sen mukaan, mitä aiot tehdä ruoaksi. Kokeile käydä kaupassa vain pari kolme kertaa viikossa. Ei impulssiostoja (jos tämä käy ylivoimaiseksi, salli impulssiostot budjetin mukaan vaikkapa 2x kk). Kaikki tiedämme, että elämä ei mene kellon mukaan ja paraskin suunnitelma saattaa jäädä toteutumatta. Tein eilen pannarin vanhoista maidoista ja kerman jämistä. Olin niin ylpeä, vaikka säästö oli ehkä 2 €…ainekuluissa. Ja tarkemmin ajatellen myös ruokakuluissa tuli säästöä, koska söimme koko pannarin kerralla ja se korvasi iltapalan.

3. Iloitse ja palkitse!
Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun pääset niihin. Palkinto ei tietenkään voi olla kulutusluotolla tuhlattu kallis käsilaukku, joten mieti etukäteen, mistä saat pitkäaikaisempaa nautintoa, voisiko palkinto olla hemmotteluhetki itselle jossain muodossa?

Hassu juttu. Jo pelkästään asioiden laittaminen paperille on parantanut oloani ja luonut uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kulutusluottokierteinen ei voi henkisesti hyvin, hän potee syyllisyyttä ostoksistaan, mutta ei kuitenkaan ikinä palauta mitään. Kulutusluottokierteinen on huolissaan rahojen riittävyydestä, laskee ja venyttää penniä, mutta sortuu heti pienenkin houkutuksen edessä. Hän haluaa muutosta, mutta hän ei ole tottunut asioihin, joiden eteen pitää ponnistella sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea – asioihin, joita ei saa heti! Pitäkää sieraimet pinnalla lukijat, muutos on prosessi. Joskus repsahtaa, mutta tavoitteena on terveempi elämä. Silmien avauksen ja listan teon jälkeen on helpompi hengittää.

Kiusallinen ja kammottava totuus valkenee

Kuten alkoholistien, myös tuhluriprinsessojen on katsottava lukuja silmiin ja myönnettävä häpeällinen totuus, koska parantuminen tapahtuu myöntämisen kautta. 

Hengitin syvään ja ynnäilin Pivon tuottamaa dataa. Kanssalukijat voivat kauhistua luvuista heti taulukon jälkeen. Ja koska mennyttä elämää en saa takaisin, tässä blogissa ruodin asioita heinäkuusta 2016 lähtien. (Jolloin viimein koin herätyksen ja olin valmis muutokseen). 

Tähän olen perannut oman talouteni kikut ja mukut. Taustoistani sen verran, että olen kuukausipalkkaisessa työssä ja vaikka asun pk-seudulla, en pääse töihin julkisilla työpaikan sijainnin takia. Auto siis pakollinen. Olen perheellinen. Meillä ei ole yhteistä tiliä mieheni kanssa, sen sijaan olemme sopineet, miten jaamme yhteiset kulut. Rakensimme omakotitalon muutama vuosi sitten, josta lähden jalat edellä jo pelkästään oman ja lasten sosiaalisten ympyröiden takia, joten muuttaminen työpaikan lähelle ei tule kysymykseen. Näistä luvuista tuhluriprinsessa siis sitten taikoo säästöjä. Luvut ovat siis heinäkuulta, jolloin lomailimme ja matkustelimme, näköjään siitä välittämättä, onko rahaa vai ei. 

Kikut	Mukut
Päivähoitomaksut 25 %	Ruoka 25 %
Asuntolaina 25 %	Viihde 20 %
Visa-velka	Vaatteet 15 %
Mastercard-velka	Matkustaminen 14 %
Saliharrastus 2,4%	Kampaaja 8 %
	Ravintolat ja huvit 5 %
	Lasten vaatteet 4 %
	Bensa 3 %
	Auton muut kulut 0 %
	Sisustus ja pihan kulut 4 %

Jätän tästä pois summat, mutta prosentti tarkoittaa osuutta euromääräisesti käteen jäävästä summasta. Visassa ja Masterissa on minimiveloitus noin satanen kuukaudessa, mutta jätän ne auki, koska nyt alan lyhentämään niitä. Ilman luottokorttivelkojen lyhennystä, olen kuluttanut heinäkuussa siis 150,4 % enemmän, kuin mitä olen ansainnut. Hyvä minä. Erinomaista.

Näin olen elänyt ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla. Jos lukeudut heihin, nyt on hyvä hetki ottaa säkki pois päästä eli pysähtyä, ja laskea kuukauden tulot ja menot. Voi olla, että tietoisuus saa sinutkin haluamaan muutosta.

Ja tässäpä tuhlaajaprinsessan korjausliike. 

Nopealla katsauksella elokuussa matkustaminen vähenee. Yhden (jo sovitun) reissun teemme mökille, johon lasken bensat ja viikonlopun ruoat. Matkustamisen budjetti pitää siis päätyä 8 % ensi kuussa. Ravintolat ja huvit -osiossa on paljon tilaa laihduttaa. Kampaajalle menen seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Vaatteissa, niin omissa kuin lastenkin, on todellakin varaa miettiä. Viihdekulut ovat olleet katossa, koska kesällä olemme osallistuneet muutamalle festivaalille, purjehdukselle, ulkomaanmatkalle… Vaatteiden tavoiteprosentti on ensi kuussa max 5 %. Nollaan en usko pääseväni, koska lapset. Totaalisesti elokuussa mukujen prosentit pitäisi tulla alas noin 45 %. Ruokakulut saavat joustaa alaspäin siten 7 %. Noin. Tällä laskutoimituksella, pienellä järkeistyksellä ja itsekurilla pääsen kulutuslukuun 98 % käteen jäävästä summasta. 

Ja sitten on ne kulutusluotot. 

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…