Repsahdus

Nyt on mennyt 2 kk niin, että en ole saanut palkastani talteen eli säästöön tai sijoituksiin mitään. En pennin jeniä. Elokuussa jotenkin päädyin pitämään vapaata tästä Tuhlurin suuresta matkasta, ajattelin, että se olisi vapauttavaa. Ihan muutamassa viikossa olin kerännyt Visa-kortilleni noin 1 000 € laskun. 

Kun katson noita ostoksia, ne ovat ihan hölmöjä ja pieniä. En voi oikein vieläkään ymmärtää, miten summa kumuloitui noin nopeasti vain yksi ostos on kolminumeroinen, muut ovat muutamia kymppejä. En edes muista mitä ostin (mutta onneksi aika paljon palveluita kuittien mukaan). Olo ei ole ollut vapautunut, lähinnä ahdistunut.

Maksoin visaani jälleen kaksi kuukautta, ja nyt se on nollilla. Tuhluri ponnistaa jälleen takaisin raiteille. 

Aloitin Julia Thurenin kirjaa Kaikki kuluttamisesta yrityksenä ymmärtää tätä omaa addiktiotani paremmin. Siinä oli hauskasti esitelty Sitran tekemät kuluttajaprofiilit (7 kpl), jotka ovat saatavilla myös tästä Ylen jutusta. 

Tuhluri on pääasiassa mukavuudenhaluinen nautiskelija ja sitten häneen yhdistyy impulsiivinen heräteostelija, vaikka määrä ei todellakaan korvaa laatua Tuhlurilla JA olen kyllä huolestunut ympäristön tilasta, liikakuluttamisesta ja haluan olla ekologinen. Suorastaan hävettää lukea noita profiilitekstejä. Tässäkin voi parantaa ja tähdätä enemmän kohti tietoista ja kestävää kuluttamista. Kuten olen aiemmin sanonut, oma ympäristötekoni on ruokahävikin minimoiminen. Siinä onnistun kyllä huomattavan hyvin. Sijoittamisessa myös näkyy vaikuttavuus ja ESG.

Millainen kuluttajaprofiili sinulla on? 

Ennakoimattomattomiin menoihin kannattaa.....varautua! Eli ennakoi!

Excel näytti, että syyskuu meni vähän paremmin. Ylitin tilini vain 9 %:lla. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa joudun uusimaan autoni. Kaikki taloustieteilijät ymmärtävät, että ei ole mitenkään järkevää ostaa autoa lainalla, jos pystyy käyttämään säästöjään, mutta nyt aion tehdä juuri niin kuin typerää on. Autosta tulee väistämättä kuukausittainen lainakulu, mutta olen tullut suureen johtopäätökseen. Minulle ei sovi säästöjen käyttäminen, koska väistämättä käy seuraavasti: lupaan ja vannon pyhästi, että maksan säästöistäni lainaamat rahat takaisin, mutta niin ei KOSKAAN tapahdu. Tai sitten maksan, mutta parin viikon päästä, kun tili on tyhjä, käyn taas lainaamassa. Jos en koske säästöihin, niin ne pysyvät siellä. Olen asettanut katastrofilimiitin säästöilleni, jota olen laskenut tarpeen mukaan. Kohta ei ole mitään jäljellä. Ja jälleen: Ensi vuonna aion säästää joka kuukausi tietyn summan ja palautella säästöjä yli katastrofirajan. Tämä on mahdollista vasta ensi vuonna, tai niin ainakin nyt ajattelen, koska verotukseni tulee kevenemään tammikuusta lähtien ja saan toisen kulutusluoton maksettua vuoden loppuun mennessä. Efektiivisesti käteen jää noin 300 € enemmän kuussa. Se on paljon se.

Autosta vielä. Aloitin järkevästä vaihtoehdosta. Kävin koeajolla. En vain pystynyt. Halusin ajaa statusautolla, johon olen tottunut. Nostin henkistä limiittiä, jonka auto maksimissaan saa maksaa. Kävin koeajolla. Tuntui jo vähän paremmalta ja päätin, että tämän hankin. Rahojen järjestämiseen meni muutama päivä ja sinä aikana joku muu ehti ensin ja osti katsomani auton pois kuleksimasta. Noh, tässä vaiheessa tuhluriprinsessa repsahti. Ostin sitten tuplasti kalliimman auton, koska merkki, ajotuntuma, fiilis, ja ajatus siitä, että ajan tällä autolla oikeasti seuraavat viisi vuotta (no vähintään!). 

Ennakoimattomia menoja ja äkillistä rahan tarvetta varten (note to self: ei koske Thaimaan lomamatkavarausta) pitäisi olla sukan varressa vähintään noin kolmen kuukauden palkka. Osa puhuu vuoden palkasta, mutta tällainen tavoite saattaa karata aika monelta. Pointtina kuitenkin seuraava: jos sieltä jotain lainaa, niin sitten säästää kitkuttaa sinne takaisin niitä varoja sinnikkäästi. Tämä on järkevän ja oman taloutensa hallitsevan henkilön toimintaa. Eli toimikaa niin hyvät pikku possuset! Ja tässä kohtaa tuhluriprinsessa yllättää teidät kaikki! Minulla on tuon minimin verran säästössä.

Joo. Osittain aloin kirjoittaa tätä blokia ymmärtääkseni kulutustani. Tässä autohankintavedossa riittää jälleen analysoitavaa. Kamelin selkä katkesi aika helposti. Tässä vaiheessa en välitä pätkääkään, onko blogillani lukijoita. Tämä on sen verran terapeuttista, kirjoittaa nimimerkin takaa näitä surkeita totuuksia.

Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.

Pahan kierre…

Vaikka olen jo vuosia tajunnut käyttäväni rahaa ja luottokorttejani täysin holtittomasti, en ole välittänyt asiasta. Nopea tyydytys haluamilleni asioille ja tavaroille on ollut paljon tärkeämpää (näemmä). Luottotietoni olen toki pitänyt puhtaana, muutenhan tämä ikuinen kulutusjuhla tyssäisi kuin vankilan seinään. Tätä on nyt hyvä hieman reflektoida.

En juuri ole välittänyt esimerkiksi elintarviketuotteiden hinnoista. Olen tuhahdellut Pirkka-tuotteita tai Rainbow-tuotteita kotiinsa kantaneille ystäville ja tuttaville. Olen aina ajatellut, että säästöt syntyvät isommista hankinnoista, ostan sängyn alesta vs. normaalihintaisena. Tietenkin olen saanut tuotteen alennuksella, mutta enhän minä ole erotusta säästöön laittanut, vaan suoraan kulutukseen tai edellisten kulutusluottojen maksamiseen. Järki, tunteet, mieliteot ja muut aivojen radat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Herättyäni vihdoin heinäkuussa 2016 järkyttävään kulutuskäyttäytymiseeni, olen pohtinut edes ja takaisin seuraavaa. Miksi ostan tavaraa, johon minulla ei ole varaa? Miksi ostan tavaraa, jota en oikeasti edes halua? Miksi ostan tavaraa, josta en pidä? Miksi ostan tavaroita, joita minulla jo on? Miksi ostan, miksi ostan, miksi ostan??

Kulutuskäyttäytyjätutkija Lucia Rechian jonka mukaan mielijohteet, tunteet ja tottumukset määräävät jopa 90–95 prosenttia valinnoistamme kaupassa. (Ilmeisesti minulla ei ole minkäänlaista impulssikontrollia). Verkko-ostaminen on vienyt kulutuksen uudelle tasolle, kun kuluttaminen on helpompaa, saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa ja helposti retkahtavaa kuluttajaa voidaan kutitella näennäisillä aleilla, painostaa lisäämällä tietoa tuotteista, esim. "vain 3 varastossa, toimi pian!!!" tai lisäämällä sekunteja alaspäin laskeva kello sivustolle. Rechianin mukaan eurooppalaisten säästämishalu on kääntynyt laskuun verrattuna aikaisempaan ja he tekevät kulutusluotoilla ulkomaanmatkoja ja hankkivat kodintarvikkeita. Kuulun todellakin tähän ihmisryhmään.
Kulutusluotot ovat pahoja. Rahaa saa helposti, jos on luottokelpoinen, mutta muutaman tuhannen euron kulutusluoton maksamisessa voi nykyihmisellä mennä vuosia muiden kulujen ohella. Tämä sopii huonosti impulsiiviselle hedonistille, jonka kärsivällisyys ei päätä huimaa. Mutta pankki ei anna anteeksi.

..Ja miten se katkaistaan

1. Tee maksusuunnitelma.
Asuntolaina rullaa omaa tahtiaan, mutta ne kulutusluotot. Tein toiselle suunnitelman, koska sen saan maksettua raipakkaa pois, tämän vuoden loppuun mennessä muiden kulujen ohessa. En vielä pysty edes ajattelemaan jäljelle jäävää luottoa, koska sen maksamiseen menee monta vuotta.

Ylipäätään tietoisuus omasta tilanteesta on ensiarvoisen tärkeää, oli totuus miten synkkä hyvänsä. Ja nyt tapahtui kummallinen juttu. Minulle tuli kontrollin tunne pelkän suunnitelman teosta. En enää ajelehdi. Olen peräsimessä. Se tuntuu hyvältä.

2. Järkeistä toimintaa.
Vaatteet: Kävin läpi vaatekaappini. Sieltä löytyi 3 samanlaista toppia, joissa kahdessa oli vielä laput kiinni. KOLME! Olin ostanut saman vaatteen kolmeen kertaan. Yhtä olen käyttänyt. Minulla on nyt toppeja seuraavaksi 10 vuodeksi.
Suunnitelma vaateostoille: ei impulssiostoja, mieti aina yön yli (paitsi jos tiedät, että diili on aivan käsittämättömän edullinen ja TARPEELLINEN). Koita myydä vähänkäytetyt. Parikin euroa on parempi kuin ei yhtään euroa. Kierrätä, lahjoita, tee hyvää. Tunne tyylisi ja osta sen mukaisesti!
Ruoka: suunnittele, osta vain riittävä määrä, älä heitä ruokaa roskiin. Tee kauppalista sen mukaan, mitä aiot tehdä ruoaksi. Kokeile käydä kaupassa vain pari kolme kertaa viikossa. Ei impulssiostoja (jos tämä käy ylivoimaiseksi, salli impulssiostot budjetin mukaan vaikkapa 2x kk). Kaikki tiedämme, että elämä ei mene kellon mukaan ja paraskin suunnitelma saattaa jäädä toteutumatta. Tein eilen pannarin vanhoista maidoista ja kerman jämistä. Olin niin ylpeä, vaikka säästö oli ehkä 2 €…ainekuluissa. Ja tarkemmin ajatellen myös ruokakuluissa tuli säästöä, koska söimme koko pannarin kerralla ja se korvasi iltapalan.

3. Iloitse ja palkitse!
Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun pääset niihin. Palkinto ei tietenkään voi olla kulutusluotolla tuhlattu kallis käsilaukku, joten mieti etukäteen, mistä saat pitkäaikaisempaa nautintoa, voisiko palkinto olla hemmotteluhetki itselle jossain muodossa?

Hassu juttu. Jo pelkästään asioiden laittaminen paperille on parantanut oloani ja luonut uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kulutusluottokierteinen ei voi henkisesti hyvin, hän potee syyllisyyttä ostoksistaan, mutta ei kuitenkaan ikinä palauta mitään. Kulutusluottokierteinen on huolissaan rahojen riittävyydestä, laskee ja venyttää penniä, mutta sortuu heti pienenkin houkutuksen edessä. Hän haluaa muutosta, mutta hän ei ole tottunut asioihin, joiden eteen pitää ponnistella sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea – asioihin, joita ei saa heti! Pitäkää sieraimet pinnalla lukijat, muutos on prosessi. Joskus repsahtaa, mutta tavoitteena on terveempi elämä. Silmien avauksen ja listan teon jälkeen on helpompi hengittää.

Kiusallinen ja kammottava totuus valkenee

Kuten alkoholistien, myös tuhluriprinsessojen on katsottava lukuja silmiin ja myönnettävä häpeällinen totuus, koska parantuminen tapahtuu myöntämisen kautta. 

Hengitin syvään ja ynnäilin Pivon tuottamaa dataa. Kanssalukijat voivat kauhistua luvuista heti taulukon jälkeen. Ja koska mennyttä elämää en saa takaisin, tässä blogissa ruodin asioita heinäkuusta 2016 lähtien. (Jolloin viimein koin herätyksen ja olin valmis muutokseen). 

Tähän olen perannut oman talouteni kikut ja mukut. Taustoistani sen verran, että olen kuukausipalkkaisessa työssä ja vaikka asun pk-seudulla, en pääse töihin julkisilla työpaikan sijainnin takia. Auto siis pakollinen. Olen perheellinen. Meillä ei ole yhteistä tiliä mieheni kanssa, sen sijaan olemme sopineet, miten jaamme yhteiset kulut. Rakensimme omakotitalon muutama vuosi sitten, josta lähden jalat edellä jo pelkästään oman ja lasten sosiaalisten ympyröiden takia, joten muuttaminen työpaikan lähelle ei tule kysymykseen. Näistä luvuista tuhluriprinsessa siis sitten taikoo säästöjä. Luvut ovat siis heinäkuulta, jolloin lomailimme ja matkustelimme, näköjään siitä välittämättä, onko rahaa vai ei. 

Kikut	Mukut
Päivähoitomaksut 25 %	Ruoka 25 %
Asuntolaina 25 %	Viihde 20 %
Visa-velka	Vaatteet 15 %
Mastercard-velka	Matkustaminen 14 %
Saliharrastus 2,4%	Kampaaja 8 %
	Ravintolat ja huvit 5 %
	Lasten vaatteet 4 %
	Bensa 3 %
	Auton muut kulut 0 %
	Sisustus ja pihan kulut 4 %

Jätän tästä pois summat, mutta prosentti tarkoittaa osuutta euromääräisesti käteen jäävästä summasta. Visassa ja Masterissa on minimiveloitus noin satanen kuukaudessa, mutta jätän ne auki, koska nyt alan lyhentämään niitä. Ilman luottokorttivelkojen lyhennystä, olen kuluttanut heinäkuussa siis 150,4 % enemmän, kuin mitä olen ansainnut. Hyvä minä. Erinomaista.

Näin olen elänyt ja tiedän lukuisia ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla. Jos lukeudut heihin, nyt on hyvä hetki ottaa säkki pois päästä eli pysähtyä, ja laskea kuukauden tulot ja menot. Voi olla, että tietoisuus saa sinutkin haluamaan muutosta.

Ja tässäpä tuhlaajaprinsessan korjausliike. 

Nopealla katsauksella elokuussa matkustaminen vähenee. Yhden (jo sovitun) reissun teemme mökille, johon lasken bensat ja viikonlopun ruoat. Matkustamisen budjetti pitää siis päätyä 8 % ensi kuussa. Ravintolat ja huvit -osiossa on paljon tilaa laihduttaa. Kampaajalle menen seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä. Vaatteissa, niin omissa kuin lastenkin, on todellakin varaa miettiä. Viihdekulut ovat olleet katossa, koska kesällä olemme osallistuneet muutamalle festivaalille, purjehdukselle, ulkomaanmatkalle… Vaatteiden tavoiteprosentti on ensi kuussa max 5 %. Nollaan en usko pääseväni, koska lapset. Totaalisesti elokuussa mukujen prosentit pitäisi tulla alas noin 45 %. Ruokakulut saavat joustaa alaspäin siten 7 %. Noin. Tällä laskutoimituksella, pienellä järkeistyksellä ja itsekurilla pääsen kulutuslukuun 98 % käteen jäävästä summasta. 

Ja sitten on ne kulutusluotot. 

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…