Otsikko kertoo kaiken. #Pivo on ihan loistava kuukausitasolla. Näen heti, mihin rahani on mennyt kuukauden aikana. Jos en muista, voin klikkailla linkeistä ostopaikan esimerkiksi kartalla. Mahtaa olla varsin tähdellinen ostos, jos tämä apu ei riitä paikallistamaan mitä hittoa täältäkin ostin ja kenelle, pois lukien satunnaiset reissut baariin. :) Puhelimen ruudulla pallurat kasvavat kulutuksen mukaan. Tunnollinen, päämäärätietoinen ja kaikkensa yrittävä ihminen tuntee heti syyllisyyden piston rinnassaan, jos pallukka "ravintolat & huvit" on suurin menoerä kuukaudessa. Samalla aiheen mukainen kortin vinguttelu ja seteleiden heiluttelu asettuu perspektiiviin ja suhtautuu muuhun kulutukseen. Mielestäni pääkaupunkiseudulla asuvan keskituloisen suurin menoerä voi olla ainoastaan asunto, asui sitten vuokralla tai omassa.
Mihin hittoon se raha menee?
Viime viikolla otin luurini kauniiseen käteen ja selasin koko vuoden Pivo-datan kirjaten tarkasti kaiken Exceliin. Haluan ymmärtää, miten paljon vuodessa kulutan kampaajalla. Haluan tietää, miten paljon vuodessa kuluu ruokaostoksiin. Tai harrastuksiin. Lapsiin. Pivosta tämä selviää kuukausitasolla, mutta vuositason kulutuksen ymmärtäminen on myös erittäin tärkeää. Jos vuosi on liian pitkä aika seurata omaa taloutta, kannattaa pilkkoa aika joko puoleen vuoteen tai kvartaaliin. Sitten vain ynnäämään kuukausikulutus ja vuosikulut yhteen. Ja sitten vain tirauttamaan pienet itkut totuuden edessä. Pivo tekee seurannan vähän helpommaksi ryhmittelemällä ostokset ennalta määriteltyihin osioihin kaupan tyypin mukaan. Jos mielii oman kukkaronsa herraksi, sen lisäksi tarvitaan halua analysoida omaa rahankäyttöään. Jatkuva, itselleen erilaisten apurien kautta haalittu palaute on tässäkin asiassa keskiössä. Kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarvitaan ikävä kyllä muutakin kuin tahto. Itsekin ehdin jo hämmästyä/kauhistua/ihmetellä koko vuoden lukuja, vaikka eihän ne pitäisi yllätyksenä tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti