Repaleinen elokuu

Elokuu meni odotusten mukaisesti. Ylitin jälleen tilini, mutta..öh.. suunnitelman mukaisesti?

Seuraava tavoite on tosiaan saada rahat riittämään koko kuukauden. Tämä tavoite ei tule toteutumaan tässä kuussa, koska repsahdin ja ostin itselleni palkitsemiskäsilaukun. Selitys tälle on se, että palkinnossa yhdistyi monta saavutusta, ja sen lisäksi se tuli tarpeeseen. Mutta tämän verran tasapainoinen talous lipsahti jälleen eteenpäin. 

Nyt kun olen kiinnittänyt asiaan paljon huomiota, uutiset aiheesta kiinnittää huomiota, kuten Taloudellinen käyttäytyminen periytyy (IL 23.8.2016). Tämähän uutinen kertoo sen, että voi huoletta syyttää tästäkin ongelmasta omia vanhempiaan. Steve Siebold on kirjoittanut kirjan vaurastumisesta. Talouselämä teki aiheesta jutun 4.8.2016, ja tässäpä parhaat palat: 

1. Keskityt liikaa säästämiseen, et tarpeeksi ansaitsemiseen.
2. Et ole sijoittanut.
3. Tyydyt aikaperusteiseen vakipalkkaan.
4. Ostat asioita, joihin sinulle ei olisi varaa.
5. Toteutat jonkun muun unelmaa, et omaasi.
6. Poistut vain harvoin mukavuusalueeltasi.
7. Vaurastumiseltasi puuttuu päämäärä.
8. Kulutat ensin, säästät vasta, jos ylimääräistä jää.
9. Et usko rikastumisesi olevan mahdollista.

Käyn nämä läpi nyt omalta kannaltani.

1. En ole keskittynyt säästämiseen ja ansaitsemisen tasoon olen tyytynyt. Säästäminen on ollut tempoilua, lyhytnäköistä sekoilua ilman päämäärää. Ansaitsemisen tasoon vaikuttaminen täällä Suomessa on aika vähäistä. Itse olen päällikkötason korkeakoulutettu valkokaulustyöntekijä sisäsiistissä toimistohommassa. Palkka seuraa alan suositusta, bonuksia ei ole. Perheen menot ja kulut pk-seudulla ovat kovemmat kuin muualla Suomessa.
2. Onneksi olen. Osingot ja onnistuminen sijoituksissa ei tosin paikkaa kulutuksen ja ansion väliin jäävää vajetta.
3. Kyllä. En halua tehdä lisätyötä, koska siitä verotetaan niin, ettei sen tekemisessä ole mitään järkeä. Lisäksi nykyään perhe.
4. Aivan täysin todellisen totta. Syyllinen. Mutta sitä tässä yritän nyt muuttaa.
5. No jossain keskivaiheilla.
6. Ei pidä paikkaansa.
7. No joo. Tätä on vaikea jostain syystä asettaa realistisesti. Mihin tähtään?
8. Pitää paikkaansa, jos mikään ei muutu. Ja liha on heikkoa, kuten käsilaukkuostoksesta nähtiin.
9. Hmm….Sen voisin nyt asettaa itselleni päämääräksi.

Repsahdusta seuraa ryhtiliike, joten rangaistuksena heikkoudelle otan Excelin käteen ja pyöräytän koko vuoden Pivo-datan sinne. Tähän mennessä olen seurannut Pivoa vain kuukausitasolla, jolloin käsitys vuositason menoista on ollut edelleen pimennossa. Eli tietyn sorttinen denial edelleen meneillään. 

Jos en enää kirjoita tälle palstalle, se johtuu siitä, että sain sydänkohtauksen ja halkesin kahtia koko totuuden edessä.