Näin neuvottelin palkankorotuksen

Pahoittelut klikkiotsikosta, mutta en voinut vastustaa! 😇

Ajattelin tähän helmikuun kevennykseksi kertoa oman kokemukseni palkankorotuksen PYYTÄMISESTÄ. Paino sanalla pyytäminen, koska monet naispuoliset työntekijät vain odottavat, että kyllähän se pomo minut huomaa ja olenhan korvaamaton ja kyllä meidän firmassa varmasti on tasa-arvoiset palkat. Näin myös Tuhlurilla. Tämä oli tuhlurin toinen pyytämä palkankorotus ja vieläpä tilanteessa, jossa vain röyhkeimmät possut olisivat hakeutuneet apajille.

Lähes koko työurani minulla on ollut miespomo, mutta nyt on nainen, ja vieläpä sellainen rautarouva, että monella miehellä tulee pisu housuun jos joutuu toiselle puolelle pöytää. Alakin on hyvin miesvoittoinen eli tekninen. Itselläkin saattoi vähän lirahtaa, kun ajoin kehityskeskustelun siihen tilanteeseen.

Monet tutkimukset huutavat juuri sitä, että naisille maksetaan samasta työstä vähemmän. Monet miespomot odottavat juuri sitä, että itse tullaan henkselit paukkuen pyytämään palkankorotusta, koska näin miespuoliset kollegat tekevät. Osa miespomoista voi jopa salassa ihmetellä, että eikö tuo nytkään kysy ja onpas se vähään tyytyväinen oh well, eteenpäin (eikä siis itse tarjoa) ja samaan aikaan mimmi on hiljaa ja puurtaa naama punaisena ja katkerana itsestään meteliä pitämättä jossain kämäsessä toimiston kulmassa ja kyräilee, kun mahtailevat poitsu-kollegat menevät kyseenalaisella työtuloksella oikealta ja vasemmalta ohi sekä ura- että palkkakehityksessä. Olen ollut myös tässä tilanteessa ja vasta myöhemmin ymmärtänyt, että olisi pitänyt pyytää. Oh, ne menetetyt eurot, jotka olisin voinut tuhlata...err...eikun siis säästää!

Näin kokemusasiantuntijana voin kertoa, mitä itse tein. Ensin otin selvää pomon palkasta. Kaikkien verotiedot ovat julkisia, mutta nykyään niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Harmi sinänsä. Tämä ihan siksi, jotta näen kuinka monta euroa välissämme on ja mikä mielestäni on ansaittua. Sitten haarukoin tiimini jäsenet siten, että katsoin koulutuksen ja työkokemuksen. Tämä oli lähinnä taustatiedoksi itselle, koska tittelini on ainokainen firmassa, missä olen töissä. Sitten tutkin oman alani palkkakehityksen, onneksi sitä dataa on nykyään saatavilla ja hyvin eroteltuna liiton kautta ja ihan surffaamalla netissä. Sitten juttelin vielä muutaman luotetun kollegan (oikeastaan kavereita nykyään) kanssa, jotka ovat samalla tittelillä eri firmassa töissä ja kysyin suoraan, mitä saat palkkaa, mitä teet ja millainen työkuorma. Se olikin näistä se kaikista antoisin keskustelu. Sitten katsoin, mitä tässä firmassa vaatii tehdä tällä tittelillä duunia. (Ja nyt oikeastaan päästään ytimeen; jos on asiantuntija, on asiantuntija, joita ei välttämättä kaduilla ihan pilvin pimein ole vapaana juoksemassa. Kaikilla ei ehkä ihan näin auvoista tilannetta). Tässä kohdin asetin vasta tavoitteen palkankorotukselle.

Kun valmistauduin kehariin, niin listasin kaikki ne asiat, jotka olin saavuttanut vuodessa eli ihan selkeät mitattavat tavoitteet sekä ne asiat, joihin olin myötä vaikuttanut liiketoiminnassa yms. jotka ovatkin välillä aika piilossa eikä välttämättä tule esiin, ellei ITSE niitä mainitse. Tämä siis sen lisäksi, mitä määrämuotoisesti keharissa yrityksessä käydään läpi. Lisäksi benchmarkkasin itseni markkinoita vasten. Tämä vaatii kyllä kovaa itseluottamusta ja luottoa omiin kykyihin ja myöskin tulevaisuuden osaamiseen. Näköjään hetkessä löytyi kaikkea ja mahdollista persoonallisuudesta, koska paahdoin täysillä eteenpäin. Koska en ollut ihan tiimin halvimmasta päästä noin niin kuin alun alkaenkaan, pomoni itse asiassa sanoi korotukselle ensin ei. Perusteluna oli juurikin se, että olin yrityksessä aika tuore lisäys sekä jo olemassa oleva kilpailukykyinen palkka. Siinä vaiheessa otin esiin yrityksen arvot, joihin oli kirjattu työntekijöistä huolehtiminen ja jotain muuta punavihertävää sontaa, mikä ei juurikaan pidä tosi elämässä paikkaansa, mutta kukaan johtaja ei sitä voi ääneen sanoa. Tässä vaiheessa kamelin selkä kuitenkin katkesi. Pomolla siis. Pääsin asettamani minimitavoitteen yli ja näin anonyymisti voin sanoa, että olen kokonaispakettiin hyvin tyytyväinen! Vaikka kohdallani ei ollut kyseessä tuhansien eurojen palkankorotus, se pienikin lisä oli kuitenkin tärkeä motivaation kannalta sekä arvostuksen kannalta. Henkisesti tämä oli myös testi minulle siitä, mitä minusta ja työnjäljestäni ajatellaan (ja lisäisin, että henkisesti oli tärkeää, että palkka alkaa nyt ihan uudella tuhatluvulla, kun nämä muutamat % pukkasivat peruspalkan sinne). Jos esimiehelleni ja työnantajalleni olisi ollut ihan sama, olenko tilanteeseen tyytyväinen vai en, niin olisin voinut samoin tein kerätä kimpsuni ja kampsuni ja lähteä kohti uusia osoitteita. Osittain tässä maksettiin myös tulevaisuuden lupauksesta, joten pallo on nyt minun kulmassani pitää pomo tyytyväisenä ja unohtaa potentiaalinen kalleuteni.

Tilastot valehtelevat aina

Naamakirjassa eli facebookissa on monia hyödyllisiä ryhmiä, joihin itsekin kuuluun. Parasta ovat uudet ja hienot vinkit kanssaihmisiltä säästämiseen, kotoiluun, ruokahävikkiä vastaan yms. tärkeää. Yhdessä näistä ryhmistä tuli vastaan aika innovatiivinen laskentatapa kuukausisäästämisessä, johon jäin vähän jumiin.

Oma tapa paras tapa, mutta kävin tässä pohtimaan laskutapojen eroja ja erityisesti niiden näyttämiä tuloksia, koska tämä oleellisesti heijastelee moraalipaniikin ja kokemani ahdistuksen määrään.

Nimittäin, kun olin laskenut tällä innovatiivisella tavalla kuinka monta prosenttia kuukaudessa saan säästöön palkastani, luku hipoi yli 60:tä %:a! Moraalipaniikki ja häpeä väistyivät jonnekin taka-alalle, erityisesti siinä vaiheessa, kun näin mitä MUUT saavat kuukaudessa samalla laskukaavalla.

Säästöjen innovatiivinen laskukaava

Tiukan puritaanisen käsityksen mukaan säästöt ovat vain sitä, mitä sinne säästötilille ja sijoituksiin menee ja tätä kaavaa olen itse tässä reippaat pari vuotta noudattanut. Osa ihmisistä kuitenkin laskee palkastaan säästöiksi asuntovelkojen lyhennykset (no joo, kyllähän se omaisuutta kartuttaa, oli se omaisuuden arvo sitten noussut tai laskenut myyntivaiheessa), autovelkojen lyhennykset (wft, itse en kyllä suurin surminkaan laskisi autoa sijoitukseksi tai säästöksi), säästötilille tehdyt siirrot (nyt päästään asiaa) sekä sijoituksiin siirretyt eurot (nyt ollaan asian ytimessä). Voilá! Mikäs hätä tässä, jos yli 60 % on "säästössä". Olenkin aina ihmetellyt, miten jotkut keulivat saavansa 75 % tuloistaan säästöön.

Koska olen tähän asti laskenut vain sitä, mitä saan säästötilille tai sijoituksiin ja toisaalta tietenkin Visa-velkaa lyhennettyä tämän vuoden alusta ihan tavoitteellisesti, ja siksi tämä laskutapa vähän ravisteli. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin laveeraamaan säästämisen käsitettä, mutta jättäen auton sekä kulutusluoton lyhennyksen laskukaavasta pois.

40 %  on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee mukaan säästötilille ja sijoituksiin siirretyt rahat sekä asuntolainan lyhennyksen.

10 % on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee vain säästöihin ja sijoituksiin siirretyt rahat.

Ylempi prosenttimäärä tuntuu todella paljon mukavammalta kuin alempi määrä. Kiitos tilastointi!

Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen

Nyt ahdistaa.

Vasta viime kuussa ehdin pullistella, miten hienosti olin kieltäytynyt pankin tarjouksesta nostaa Visan luottorajaa. Noh, nyt se kamelinselkä murtui, koska rahat on loppu. Nostin Visan limiittiä kuitenkin hyvin maltillisesti ja sillä pitäisi nyt pärjätä seuraavaan tiliin. Puntaroin asiaa monelta kantilta ja kysyin itseltäni sen pakollisen, eli oliko pakko, entäs ne säästöt? Pidän säästötiliä nyt pyhänä asiana, en halua koskea siihen, koska silloin tiedän avaavani Pandoran lippaan. Keski-ikä lähenee, ja jos en ole tähän mennessä saanut mitään aikaan varallisuusrintamalla, todennäköisyys tilanteen muutokseen on olematon tulevaisuudessa. Visan kuristusote on nyt hieman kireämmällä, mutta vielä nyrkki on verhottu silkkihansikkaaseen.

Tämän kirjoituksen aiheena on vuodatus, ja se liittyy tunteeseen: Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen. Tällä hetkellä lompakossa on 40 €, uunituore Visan limiitti tukena ja palkaan matkaa vielä reipas viikko. Mitenkäs tästä viikosta sitten selvitään? Jotain tämän päivän ja palkkapäivän välissä tulisi tarjota lapsille ruoaksi. Bensaakin saatan joutua ostamaan. Miten sitten suu pannaan, jos joku sairastuu ja tarvitsee lääkäriä ja/tai lääkkeitä? Mieheni on muuten autuaan tietämätön tilanteestani. Hoidan sovitusti oman osani laskuista ja menoista, harrastan ja maksan lasten harrastuksia. Helpottavaa, eikös vai?
Not.
:/

Tiedän ainakin, mitä en tee. Aloitin maanantain surffaamalla alesivustoja, koska lapset tulevat tarvitsemaan keväällä ja ensi talvena uusia välikausi- ja talvivaatteita. Klikkailin jo vanhasta tottumuksesta pari kivannäköistä alerenttua ostoskoriin. Virtuaalikauppa jäi tekemättä, koska Visassa ei riittänytkään limiitti. Harmituksen jälkeen kokosin itseni. Tuijotin ostoskoria kriittisellä silmällä (tämä harrastus olisi toki pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten). Tarvitsemmeko todellakin sen ja tuon ja tämän? Mitä löytyy jo vaatekaapista? Nuorempi tietenkin käyttää vanhemmalta jääneitä vaatteita soveltuvin osin, mutta pitääkö ulkovaatteiden olla uusia? (Pitää, koska jälkikasvu on sellaisessa vaiheessa, että vaatteet nuohotaan jokaisessa kivessä, lätäkössä ja kannossa. Lisäksi kasvavat kuin rikkaruohot. Mutta huuto.net ja tori.fi sekä FB:n aluekirpparit on myös keksitty ja sieltäkin löytyy uutta tavaraa.).

Tämä on sitten viimeinen kuukausi, kun rahat eivät riitä palkasta palkaan. Koska se tunne on ärsytys, ahdistus, kiukku, harmitus. Masennus, voimattomuus, alemmuus ja häpeä.

Joulu, tuo kulutusjuhlan kulminaatiopiste

Joulu tulla lompsottaa jo ihan ensi viikolla ja tuhlaajaprinsessa on aivan umpisolmussa. En ole hankkinut vielä yhtään lahjaa. Siis yhtään, ollenkaan, kenellekään. Edes itselleni! Olen sen verran jouluihminen, että normaalisti hankin ensimmäiset lahjat syyskuussa. Tai joulualesta heti 27.12. Alennukset ovat aina uponneet prinsessaan ja pyrinkin hyödyntämään ne täysimääräisenä. Olen kyllä listaillut erilaisia lahjaideoita, ja tämän vuoden taktiikkana pidänkin yhtä pysähdystä. Eli ihan kaikille ne lahjat ensin paperilla, sen jälkeen nopea surffaus mistä ne halvimmalla haalitaan ja sen jälkeen täsmäiskut kyseisiin paikkoihin. Jos halvin löytyy Tokmannilta, sitten suuntaan sinne. Koska ystävämme Posti, niin verkkokauppaostelu on tänä vuonna tuhlurilta pannassa. Ei muuten, mutta paketit eivät ehdi enää konttiin ennen joulua ellei tilaa tänään heti nyt. Impulssiostot ovat tältä vuodelta pannassa (...niin siis..ellei nyt eteen kävele ihan satumaisen käsittämättömän edukas ja upea diili ihan mistä vain aiheesta).

Tänä vuonna pyrin muutenkin hillitsemään tätä kulutusjuhlaa asettamalla JOULULAHJABUDJETIN. Sanomattakin on selvää, että sellainen on ollut aivan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Olen kyllä jälkikäteen ynnännyt, että olipas taas ihanan kallis joulu, mutta tänä vuonna jouluaiheisiin asioihin käytän vain ja ainoastaan kolminumeroisen luvun. Budjetti jääköön salaisuudeksi, mutta kerrottakoon sen verran, että lahjottavia on määrällisesti paljon.

Jos sitten siirrymme ruumiinavausosioon, niin vastauksena kysymykseen voi sanoa, että tulipas sitten ostettua Visalla uusi iPadi Powerista. Sen sijaan, että Visa-laskuni olisi jotenkin kaventunut tässä syksyn aikana kirjoitusprosessin aikana, se on nyt tämän iPadin oston jälkeen tapissa.
Erätappio.
Pankista jo soitettiin, että haluaisitko vaikkapa nostaa Visani limiittiä. Vastustin kiusausta, koska tiedän itseni.
Erävoitto.
Viimeinen erä toisen luottokortin maksua on lähtenyt pankista ja kortti on leikattu kahtia.
Major, major erävoitto!

Korkoa olen maksanut toki molemmista korteista, ja sehän on ollut aivan käsittämättömän kallista! Älä siis sinä tee niin. Jos olet kahden luottokortin loukussa ja haluat niistä eroon, yksi radikaaleimmista keinoista on kävellä tai klikkautua pankin tiskille, neuvotella molempien korttein lainaa vastaava summa lainaa, leikata kortit kahtia ja alkaa elämään palkkatuloilla. Pankin lainamarginaali on taatusti pienempi kuin luottokorttiyhtiöiden tarjoama. (Ellet sitten ole saanut jostain nollakorkoa.) Jos ei muuta, kyseisen harjoituksen aikana elämään tulee todellakin rutiinia, oppii säästämään joka asiassa, kuten ruoka, vaatteet ja oppii arvioimaan tavaran, palvelun hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä aivan eri suhteessa. Oppii kierrättämään, oppii hyödykkeen hankita-arvon vs. jälleenmyyntiarvon ja saattaa myös oppia säästämistä. Opettaa siis miettimään. Lisäksi saattaa voimaantua kysymään jopa palkankorotusta. Ja vaikka ei muuten säästäisi, niin toisen kortin tuplakorkoihin verrattuna saa aivan taatusti ainakin käyttörahaa muutaman euron/kk.

Tarkkaa joulua toivottaa tuhlaajaprinsessa! 

Laskuni.fi kokeiluun

En ole kuollut enkä joutunut velkavankeuteen. Vielä...hehe.. Syksy on ollut hieman hurja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt toiseksi. Ryhtiliike siis tässäkin suhteessa edessä.
Ja tällä aasin sillalla päästääkin asiaan. No, mitenkäs se tuhluriprinsessan ryhtiliike lompakolla on syksyn aikana sujunut?
- Noh, äh..uh..suunnitelma ja päämäärä on selvillä, tukijoukot hankittu, mutta vielä jalat eivät ole kuivilla. Tai edes kädetkään. Tai suu. Sieraimilla hengitellään ja kädet on ristissä.

Tutustuin hieman laskuni.fi -palveluun. Vielä kaikki ominaisuudet palvelussa eivät ole käytössä, mutta näyttää lupaavalta. Laskuni.fi kerää kaikki laskut, muistuttaa eräpäivistä, arkistoi ja kategorisoi. Sinne voi lisätä palkkakuitit, dokumentit ja sopimukset. Omppu- ja android-uskovaisille sovellukset saatavilla asianmukainen sovellus kännykkään. Lisäksi luvataan jonkinnäköistä bonusta, mutta tämä bonus-asia jäi hieman hämärän peittoon nopealla kokeilukierroksella.

Summa summarum: Tämän tyyppistä palvelua olen kaivannut jo kauan. Nyt kun vihdoin olemme pääsemässä sähköiseen aikakauteen eikä laskuja tipahtele enää postiluukusta, ne ovat hajaantuneet kuin kirput säkistä. Osa laskuista tulee perinteisellä tyylillä, osa tulee sähköpostiin, osa Netpostiin. Tuhluriprinsessan eurot menevät välittömästi väärään kurkkuun, jos henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee laskuja. Ne hukkuvat sinne roskapostin ja muun sälän joukkoon. Oikeasti haluaisin kaikki laskuni näkyviin siellä Pivossa, jota olen tässä matkan varrella hehkuttanut, mutta joka missään nimessä ei ole täydellinen, kuten em voi todeta. Ossuuspankin asiakkaana olen tilannut suurimman osan laskuista suoraan verkkopankkiin, mutta tämähän sovellus ei juuri perään huutele muistutuksilla tai vastaavilla arkea helpottavilla otteilla. Kategorisoinnin voi tuhluriprinsessa tehdä ihan omin pikku visaa rakastavin kätösin. 

Kokeilen palvelua nyt muutaman kuukauden ja kerron täällä kokemuksiani mitään suodattamatta.