Säästämisen tärkeydestä
Vaikka säästäminen ei äkkiseltään identifioidu Tuhluriin tämän blogin aiheen perusteella, niin Tuhluri on kuitenkin tässä asiassa valveutunut. Toki heräsin kk-säästämiseen vasta myöhäiskeski-äkäisenä (kuten niin moni kaltaiseni), mutta pientä apua sain viisaan äitini kautta, joka perusti minulle ASP-säästötilin jo ihan pienenä. Tietenkin minua ärsytti laittaa sukulaisilta saadut lahjarahat sinne, olisihan se nyt ihan mahtavaa ollut sännätä kauppaan ja ostaa jotain turhanpäiväistä, kimaltavaa vaatetta tai härpäkettä. Tätä ärsytystä olen purkanut äitiini kyllä ihan täysilaidallisen lisättynä pohjalaisella vimmalla teinivuosista ihan viime vuosiin. No, oppi on nyt kuitenkin mennyt perille tälle tyttärelle ja säästän pääsääntöisesti omasta palkastani sellaiset 5-10 %, mutta kuinkas kävikään eilen kauppareissulla.
via
GIPHY
Kuin peiliin katsoisi
Rakas lapseni täytti tässä taannoin vuosia. Olemme jo aikaisemmin sopineet, että kaikista rahoista menee suurin osa säästöön (pitkäaikainen), ja osalla saa tehdä mitä haluaa (hömpöttelyraha). Lisäksi teemme hyväntekeväisyyttä siten, että lapset osallistuvat joko keräyksiin tai sitten lahjoittamalla tai muuten auttamalla. Mutta takaisin asiaan: Tyttäreni oli siis saanut 20 € synttärilahjarahaa. Olimme sopineet, että hän voi ostaa jotain 10 €:lla. Kävimme Ompussa pyörimässä, ja jo alkumetreillä alkoi Tuhlurin päässä juimia. Katsoin vierestä silmät kauhusta pyöreinä, kun mini-me säntäsi kauppaan silmät kiiluen, etsi hädissään hyllyiltä jotain ostettavaa, ja kun mitään mieleistä ei löytynyt, niin tarrasi kiinni lähimpään muovihärpäkkeeseen. Siinä vaiheessa, itku-potku-raivareiden uhallakin, vihelsin pilliin. (Kuvaannollisesti, sen verran herranpelkoisia tyttäreni ovat ettei tarvitse erotuomarin pilliä kanniskella kaulalla). Sovittiin (tai siis minä määräsin), että tästä lähtien hankinnat ovat jotenkin perusteltuja. Esim. "äiti mä haluuuuuuuuuuun tällaisen barbie-talon". Selvä homma, eikun säästämään. Askelmerkit ovat seuraavat:
- "Äiti mä haluuuuuuuuuunnn..."
- Ahaa, no katsotaanpa. Mitä se maksaa?
- Säästäminen hömpöttelyrahasta.
Toivon opettavani tällä sitä, että tavoitteisiin pääsee sitkeydellä ja pitkäjänteisyydellä.
Toivon opettavani tällä sitä, että hankituilla tavaroilla on arvo ja niistä pidetään huolta.
Toivon, että oppi menee perille. Askelmerkit pätevät myös tuhluriin.
P.S. Kävi ilmi kotona, että meillä OLI jo TISMALLEEN samanlainen muovihärpäke kotona, mitä tyttäreni niin vimmaisesti halusi. Tai ei tietenkään tismalleen, koska härpäkkeen väri oli kotona pinkki ja kaupassa fuksia. Eli kakkoskohtaan lisätään kohta: onko meillä jo tällainen? Kun oikein riivinraudaksi alan, niin lisään vielä kohdan # 4. Jostain pitää luopua ennen kuin mitään uutta tulee tilalle.
Blogisi on erilainen kuin muiden ja hyvä niin. En vain saa mitään otetta tekemisiisi. Jos listaisit: tulot,velat ,säästöt,vähennykset, korot yms saisi lukijatkin selkeän kuvan tilanteestasi ja edistymisestäsi. Kämppyrät ja käyrät ei kerro mitään vain puhtaat luvut. Tämä voisi auttaa sinuakin, koska joutuisit perustelemaan ja läpikäymään rahan käyttötapasi. Et sanottavasti ole luopunut vielä mistään? Jos tili ylittyy kuukausittain niin jotain on karsittava. Ota hankkeesi puheeksi miehesi kanssa, ei hän ainakaan suutu jos kerran säästää aiot. Voi olla jopa salaa tyytyväinen, tienaa hän sitten miten paljon tahansa.
VastaaPoistaHei, tätä lukee joku! Peukkusydän!! :)
VastaaPoistaKiitoksia palautteesta!
Alkutilanteeni koin oikeasti erittäin häpeällisenä ja minulla kesti vuoden eli tosiaan sen 365 päivää ymmärtää, miten teen budjetin jotenkin niin, että se pitää. Tai edes sen, miten teen budjetin. Ja, se tuli oikeasti vasta tämän blogin pitämisen kautta. Tunne siitä, että raportoin jollekin auttaa asiassa, ja silti koitan pitää tietynlaisen yksityisyyden. Osaksi siksi, että omassa viitekehyksessäni nämä asiat pitäisi todellakin osata ja ymmärtää ja elää sen mukaisesti! (Olen siis kaappijuoppo raha-asioissa).
Käytännössä tämä lady oli (on) täydellisen uusavuton, mitä tähän asiaan tulee, enkä ole ainoa ja seuraavasta sukupolvesta kasvaa juuri samanlainen ilman oppeja. Pidän kuitenkin itseäni keskivertoälykkäänä ihmisenä, joten välillä en voi mitenkään käsittää, mikä tekee tästä niin hemmetin hankalaa. Se on yksi syy, miksi kirjoitan.
Luen itsekin monia esimerkiksi sijoittamiseen liittyviä blogeja, joissa jotkut listaavat selkeästi ja oikeilla numeroilla oman tilanteensa, mutta itse olen hieman epäröinyt läväyttää numeroita pöytään. Edistystä on se, että nyt ne ovat siellä budussa, jota omaksi hämmästyksekseni seuraan erittäin tiiviisti.
Uskon kuitenkin, että tämä "ongelmani" on monisyisempi, ja tähän valitettavasti näyttää kuuluvan myös repsahdukset ja keskityn enemmän (ainakin toistaiseksi) jotenkin tilannekuvaus tai päiväkirjatyyppiseen kirjoittamiseen.
Ymmärrän palautteesta, että vastarannankiiskiä tuskastuttaa hidas edistymiseni ja tietty savuverho. Itse tiedän nyt, että on pidempi kuin mitä ensin ajattelin. Makustelen tätä palautetta hieman ja arvioin, onko numeroiden kertomisesta hyötyä. Toki voin muuttaa ne esim yksiköiksi, jolloin esim palkkasumma jää edelleen yksityiseksi, mutta kuluttamisen suhteet tulevat läpinäkyviksi.