Pääsin tilistä toiseen

Ruksi seinään, nyt tämäkin on tapahtunut! Seuraavana palkkapäivänä minulla on rahaa tilillä edellisestä palkasta. Ei paljon, mutta kuitenkin niin, että olisin tällä summalla sitkutellut vielä about viikon  eteenpäin. Ei vaadittu kuin lähes vuoden kestävä globaali pandemia, 5 vuotta aktiivista tulojen ja menojen kyttäystä ja hämmästelyä. Alla on kuitenkin joulu, joten olen tästä saavutuksesta nyt erityisen iloinen! 

Toinen asia, josta on syytä olla iloinen, on visan pysyminen aisoissa. Nollaan en tule ikinä tähtäämään/pääsemään, koska visan kautta kulkee muutama kk-maksu (valokuvapalveluun ja Netflixiin, ja nyt uutena e-kirjapalvelu). Olin laskenut, että  visa-lasku on noin 100 € (ihan ok nykyspekseillä), ja lasku oli 150 €. Prosenteissa tietenkin huima ylitys, mutta euromääräisesti ei ja pysyn tässä positiivisessa katsantokannassa, koska en maksa korkoa visa-rahasta. Ja jos vertaa Tuhlurin alkutaipaleeseen, jolloin visaa oli maksettavana joka kk sen 700 € ja joka sentti palkasta meni johonkin, mutta ei säästöön, niin johan siitä pisteestä ollaan tultu huimasti eteenpäin.

Tammikuulle (ja elokuulle) on pakkautunut paljon kuluja, mm liiton jäsenmaksua ja tilattujen lehtien maksua, ja kaikkein suurimpana tietenkin auton huolto (perus-touhutonni sujuvasti vaihtaa omistajaa). Lisäksi tähän tulee ylimääräisenä yllätyksenä yksi veroseuraamus á 500 € (johon onneksi olen ehtinyt säästää) ja kotimaisen ja korona-turvallisen hiihtoloman varausmaksut sekä hammaslääkärikäynti. Noin. Ei tarvitse siis miettiä mitä noille "ylimääräisille" rahoille voisi tehdä. Seuraava haaste on tosiaan selvitä kuivin jaloin tammikuun tilistä helmikuun tiliin. Positiivisia ajatuksia sinullekin!

Vuoden viimeinen postaus

Näin kääntyy tämäkin vuosi jälleen kohti loppuaan ja on aika arvioida kehitystä ja edistystä sekä valmistautua tulevaan.

Olen ylittänyt tänä vuonna tuloni "vain" neljänä kuukautena. Nuo kolme muuta ylitystä olivat vähän rankempia, mutta tämän kuun ylitys on ollut 50 senttiä! Mutta yli mikä yli ei voi mitään. (Vaikka tekisi mieli käydä kaivelemassa veitsellä säästöpossua, tai palauttamassa pulloja, jotta saan rivit kauniisti järjestettyä).

Viime vuonna ylitin tilini 8:na kuukautena, joten olen onnistunut puolittamaan nämä ylityskuukaudet. Jos pureutuu hieman syvemmälle, huomaa, että ylityksiin on ollut syitä, esim olemme tilanneet pienen rakennelman tontille, jonka budjetti luonnollisesti ylittyi 200 %:lla. Nyt se on tehty ja alta pois. Olen ylpeä siitä, että en joutunut hirveästi rokottamaan säästötiliä, vaan sain rahoituksen järjestymään muilla keinoin. Yksi hyvä pieni puskuri tai ehkä paremminkin joustovara on ollut ylimääräinen asuntolainan lyhennys. Tällä hetkellä asuntolainan kuukausierä on aika pieni suhteessa tuloihin, joten olemme siipan kanssa sopineet, että maksamme sen tuplana nyt kun korot ovat alhaalla eikä kulut päätä huimaa. Tämän kuukauden ylimääräisen rakennuskulun siis katoin veronpalautuksilla ja siirtämällä tämän ylimääräisen lyhennyksen rakennelmaan, joka nyt vihdoin on valmis. Positiivisella puolella ja uskomatonta kyllä olen sittenkin päässyt asettamiini säästötavoitteisiin. Tuossa puolessa välissä vuotta näytti aika synkeältä, mutta jotenkin olen pystynyt kirimään loppuvuonna. Eli kokonaisuudessaan voi olla tyytyväinen ja edistystä on tapahtunut?

Ensi vuotta ajatellen kävin hienosäätämässä budjettia entistä yksityiskohtaisemmaksi eli lisäilin exceliin rivejä ja selityksiä. Päätin myös, että kulupuolen Excel pyörii jatkossa viikoittain. Hesarissa oli taannoin esittelyssä typykkä, joka teki kuluseurannan kalenteriinsa päivittäin. Tämä ajatus jotenkin alkoi kiehtoa, ja jo pyörittelin samankaltaista ajatusta, mutta toisaalta siirryin pelkkään sähköiseen kalenteriin jo yli 10 vuotta sitten. En ole siihen halunnut ottaa tällaista lisuketta enkä jaksa kanniskella ylimääräistä kalenteria laukussani eli tämä ajatus vielä hakee paikkaansa.

Näillä sanoin ponnistamme kohti uusia pettymyksiä! Oikeasti uskon, että ensi vuodesta tulee jälleen hallitumpi ja hillitympi kuin näistä aiemmista. Toivotan menestyksekästä uutta vuotta itselleni ja lukijoille!

via GIPHY

Tilastot valehtelevat aina

Naamakirjassa eli facebookissa on monia hyödyllisiä ryhmiä, joihin itsekin kuuluun. Parasta ovat uudet ja hienot vinkit kanssaihmisiltä säästämiseen, kotoiluun, ruokahävikkiä vastaan yms. tärkeää. Yhdessä näistä ryhmistä tuli vastaan aika innovatiivinen laskentatapa kuukausisäästämisessä, johon jäin vähän jumiin.

Oma tapa paras tapa, mutta kävin tässä pohtimaan laskutapojen eroja ja erityisesti niiden näyttämiä tuloksia, koska tämä oleellisesti heijastelee moraalipaniikin ja kokemani ahdistuksen määrään.

Nimittäin, kun olin laskenut tällä innovatiivisella tavalla kuinka monta prosenttia kuukaudessa saan säästöön palkastani, luku hipoi yli 60:tä %:a! Moraalipaniikki ja häpeä väistyivät jonnekin taka-alalle, erityisesti siinä vaiheessa, kun näin mitä MUUT saavat kuukaudessa samalla laskukaavalla.

Säästöjen innovatiivinen laskukaava

Tiukan puritaanisen käsityksen mukaan säästöt ovat vain sitä, mitä sinne säästötilille ja sijoituksiin menee ja tätä kaavaa olen itse tässä reippaat pari vuotta noudattanut. Osa ihmisistä kuitenkin laskee palkastaan säästöiksi asuntovelkojen lyhennykset (no joo, kyllähän se omaisuutta kartuttaa, oli se omaisuuden arvo sitten noussut tai laskenut myyntivaiheessa), autovelkojen lyhennykset (wft, itse en kyllä suurin surminkaan laskisi autoa sijoitukseksi tai säästöksi), säästötilille tehdyt siirrot (nyt päästään asiaa) sekä sijoituksiin siirretyt eurot (nyt ollaan asian ytimessä). Voilá! Mikäs hätä tässä, jos yli 60 % on "säästössä". Olenkin aina ihmetellyt, miten jotkut keulivat saavansa 75 % tuloistaan säästöön.

Koska olen tähän asti laskenut vain sitä, mitä saan säästötilille tai sijoituksiin ja toisaalta tietenkin Visa-velkaa lyhennettyä tämän vuoden alusta ihan tavoitteellisesti, ja siksi tämä laskutapa vähän ravisteli. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin laveeraamaan säästämisen käsitettä, mutta jättäen auton sekä kulutusluoton lyhennyksen laskukaavasta pois.

40 %  on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee mukaan säästötilille ja sijoituksiin siirretyt rahat sekä asuntolainan lyhennyksen.

10 % on keskimääräinen kuukausisäästöni, jos laskee vain säästöihin ja sijoituksiin siirretyt rahat.

Ylempi prosenttimäärä tuntuu todella paljon mukavammalta kuin alempi määrä. Kiitos tilastointi!

Pankin palvelumaksujen visa-kytky

Kaikilla järkevillä ihmisillä on rahaa pahan päivän varalle, ja yleinen ohje taitaa olla vähintään se parin kk:n palkkaa vastaava summa. Kuten tästä sijoituksiani avaavasta kirjoituksesta käy ilmi, säästötili on ja siellä rahaa juurikin tuo summa, vaikka muuten en olekaan vielä järkevistä järkevin talousihminen.

Teoriassa tuolta pitäisi pyörittää äkillisiä, tarpeellisia menoja. Käytännössä en vielä ole päässyt tuohon mielenlaatuun kiinni. En jotenkin osaa ottaa tuolta rahaa menoihin, vaan turvaudun automaattisesti visaa ja se taas tarkoittaa, että kotiin kantautuu paljon muutakin kuin ehdottoman tarpeellista ja kuluttaminen on helppoa (kohdallani myös huoletonta). Henkinen kynnys koskea säästötiliin on siis korkea, ja pelkään, että jos alan sieltä pyörittämään nykyistä Visa-showta, tili on kohta nollilla. (Kohdallani hyvin relevantti pelko).

Kuten jo jossain postauksessa todettu, minulla on päätili OP:ssa. Tähän asti olen porskuttanut silläkin rintamalla eteenpäin juurikaan sivuille vilkuilematta. Tuossa muutama kuukausi sitten huomasin, että OP olikin alkanut periä minulta kuluja tilinhoidosta ja sijoitusalustana toimimisesta. Tästä pöyristyneenä chattasin ja meilasin ja ihmettelin asiaa sinne ja tänne. Asia kyllä selvisi. Nähkääs, Visan käyttö kerryttää bonuksia! Minulla se on ollut sen verran railakasta menoa, että olen kevyesti kattanut kaikki pankkikuluni pelkällä Visan käytöllä. UAH! 🙀
Bonuksia kerryttää myös tietty summa rahaa tilillä ja laina, mutta koska minulla ei ole lainaa ko. pankissa ja tilisummakin on livennyt rajan alle JA olen saanut Visa-kulutustani kuriin, maksankin sitten iloisesti sen 6 - 10 €/kk pankkimaksuja ja säilytyskuluja ja mitä lie. Vuodessa summa on siinä satasessa, mutta tämä kyllä rapauttaa holtitonta kuluttajaa. Onko kuitenkin parempi käyttää korttia (maltillisesti), joka on sama, kuin ehdottaisi alkoholistille, että voit juoda 3 annosta per päivä - ei enempää, vai pyrkiä kulutuksesta kokonaan eroon ja vastapainoksi maksella pankille pienen summan siitä ilosta, että säilyttävät arvopaperini? Visalle maksama korko+kulut ovat kuitenkin matalammat, kuin mitä täysistä pankkimaksuista tulee vuodessa.

Tätä jään nyt tässä pohtimaan, mutta yhden asian lisään vielä tähän postaukseen. Otin myös käyttööni tuollaisen OP:n tarjoaman virtuaalisen säästölippaan. Sitä voin suositella (tai vastaavaa sovellusta kännykässä tai muussa pankissa). Minulla on yksi tavoitehankinta, jonka olisin voinut käydä höyläämässä visalla, mutta päätinkin toisin. Otin säästölippaan käyttöön, jotta voisin säästää rahat juuri tähän tavoitehankintaan. On erittäin tervettä katsoa, miten kauan kestää säästää rahat. Lippaan pystyi avaamaan yhdellä klikkausella verkkopankissa, avauksessa määrittelin tavoitesumman ja nyt voin seurata edistystäni helposti. Lisäksi, voin ottaa rahat lippaasta, jos tulee tiukka hetki. Se siis toimii kevyenä versiona pahan päivän varasta. Ensimmäiset kuukaudet tilillä oli noin 30 €, sen jälkeen maksoin jonkun pikku laskun sieltä, minkä jälkeen lipas oli nollissa, mutta nyt tavoiteesta on saavutettu noin 25 %. Tämä lipas toimii mielestäni oivallisesti jonkin kalliimman hankinnan säästöalustana, jos rahoja ei pysty makuuttamaan omalla tilillään. Muutoin sinne on turha lyödä rahaa, koska se ei tuota mitään.

Edit: otsikko muutettu

3 euron tammikuu

Onnittelut, tuhluriprinsessa! Olet sitkeällä ja määrätietoisella, vuosia kestäneellä työllä, joka kuukausi pettymystä niellen, hämmästynyttä teeskennellen ja totuuden edessä jälleen alusta aloittaen VIHDOIN päässyt tilanteeseen, jossa tilillesi on jäänyt menojen ja laskujen jälkeen rahaa. Eikä mikään vaatimaton yksi raha, vaan ihan kolme rahaa! 3 euroa tilillä!

Vaikka tässä nyt rohkeasti uhmataan karman lakia, niin haastattelen itse itseäni tästä upeasta saavutuksesta, ja koitan nukkua yli huomisen suoraan helmikuuhun, jolloin voin jälleen aloittaa alusta ja yrittää toisintaa tämä upea saavutus ja ehkä jopa tuplata voittopotti siihen kuuteen euroon! 

Miltä nyt tuntuu? 
– No ei oikeasti yhtään miltään. Ei hyvältä eikä huonolta. Ei ainakaan voitolta. Pitää sulatella vielä. Ei ollut helppoa. Vaatii paljon, mutta tämä on oikea suunta. Korjaan, tämä on ainoa suunta. Kyllä tähän tottuu, repsahduksesta maksaa (kirjaimellisesti) kauan eli vuosia.

– En edes uskalla ajatella, miltä pankkitilini tai säästötilini näyttäisi, jos olisin ymmärtänyt tehdä tämän ryhtiliikeen esimerkiksi 10 vuotta sitten. 

– Ja sitten vähän jenkkityylistä hapatusta, jotta elämä ei valu pessimismiin: aloita jo tänään! Koskaan ei ole liian myöhäistä! Sinäkin voit päästä oman itsesi herraksi!

Kaduttaako?
– Eletty elämäkö? Ei missään nimessä.

– Mutta tuhlauspuolella kaikki turhat ostokset KYLLÄ. Erityisesti sellaiset, joita ei saa myytyä eteenpäin tai edes annettua sopivaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Sellaiset, joita katsoessa ainoa kysymys päässä on "what was I thinking".

Miten tästä eteenpäin? 
– En ole vielä saavuttanut tavoitteitani, jos tili on juuri ja juuri plussan puolella yhtenä kuukautena. Seurantajakso on kuitenkin ollut 18 kk. Eli matka jatkuu. Mutta nyt tiedän, mitä pitää tehdä. Nyt pitää vain tehdä.

Hello 2018, täältä tullaan! Tällä kertaa varustautuneena.

Herran vuosi 2017 lähestyy loppuaan. Mutta ei se mitään, aina voi aloittaa alusta uutena vuotena! Tuhlaajaprinsessa ei sentään ihan alusta lähde liikkeelle, koska budjetoinnissa edistymistä on tapahtunut aivan hurjasti viimeisen 18 kuukauden aikana.

Tekstissä Neuvojen ykkönen polla säkenöi, kun tuhlaajaprinsessa tajusi jotain olennaista budjetoinnista. Budjettipeelot löivät taatusti päätään seinään tekstiä lukiessaan, mutta hei! parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Teksti oli mielestäni oivallinen, mutta jos et jaksa lukea sitä, niin tiivistetysti sanottuna viesti oli seuraava: budjetin voi tehdä vasta, kun oikeasti tietää mihin rahat vuoden aikana kuluvat. Kulukirjaukseen pohjautuen kulut jaetaan jokaiselle kuukaudelle tasaisesti tai epätasaisesti, mutta ainakin tiedostaen. Tietty  määrä massia pitäisi saada siis säästöön vuoden tulevia kuluja varten. Jotta sukanvarsi myös pullistuisi muustakin kuin lihavista sääristä, niin kuukaudessa pitäisi jäädä myös jotain säästöön, oli se sitten muutamia euroja, kymppejä tai satasia. Näistä lähtökohdista tein budjetin vuodelle 2018.

Tavoitteet vuodelle 2018

Tähän vuoteen perustuen määrittelin tavoitteet säästötilille, rahasto/osakesäästämiselle ja tietenkin määrän sivuun laitettavia pennosia varten, mitkä käytetään suuremmissa kuluissa. Sen lisäksi tiputtelin kaikki kikut eli kiinteät kulut ja tiedossa olevat erät (päivähoitomaksut, lehtitilaukset, kampaajakulut) relevattien kuukausien kohdille. Voittoisaa on myös se, että bensakuluni ovat noin vakio ja hieman yllättävästi niin on myös vakiintunut ruokaan kuluva summa kuukaudessa. Eikä se ole pröystäilevä summa ollenkaan.

Kuitenkin. Jos en mitenkään vähennä tai (yritä) järkeistä(ä) kulutustani (taas ja jälleen kerran. huokaus.), jokaisen kuukauden kohdalla pitää siirtää sivuun 350 € isompia menoeriä varten. Näihin kuuluvat auto (huolto, vakuutus ja verot), muut verot sekä lomat. Summa nousee 50 €:lla siihen 400 €:oon, jos haluan saada esim 50 € kuukaudessa säästöön. Paljon tämän enempään en voi venyä kuukaudessa (ja kyllä, tiedostan, että tuo summa säästöön kk on monelle aivan tähtitieteellinen luku). Tämän vuoden aikana säästötilini on painunut katastrofirajan alapuolelle, joten sen palautus takaisin normirajoille on yksi ensi vuoden päätavoitteista. Ihan liian pitkälle en taida siinä tavoitteessa päästä 50 €/kk vauhtia.

S U 2018!

Tänään sataa mukavasti lunta, joka toivottavasti säilyy joulunpyhien yli. Tämä oli Tuhlaajaprinsessan viimeinen postaus tänä vuonna. Tarina jatkuu ensi vuoden puolella!

Oikein mukavaa joulua ja uutta vuotta!

"Muut nippelit kertaerät"

Tuhlaajaprinsessan nyt jo anaalin tarkka budjettiseuranta alkaa tuottaa tulosta. Olen koko vuoden kirjannut tunnollisesti ja ärsyyntyyneenä kulujani exceliin. Miksi excel, voitte lukea sen tästä ja vaikkapa tästä.

2016 bongaus

Viime vuonna äkkäsin kirjanpidostani kaikkien kermapebojen äidin, eli ravintelissa syöminen ja ruoan kotiin tilaaminen. Satunnaisesti tämä on aivan mahtavan ihanaa ja välillä jopa pakollista jotta arki pyörii. Mutta siinä vaiheessa kannattaa painaa jarrua, jos ravintelikulut ovat noin puolet siitä, mitä ruokaan menee kokonaisuudessaan. Täytyy sanoa, että tänäkin vuonna olemme syöneet ulkona ja tilanneet kotiin ruokaa, mutta paljon maltillisemmassa määrin. Olemme puolittaneet ravintolakulut! Tämä on tapahtunut suorastaan vahingossa sen suurempia yrittämättä. Siitäkin huolimatta, että hyvä ystäväni asuu kaukana toisella paikkakunnalla ja olemme molemmat tunnistautuneet foodie-ihmisiksi. Em. takia tapaamme usein pääkaupunkiseudulla ja kokeilemme erilaisia ravintoloita. Säästö on tullut siitä, että en ole rynnännyt puhelimeen tilaamaan mieliruokiani hetken mielijohteesta, vaan mieliteon yllättäessä järkeillyt tilanteessa. Mihin se raha sitten on mennyt onkin toinen asia. Ei ainakaan säästöön.

2017 bongaus

Tänä vuonna, kategoria "muut nippelit kertaerät" on paisunut viime vuodesta noin 500 %. Ei se vielä suuri summa ole, mutta tarpeettoman suuri. Erityisesti, koska tuon kategorian alle olen tunkenut nimen mukaisesti ne asiat, jotka eivät toistu kuukausittain ja ostokset, jotka ovat arvoltaan muutamia kymppejä korkeintaan. Eli pienet ja söpöt heräteostokset.

Tämän kirjoituksen ydin on juuri tässä. Viattomalta tuntuvat pienet ja söpöt ostokset kumuloituvat järkyttävän isoksi summaksi vuoden aikana. Kummitytölläni tämän kategorian alle menee jatkuva kahviloissa kökkiminen. Kävimme juuri aiheesta mielenkiintoista keskustelua. Jos tytsyni syytää 10 € viikossa pelkästään kahvilaan, se on noin 40 € kuukaudessa. Vuodessa summa onkin jo mukavat 480 €. Tällä yksinkertaisella laskutoimituksella sain typykän ja hänen äitinsä havahtumaan. (Jopas, minusta on tullut lähetyssaarnaaja, vaikka omatkaan asiat eivät vielä ole reilassa!)

Omalla kohdallani tämä tarkoitta, että näiden turhanpäiväisten ostoksien summalla olisin maksanut meidän hiihtoloman majoituksen. Nyt maksan sen kulun palkasta, ja sen kuukauden aikana ei säästöjä kerry. Ei hyvä siis.

via GIPHY


Ensi vuoden kirjanpidossa aion kirjoittaa ylös jokaisen kulun, joka tämän kategorian alle on merkitty.

Ensimmäisen vuoden tilinpäätös

Aloitin blogin kirjoittamisen noin vuosi sitten. Ylätason tavoitteena on (edelleen) talouden haltuunotto ja Visa-riippuvuudesta vieroitus. (Lue: Kasvaminen aikuiseksi ja vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.) Alatason tavoitteena oli budjettiseurannan tekeminen säännöllisesti, jotta voin ymmärtää hedonistisen kulutuskäyttäytymiseni kipukohdat.

Vuosipäivänän kunniaksi olen tehnyt pienen katsauksen kuluneeseen ja listannut (ne pienetkin) edistymiset.

Suurin ilon aihe on ehdottomasti se, että Visa ei kasva korkoa, vaan pystyn maksamaan joka kuukausi käyttämäni lainan. Joka kuukausi myös korvamerkkaan itselleni budjettiin sen summan, millä ajattelen seuraavan kuukauden pärjääväni. Ja sitten ylitän sen 300 %:sesti.

Olen pystynyt laittamaan rahaa sivuun sukanvarteen eli säästöön tämän vuoden tiedossa olleisiin veroseuraamusiin ja isoihin hankkeisiin. Säästötililleni perussaldo ei ole karttunut, mutta se ei ole myöskään supistunut. Loppuvuodesta, kun nämä pakolliset, suuret menot on maksettu, päättäväisesti siirrän joka kuukausi niin paljon kuin mahdollista säästötililleni. Säästötilin saldokasvun seuraaminen on melkein yhtä tyydyttävää kuin päätön tuhlaaminen.

Vielä on tekemistä 

 

Niin on. Siitä lisää jatkossa.