Näyttämisen halu ja välitön orgasmi

Jälleen ollaan Kiyosakissa. Pysähdytään tähän vielä hetkeksi:  

Ei se mitä tienaat, vaan se, mitä jää

Ei tarvitse olla aivokirurgi vaurastuakseen, suurimmassa osassa ammatteja voi vaurastua, kunhan huolehtii siitä, että käteen jää enemmän kuin kuluttaa. Monet vastavalmistuneet (jolloin oletettavasti ei ole vielä säästöjä) saattavat alkaa elää suureellista ja näyttävää elämää. Monet vain muuten elävät suureellista elämää ja osa haluaa esiintyä vauraana tai näyttää rikkaalta, mutta tämä elämäntyyli maksetaan luottokorteilla. Koko ajan vedetään persnettoa, eikä säästöön (eli sijoitettavaksi) jää mitään. Mutta halut tulevat tyydytetyiksi heti.

Kiyosakin pointti on siis se, että "rikkaat" ostavat tuottavia omaisuuseriä, joista tulee tuottoa "köyhillä" on vain kulueriä ja keskiluokka ostaa kulueriä, joidenka kuvittelee olevan omaisuuseriä. Kirjoittajan mukaan myös oma auto ja koti ovat kuluja, koska ne eivät tuota mitään, ja tämä on keskiluokan loukku eli tuottavaksi omaisuuseräksi naamioitu kuluerä. Monilla suomalaisilla suurin omaisuuserä on oma omistusasunto. Itse olen tässä kohden sitä mieltä, että oma koti on jotain vähän enemmän, ja yleensä parempi omistaa oma kuin olla vuokralla, myöskin siinä tilanteessa, että kalliilla ostetun kämpän joutuu myymään jossain vaiheessa halvemmalla kuin mitä itse on ostanut. (Tämä siis realiteettia nyt aika monessa kunnassa Suomessa).

Vaurastumisen kaava

Vaurastumisen kaava siis on simppeli: menot ovat pienempiä kuin tulot (Kiyosaki pyrkisi tässä suhdekuun 1:3), ja tuottavien omaisuuserien osuus on suurempi kuluerien (auto, asunto, ruoka ja kaikki muu mahdollinen, mihin menee rahaa).

Laskin huvikseni omien tulojeni ja menojeni suhteen. Suhdeluku prosenteissa menoille on Kiyosakilla siis 33,3333jnejne. Minulla tuo on 7 % kuukausiansiosta. Jep.

Koska tuottaviin omaisuuseriin tässä mallissa lasketaan kaikki asiat mitkä maksavat, niin käytännössä minulla on tuloja vain
a) (surkeita tuloja) vuokratuotoista ja
b) osingoista. (Esim osakepottia ei oteta huomioon muina kuin osinkoina).

No, nämä tulot eivät Tuhlurilla päätä huimaa, summa vuodessa jää satasiin, päiväkohtainen tulo on 1,6 €.

Tavoitteena pitäisi siis olla, että tuottavat omaisuuserät maksavat elämisen (ja sen päälle tavallisella pulliaisella palkka). Tähän on Tuhlurilla piiiiiiitkä matka. Ajattelen, että pärjäisin piakkoin 2500 €/kk, joten olkoon se tavoite. Tällä hetkellä tuotot ovat 49 €/kk. Eli tuo summa pitää viiskytykskertaistaa (51x). Jollakin tapaa.

Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen

Nyt ahdistaa.

Vasta viime kuussa ehdin pullistella, miten hienosti olin kieltäytynyt pankin tarjouksesta nostaa Visan luottorajaa. Noh, nyt se kamelinselkä murtui, koska rahat on loppu. Nostin Visan limiittiä kuitenkin hyvin maltillisesti ja sillä pitäisi nyt pärjätä seuraavaan tiliin. Puntaroin asiaa monelta kantilta ja kysyin itseltäni sen pakollisen, eli oliko pakko, entäs ne säästöt? Pidän säästötiliä nyt pyhänä asiana, en halua koskea siihen, koska silloin tiedän avaavani Pandoran lippaan. Keski-ikä lähenee, ja jos en ole tähän mennessä saanut mitään aikaan varallisuusrintamalla, todennäköisyys tilanteen muutokseen on olematon tulevaisuudessa. Visan kuristusote on nyt hieman kireämmällä, mutta vielä nyrkki on verhottu silkkihansikkaaseen.

Tämän kirjoituksen aiheena on vuodatus, ja se liittyy tunteeseen: Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen. Tällä hetkellä lompakossa on 40 €, uunituore Visan limiitti tukena ja palkaan matkaa vielä reipas viikko. Mitenkäs tästä viikosta sitten selvitään? Jotain tämän päivän ja palkkapäivän välissä tulisi tarjota lapsille ruoaksi. Bensaakin saatan joutua ostamaan. Miten sitten suu pannaan, jos joku sairastuu ja tarvitsee lääkäriä ja/tai lääkkeitä? Mieheni on muuten autuaan tietämätön tilanteestani. Hoidan sovitusti oman osani laskuista ja menoista, harrastan ja maksan lasten harrastuksia. Helpottavaa, eikös vai?
Not.
:/

Tiedän ainakin, mitä en tee. Aloitin maanantain surffaamalla alesivustoja, koska lapset tulevat tarvitsemaan keväällä ja ensi talvena uusia välikausi- ja talvivaatteita. Klikkailin jo vanhasta tottumuksesta pari kivannäköistä alerenttua ostoskoriin. Virtuaalikauppa jäi tekemättä, koska Visassa ei riittänytkään limiitti. Harmituksen jälkeen kokosin itseni. Tuijotin ostoskoria kriittisellä silmällä (tämä harrastus olisi toki pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten). Tarvitsemmeko todellakin sen ja tuon ja tämän? Mitä löytyy jo vaatekaapista? Nuorempi tietenkin käyttää vanhemmalta jääneitä vaatteita soveltuvin osin, mutta pitääkö ulkovaatteiden olla uusia? (Pitää, koska jälkikasvu on sellaisessa vaiheessa, että vaatteet nuohotaan jokaisessa kivessä, lätäkössä ja kannossa. Lisäksi kasvavat kuin rikkaruohot. Mutta huuto.net ja tori.fi sekä FB:n aluekirpparit on myös keksitty ja sieltäkin löytyy uutta tavaraa.).

Tämä on sitten viimeinen kuukausi, kun rahat eivät riitä palkasta palkaan. Koska se tunne on ärsytys, ahdistus, kiukku, harmitus. Masennus, voimattomuus, alemmuus ja häpeä.