Tarkan markan mimmi päivällisellä kavereiden kanssa

Tammikuu on täällä ja koen, että olen vahvistunut uskossani eli talousasenteessani. Ehkä olen jo muuttunut kitupiikiksi, en tiedä. Ennen joulua kävin päivällisellä muutaman kaverin kanssa ja näin siinä sitten kävi.

Alustuksena kaikille teini-ikäisille lukijoille tiedoksi, että tässä ruuhkavuosi-iässä niitä vähän etäisempiä kavereita/entisiä, kivoja työkavereita yms tuttavia nähdään hätäseen noin kerran puolessa vuodessa, tai jopa harvemmin. Joskus keksitään jotain muutakin, mutta aika usein käydään päivällisellä jossain kivassa paikassa. On kiva rupatella hyvän ruoan ja juoman ääressä rauhassa. Juttu jatkuu siitä, mihin se viime kerralla jäi, oli aikaa kulunut sitten miten paljon tahansa. Parasta on se, että joku muu on tehnyt sen ruoan eikä kukaan roiku lahkeessa tai pyydä pyyhkimään pyllyä kesken ruokailun (riippuu toki omista mieltymyksistä ja paikkavalinnoista) ja juoma virtaa ja irrottaa kielenkannakkeet.

Nyt jostain syystä tänne härmän periferiaan on pesiytymässä kumma "kansainvälinen" tapa, minkä mukaan lasku jaetaan tasan pöytäseurueen kesken, söit sitten pelkän salaatinlehden vedellä tai 5:den ruokalajin illallisen maisteluviineineen. Stop sanoo Tuhluri. Ja sanoi myös pöydässä. Pöydän kansainvälisimmillä härmäläisillä meni toki martiinin oliivi väärään kurkkuun. Tai ehkä se oli sitä, että aikaisemmin en ole näissä karkeloissa juuri himmaillut. Pidin kuitenkin pääni. Siinä vaiheessa, kun laskun tilannut mestari ilmoitti suurielkeisesti, että kaikille varmaan käy jako kuten ennenkin, eli tasan, niin kävimme varsin mielenkiintoisen, mutta lyhyen keskustelun, jonka voitin. Kinda. Ainakin lompakon mukaan. Sosiaalisesti tilanne oli tietenkin kiusallinen (eikä välttämättä toistettavissa sydänystävien kesken). Mutta olen varma, että osallistujissa on muitakin, jotka haluavat maksaa vain omansa.

Jos kuitenkin miettii toiseen kertaan tätä kansainvälistä tapaa, niin saattaa löytää onttouksia. Mielestäni tämä laskun jakaminen tasan todellisuudesta huolimatta on ajatuksena lähinnä helpottaa tarjoilijan työtä ruuhkaisessa Etelä-Eurooppalaisessa tapas-paikassa (jossa per ruokailija lasku on noin 15-20 € nykyrahassa). Suomessa ei ole samanlaista ruokakulttuuria, eikä myöskään samanlaista ruuhkaa ja pitkän kaavan ruokailu mukavassa ravintolassa maksaa vähintään viisinkertaisesti. Lisäksi, tarjoilija on ruokailijan apuna, ei toisinpäin. Jos kaikki ruokailijat ovat suomalaisia, niin sitä suuremmalla syyllä jokainen voi maksaa ihan sen minkä tilasikin. On typerää itsensä korottamista muiden yläpuolelle, jos tässä kohden alkaa ylenkatsoa kaveriaan junttimaisuudesta. Ja jos nyt oikein välttämättä haluaa, että maksu on ravintolan suuntaan helppo, niin voi maksaa koko seurueen laskun, ja sen jälkeen jokainen voi osuutensa siirtää mobile paylla tai vastaavalla syöpöttelyt ja juopottelut. Lahjoitan säännöllisesti hyväntekeväisyyteen, mutta hyvin toimeen tulevien kanssa-ruokailijoiden ruokia minun ei tarvitse maksaa. Eli pitäkää lompakoistanne kiinni!

Toinen kysymys on, että pitääkö näissä sitten käydä, jos pitää penniä venyttää jo heti eteisessä. Olen katsonut, että tietyn ryhmän kokoontumiset ovat ammatillisesti tärkeitä ja tämä on ikään kuin investointi itseen ja tilaisuus verkottoitua. Ja nykyään tosiaan tilaan sen salaatin, veden ja ehkä yhden drinkin ja ravintolakulut vuodessa ovat nykyään erittäin maltilliset (vs. muutama vuosi sitten, kun ravintolakulut olivat top 5:sessa!).

Analyysi talousymmärryksestäni

Viime postauksessa referoin viisasta Essi Lindgreniä, joka vieraili #Rahapodissa kertomassa nuorten taloudellisesta käytöksestä. Hänen mukaansa talousymmärrys koostuu taloustaidosta, talousasenteesta ja talouskäytöksestä.

Tuhlaajaprinsessahan on superhyvä analysoimaan asioita - ainakin muiden. Joten, tässäpä markan analyysi teille rakkaat lukijat.

Taloustaitoni: Ymmärrän, että on turhaa maksaa kulutusluottojen kovia korkoja. Pikavipit ovat saatanasta. Osaan laskea korkolaskuja. Haluan pärjätä palkallani (on se mahdollista!). Excel pyörii ja se auttaa hahmottamaan isomman kuvan. Daily budget (se ilmaisversio) kannustaa kitkuttelemaan niillä rahoilla, mitä tilille on laskujen ja muiden menojen jälkeen jäänyt.

Talousasenteeni: Asenne on aina rock! Talousasenne ja rock eivät kuitenkaan sovi kovin hyvin yhteen. Hyvää on se, että Tuhluriprinsessa maksaa aina laskunsa ajallaan ja koittaa nyt löytää tasapainoa omaan talouteensa, sekä se, että hän ymmärtää säästämisen merkityksen.

Talouskäytökseni: Fantastinen yhdistelmä suunnittelematonta ja spontaania mielihalujen seurausta. Rahat loppuvat jo muutaman viikon päästä palkkapäivästä. Jokainen palkkapäivä on kuitenkin uusi mahdollisuus yrittää korjata tilanne!