Repsahdus

Nyt on mennyt 2 kk niin, että en ole saanut palkastani talteen eli säästöön tai sijoituksiin mitään. En pennin jeniä. Elokuussa jotenkin päädyin pitämään vapaata tästä Tuhlurin suuresta matkasta, ajattelin, että se olisi vapauttavaa. Ihan muutamassa viikossa olin kerännyt Visa-kortilleni noin 1 000 € laskun. 

Kun katson noita ostoksia, ne ovat ihan hölmöjä ja pieniä. En voi oikein vieläkään ymmärtää, miten summa kumuloitui noin nopeasti vain yksi ostos on kolminumeroinen, muut ovat muutamia kymppejä. En edes muista mitä ostin (mutta onneksi aika paljon palveluita kuittien mukaan). Olo ei ole ollut vapautunut, lähinnä ahdistunut.

Maksoin visaani jälleen kaksi kuukautta, ja nyt se on nollilla. Tuhluri ponnistaa jälleen takaisin raiteille. 

Aloitin Julia Thurenin kirjaa Kaikki kuluttamisesta yrityksenä ymmärtää tätä omaa addiktiotani paremmin. Siinä oli hauskasti esitelty Sitran tekemät kuluttajaprofiilit (7 kpl), jotka ovat saatavilla myös tästä Ylen jutusta. 

Tuhluri on pääasiassa mukavuudenhaluinen nautiskelija ja sitten häneen yhdistyy impulsiivinen heräteostelija, vaikka määrä ei todellakaan korvaa laatua Tuhlurilla JA olen kyllä huolestunut ympäristön tilasta, liikakuluttamisesta ja haluan olla ekologinen. Suorastaan hävettää lukea noita profiilitekstejä. Tässäkin voi parantaa ja tähdätä enemmän kohti tietoista ja kestävää kuluttamista. Kuten olen aiemmin sanonut, oma ympäristötekoni on ruokahävikin minimoiminen. Siinä onnistun kyllä huomattavan hyvin. Sijoittamisessa myös näkyy vaikuttavuus ja ESG.

Millainen kuluttajaprofiili sinulla on? 

Osa II: Vanha koira ei opi tilastojenkaan valossa

Jatkan hieman vielä aiheesta vanha koira ei opi, koska nyt siitä on sattumoisin ihan pätevää Tilastokeskuksen dataa saatavilla. Tässä Talouselämän jutussa on lyhyt, mutta ikävä katsaus velkaantumistilanteeseen. Uutinen jutussa on se, että juuri eläköityneet ovat tulokaslistalla jonottamassa velkajärjestelyihin. Kuluttamaan tottunut sukupolvi ei osaakaan suhteuttaa menojaan eläkkeen suomiin tuloihin, jonka mediaani oli muuten noin 1400 €/kk vuonna 2016, ja juuri eläköityneet voivat käyttää esim. PIKAVIPPEJÄ kulutustottumustensa ylläpitoon (!!!).

Niin.

Kommenttina uutiseen: Ihminen ei näytä tulevan viisaammaksi ja vakaammaksi pelkän vanhenemisen kautta (ja tämän voi varmasti jokainen todistaa omien vanhempiensa tai sukupolvea vanhempien sukulaistensa kautta, jos sellaisia vielä on huudeilla heilumassa), vaan jokainen taito pitää opetella. Mitä aiemmin,  sitä parempi. Jos ajelet laput silmillä, pinnistellen palkasta toiseen mitään koskaan säästämättä ihan koko noin 40 vuotisen työurasi, ei se paljon lämmitä eläkkeellä. Maailman muutosten tuulissa usean suomalaisen velalla säästetyn varallisuuden kulmakivi, oma asunto, saattaa olla arvoltaan enää puolet siitä, mitä se oli 10 vuotta aiemmin tai mitä siitä on velalla maksanut. Ikävä kyllä.

Tässä on selkeä huolestumisen paikka. Onkohan omaa addiktiotani eli Visaa vielä olemassa Tuhlaajaprinsessan jäädessä eläkkeelle (jos luoja sellaisen tapahtuman suo)? Koska tunnistan vaaran. Tosin teen asialle koko ajan jotain. Minulla on vielä noin puolet työuraani jäljellä, ja aikaa a) säästää ja b) masteroida talouden hallintaa. Toivon, että 20 vuotta on riittävän pitkä aika.