Voinko syyttää ongelmistani testosteronia?

Kuuntelin mielenkiintoisen podcastin testosteronista. Ohjelmassa haastateltiin kahta henkilöä: Ensin sukupuolenvaihdoksen tehnyt nainen kertoi kokemuksensa testosteronin vaikutuksesta ja sen jälkeen ääneen pääsi mies, joka kertoi millaista oli kokea tila, missä sairauden takia kroppa ei enää tuottanut testosteronia.

Mies kuvasi tilaansa yksinkertaisesti kokonaisvaltaiseksi haluttomuudeksi. Tila kattaa muunkin, kuin vain seksuaalisen haluttomuuden. Mies ei yksinkertaisesti halunnut yhtään mitään, ei ruokaa, ei tavaroita (eikä myöskään naista, mutta tämä osio menee sivuun tästä blogista). Hän ei halunnut katsoa televisiota, ei lukea kirjoja. Järki - ja ystävät pakottivat hänet nousemaan sängystä päivittäin ja kipaisemaan lähikuppilaan syömään edes jotain, mutta muuten hän vietti aikansa sängyssä. Miehen tyttöystävä asui viikot toisella paikkakunnalla. He soittelivat päivittäin, mutta mies kuvasti puheluita sairaustensa ajan täydeksi tuskaksi. Hän vain odotti, koska puhelu loppuisi ja hän voisi palata takaisin sänkyyn möllöttelemään.

Wall Streetin härkä

Podcastin nainen puolestaan sai hoitojensa aikana tupla-annoksen testosteronia. Hän kuvaili testosteronin vaikutusta suuresti kasvaneella libidolla, mutta myös recless living -tyyppisellä asenteella. Nainen otti enemmän riskejä, hakeutui ristiriitatilanteisiin ja huomasi kukkoilevansa eri tilanteessa.

Testosteroni kuten muutkin hormonit epäilemättä vaikuttavat persoonaan - kaikki raskaana olevat ovat varmasti kokeneet hormonimyrskyjä ja hormonaalista ehkäisyä käyttäneet PSM-oireita. Ohjelmassa lueteltiin testosteronin aiheuttamia, sanoisinko ilmiöitä, käytökseen. Tunnistin niistä monia. (Kuten varmasti moni, jos saisi listan käteen). Olen päämäärätietoinen, määräilevä, leveä muija, joka on täysin impulssien vietävänä. Teen nopeita päätöksiä ja kadun mitään harvoin. Uskallan haastaa monia ihmisiä erilaisissa tilanteissa, myös auktoriteetteja. Koin voimakkaan ahaa-elämyksen kuunteluelämyksen aikana. Tekisi mieli testata omat testosteroniarvot, mutta jälleen kerran, pelkkä tieto aiheesta sai jarrut päälle. Jos tietty käytös onkin hormonien aikaansaamaa, silloinhan se en ollut minä! Harmi, että jäljet kuitenkin korjaa itse minä.

Joulu, tuo kulutusjuhlan kulminaatiopiste

Joulu tulla lompsottaa jo ihan ensi viikolla ja tuhlaajaprinsessa on aivan umpisolmussa. En ole hankkinut vielä yhtään lahjaa. Siis yhtään, ollenkaan, kenellekään. Edes itselleni! Olen sen verran jouluihminen, että normaalisti hankin ensimmäiset lahjat syyskuussa. Tai joulualesta heti 27.12. Alennukset ovat aina uponneet prinsessaan ja pyrinkin hyödyntämään ne täysimääräisenä. Olen kyllä listaillut erilaisia lahjaideoita, ja tämän vuoden taktiikkana pidänkin yhtä pysähdystä. Eli ihan kaikille ne lahjat ensin paperilla, sen jälkeen nopea surffaus mistä ne halvimmalla haalitaan ja sen jälkeen täsmäiskut kyseisiin paikkoihin. Jos halvin löytyy Tokmannilta, sitten suuntaan sinne. Koska ystävämme Posti, niin verkkokauppaostelu on tänä vuonna tuhlurilta pannassa. Ei muuten, mutta paketit eivät ehdi enää konttiin ennen joulua ellei tilaa tänään heti nyt. Impulssiostot ovat tältä vuodelta pannassa (...niin siis..ellei nyt eteen kävele ihan satumaisen käsittämättömän edukas ja upea diili ihan mistä vain aiheesta).

Tänä vuonna pyrin muutenkin hillitsemään tätä kulutusjuhlaa asettamalla JOULULAHJABUDJETIN. Sanomattakin on selvää, että sellainen on ollut aivan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Olen kyllä jälkikäteen ynnännyt, että olipas taas ihanan kallis joulu, mutta tänä vuonna jouluaiheisiin asioihin käytän vain ja ainoastaan kolminumeroisen luvun. Budjetti jääköön salaisuudeksi, mutta kerrottakoon sen verran, että lahjottavia on määrällisesti paljon.

Jos sitten siirrymme ruumiinavausosioon, niin vastauksena kysymykseen voi sanoa, että tulipas sitten ostettua Visalla uusi iPadi Powerista. Sen sijaan, että Visa-laskuni olisi jotenkin kaventunut tässä syksyn aikana kirjoitusprosessin aikana, se on nyt tämän iPadin oston jälkeen tapissa.
Erätappio.
Pankista jo soitettiin, että haluaisitko vaikkapa nostaa Visani limiittiä. Vastustin kiusausta, koska tiedän itseni.
Erävoitto.
Viimeinen erä toisen luottokortin maksua on lähtenyt pankista ja kortti on leikattu kahtia.
Major, major erävoitto!

Korkoa olen maksanut toki molemmista korteista, ja sehän on ollut aivan käsittämättömän kallista! Älä siis sinä tee niin. Jos olet kahden luottokortin loukussa ja haluat niistä eroon, yksi radikaaleimmista keinoista on kävellä tai klikkautua pankin tiskille, neuvotella molempien korttein lainaa vastaava summa lainaa, leikata kortit kahtia ja alkaa elämään palkkatuloilla. Pankin lainamarginaali on taatusti pienempi kuin luottokorttiyhtiöiden tarjoama. (Ellet sitten ole saanut jostain nollakorkoa.) Jos ei muuta, kyseisen harjoituksen aikana elämään tulee todellakin rutiinia, oppii säästämään joka asiassa, kuten ruoka, vaatteet ja oppii arvioimaan tavaran, palvelun hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä aivan eri suhteessa. Oppii kierrättämään, oppii hyödykkeen hankita-arvon vs. jälleenmyyntiarvon ja saattaa myös oppia säästämistä. Opettaa siis miettimään. Lisäksi saattaa voimaantua kysymään jopa palkankorotusta. Ja vaikka ei muuten säästäisi, niin toisen kortin tuplakorkoihin verrattuna saa aivan taatusti ainakin käyttörahaa muutaman euron/kk.

Tarkkaa joulua toivottaa tuhlaajaprinsessa!