Ensimmäisen vuoden tilinpäätös

Aloitin blogin kirjoittamisen noin vuosi sitten. Ylätason tavoitteena on (edelleen) talouden haltuunotto ja Visa-riippuvuudesta vieroitus. (Lue: Kasvaminen aikuiseksi ja vastuulliseksi rahankäyttäjäksi.) Alatason tavoitteena oli budjettiseurannan tekeminen säännöllisesti, jotta voin ymmärtää hedonistisen kulutuskäyttäytymiseni kipukohdat.

Vuosipäivänän kunniaksi olen tehnyt pienen katsauksen kuluneeseen ja listannut (ne pienetkin) edistymiset.

Suurin ilon aihe on ehdottomasti se, että Visa ei kasva korkoa, vaan pystyn maksamaan joka kuukausi käyttämäni lainan. Joka kuukausi myös korvamerkkaan itselleni budjettiin sen summan, millä ajattelen seuraavan kuukauden pärjääväni. Ja sitten ylitän sen 300 %:sesti.

Olen pystynyt laittamaan rahaa sivuun sukanvarteen eli säästöön tämän vuoden tiedossa olleisiin veroseuraamusiin ja isoihin hankkeisiin. Säästötililleni perussaldo ei ole karttunut, mutta se ei ole myöskään supistunut. Loppuvuodesta, kun nämä pakolliset, suuret menot on maksettu, päättäväisesti siirrän joka kuukausi niin paljon kuin mahdollista säästötililleni. Säästötilin saldokasvun seuraaminen on melkein yhtä tyydyttävää kuin päätön tuhlaaminen.

Vielä on tekemistä 

 

Niin on. Siitä lisää jatkossa. 

Joulu, tuo kulutusjuhlan kulminaatiopiste

Joulu tulla lompsottaa jo ihan ensi viikolla ja tuhlaajaprinsessa on aivan umpisolmussa. En ole hankkinut vielä yhtään lahjaa. Siis yhtään, ollenkaan, kenellekään. Edes itselleni! Olen sen verran jouluihminen, että normaalisti hankin ensimmäiset lahjat syyskuussa. Tai joulualesta heti 27.12. Alennukset ovat aina uponneet prinsessaan ja pyrinkin hyödyntämään ne täysimääräisenä. Olen kyllä listaillut erilaisia lahjaideoita, ja tämän vuoden taktiikkana pidänkin yhtä pysähdystä. Eli ihan kaikille ne lahjat ensin paperilla, sen jälkeen nopea surffaus mistä ne halvimmalla haalitaan ja sen jälkeen täsmäiskut kyseisiin paikkoihin. Jos halvin löytyy Tokmannilta, sitten suuntaan sinne. Koska ystävämme Posti, niin verkkokauppaostelu on tänä vuonna tuhlurilta pannassa. Ei muuten, mutta paketit eivät ehdi enää konttiin ennen joulua ellei tilaa tänään heti nyt. Impulssiostot ovat tältä vuodelta pannassa (...niin siis..ellei nyt eteen kävele ihan satumaisen käsittämättömän edukas ja upea diili ihan mistä vain aiheesta).

Tänä vuonna pyrin muutenkin hillitsemään tätä kulutusjuhlaa asettamalla JOULULAHJABUDJETIN. Sanomattakin on selvää, että sellainen on ollut aivan ennenkuulumatonta aikaisemmin. Olen kyllä jälkikäteen ynnännyt, että olipas taas ihanan kallis joulu, mutta tänä vuonna jouluaiheisiin asioihin käytän vain ja ainoastaan kolminumeroisen luvun. Budjetti jääköön salaisuudeksi, mutta kerrottakoon sen verran, että lahjottavia on määrällisesti paljon.

Jos sitten siirrymme ruumiinavausosioon, niin vastauksena kysymykseen voi sanoa, että tulipas sitten ostettua Visalla uusi iPadi Powerista. Sen sijaan, että Visa-laskuni olisi jotenkin kaventunut tässä syksyn aikana kirjoitusprosessin aikana, se on nyt tämän iPadin oston jälkeen tapissa.
Erätappio.
Pankista jo soitettiin, että haluaisitko vaikkapa nostaa Visani limiittiä. Vastustin kiusausta, koska tiedän itseni.
Erävoitto.
Viimeinen erä toisen luottokortin maksua on lähtenyt pankista ja kortti on leikattu kahtia.
Major, major erävoitto!

Korkoa olen maksanut toki molemmista korteista, ja sehän on ollut aivan käsittämättömän kallista! Älä siis sinä tee niin. Jos olet kahden luottokortin loukussa ja haluat niistä eroon, yksi radikaaleimmista keinoista on kävellä tai klikkautua pankin tiskille, neuvotella molempien korttein lainaa vastaava summa lainaa, leikata kortit kahtia ja alkaa elämään palkkatuloilla. Pankin lainamarginaali on taatusti pienempi kuin luottokorttiyhtiöiden tarjoama. (Ellet sitten ole saanut jostain nollakorkoa.) Jos ei muuta, kyseisen harjoituksen aikana elämään tulee todellakin rutiinia, oppii säästämään joka asiassa, kuten ruoka, vaatteet ja oppii arvioimaan tavaran, palvelun hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä aivan eri suhteessa. Oppii kierrättämään, oppii hyödykkeen hankita-arvon vs. jälleenmyyntiarvon ja saattaa myös oppia säästämistä. Opettaa siis miettimään. Lisäksi saattaa voimaantua kysymään jopa palkankorotusta. Ja vaikka ei muuten säästäisi, niin toisen kortin tuplakorkoihin verrattuna saa aivan taatusti ainakin käyttörahaa muutaman euron/kk.

Tarkkaa joulua toivottaa tuhlaajaprinsessa! 

Laskuni.fi kokeiluun

En ole kuollut enkä joutunut velkavankeuteen. Vielä...hehe.. Syksy on ollut hieman hurja, joten blogin kirjoittaminen on jäänyt toiseksi. Ryhtiliike siis tässäkin suhteessa edessä.
Ja tällä aasin sillalla päästääkin asiaan. No, mitenkäs se tuhluriprinsessan ryhtiliike lompakolla on syksyn aikana sujunut?
- Noh, äh..uh..suunnitelma ja päämäärä on selvillä, tukijoukot hankittu, mutta vielä jalat eivät ole kuivilla. Tai edes kädetkään. Tai suu. Sieraimilla hengitellään ja kädet on ristissä.

Tutustuin hieman laskuni.fi -palveluun. Vielä kaikki ominaisuudet palvelussa eivät ole käytössä, mutta näyttää lupaavalta. Laskuni.fi kerää kaikki laskut, muistuttaa eräpäivistä, arkistoi ja kategorisoi. Sinne voi lisätä palkkakuitit, dokumentit ja sopimukset. Omppu- ja android-uskovaisille sovellukset saatavilla asianmukainen sovellus kännykkään. Lisäksi luvataan jonkinnäköistä bonusta, mutta tämä bonus-asia jäi hieman hämärän peittoon nopealla kokeilukierroksella.

Summa summarum: Tämän tyyppistä palvelua olen kaivannut jo kauan. Nyt kun vihdoin olemme pääsemässä sähköiseen aikakauteen eikä laskuja tipahtele enää postiluukusta, ne ovat hajaantuneet kuin kirput säkistä. Osa laskuista tulee perinteisellä tyylillä, osa tulee sähköpostiin, osa Netpostiin. Tuhluriprinsessan eurot menevät välittömästi väärään kurkkuun, jos henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee laskuja. Ne hukkuvat sinne roskapostin ja muun sälän joukkoon. Oikeasti haluaisin kaikki laskuni näkyviin siellä Pivossa, jota olen tässä matkan varrella hehkuttanut, mutta joka missään nimessä ei ole täydellinen, kuten em voi todeta. Ossuuspankin asiakkaana olen tilannut suurimman osan laskuista suoraan verkkopankkiin, mutta tämähän sovellus ei juuri perään huutele muistutuksilla tai vastaavilla arkea helpottavilla otteilla. Kategorisoinnin voi tuhluriprinsessa tehdä ihan omin pikku visaa rakastavin kätösin. 

Kokeilen palvelua nyt muutaman kuukauden ja kerron täällä kokemuksiani mitään suodattamatta.

Ennakoimattomattomiin menoihin kannattaa.....varautua! Eli ennakoi!

Excel näytti, että syyskuu meni vähän paremmin. Ylitin tilini vain 9 %:lla. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa joudun uusimaan autoni. Kaikki taloustieteilijät ymmärtävät, että ei ole mitenkään järkevää ostaa autoa lainalla, jos pystyy käyttämään säästöjään, mutta nyt aion tehdä juuri niin kuin typerää on. Autosta tulee väistämättä kuukausittainen lainakulu, mutta olen tullut suureen johtopäätökseen. Minulle ei sovi säästöjen käyttäminen, koska väistämättä käy seuraavasti: lupaan ja vannon pyhästi, että maksan säästöistäni lainaamat rahat takaisin, mutta niin ei KOSKAAN tapahdu. Tai sitten maksan, mutta parin viikon päästä, kun tili on tyhjä, käyn taas lainaamassa. Jos en koske säästöihin, niin ne pysyvät siellä. Olen asettanut katastrofilimiitin säästöilleni, jota olen laskenut tarpeen mukaan. Kohta ei ole mitään jäljellä. Ja jälleen: Ensi vuonna aion säästää joka kuukausi tietyn summan ja palautella säästöjä yli katastrofirajan. Tämä on mahdollista vasta ensi vuonna, tai niin ainakin nyt ajattelen, koska verotukseni tulee kevenemään tammikuusta lähtien ja saan toisen kulutusluoton maksettua vuoden loppuun mennessä. Efektiivisesti käteen jää noin 300 € enemmän kuussa. Se on paljon se.

Autosta vielä. Aloitin järkevästä vaihtoehdosta. Kävin koeajolla. En vain pystynyt. Halusin ajaa statusautolla, johon olen tottunut. Nostin henkistä limiittiä, jonka auto maksimissaan saa maksaa. Kävin koeajolla. Tuntui jo vähän paremmalta ja päätin, että tämän hankin. Rahojen järjestämiseen meni muutama päivä ja sinä aikana joku muu ehti ensin ja osti katsomani auton pois kuleksimasta. Noh, tässä vaiheessa tuhluriprinsessa repsahti. Ostin sitten tuplasti kalliimman auton, koska merkki, ajotuntuma, fiilis, ja ajatus siitä, että ajan tällä autolla oikeasti seuraavat viisi vuotta (no vähintään!). 

Ennakoimattomia menoja ja äkillistä rahan tarvetta varten (note to self: ei koske Thaimaan lomamatkavarausta) pitäisi olla sukan varressa vähintään noin kolmen kuukauden palkka. Osa puhuu vuoden palkasta, mutta tällainen tavoite saattaa karata aika monelta. Pointtina kuitenkin seuraava: jos sieltä jotain lainaa, niin sitten säästää kitkuttaa sinne takaisin niitä varoja sinnikkäästi. Tämä on järkevän ja oman taloutensa hallitsevan henkilön toimintaa. Eli toimikaa niin hyvät pikku possuset! Ja tässä kohtaa tuhluriprinsessa yllättää teidät kaikki! Minulla on tuon minimin verran säästössä.

Joo. Osittain aloin kirjoittaa tätä blokia ymmärtääkseni kulutustani. Tässä autohankintavedossa riittää jälleen analysoitavaa. Kamelin selkä katkesi aika helposti. Tässä vaiheessa en välitä pätkääkään, onko blogillani lukijoita. Tämä on sen verran terapeuttista, kirjoittaa nimimerkin takaa näitä surkeita totuuksia.