Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahankäyttö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahankäyttö. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Miten sinulle puhuttiin lapsena rahasta?

Otsikon perusteella seuraa kunnon self-help -osaston postaus. Ja kuten kaikki muutkin ongelmat aikuisuudessa 😉, myös tuhlurielämän siemenet on luonnollisesti kylvetty lapsuudessa. 

Mutta vakavasti puhuen, aloin tätä pohtia erään podcastin kuuntelun jälkeen. Oman ikäluokkani vanhemmat ovat suurimmilta osin olleet työläistä tai keskiluokkaista väkeä, joiden (nykyisyyteen nähden vähäinen) koulutustaso ja työnteko on nostanut heidät seuraavaan tulo- ja aatelisluokkaan verrattuna omiin vanhempiinsa. Jos kaveripiirissä oli joku rikas, niin se oli jokin vanha, yleensä ruotsinkieliseen sukuun kuuluvan vesan perillinen.

Relevantti asia kuitenkin on muistella omaa lapsuuttaan, oli se sitten millainen tahansa. Tässä mielestäni pääasialliset kohdat, joita voi miettiä:

  • Jos sait viikkorahaa, ryntäsitkö pankkiin vai karkkikauppaan tuhlaamaan heti kaikki? Tai jos et saanut ja myöhemmin ansaitsit itse rahasi tavalla tai toisella, käytitkö ne heti johonkin kivaan ja pörröiseen, vai oliko sinulla pidempiaikainen säästökohde? 
  • Miten vanhemmat puhuivat kodissa rahasta? Miten vanhemmat käyttivät itse rahaa? Tai jos ei ollut vanhempia, mistä olet rahan käytön mallin saanut?  
  • Millainen kaveripiiri sinulla on ollut nuoruudessa, ja miten siellä on suhtauduttu rahaan ja tavaraan? 

Tuhlurin vastaukset: Sain viikkorahaa, aika kitsaasti enkä myöskään vastikkeettomasti. Ala-asteikäisenä ryntäsin välittömästi karkkikauppaan, ja sinne kannettiin kaikki viikkorahat ja joskus kaivettiin possusta lisää, kun ei mukamas se määrä sokeria ja väriaineita riittänyt sillä kertaa. Yläasteella minulla oli tavoitteena säästää tiettyihin tavaroihin, joita äitini ei suostunut ostamaan. Sain kyllä tavoitteet saavutettua.

Koen, että vanhempani eivät opettaneet rahan käyttöä. Meillä oli kyllä loistavat puitteet, vanhemmat varakkaita eikä mistään puutetta ja vanhemmilla myös tietotaitoa asiassa, mutta ikävä kyllä sitä ei koskaan jaettu. Budjetointiin törmäsin ensimmäistä kertaa koulun penkillä joskus lukion jälkeen. Silloin se ei tarttunut takkiin. Säästämisestä ei kotona myöskään puhuttu, mutta hoettiin kyllä joka kulmassa, että pitää säästää pitää säästää pitää säästää. Lisäksi, jos kysyin raha-asioista, en saanut vastausta ja jos olisin halunnut jotain, en yleensä saanut ja vastaus oli että meillä ei ole rahaa. Jälkikäteen ajateltuna ristiriita lapsuuden materian ja tavarapaljouden ja vanhempien omistuksien kanssa verrattuna siihen mantraan, että ei ole rahaa ei välttämättä ole ollut se parhain veto vanhemmiltani. Huomaan, että olen saanut aika huolettoman asenteen, joka voi johtua esimerkiksi tuollaisesta kasvuympäristöstä. Ei ole rahaa, mutta on luonnollista olla kuitenkin kaiken mahdollisen ympäröimänä? Nythän en todellista tilannetta edes tiedä enkä taatusti pohtinut asiaa riittävällä vakavuudella silloin. Miksi kukaan raha-asioissa haastaisi vanhempiaan? Ylipäätään vanhempien savolainen suhtautuminen asioihin ei auta lastasi eteenpäin elämän millään alalla. Olisi oikein hyvä näyttää, miten säästäminen tapahtuu ja miten ja missä niitä säästöjä käytetään ja mitä sitten kun ollaan koskettu säästöihin.

Kaveripiiri lapsuudessa ja nuoruudessa ei käsitellyt rahaa. Yhdellä meistä oli aina lompsa lyönnissä ja minä kateellinen. Muistan myös lainailleeni tältä yhdeltä ihanalta tyypiltä koko ajan rahaa. Ne meni sitten johonkin typeryyteen. Maksoin toki aina takaisin, mutta siinäpä jo ensimmäinen merkki tulevasta elämäntavasta. Sitä jotenkin kuvittelee aina kavereiden olevan samanlaisia kuin itse ja tekevän samanlaisia ratkaisuja, mutta näinhän se ei toki ole. Kyllä muistan vieläkin sen hämmästyksen, kun sain puolivahingossa tietää, että sillä kaikkein piheimmällä kaverilla on sata tuhatta säästötilillä pahan päivän varalle. Tähän väliin kissavideo korostamaan tunteitani.

via GIPHY


Rahasta ei edelleenkään puhuta kaveripiirissä tai töissä tai missään piireissä, mutta joistain sijoituksista kyllä saatetaan hieman puhua. Vahingosta viisastuneena kotona puhumme paljon sijoituksista ja minä puhun lapsille säästämisestä. En tiedä missä vaiheessa budjetointi olisi hyvä astua kuvioihin mukaan. Ai niin, sain myös sähköpostiin vinkin budjetin tekoon. Kiitos siitä! Tutustun siihen ensin tarkemmin ja jos koen sen hyödylliseksi, jaan sen myös tänne.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Hello 2018, täältä tullaan! Tällä kertaa varustautuneena.

Herran vuosi 2017 lähestyy loppuaan. Mutta ei se mitään, aina voi aloittaa alusta uutena vuotena! Tuhlaajaprinsessa ei sentään ihan alusta lähde liikkeelle, koska budjetoinnissa edistymistä on tapahtunut aivan hurjasti viimeisen 18 kuukauden aikana.

Tekstissä Neuvojen ykkönen polla säkenöi, kun tuhlaajaprinsessa tajusi jotain olennaista budjetoinnista. Budjettipeelot löivät taatusti päätään seinään tekstiä lukiessaan, mutta hei! parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Teksti oli mielestäni oivallinen, mutta jos et jaksa lukea sitä, niin tiivistetysti sanottuna viesti oli seuraava: budjetin voi tehdä vasta, kun oikeasti tietää mihin rahat vuoden aikana kuluvat. Kulukirjaukseen pohjautuen kulut jaetaan jokaiselle kuukaudelle tasaisesti tai epätasaisesti, mutta ainakin tiedostaen. Tietty  määrä massia pitäisi saada siis säästöön vuoden tulevia kuluja varten. Jotta sukanvarsi myös pullistuisi muustakin kuin lihavista sääristä, niin kuukaudessa pitäisi jäädä myös jotain säästöön, oli se sitten muutamia euroja, kymppejä tai satasia. Näistä lähtökohdista tein budjetin vuodelle 2018.

Tavoitteet vuodelle 2018


Tähän vuoteen perustuen määrittelin tavoitteet säästötilille, rahasto/osakesäästämiselle ja tietenkin määrän sivuun laitettavia pennosia varten, mitkä käytetään suuremmissa kuluissa. Sen lisäksi tiputtelin kaikki kikut eli kiinteät kulut ja tiedossa olevat erät (päivähoitomaksut, lehtitilaukset, kampaajakulut) relevattien kuukausien kohdille. Voittoisaa on myös se, että bensakuluni ovat noin vakio ja hieman yllättävästi niin on myös vakiintunut ruokaan kuluva summa kuukaudessa. Eikä se ole pröystäilevä summa ollenkaan.

Kuitenkin. Jos en mitenkään vähennä tai (yritä) järkeistä(ä) kulutustani (taas ja jälleen kerran. huokaus.), jokaisen kuukauden kohdalla pitää siirtää sivuun 350 € isompia menoeriä varten. Näihin kuuluvat auto (huolto, vakuutus ja verot), muut verot sekä lomat. Summa nousee 50 €:lla siihen 400 €:oon, jos haluan saada esim 50 € kuukaudessa säästöön. Paljon tämän enempään en voi venyä kuukaudessa (ja kyllä, tiedostan, että tuo summa säästöön kk on monelle aivan tähtitieteellinen luku). Tämän vuoden aikana säästötilini on painunut katastrofirajan alapuolelle, joten sen palautus takaisin normirajoille on yksi ensi vuoden päätavoitteista. Ihan liian pitkälle en taida siinä tavoitteessa päästä 50 €/kk vauhtia.

S U 2018!


Tänään sataa mukavasti lunta, joka toivottavasti säilyy joulunpyhien yli. Tämä oli Tuhlaajaprinsessan viimeinen postaus tänä vuonna. Tarina jatkuu ensi vuoden puolella!

Oikein mukavaa joulua ja uutta vuotta!



torstai 6. huhtikuuta 2017

Voinko syyttää ongelmistani testosteronia?

Kuuntelin mielenkiintoisen podcastin testosteronista. Ohjelmassa haastateltiin kahta henkilöä: Ensin sukupuolenvaihdoksen tehnyt nainen kertoi kokemuksensa testosteronin vaikutuksesta ja sen jälkeen ääneen pääsi mies, joka kertoi millaista oli kokea tila, missä sairauden takia kroppa ei enää tuottanut testosteronia.

Mies kuvasi tilaansa yksinkertaisesti kokonaisvaltaiseksi haluttomuudeksi. Tila kattaa muunkin, kuin vain seksuaalisen haluttomuuden. Mies ei yksinkertaisesti halunnut yhtään mitään, ei ruokaa, ei tavaroita (eikä myöskään naista, mutta tämä osio menee sivuun tästä blogista). Hän ei halunnut katsoa televisiota, ei lukea kirjoja. Järki - ja ystävät pakottivat hänet nousemaan sängystä päivittäin ja kipaisemaan lähikuppilaan syömään edes jotain, mutta muuten hän vietti aikansa sängyssä. Miehen tyttöystävä asui viikot toisella paikkakunnalla. He soittelivat päivittäin, mutta mies kuvasti puheluita sairaustensa ajan täydeksi tuskaksi. Hän vain odotti, koska puhelu loppuisi ja hän voisi palata takaisin sänkyyn möllöttelemään.

Wall Streetin härkä


Podcastin nainen puolestaan sai hoitojensa aikana tupla-annoksen testosteronia. Hän kuvaili testosteronin vaikutusta suuresti kasvaneella libidolla, mutta myös recless living -tyyppisellä asenteella. Nainen otti enemmän riskejä, hakeutui ristiriitatilanteisiin ja huomasi kukkoilevansa eri tilanteessa.

Testosteroni kuten muutkin hormonit epäilemättä vaikuttavat persoonaan - kaikki raskaana olevat ovat varmasti kokeneet hormonimyrskyjä ja hormonaalista ehkäisyä käyttäneet PSM-oireita. Ohjelmassa lueteltiin testosteronin aiheuttamia, sanoisinko ilmiöitä, käytökseen. Tunnistin niistä monia. (Kuten varmasti moni, jos saisi listan käteen). Olen päämäärätietoinen, määräilevä, leveä muija, joka on täysin impulssien vietävänä. Teen nopeita päätöksiä ja kadun mitään harvoin. Uskallan haastaa monia ihmisiä erilaisissa tilanteissa, myös auktoriteetteja. Koin voimakkaan ahaa-elämyksen kuunteluelämyksen aikana. Tekisi mieli testata omat testosteroniarvot, mutta jälleen kerran, pelkkä tieto aiheesta sai jarrut päälle. Jos tietty käytös onkin hormonien aikaansaamaa, silloinhan se en ollut minä! Harmi, että jäljet kuitenkin korjaa itse minä.