Matkalla miljonääriksi? Eettisesti?

Näköjään jotain patoutunutta kirjoitustarvetta näin kesän jälkeen.
Joka tapauksessa, mietiskelin edellisen blogikirjoituksen eli verojutun jälkeen ahneutta, saituutta ja muitakin ihmisen ikävämpiä puolia ja esimerkiksi yksityshenkilöiden ja yritysten veropakolaisuutta.

Törmäsin CNBC:llä tähän juttuun, joka käsittelee sitä, miten paljon pitää säästää kuukaudessa, jos haluaa ripakan nopsakasti eli ihan ohituskaistalla jo uskomattomassa 15 vuodessa miljonääriksi. Aikamoiset ansiot pitää olla, jotta saa säästöön pari tonnia KUUSSA ja vivuttaa sen 8 % vuodessa. Ei ihan hetikohta tule tapahtumaan. 

En kuulu millenniaalien sukupolveen, vaan nippa nappa vanhempaan, mikähän lie nimeltään kivikautiset tai esihistorialliset sukupuuttoon kohta kuolevat. Ehkä se oli x. Joka tapauksessa, millenniaaleissa (jos sallinette tämän nimityksen) korostuu tekeminen pelkän puheen sijasta. Hienoa!

Hienoa on myös se, että säästämisestä ja sijoittamisesta puhutaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, ja yhä nuoremmat aloittavat säästämisen ja sijoittamisen, koska eipä täällä ole kovin moni ansiotyöstään tai eläkkeellä päässyt rikastumaan. Tästä päästäänkin eettisyyteen.

En ikinä tallettaisi Bank of Norwegianille pennin pyörylää, koska he käyttävät rahoja pikavippien pyörittämiseen ja siksi pystyvät maksamaan sijoitukselle hieman suurempaa korkoa (josta muuten sattumoisin tuli juuri eilen eli 30.8. ilmoitus, että se laskee prosentilla). En enää voisi olla töissä yrityksessä, joka ei maksa verojaan Suomeen, vaan käyttäytyy päinvastoin, ja palkkaa armeijallisen lakimiehiä etsimään parasta tapaa munittaa muutoin veroihin menevät summat offshoren kautta pienen sisäpiirin taskuun. Olen myös alkanut katsoa palveluista samaa, vaikka tämä on sellainen suo, että eettisyys on erittäin hankalaa ja osittain mahdotonta. Suosin myös suomalaista. :)

Suomessa on ollut hyvä kasvaa ja opiskella, ja toivon, että Supercellin kaltaisia yrittäjiä löytyy täältä perä-pohjolan kamaralta lisää. Itse maksan siis ilolla veroja.

TGIF! Palataan ensi kuussa.



https://i.gifer.com/JX3y.gifhttps://i.gifer.com/JX3y.gif

Elokuun 28. Mikä ihana päivä!

Tuhluri is baaackkkk!!!
Jestas mikä kesä takana! Ainakin kelit ovat suosineet auringonpalvojia, ja syksy ja sateet voi puolestani tulla.

Ja mikä parasta, elokuun 28. on jo ihan kulman takana, ja sehän on tuhlaajan paras päivä, eli verotuspäätösten postituspäivä.

Ennen Tuhluri ei paljon oikaisuja verotukseen hakenut, saati edes tarkistanut verotuspäätöksen oikeellisuutta, mutta nyt on uusi ääni kellossa. Oman verotuksen tarkistaminen kannattaa, koska siellä voi olla virheitä. Voin sanoa näin kokemuksen kevyellä rintaäänellä, koska tarkistin verotuksen ensimmäistä kertaa ja heti löysin virheen! Verotusta voi oikaista 3 vuotta taaksepäin, tosin en ole vielä palannut aikaisempiin, vaikka tuosta virheestä päätellen kannattaisi. Nyt jopa hieman jännittää, meneekö oikaisu verokarhun kurkusta kokonaisena nielaisten. Siellä on kaikkea jännittävää tarjoiltu by Tuhlaajaprinsessa, kuten matkakulut, työhuonevähennys, sijoittamiseen liittyvät vähennykset (tappiot!! no ei, vitsi vitsinä).

Noin tuhlauksen kannalta kesä meni maltillisesti ja tehdyt reissut noin suurin piirtein budjetin mukaisesti, joten mitään katastrofia en saanut aikaan, ainakaan Visa-kortin puolella. Tosin, nyt tulee Visa-lyhennyksiin muutaman kk tauko. Sovimme jo hiihtolomareissusta, ja jos haluaa edulliset lennot koulujen loma-aikaan, pitää olla erittäin ajoissa liikkeellä. Joten, elokuulle pärähti hiihtolomalentojen kulu. Sen jo tosin maksoinkin pois, mutta nyt syyskuulle on tulossa auton kaikki muut kulut, paitsi huolto. Koska auto syö valtaosan käteen jäävästä rahasta, syyskuussa en lyhentele ylimääräistä asuntolainasta tai saa säästöön mitään tai lyhennä Visa-kulua.

Toisen vuoden tilinpäätös

Luin tuon vuoden takaisen vuodatuksen. Ensimmäisen vuoden tilinpäätöksestä ei juuri kostu eikä välttämättä tästäkään, mutta tänään ynnäilin taas lukuja, ja näyttää kyllä todella paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä Visa-luoton saldo on pienempi kuin pankkitilillä makaava raha. Historiallista! Tosin repsahdin hiihtolomalla, joten onhan sitä taas makseltu monta kuukautta, ja sinne säästöpuolelle on sitten ollut vähemmän tunkua tässä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Muutenkin olo on optimistinen. Tilillä on - lomarahojen ansiosta - toki normaalia suurempi määrä fyffeä. Heti tulee levoton olo, että jotakin pitäisi ostaa. Kävin Zalandolla pyörimässä, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Sinne jäi ostoskoriin "jotain kivaa" eli kaikki täysin turhaa ja tarpeetonta. Oikeasti seuraavan hankinnan on syytä olla kunnolliset, laadukkaat, tyylikkäät ja kestävät työkengät. Niitä ei kylläkään Zalandolta ostella.

Yleensä palkkapäivänä on laskujen yms. käteen jäänyt niin pieni summa, että sillä jotenkuten pääsee tilistä toiseen. Tai sitten Visalla loput. Olen niin tottunut siihen, että sitä ylimääräistä ei kerta kaikkiaan ole, että olen nyt joka päivä käynyt katsomassa sovelluksista käyttötilien summat. Huumaava tunne, mutta koska samalla hetkellä iskee lepsuus ja halu tehdä sitä ja tätä ja ostella uutta, niin on varmasti parempi laittaa lapsilukko päälle, eli siirtää vaikka sinne OP:n virtuaaliseen säästöpossuun kaikki ylimääräinen. Näin siis teen. Toisen vuosipuoliskon osalta (jälleen kerran voi huokaus) on tavoitteena keskittyä myös säästämiseen. Tavoite on itse asiassa hieman realistisempi, koska tietyt lapsiin liittyvät kulut pienenevät, joten käytettävissä oleva rahan määrä kasvaa hieman, vaikka mikään ei sinänsä muuten muutu.

Tämän postauksen myötä Tuhluri jää lomalle, ja palaa astialle loppukesästä. Oikein vastuullista kesää kaikille rahankäyttäjille!
via GIPHY

Pankin palvelumaksujen visa-kytky

Kaikilla järkevillä ihmisillä on rahaa pahan päivän varalle, ja yleinen ohje taitaa olla vähintään se parin kk:n palkkaa vastaava summa. Kuten tästä sijoituksiani avaavasta kirjoituksesta käy ilmi, säästötili on ja siellä rahaa juurikin tuo summa, vaikka muuten en olekaan vielä järkevistä järkevin talousihminen.

Teoriassa tuolta pitäisi pyörittää äkillisiä, tarpeellisia menoja. Käytännössä en vielä ole päässyt tuohon mielenlaatuun kiinni. En jotenkin osaa ottaa tuolta rahaa menoihin, vaan turvaudun automaattisesti visaa ja se taas tarkoittaa, että kotiin kantautuu paljon muutakin kuin ehdottoman tarpeellista ja kuluttaminen on helppoa (kohdallani myös huoletonta). Henkinen kynnys koskea säästötiliin on siis korkea, ja pelkään, että jos alan sieltä pyörittämään nykyistä Visa-showta, tili on kohta nollilla. (Kohdallani hyvin relevantti pelko).

Kuten jo jossain postauksessa todettu, minulla on päätili OP:ssa. Tähän asti olen porskuttanut silläkin rintamalla eteenpäin juurikaan sivuille vilkuilematta. Tuossa muutama kuukausi sitten huomasin, että OP olikin alkanut periä minulta kuluja tilinhoidosta ja sijoitusalustana toimimisesta. Tästä pöyristyneenä chattasin ja meilasin ja ihmettelin asiaa sinne ja tänne. Asia kyllä selvisi. Nähkääs, Visan käyttö kerryttää bonuksia! Minulla se on ollut sen verran railakasta menoa, että olen kevyesti kattanut kaikki pankkikuluni pelkällä Visan käytöllä. UAH! 🙀
Bonuksia kerryttää myös tietty summa rahaa tilillä ja laina, mutta koska minulla ei ole lainaa ko. pankissa ja tilisummakin on livennyt rajan alle JA olen saanut Visa-kulutustani kuriin, maksankin sitten iloisesti sen 6 - 10 €/kk pankkimaksuja ja säilytyskuluja ja mitä lie. Vuodessa summa on siinä satasessa, mutta tämä kyllä rapauttaa holtitonta kuluttajaa. Onko kuitenkin parempi käyttää korttia (maltillisesti), joka on sama, kuin ehdottaisi alkoholistille, että voit juoda 3 annosta per päivä - ei enempää, vai pyrkiä kulutuksesta kokonaan eroon ja vastapainoksi maksella pankille pienen summan siitä ilosta, että säilyttävät arvopaperini? Visalle maksama korko+kulut ovat kuitenkin matalammat, kuin mitä täysistä pankkimaksuista tulee vuodessa.

Tätä jään nyt tässä pohtimaan, mutta yhden asian lisään vielä tähän postaukseen. Otin myös käyttööni tuollaisen OP:n tarjoaman virtuaalisen säästölippaan. Sitä voin suositella (tai vastaavaa sovellusta kännykässä tai muussa pankissa). Minulla on yksi tavoitehankinta, jonka olisin voinut käydä höyläämässä visalla, mutta päätinkin toisin. Otin säästölippaan käyttöön, jotta voisin säästää rahat juuri tähän tavoitehankintaan. On erittäin tervettä katsoa, miten kauan kestää säästää rahat. Lippaan pystyi avaamaan yhdellä klikkausella verkkopankissa, avauksessa määrittelin tavoitesumman ja nyt voin seurata edistystäni helposti. Lisäksi, voin ottaa rahat lippaasta, jos tulee tiukka hetki. Se siis toimii kevyenä versiona pahan päivän varasta. Ensimmäiset kuukaudet tilillä oli noin 30 €, sen jälkeen maksoin jonkun pikku laskun sieltä, minkä jälkeen lipas oli nollissa, mutta nyt tavoiteesta on saavutettu noin 25 %. Tämä lipas toimii mielestäni oivallisesti jonkin kalliimman hankinnan säästöalustana, jos rahoja ei pysty makuuttamaan omalla tilillään. Muutoin sinne on turha lyödä rahaa, koska se ei tuota mitään.

Edit: otsikko muutettu

Hullariansa vältetty!

Ensimmäiseksi: toivon, että Stockmann löytää business-mallinsa ja selviytyy, vaikka tämä kirjoitus sisältää myös kritiikkiä ja hullareiden välttelyä. 

Kuva: Stockmann

Olen ollut pitkään Stockmann-fani. Ennen lapsia asuin uljaan pääkaupunkimme keskustassa ja siinä ohimennen ja mennen tullen tuli kannettua muutama lantti kyseiseen firmaan. Erityisesti Hullareilla tarjoushaukka vapautui liitelemään osastoilla ja mättämään tavaraa luottokortin kannateltavaksi. Viime viikolla Hullarit olivat taas käynnissä, mutta onnistuin välttämään ansan. Osaksi siksi, että valikoima ei osunut sitten ollenkaan makuuni sopivaksi. Osaksi siksi, että huomaan ajatusmaailmani muuttuneen (tai siis normalisoituneen). Enää ei ole pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea mahdollista vain siksi, että se on näennäisen halpaa. Aikaisemmin olen kärvistellyt sellaisen ikävän tunteen kanssa, että jään jostain paitsi, jos en ole shoppailemassa siellä. Jestas mikä harha!

Muistan yhden entisen työkaverini silmänvalkuaiset (muuta ei kyllä näkynytkään, sen verran järkyttyi), kun kerroin mitä kaikkea olin ostanut Hullareilta sillä kerralla. Nyt ymmärrän, että hän luultavasti oli sellaisesta perheestä, jossa oli opetettu rahan a) arvo sekä b) järkevä käyttö, ja hän oletti samaa minulta. Luultavasti ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa hänen suunnaltaan oli, että tuhlatakseen noin paljon kerralla ilman huolen häivää, minun olisi tienattava häntä rutkasti enemmän tismalleen samasta työstä. Miksi kukaan muuten olisi ostanut sellaisella määrällä??

Kävin kyllä hullareilla tälläkin kertaa, mutta ostin vain ennalta ajateltua tavaraa, lähinnä lapsille vaatteita tarpeeseen ja sitten urheilusukkia, joten kokonaisuudessaan hieno suoritus. Ja tietty pakkasen täyteen lihaa kesän grillauksia ajatellen!

Asiakaskokemus

Siinä kassajonossa kyllä pääsi muutama ärräpää sisäisesti, koska stockalla olisi ollut tuhannen taalan paikka miettiä asiakaskokemusta. Osa tuotteista loppui verkosta heti, mutta tavarataloissa saatavilla. No eihän siinä mitään, fyysiselle kierrokselle vain. (Ja voi että minua ärsyttää tämä asiakkaan juoksuttaminen verkosta kauppoihin ja takaisin, ja arvalla, koska osa saatavilla vain keskustassa, osa löytyy myös Espoosta ja Vantaalta. Stocka on sössinyt ihan huolella verkkokauppansa). Ihan käsittämätöntä, että kaikkia tavaroita ei voi maksaa kaikille kassoille! Siellä kassalla sitten joku juuri palkattu tumpelo yrittää etsiä tuotteiden viivakoodeja käsien liikkuessa niin hitaasti, että ehtisin kirjoittaa siinä ajassa vaikka yhden blogin. Samaan aikaan toisaalla muutama kassa seisoo tyhjänä rappaamassa kynsiään tylsistyneenä. Kassajono on kilometrin mittainen, ja ihmisiä kuin pipoa tuuppimassa ja tönimässä ja leikkaamassa jonon läpi vähän väliä.

Jos stocka olisi tuonut tuohon kohtaan jonkin wow-ilmiön maksamiseen eli jonojen purkamiseen (esim mobile pay, tai vastaava sekunnin suihkaus kassalla, vaikka sitten vain tasoasiakkaille omilla kassoilla), niin kauppa olisi taatusti käynyt vinhampaa vauhtia ja olisi jättänyt exclusiivisen tunteen sekä positiivisen fiiliksen yritystä kohtaan. Sitä odotellessa.

Taho, joka seuraavaksi tuotteistaa tämän seuraavan idean, saa minusta vakioasiakkaan välittömästi: Haluan käyttää kosmetiikassa ja meikeissä tuotteita, jotka todella sopivat minulle. Tällaista myyjää vielä ei ole vastaan tullut, koska jokainen edustaa omaa brändiään eikä katso kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Kuinka monet hutituotteet olisivat jääneet ostamatta kokeilumielessä, kun tuote on toiminut jollain yhdellä henkilöllä, mutta ei ollenkaan sovi ihoni laatuun. Onneksi kampaajani on ihana! Hän suosittelee hiustyypilleni sopivat tuotteet eikä välitä siitä, ovatko juuri ne merkit oman kampaamon myyntihyllyissä. Kertaakaan en ole ostanut huteja hänen suosituksestaan, ja kaikki tuotteet tulee käytettyä loppuun asti ja hankittua samaa uudelleen.

Sijoittamisesta

2 vuotta sitten Tuhlurilla ei ollut mitään käsitystä sijoittamisesta. Ei sitten niin minkäänlaista. Liihotin palkasta toiseen - tai siis liihotin pari ensimmäistä viikkoa tai parhaassa tapauksessa vain viikon - sen jälkeen räpiköin ja rämmin, kunnes palkkapäivä koitti. Mutta eihän se mitään, Visalla loput. En uhrannut ajatustakaan pahalle päivälle tai eläkepäiville tai luoja paratkoon - jonkun perheenjäsenen vakavalle sairastumiselle. Sijoittaminen ei kuulunut sanavarastooni.

Pari vuotta sitten tapahtui kuitenkin käänne. Käsiini tipahti pieni summa, sanotaan noin puolen vuoden palkkaa vastaava rahamäärä. Ja kun sanoin että tipahti, niin tarkoitan, että pyytämättä ja yllätyksenä sain summan evääni liikauttamatta eli tekemättä yhtään mitään. Ensimmäiseksi maksoin visan pois (järkevää). Sen jälkeen lähti lapasesta. Olin kuin sonni kevätlaitumella. Tilasin perheelle matkan Aasiaan (ei niin järkevää, mutta kuitenkin ihan kiva, koska lomaa muistellaan vieläkin). Kävin laittamassa kynnet, hiusjatkeen ja huollatin itseäni kauneushoitoloissa. Ostin vaatteita, pari käsilaukkua yms. välttämätöntä (näette mihin tämä johtaa). Kun olin kuluttanut summasta kolmanneksen vain muutamassa kuukaudessa, heräsin. Ja siitähän tämä blogikin lähti. Oma talous oli saatava kuntoon, ei riitä se, että selviää palkasta toiseen. Myös säästäminen ja sijoittaminen astui kuvioihin. Aikaisemmin kävin läpi säästötavoitteitani ja lupasin palata sijoittamiseen. Tässä siis:

Tuhlurin sijoitukset

Käyn tässä läpi Tuhlurin kaikki omaisuuslajit.

Aiemmista teksteistä on osalle paljastunut, että omistan kuin omistankin säästötilin. Niin höpönassut, säästötili kannattaa olla, ja siellä riittävä summa kaiken varalle. Itselläni on tällä hetkellä 2 kk:n bruttopalkkaa vastaava summa, ja tavoitteena on nostaa se tämän vuoden aikana takaisin kolmeen. Tavoite on realistinen. Säästötili on ollut aina, mutta vasta viimeisen 2 vuoden aikana olen itse asiassa laittanut tilille ITSE jotain, ja ihan omista ansioista.

Säästötilin lisäksi sijoitan osakkeisiin. Tämä on kohtuullisen uusi harrastus, vain muutaman vuoden vanha, mutta näin suotuisalla nousumarkkinalla onnistuminen on ollut iloa. (Ja epäonnistuminen aika vaikeaa). Harmi, että en aloittanut 2010, salkussa pörisevän rahan määrä saattaisi olla jotain ihan muuta. Oma aloitussummani oli pieni: 5 000 €. Tänä aikana olen kuitenkin tuplannut alkupanokseni.

Tuplaus

Miten se tapahtui? Hurahdin sijoittamiseen kerrasta. Nykyään luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja seuraan blogeja sekä stalkkaan yksittäisiä sijoittajia somessa sekä lehtien palstoilla. Olen korvamerkannut kalenterista 30 minuuttia joka päivä sijoittamiselle. Silloin luen analyysejä, tutustun tuotteisiin ja palveluihin, pohdin ja analysoin.

Tällä hetkellä voin sanoa itsestäni, että en ole "osta ja unohda" -tyyppiä, vaan koitan löytää lappusia, joilla on selkeä nousuvara seuraavien vuosien aikana. Paras sijoitukseni nousi 150 % ostosta, sen jälkeen se kääntyi laskuun ja realisoin sen kohdassa 135 %. Ylipäätään realisoin, jos nousua on tullut riittävästi, esim 50 % eikä lähitulevaisuuden näköpiirissä ole suurempia kurssinousuun johtavia a) innovaatioita (yritykseltä) tai b) selkeitä strategisia liikkeitä tukemaan nousua jollain aikavälillä. Koitan myös katsoa, että minulla on vähintään 5-6 eri osaketta salkussa tasapainottamaan mahdollisia rajujakin kurssireagointeja.  Salkkuni pituus on siis noin 2-5 vuotta, riskisijoitusten onnistuessa lyhyempi. Tosin, akuuttia tarvetta realisoida osakkeita ei ole näköpiirissä, joten nuo varat pyörivät siellä sitten omaan lukuunsa.

Muutoin salkkuni on pysynyt positiivisella puolella koko lyhyen sijoitushistoriani ajan. Paitsi että se yksi aloittelijan virhe nyt vähintään pitää tehdä. Minulle se osui vihaisiin lintuihin. Ostin annista Roviota (epäröin kyllä pitkään), ja kas, sehän menikin täysin poskelleen. Ostin osittain siksi, että halusin opettaa tätä markkinaa tyttärelleni. Elokuva on tuttu, pehmot löytyvät ja peliäkin on joskus pelattu kännykästä. Aion raahata hänet yhtiökokoukseen ja jossain vaiheessa siirtää nämä laput hänelle.  Tämä osake siirtyy siten sinne erittäin, erittäin, erittäin pitkään salkkuun, koska hän ei tule koskemaan noihin ainakaan seuraavaan 10 vuoteen, joten se antaa hieman pelivaraa osakkeelle taas nousta edes antihintaan. Toivottavasti osingot tuovat edes hieman tuottoa sillä välin.

Lisäksi minulla on muutama rahastosijoitus. Koen rahastot äärimmäisen tylsänä vaihtoehtona, mutta niissä on noin kolmannes sijoitettavasta varallisuudesta, koska tylsyyden liitän jotenkin harhaisesti turvallisuuteen. Ainakaan ei tarvitse joka päivä kyttäillä kursseja.  Näihin en kuitenkaan sijoita kk-säästösopimuksella. Harkinnassa sijoitus ETF:ään, josta harkinnassa myös kk-sopimus.

Muuta

Muutaman sattumuksen kautta minulla on myös osuus sijoitusasunnosta, sekin kohtuullisen uusi omaisuuslaji minulle. Tämäkin tipahti minulle kuin Manulle illallinen, vaikka perinnöstä ei ole kyse. Vaivaan nähden tuotto on olematonta, mutta toisaalta tähän lyhyeen omistukseen on jo mahtunut vesivahinko, vuokralaisen vaihtuminen ja asiaankuuluva kuukausi asunto tyhjillään, samassa rapussa olleen vuokralaisen häätö sekä kinastelua isännöintitoimiston kanssa heille kuuluvien korjaustöiden ja tarkistustöiden suorittamisesta.

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet tähän sijoitusmuotoon ja luultavasti heidän asuntonsa on hankittu jo kauan sitten, kun hinnoissa oli vielä nousuvaraa, tuotteet eli asunnot ovat olleet laadukkaita ja niihin on ollut saatavilla hyviä vuokralaisia. Silloin tulee tilille kuin nakutettu joka kuukausi ennakoitu summa eikä kurssien vaihtelu sitä heilauta. Hyvät vuokralaiset eivät muutenkaan lähtönsä kunniaksi laita asuntoa niin sanotusti paseiksi, eivät häiriköi naapureita eivätkä kasvata hamppua vaatehuoneessa. Enemmän kuin 5 sijoitusasuntoa, ja homma alkaa muistuttamaan kokopäivätyötä. Omalla kokemuksella voin sanoa, että tuohon soppaan en itse ryhtyisi. Oma "sijoitusasunto" toki ei ole se paras mahdollinen: asunto sijaitsee toisella paikkakunnalla eli Pohjanmaalla. Asunto on vanha, kaikki suuret rempat tekemättä eikä niihin pieniinkään näytä olevan taloyhtiöllä mitään halukkuutta. Lisäksi tontti on vuokrattu. Eli harrastuspohjalta ponnistetaan. Eroonkaan ei pääse, koska muut osakkaat eivät halua ostaa minua ulos tai myydä.

Asun omassa, en vuokralla. Velkaa reippaasti ja vielä pitkään, mutta kk-erä kohtuullinen, vaikka korot nousisivat 250 % nykyisestä. Alla kohtuullisen uusi Suomi-Mersu, jonka arvo laskee koko ajan. Verrattuna 2 vuoden takaiseen, olen edistynyt noin miljoona%, vaikka sainkin ehkä varaslähdön muutamalla omaisuuserällä. Jonkun viisaan sanoihin on hyvä lopettaa: kannattaa aloittaa.

via GIPHY

Luopumisen tuska

Palautteen pohjalta aloin pohtimaan, mistä olen luopunut, jotta saavuttaisin oman kukkaroni herruuden, vai olenko luopunut mistään. Edellisessä postauksessa esitin myös blogin kautta uhkauksen lapsilleni, että mitään uutta tavaraa ei hankita, ellei jostain vanhasta luovuta. Tämä siksi, että huoneiden tila on rajallinen, ja mammaa ahdistaa tavarapaljous. Lapsillani on käsittämättömän paljon kaikkea "kivaa" ja leluja ihan mieletön määrä. Haluaminen ei toki siihen lopu, eikä varsinkaan jalostu älykkääksi harkinnaksi, jos impulssi saa vastineen välittömästi. Valitettavasti Tuhluri on aina elänyt kuten edellä kuvattu. Kärsimätön ja päämäärätietoinen luonne auttaa työelämässä ja saan asioita aikaiseksi sadalla eri rintamalla, mutta säästämisessä ja oman talouden hallinnassa se ei olekaan enää se paras kaveri.

 Jos jatkuvasti elää yli varojensa, ja pyörittää ylimääräistä esim Visa-luotolla, kuten Tuhluri, niin tuo on validi kysymys. Olen hyvin päämäärätietoinen, joten osaksi vastaus kysymykseen on: en ole luopunut. Keinot ovat kuitenkin muuttuneet. Ennen en vilkaissutkaan esim kirpputorien suuntaan, mutta nykyään minua huolettaa maailman tila, jossa muovisaaste valtaa valtameret ja eläimet koittavat integroitua kaupunkielämään, kun metsäala käy pieneksi eikä sinne enää mahdu. Nykyään katson onko tarpeeseeni hyväkuntoinen tai uudenveroinen vastine jälkimarkkinoilla saatavilla. Ja mikäs sen ihanampaa, kuin tehdä tarpeeseen tulevia löytöjä! Harrastan puolimaratoneja huvikseni ja ostin syksyllä uudet Asicsen lenkkarit muutamalla kympillä tori.fi:stä (toivottavasti eivät olleet varastetut). Säästö: noin 100 €. Kokonaan toinen kysymys toki on, mihin säästetty fyffendaali meni. 

Toinen asia, miksi en ole luopunut liittyy siihen, että tienaan näköjään enemmän kuin keskivertosuomalainen. Tuhlurin nimi on jopa löytynyt iltapäivälehtien vuosittaiselta kateuslistalta. No niin, siinä ensimmäinen paljastus omasta raha/varallisuustilanteestani. Eli käytännössä, minun PITÄISI pystyä pyörittämään tätä elintasoa näillä tuloilla luopumatta, vai mitä? Pienemmilläkin tuloilla siihen näköjään pystytään! Jopa ilman Visan suomaa huoletonta kuluttamista (, joka näköjään voi syöstä kenen tahansa epätasapainoon. Visa on luottotietonsa pitäneen pikavippi. Hieman kohtuullisemmalla korolla tosin ja tietenkin tietyillä eduilla näin verkko-ostamisen aikakautena). Pointti on siis siinä, että tulotasolla ei ole väliä. Ongelmia löytyy kaikilta. Eli luopumisen sijasta olen väistellyt lähinnä koko ajatusta ja rimpuillut kuin kala koukussa. Pieniä tekoja olen kuitenkin tehnyt, kuten tässä postissa kerrottu. Ehkä ne edustavat luopumisen alkeita?