Voinko syyttää ongelmistani testosteronia?

Kuuntelin mielenkiintoisen podcastin testosteronista. Ohjelmassa haastateltiin kahta henkilöä: Ensin sukupuolenvaihdoksen tehnyt nainen kertoi kokemuksensa testosteronin vaikutuksesta ja sen jälkeen ääneen pääsi mies, joka kertoi millaista oli kokea tila, missä sairauden takia kroppa ei enää tuottanut testosteronia.

Mies kuvasi tilaansa yksinkertaisesti kokonaisvaltaiseksi haluttomuudeksi. Tila kattaa muunkin, kuin vain seksuaalisen haluttomuuden. Mies ei yksinkertaisesti halunnut yhtään mitään, ei ruokaa, ei tavaroita (eikä myöskään naista, mutta tämä osio menee sivuun tästä blogista). Hän ei halunnut katsoa televisiota, ei lukea kirjoja. Järki - ja ystävät pakottivat hänet nousemaan sängystä päivittäin ja kipaisemaan lähikuppilaan syömään edes jotain, mutta muuten hän vietti aikansa sängyssä. Miehen tyttöystävä asui viikot toisella paikkakunnalla. He soittelivat päivittäin, mutta mies kuvasti puheluita sairaustensa ajan täydeksi tuskaksi. Hän vain odotti, koska puhelu loppuisi ja hän voisi palata takaisin sänkyyn möllöttelemään.

Wall Streetin härkä

Podcastin nainen puolestaan sai hoitojensa aikana tupla-annoksen testosteronia. Hän kuvaili testosteronin vaikutusta suuresti kasvaneella libidolla, mutta myös recless living -tyyppisellä asenteella. Nainen otti enemmän riskejä, hakeutui ristiriitatilanteisiin ja huomasi kukkoilevansa eri tilanteessa.

Testosteroni kuten muutkin hormonit epäilemättä vaikuttavat persoonaan - kaikki raskaana olevat ovat varmasti kokeneet hormonimyrskyjä ja hormonaalista ehkäisyä käyttäneet PSM-oireita. Ohjelmassa lueteltiin testosteronin aiheuttamia, sanoisinko ilmiöitä, käytökseen. Tunnistin niistä monia. (Kuten varmasti moni, jos saisi listan käteen). Olen päämäärätietoinen, määräilevä, leveä muija, joka on täysin impulssien vietävänä. Teen nopeita päätöksiä ja kadun mitään harvoin. Uskallan haastaa monia ihmisiä erilaisissa tilanteissa, myös auktoriteetteja. Koin voimakkaan ahaa-elämyksen kuunteluelämyksen aikana. Tekisi mieli testata omat testosteroniarvot, mutta jälleen kerran, pelkkä tieto aiheesta sai jarrut päälle. Jos tietty käytös onkin hormonien aikaansaamaa, silloinhan se en ollut minä! Harmi, että jäljet kuitenkin korjaa itse minä.

Daily Budgetin testausta

Maaliskuun palkkapäivänä päätin kokeilla Daily Budgetia hieman syvällisemmin. Ilmaisversiota tietenkin, se toimii vallan oivallisesti, kunhan vähän luovii. Oh ja behold, topakkuutta täynnä maksoin laskuni palkkapäivänä ja säädin DB:n meno-osuuden vastaamaan tilillä kelluvaa summaa. Jotta elämä ei olisi liian rajoittunutta, säädin ajan kahteen viikkoon. Eli kuun loppuun syynään, josko onnistun pitämään päiväbudjettini. Se onkin jotenkin kannustavaa, kun joka päivä buduun napsahtaa uutta kulutettavaa ja jos et osta mitään, seuraavan päivän summaan lisätään edellinen. Tällä hetkellä laahaan jäljessä noin 100 €....

Suosittelen kokeilemaan apsia, koska on jotenkin palkitsevaa katsoa käytettävissä olevien varojen kasvavan joka päivä ja pakollisen kauppareissun osuessa kohdalle yrittää pysyä DB:n antamassa budjetissa. Samalla sovellus hieman hillitsee ostohaluja, kannustaa pysymään budjetissa ja palauttaa niitä jo kauan sitten hämärtyneitä rajoja visan ja pankkitilin välissä.

Tuhluriprinsessalle on jo nyt valjennut, että kuukausittain käteen jätettävä summa on liian pieni eli laskuja on liikaa eli kulutan liikaa eli elän yli varojeni.

Lataa Daily Budget -sovellus tästä.

Analyysi talousymmärryksestäni

Viime postauksessa referoin viisasta Essi Lindgreniä, joka vieraili #Rahapodissa kertomassa nuorten taloudellisesta käytöksestä. Hänen mukaansa talousymmärrys koostuu taloustaidosta, talousasenteesta ja talouskäytöksestä.

Tuhlaajaprinsessahan on superhyvä analysoimaan asioita - ainakin muiden. Joten, tässäpä markan analyysi teille rakkaat lukijat.

Taloustaitoni: Ymmärrän, että on turhaa maksaa kulutusluottojen kovia korkoja. Pikavipit ovat saatanasta. Osaan laskea korkolaskuja. Haluan pärjätä palkallani (on se mahdollista!). Excel pyörii ja se auttaa hahmottamaan isomman kuvan. Daily budget (se ilmaisversio) kannustaa kitkuttelemaan niillä rahoilla, mitä tilille on laskujen ja muiden menojen jälkeen jäänyt.

Talousasenteeni: Asenne on aina rock! Talousasenne ja rock eivät kuitenkaan sovi kovin hyvin yhteen. Hyvää on se, että Tuhluriprinsessa maksaa aina laskunsa ajallaan ja koittaa nyt löytää tasapainoa omaan talouteensa, sekä se, että hän ymmärtää säästämisen merkityksen.

Talouskäytökseni: Fantastinen yhdistelmä suunnittelematonta ja spontaania mielihalujen seurausta. Rahat loppuvat jo muutaman viikon päästä palkkapäivästä. Jokainen palkkapäivä on kuitenkin uusi mahdollisuus yrittää korjata tilanne!

"Säästäminen on yhtä tärkeää kuin hampaiden pesu"

Sanoo varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi Hesarissa. Olen täysin ja 100 %:sen samaa mieltä aiheesta. Ohessa linkki kaikille lukijoille, jotka eivät halua lapsistaan tuhluriprinsessoja tai -prinssejä.

Parhaat poiminnat:
- Mieti, miten johonkin olisi varaa. Mikään ei ole saavuttamattomissa. Mahdollisuuksia rahan tekemiseen on.
- Lapselle näytetään, että raha ansaitaan. Lapsi voi kerätä esim. pulloja.
- Ihmisillä on erilaisia rahatilanteita, eikä niistä mikään tee ihmisestä parempaa tai huonompaa.
- Lasta opetetaan säästämään, esim sopimalla rahanjaosta. Esim. lahja- ja ansaintarahoista puolet menee säästöön, puolet voi käyttää itse.
- Viikkoraha opettaa pitkäjänteisyyttä ja rahan arvoa.

Tähän joukon jatkoksi lisään vielä #Rahapodin jakson numero 67, jossa puhutaan nuorten taloustaidoista. Kannattaa kuunnella jakso. Tärkeimpänä oppina lapsia ajatellen on ymmärtää, mistä talousymmärrys koostuu. Spoiler alert! Talousymmärrys koostuu taloustaidosta, talousasenteesta ja talouskäytöksestä.

Miälenvikast läpändeerust!

Putous-hahmo, sinähän sen sanoin! Säästäväiseksi haluavan ja yrittävän sisällä taistelee koko ajan piru ja enkeli. Toinen haluaa tuhlata entiseen malliin mistään välittämättä ja toinen yrittää toppuutella ja pyrkiä kohti uutta. Tie ei ole tasainen eikä helppo; mikään muutos ei tule helposti, vaan kivun ja repsahdusten kautta, kuten jo todettu.

Luin juuri jostain säästö-Pekan (tms, en muista henkilöä, joten en voi linkittää) vinkit nuukuuteen. Lainat ja erityisesti kulutusluotot kannattaa maksaa pois aloittaen pienimmästä. Olen onnistuneesti maksanut toisen kulutusluoton pois, mutta toinen se ei ota lyhentyäkseen, koska käytän sitä jatkuvasti pankkitilin korvikkeena. Kaksi askelta eteenpäin ja kaksi ja kolme neljäsosaa takaisin. Vaikka lyhentäisin esim 500 €/kk, käytän vähintään tuon summan kuukauden aikana. Uusi strategian onkin pyrkiä lisäämään käytettävissä olevan summan määrää kuukausittain. Jos se viime kuussa oli 0 €, nyt se vielä tällä hetkellä on noin 200 €. Jos pystyn pitämään sen tuossa seuraavaan palkkaan asti, seuraava tavoite on lisätä summaa esim 50 tai 100 €/kk. Tällä menolla tuo velka on kuitattu joskus 2030-luvulla...

Fiilis on kuitenkin positiivinen ja olen päättänyt rämpiä tämän suon läpi voittajana. UGH!

Ei tässä kurjuutta kummempaa.

Oman talouden balanssointi on kuin laihduttamista. Vaatii grammantarkkaa mittaamista joka ikinen hetki ja on ihan yhtä ärsyttävää. Harva kuitenkaan edistyy ilman mittaamista, eli otappa lusikka kauniiseen kätöseesi.

Säästämiseen pitäisi löytää jokin motivaattori, jokin muukin kuin eteerinen kuva itsestä 80-vuotiaana golfkentän laidalta siemailemassa kuplivaa. Aika moni haluaa nauttia rahoista hippasen aikaisemmin, vaikka pitkäjänteisyys on varmaankin päivän sana. Harva iloitsee siitä 25 vuoden asuntolainasta ja epätoivo voi hiipiä mielen perukoille, kun kerran kuukaudessa kykenee lyhentämään 0,04 % asuntolainaa näillä koroilla.

Ei tällä kertaa muuta. Aika on rahaa.

Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen

Nyt ahdistaa.

Vasta viime kuussa ehdin pullistella, miten hienosti olin kieltäytynyt pankin tarjouksesta nostaa Visan luottorajaa. Noh, nyt se kamelinselkä murtui, koska rahat on loppu. Nostin Visan limiittiä kuitenkin hyvin maltillisesti ja sillä pitäisi nyt pärjätä seuraavaan tiliin. Puntaroin asiaa monelta kantilta ja kysyin itseltäni sen pakollisen, eli oliko pakko, entäs ne säästöt? Pidän säästötiliä nyt pyhänä asiana, en halua koskea siihen, koska silloin tiedän avaavani Pandoran lippaan. Keski-ikä lähenee, ja jos en ole tähän mennessä saanut mitään aikaan varallisuusrintamalla, todennäköisyys tilanteen muutokseen on olematon tulevaisuudessa. Visan kuristusote on nyt hieman kireämmällä, mutta vielä nyrkki on verhottu silkkihansikkaaseen.

Tämän kirjoituksen aiheena on vuodatus, ja se liittyy tunteeseen: Se tunne, kun ei pääse tilistä toiseen. Tällä hetkellä lompakossa on 40 €, uunituore Visan limiitti tukena ja palkaan matkaa vielä reipas viikko. Mitenkäs tästä viikosta sitten selvitään? Jotain tämän päivän ja palkkapäivän välissä tulisi tarjota lapsille ruoaksi. Bensaakin saatan joutua ostamaan. Miten sitten suu pannaan, jos joku sairastuu ja tarvitsee lääkäriä ja/tai lääkkeitä? Mieheni on muuten autuaan tietämätön tilanteestani. Hoidan sovitusti oman osani laskuista ja menoista, harrastan ja maksan lasten harrastuksia. Helpottavaa, eikös vai?
Not.
:/

Tiedän ainakin, mitä en tee. Aloitin maanantain surffaamalla alesivustoja, koska lapset tulevat tarvitsemaan keväällä ja ensi talvena uusia välikausi- ja talvivaatteita. Klikkailin jo vanhasta tottumuksesta pari kivannäköistä alerenttua ostoskoriin. Virtuaalikauppa jäi tekemättä, koska Visassa ei riittänytkään limiitti. Harmituksen jälkeen kokosin itseni. Tuijotin ostoskoria kriittisellä silmällä (tämä harrastus olisi toki pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten). Tarvitsemmeko todellakin sen ja tuon ja tämän? Mitä löytyy jo vaatekaapista? Nuorempi tietenkin käyttää vanhemmalta jääneitä vaatteita soveltuvin osin, mutta pitääkö ulkovaatteiden olla uusia? (Pitää, koska jälkikasvu on sellaisessa vaiheessa, että vaatteet nuohotaan jokaisessa kivessä, lätäkössä ja kannossa. Lisäksi kasvavat kuin rikkaruohot. Mutta huuto.net ja tori.fi sekä FB:n aluekirpparit on myös keksitty ja sieltäkin löytyy uutta tavaraa.).

Tämä on sitten viimeinen kuukausi, kun rahat eivät riitä palkasta palkaan. Koska se tunne on ärsytys, ahdistus, kiukku, harmitus. Masennus, voimattomuus, alemmuus ja häpeä.