Viime vuoden tuotto per salkku, kuulun parhaimpaan 6 %:iin Nordnetin mukaan

Aika tarkastella miten viime vuosi meni. Asuntosijoituksia ei ole tässä huomioitu.
Sorry klikkiotsikko, mutta jaksakaa lukea juusto-salkkuun asti niin asia selviää.

Sitä ennen muutama alustussana. 

Kokonaisuudessa tuhlasin aika paljon viime vuonna, eikä valitettavasti sijoituksiin löytynyt uutta rahaa juuri yhtään. Jo aiemmin mainittu keittiöremontti ja eteisremontti sijoitusasuntoihin vei tuhkatkin pesästä. Lisäksi teimme ihanan kesälomamatkan, ja vielä kaupunkiloman syksyllä.

Myös elinkustannusten nousu näkyy ja tuntuu, turha sitä on vähätellä. Minulla kukkaroa verottaa eniten bensa, vaikka kyllä ruokakorissakin hintojen nousun huomaa. Myös oma harrastus on kallistunut vauhdilla, mutta siitä en luovu, se tuottaa iloa ja uuden oppimista elämään. 

Autosta vielä, viime kesäkuun pyöräilin toimistolle joka ikinen toimistopäivä, ja se oli aika kiva hommeli. Eksyin tosin joka kerta. 👌 Matkaa tulee sellainen 22 kilometriä yhteen suuntaan, jos ei eksy. Bensaa säästin aika paljon kesäkuukausina, ja tavoitteena olikin pitää bensakulut vuoden 2021 tasolla. Tänä vuonna yksityisautoilu maksaa minulle 166 €/kk kaikkinensa, bensat, huollot, vakuutukset, verot huomioiden, ja bensaa tankkaan korkeintaan kerran kk. No mutta asiaan, ohessa luvut.

Suomi-salkku, arvo-osuustili

Osinkotuotot: 326,20 €

Kehitys:  -1.05 versus indeksi -12,61%. 

 

 Tulos: torjuntavoitto 

 

Kommentti: tämä ei ole pääsalkkuni, tänne ostan vain antilappuja ja lisäilen jo olemassa olevia omistuksia. Suurin paino Sampolla, jonka kurssi nyt niin hurja että lisäyksiä ei ole luvassa. CapMan toisena painossa, ja siinä myös odotteluvaiheessa. Kolmantena ETF, johon en ole tyytyväinen. Liipaisen sen mäkeen tänä vuonna. Olen sijoittanut vuodesta 2016 lähtien, ja joka vuosi olen biitannut indeksi, niin kuin isot pojat kylillä kehuskelee. 2 vuotta ovat olleet tuotoiltaan negatiiviset, vuodet 2018 ja 2022. 96 % osakkeissa, loput käteisenä.

Juusto 

OP:lle raippaa jälleen raportoinnista. Näyttää siltä, että juustotililtä ei voi tehdä vuosirapsaa. En nyt muista mikä luku oli vuoden viimeisenä pörssipäivänä, mutta koko vuoden olen vetänyt flätlineä sen kanssa. 

Tulos: Tällä hetkellä salkku on -0,15 %. Eli häviö.

Osingot + myyntivoitot: 187,13 €

Kommentti: Kaikenkaikkiaan tein aika paljon virheitä viime vuonna, hätäilin, rahat poltti tuttuun tapaan taskussa, ja olisi ollut aivan mahtavia ostopaikkoja, jos en olisi tuhlannut kaikkea sinne laittamaani  heti alkumetreillä. Tällä hetkellä siellä oon 4 lappua, UPM hienoisesti isoimpana, sen jälkeen Konecranes, sitten on Wärre ja sitten Spinnova. Konecanesia ja Spinnovaa olen ostanut aivan liian aikaisin, enkä ole lisännyt ostoja kurssien laskiessa. 12 % käteisenä. Ostin ja myin Konetta +-0. Jos olisin odottanut, lappu olisi noussut noin 8 % ja tämä salkku olisi ponnistanut plussalle tuotoissa. Jossittelu tosin on turhaa.

Jenkkisalkku (Nordnet)

Vain 6 % Nordnetin salkuista ylsi positiiviseen tuottoon vuonna 2022. Ohessa jenkkisalkkuni, joka räjäytti pankin. 

Tulos: 9.95 % ♛, indeksi - 7 %.

Osingot: 24,64 €

Salkussa Lochheed Martinia, Visaa ja Googlea. Lockheedia ostin vain sen osinkotuoton takia. Sota toki siivittää tämän kaltaisia osakkeita nousuun. Visa seilaa jotenkin 170 - 220 $ välissä, onnistuin ostamaan sitä jossain 200 tienoilla. 

Google on tullut mahalaskua alas, ja huolissaan pitää olla ChatGPT:n ja TikTokin takia, koska molemmat syövät sitä tuottohammasta, eli mainoksia hauissa. Ostin G:tä splitistä kalliilla, nyt saisi huomattavasti halvemmalla, jos olisi rahaa ja halua lappuun investoida. Tällä hetkellä 5 % käteisenä.

Tervetuloa sijoitusvuosi 2023! Toivottavasti olet paksu : )

Uuden vuoden mietteitä ja tavoitteita

 Ihanaa uutta vuotta! 

Itselläni vuosi alkoi tehokkaasti, olin jo hiihtoladuilla ensimmäinen päivä. Toiseen päivään mennessä olin lukenut vuoden ensimmäisen kirjan. Myös töissä vuoden ensimmäinen päivä oli tehokas, kun noin puoli vuotta roikkunut asia saatiin päiväjärjestykseen. Tai oikeammin tehtyä ja siitä päiväjärjestyksestä pois.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jotenkin vuodessa on kiva rytmi ja nollaus, ja halusin kirjata muutaman ajatuksen myös tänne:

• Tarkastele ja tarkkaile elämän kokonaistasapainoa: uni, stressi, liikunta, työmäärä. On ok jättää treenit välistä, jos on liikaa jotain ja liian vähän toista. Olet sen ikäinen, että mobility-treeni on pakollinen.
  
• Opi kaikki mahdollinen eteen tuleva töissä. Ime vaikutuksia, ole avoin ja vastaanottavainen. Lue työn aiheeseen liittyviä kirjoja.
  
• Puskurin palautus tiettyyn tasoon. 

Eli Mandatumin mainosta mukaillen, Rahat ja henki teemana.

Viime vuonna tuli käytettyä puskuria, kun tapahtui pari äkkinäistä liikettä sijoitusasunnoissa. Toiseen tehtiin keittiöremppa ja toiseen eteisremppa. Molemmat imaisivat yhteensä 6 000€ ja se lovi kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt lisäksi poskihampaani hajosi viime vuoden lopussa, ja sen korjaaminen tulee maksamaan 3 000€. Ihanan kallista. Ja ei, verovaroilla tätä ei korjata, julkinen nyppäisi hampaan vain pois.

Merja Mähkällä oli Instassa ajatus, että lentää lomille vain joka toinen vuosi ja säästää näin osaltaan ympäristöä. Koronan jälkeen tämä ajatus ei tunnu ollenkaan niin pahalta ja radikaalista, ja meidän perhe päätti lähteä tähän juttuun mukaan ja siten ensi kesänä emme ole menossa ulkomaille lomailemaan. Oma poskihampaani toki vie yhtä paljon tai jopa enemmän rahaa kuin perinteinen lomailu, joten saa nähdä tuntuuko miten(kään) omassa kukkarossa tauko lomailusta.

Asuntolainaa enää kymmeniä tuhansia! Eli 99 999 €

Aamulla kävin pankissa ihailemassa asuntolainanlukuja ihan vain sen takia, että tänään asuntolainan lyhennyksen myötä asuntolainani tipahti 6 numeroisesta 5 numeroiseen. Käytännössä 99 999 €, mutta kyllä silti hymyilyttää. Asuntolainaa on makseltu koko naismuistin ajan, mutta olen odottanut tätä merkkipaalua. Tuntuu heti helpommalta hengittää, vaikka korkojen nousu kyllä nostaa kk-erää ensi kuussa, kun korontarkistus on edessä.

Asuntolainamme on pitkä ja kapea kuin nälkävuosi (eli siis kk-erä on aika pieni), jotta se antaa liikkumavaraa elämässä ja kestää mahdolliset elämän kolhut ilman säätöä. Olen aina sanonut, että minulla on asuntolainaa niin kauan kun Putler naapurissa on vallassa. Nyt todella toivon, että Putler tipahtaa mahdollisimman pian, ja etsin itselleni uuden vertauskuvan. Ehkä Kiinan XI on osuvampi?  

Joka tapauksessa kävin laskemassa jäljellä olevat erien määrän ja säädin ne maksuerät verkkopankissa. Haluan, että myös maksueriä ei ole jäljellä satoja, vaan kymmeniä. Tämä tarkoittaa samalla, että lainaa pitää lyhentää ylimääräistä joka vuosi. Nyt tämä on minulle myös henkisesti ok, koska en halua olla haudan partaalla ja vielä maksella omaa asuntoa pois, ja lisäksi sen takia, että korot ovat nyt nousussa ja haluan maksaa lainaa pois aiemmin.

Asuntosijoittamisen sietämätön paino

Ihanan loman jälkeen takaisin sorvin ääreen avautumisen kera. Jos et jaksa ollenkaan sellaista, niin ohita. 

Olen hieman tahtomattani asuntosijoittaja, koska olen toisen polven asuntosijoittaja, ja pari asuntoa on tullut minulle perintönä. Olen tietenkin ikuisesti kiitollinen, että vanhempani (oikeastaan äitini) ovat olleet hereillä asuntosijoittamisen kulta-aikana, ja tarjoavat nyt lapsilleen velattomia sijoitusasuntoja, joita hoitaa ja kenties majoittaa omat lapset opiskelujen aikana. Vuosia asuntosijoittajana on nyt takana 4 (joista 2 pandemiavuotta), ja jotain olen näiden vuosien aikana oppinut. Keväällä teimme keittiöremontin yhteen yksiöön, ja siitä on otettu vaikutteita tähän postaukseen. Osaan rehellistä puhetta, joten sellaista inhoarkirealismia tarjoilen tässäkin.

1. Asuntosijoittaminen on työläämpää ja vaativampaa kuin osakesijoittaminen

Asunnon jatkuva fiksaus 

Asunto kuluu koko ajan, ja jokaisen vuokralaisen jälkeen pitää vähintään ne lasikuitutapetit maalata uudestaan kalmanvalkoiseksi. Suurimpia kuluja ovat tietenkin keittiörempat, putkirempat, kattorempat, lämmönvaihtimen rempat, maalausrempat, rempat....

Pitkään vallalla ollut "one size fit all" korkeakiiltoinen, valkoinen keittiö on vihdoin saanut väistyä iloisempien ja rohkeampien värien tieltä, mikä on hienoa. Mutta värit jakavat mielipiteitä, ja kovin persoonallista ei saa niin helposti kaupaksi. Toisaalta, se saattaa tuntua kodikkaammalta ja pidentää vuokra-aikaa, kun oikea ihminen astelee ovesta sisään. Toisaalta, vuokralaisten välissä saattaa olla pidempi aika kuin neutraalissa. Osa vuokranantajista on lähtenyt värikkäämmälle tielle. Tässä kannattaa huomioida, että keittiötä ei yleensä päivitetä kuin kerran 20 - 30 vuodessa joten niitä murrettuja värejä pitää sietää vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun trendi on vedetty vessanpöntöstä alas. Itse valitsimme valoisaan yksiöön varman harmaan ja turvallisen valkoisen.

Jokaisella pysyy varmasti maalipensseli kädessä, mutta jos on fiksattavaa sen yli, jälleen pitää hankkia ammattilainen asialle, jolloin toimitusajat voivat venyä ja työ taatusti maksaa. 

Keittiöremppa on lähes pakko tehdä asunnon ollessa tyhjillä, ja yleensä vähän jotain isompaa on helpointa tehdä asunnon ollessa tyhjillä. Ja jokainen tyhjä kuukausi syö tuottoja aika hurjasti.  

Vuokralaisen valinta 

Meillä on ollut periaate, että ensimmäinen sopiva saa asunnon. Yleensä näyttöjä on kuitenkin sellainen 5 kpl, joskus jopa enemmän (esim korona-pandemian aikana). Järjestelyt ja aikataulutukset vie oman aikansa. Erityisen mehukasta tämä tietenkin on, jos asunto ei sijaitse vieressä, vaan jopa ihan tuntien matkan päässä. Silloin iloinen asunnon omistaja voi hieman sadatella, jos potentiaalinen vuokralainen tekee oharin tai valehtelee näytössä. Kyllä se hieman aina jännittää, kun vasta remontoidun asunnon avaimet annat vuokralaiselle, vaikka miten olisit tsekannut taustat yms. Kauhujutut päätyvät aina iltapäivälehtien lööppeihin. 

Tässä voi mennä täysin poskelleen, ja pahimmillaan riskien realisoituessa tappiot ovat kymmeniä, jossain tapauksissa jopa satoja tuhansia euroja. Tässä vaiheessa tarvitset myös ammattimiesten ja -naisten apuja, aikaa ja rahaa kuluu. 

2. Tuotot ovat suuremman työn takana ja hajauttaminen vaikeampaa

Moni tuijottaa vuokratulotilin saldoa, katsomatta sen pidemmälle tuottoprosenttia. On totta, että esim muutaman satasen kk-tuotto asunnosta vastaa jo kohtuullisen isoa osakesalkkua. Mutta jos lähtee pankin tiskille tuulen huuhtoma peba vilkkuen, niin luultavasti lainaa on silloin otettava maksimimäärä.  Arvonnousu asunnosta on arpapeliä. Mitä silloin jää käteen, jos joutuu pakkorakoon velan takia ja asunto onkin myytävä?

3. Asuntosijoittamisessa on koko ajan kuluja 

Tyhjät kuukaudet maksavat. Myös täysistä kuukaisista omistaja maksaa veroa, vastikkeita ja mahdollisesti muitakin maksuja. Korona-aikana vuokralaiset ovat hallinneet markkinoita ja moni asuntosijoittaja on laittanut luukun myyntiin, koska yhtäkkiä onkin tullut tilanne, jossa kulut ylittävät tuotot eikä parannusta tilanteeseen ole näköpiirissä, koska vuokralaisia ei ole ollut markkinoilla.

Vs. osakesijoittaminen

Salkkua voi puljata, jos tahtoo, mutta ei ole pakko. Kukaan ei tule kommentoimaan salkkuasi ja olet koko ajan 100 % pallon päällä. Voit vaihtaa strategiaa lennosta, vaikka aika yleisesti kerrotaan, että tekemättä mitään on paras. Vaivannäkö tehdään siinä vaiheessa, kun valitaan osakkeet salkkuun, ja jos ei halua sitäkään vaivaa nähdä, sijoittamalla indeksiin todennäköisesti onnistut. 

 

Lehdissä on vähän väliä juttua ketjutetusta asuntosijoittamisesta, jossa yhden asunnon arvolla otetaan uutta lainaa toiseen. Osa on päässyt ketjuttamaan jopa 100 asuntoa. Tuo elämäntapa ei ole heikkohermoisille. Mutta osakesijoittamisessa et todennäköisesti pysty vivuttamaan itseäsi korviin saakka ja kk-säästämällä varallisuus karttuu kuin varkain ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

Näin lyhyenkin kokemuksen jälkeen voin sanoa, että olen enemmän osaketuhlureita. Sijoituksissa on hyvä olla hajautusta, ja sillä moni perusteleekin oman asuntosijoituscasensa.

Tuhlurin ensimmäiset sijoituksiin hävityt rahat

"Mutta sijoittamisessa voi hävitä kaikki rahat!" Tämä on ehkä se suurin pelottelu ja puskista huutelu ja yksinkertaistus, mitä yleensä sijoittamisesta mitään tietämättömät pölvästit viljelevät. Totta toinen puoli, mutta samalla tuollainen tilanne on äärimmäisen harvinaista ja riskiä voi alentaa hajauttamalla.  

Tuhlurilla hassunhauskasti kävi niin, että mikään suora sijoitus ei ole ottanut Venäjä-riskiä, mutta rahastosijoitus on. Eli se hajauttamiseen erikoistunut sijoituspuoli. (Oh, the irony). Nimittäin, Tuhlurilla oli eläkerahaston kulmassa osa Venäjää, ja nyt ne rahat ovat jumissa siellä, en saa merkintää pois vaikka haluaisin ja pankin sedän kanssa asiasta miekkailtiin. Käytännössä nämä pennoset ovat menetettyjä, mutta onneksi ne ovat juuri sitä, pennosia. Rahaston muiden valintojen kautta kokonaisuudessaan eläkesäästö on tuottanut ihan ok, ja nuo minunkin Ryssijöille hävityt rahani menevät muiden osuuksien tuotoista, vähentäen niitä. En siis teknisesti edes ole hävinnyt pääomaa, mutta toki tämä hiljalleen alas valuva karhumarkkina uhkaa niin tehdä.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa on tuonut minulle myös uudenlaiset arvovalinnat. Salkustani ei löydy yhtiöitä, jotka vielä operoivat naapurissa, vaikka esim Nestlettä olen jossain vaiheessa miettinyt. Suomalaisista firmoista Venäjällä operoi enää Nokian Renkaat, ja ne ovatkin totaalibannissa, niin omassa autossa kuin salkussa taannoisen perseilyn takia. Toisaalta taas asekaupat eivät ole minulla enää ESG-bannissa. Äkkiä muuttuu mieli kun herää uuteen realiteettiin.

 Merja Mähkä on puhunut aiheesta viisaita sanoja, käykää kuuntelemassa. Ja nyt, toivotan hyvää kesää!

 

Osakesäästäjä kiittää osingoista

Tuhluri kuuluu niihin toppahousuihin Suomessa, ketkä rakastavat osinkoja. Tänään Sampo maksoi super-osinkonsa, ja päätin katsoa, millaista osinkoa olen tämä vuonna tähän asti keränny, kun suurin osa omistamistani yrityksistä on jo maksaneet. Lockheedilta tulee kvartaaliosinko, joten lisäsin sen tietysti  etukenossa laskutoimitukseen. 

Tämän vuoden saldo osingoista on seuraava:

+ 317.18 € osinkoa, joista vero jo maksettu (arvotilit)

+ 149.57 € osinkoa, joista ei ole veroa vielä maksettu (juustotili)

=  466.75 €. 

Tuo on jo kuulkaas rahaa. Tässä pari vuotta sitten kirjoittelin osinkotavoitteita, tuolloin merkinnyt tavoitteeksi 2 500 € per kk, mutta vaatimattomaan tyyliini olin todennut, että myös 2 000 €/kk pärjäilee, jos on velaton. Heh.  Noh, ensimmäinen viikko plakkarissa, joten kuten. Seuraava minitavoite on tosiaan päästä tonnin vuosiosinkoon. 

Muokkaus: olin aivan unohtanut Konecranesin osingot, joten ne on nyt lisätty laskelmaan. Fuusion peruunnuttua en muistanut ollenkaan, että osinkopolitiikka meni uusiksi ja päätös tulee vasta nyt yhtiökokouksessa. Maksu onkin jo kesäkuussa. Tehokasta.   

Nuo taidan sijoittaa eteenpäin googleen, kun split kesäkuussa tulee. Ehkä. Vastuunvapauslauseke: Ei suositus. 

Karhumarkkinassa? Eli paras aika aloittaa sijoittaminen

Johan on aikaa vierähtänyt blogin viime päivityksestä. Tänään, suomalaisuuden päivänä voimme onnitella Suomea päätöksestä hakea puolustusliitto NATO:n jäsenyyttä. Se vakauttaa myös Suomea taloudellisesti. Mutta mennään sitten asiaan ja otetaanpa tähän väliin salkkukatsaus kaikista posseista. 

1. Jenkkisalkku. Jenkkimarkkinoilta kävin ostamassa sitä Visaa vihdoin alkuviikosta, kun kurssi laski 200 dollariin. Olisi kannattanut odottaa, kurssi kävi 190 dollarissa, mutta on sieltä hipsulleen palannut, mutta edelleen muutama prosentti ostoista miinuksella. Jenkeistä tuli lupaavaa dataa visan omistajan kannalta. Ilmeisesti kotitalouksien säästöt on jo käytetty ja nyt on kulutusluottojen markkina alkanut jälleen nousta.
   
   Jenkkimarkkinoilla puuhaaminen on sen verran tyyristä lystiä suurien välityskulujen takia, että kannattaa harkita tarkasti, mitä siellä tekee ja milloin. Kesäkuun ostoiksi ajattelin Alphabetia, kun siitä tulee split. Jos olisin massikeisari, ostaisin googlea jo nyt, mutta kun en ole (yhden osakkeen hinta on nyt noin 2500 dollaria jos et tiennyt), niin joudun odottamaan splitiä, jolloin voin hikisellä tonnilla ostella lappusta muutaman kappaleen. Syyt ostaa nyt olisi seuraavat: arvelen, että kurssi nousee hieman splitiä kohden, ja taatusti splitin jälkeen, kun kaltaisillani toppahousuilla on siihen jälleen varaa.
   
   
2. Juustosalkku on nyt miinuksella noin 20 %. Tämähän on siitä ärsyttävää, että jos nyt realisoin nuo tappiot, niin ne jäävät minulle takkiin ikuisiksi ajoiksi eli siihen asti, että lopetan tilin. Eli, mitä sinne ostan, siellä ne pysyvät. Tänne olen ostanut Konetta (dipistä, uusi tuttavuus minulle), Konecranesia (miinuksella sen 20 %), Wärtsilää (miinuksella 20 pinnaa), Spinnovaa (miinuksella 30 pinnaa), UPM (plussalla 7 %). Olen alentanut keskihintaa, aina kun kukkaro on antanut myöten, ja esim Wärre on minusta törkeästi alihintainen. Samoin Konecranes, mutta kurssikehitys voi olla mihin suuntaan vain lyhyellä tähtäimellä. Ja, monen asiantuntijan mukaan karhumarkkina on alkanut, jolloin salkku sulaa pikkuhiljaa, ja tätä voi jatkua kuukausia, jopa vuosia.
   
   
3.  Suomisalkku. Tälle en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Arvo-osuustiliin pohjautuva salkku koostuu 45 % Sammosta, sen jälkeen CapMan ja jotain muuta sälää. Sammosta myin yhden kalliilla ostetun erän, joka oli sattumoisin se ensimmäinen ikinä ostamani erä Sampoa. Salkun myynnithän tapahtuvat FiFolla eli first in first out.  Nyt ostokseni Sammosta on alle 35 € keskihinnan, ja olen siihen tyytyväinen.

Miksi nyt olisi hyvä aika alkaa sijoittaminen? 

Monet kavahtavat laskumarkkinaa, mutta Juustotilin osalta olen onnistunut ostamaan ensin kalliilla, ja sen jälkeen laskeviin kursseihin. Jatkan ostojani valitsemillani osakkeilla, joten kun kurssit sitten joskus - ja toivottavasti - nousevat yli ostohintani, voin realisoida ne kalliilla ostamani (FiFo), ja jättää ne halvalla ostetut muhimaan ja kasvamaan osinkoa/arvoa. Tiedostan, että tässä voi mennä pitkänkin aikaa, tai tätä ei välttämättä tapahdu. Siinä tapauksessa osakkeet kelluvat juustolla, ja jäävät perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Edelleen sijoitushorisonttini on pitkä noin 25 vuotta, kunnes se mahdollinen pieni eläke sieltä tupsahtaa, jos sinne asti sätkyttelen. Toiveissa toki on, että pystyisin vielä eläkkeelläkin sijoittamaan, on tämä sen verran hauskaa puuhaa sekä lasku- että nousumarkkinassa.

Venäjän aloittama sota Ukrainassa

Järkyttävää pahutta tapahtuu nyt Euroopassa. Tällä hetkellä ajatukseni ovat Ukrainassa ja ukrainalaisissa, mutta auttamatta pohdin myös itänaapuriamme. Sen alistuneissa, diktaattorien varjossa kasvaneissa ihmisissä, oligarkeissa, systeemin vioissa. Tieto on valtaa, ja tässä näemme vapaan lehdistön merkityksen. Venäjällä tämän postauksen tekemisen jälkeen miliisi olisi ovella vartissa. 

Vihaan venäjän sotilaita, mutta samalla säälin heitä, suurin osa ei tiedä minne heidät lähetetään ja miksi, eikä perillä olekaan vastassa narkomaanihomoja ja natseja, saati tavallisia ihmisiä lippujen, hurraa huutojen ja kukkien kera. Ukrainan presidentti on sankari, ja ukrainalaiset näyttävät talvisodan henkeä.

Suomalaiset ovat olleet järkyttävän naiiveja ja sinisilmäisiä, ja nukkuneet Ruususen unta 80 vuotta. Tuhluri on nyt NATOn kannalla, jokainen voi halutessaan osallistua kansalaisaloitteisiin, joita viuhuu vauhtia pari päivässä. Seuraavissa vaaleissa äänestä huolellisesti. Jokainen ääni vaikuttaa.

Sanomattakin selvää, että helmikuun ja maaliskuun hyväntekeväisyyteen varatut rahat menevät Ukrainalle. Helmikuussa SPR, maaliskuussa Unicef. Lisäksi pakkasin jo kassin lasten vanhoja, mutta hyviä talvivaatteita avustusta varten. Ehkäpä pari pehmoa kelpaisi myös tänne tulijoille. Sen enempää ei rahasta tässä postauksessa puhuta, mutta seuraavassa ehkä.

Olen ylpeä suomalaisuudesta, eurooppalaisuudesta, demokratiasta ja tasa-arvosta. Pidetään niitä jatkossakin arvossa, ja puolustetaan niitä, sillä vaihtoehtoinen tie on Pohjois-Korea. Todella, tämä ei ole liioittelua. Talouspakotteet tulevat iskemään venäläisiin, ihan jokaiseen, ja edessä on vääjäämättä talouden romahdus, mahdollisesti nälänhätä, mutta ainakin toivottomuus, kurjuus, epäluulo ja ankeus. Maasta ei pääse pois, ja jos pääsee, venäläisiin ihmisiin suhtaudutaan kylmästi ja epäluuloisesti maailmalla, koska arvet ovat syvällä ja parantuvat hitaasti. 

Tee se, minkä voit auttaaksesi. Älä trollaa tai levitä valeuutisia, avusta rahallisesti jos pystyt. 

Rauhaa.

Slava ukraini!

MIKSI säästää eläkeikään ja vanhuuden vuosiin vaikka saisitkin mukiin menevän eläkkeen?

Niin, välillä ihan fiksuillakin ihmisillä ei yhdistä ja muumi eksyy matkalla laaksoon. Kuten nyt Tuhlurilla. Olen osittain toistanut muiden hokemaa mantraa, että pitää olla rahaa eläkkeellä ja vanhuudessa. Joo joo, kyllä. Mutta. En ole aiemmin miettinyt tätä sen tarkemmin, että mistä palikoista tämä oikein koostuu. 

Tällaisen nollainflaatioajan aikana asia on varmasti ollut pimennossa muillakin, mutta tosiaan, eläkkeisiin ei ole tulossa korotuksia. Nuorimmat ei toki usko koko eläkejärjestelmän tuottavan heille yhtään mitään, ja siksi he sijoittavat ja säästävät. Voi niitä, jotka ovat koko elämänsä pienipalkkaisissa töissä ja vetävät tilipäivänä "koko paskan sileeks" (😘 Petri Nygård). 

Viimeiset vuodet ovat olleet eläkeläisten juhlaa, koska inflaatio on ollut nollan tuntumassa tai maltillisessa 2 prossassa lähes 10 vuotta. 2012 eläkkeelle jääneet ovat saaneet nauttia euronsa arvon, no jos ei nyt ihan säilymisestä, niin maltillisesta alenemisesta. Välillä on jopa pompattu taas ihan plussalle. Nyt kun tankillinen peruslöpöä maksaa jo 100 €, vaikka vuosi sitten saman tankin sain 60 €, niin kyllä se hirvittää jo ihan työssäkäyvääkin. 

Tästä aasinsillalla säästämiseen ja sijoittamiseen. Työuran aikana kannattaa säästää ja sijoittaa, jotta tätä rahaa voi sitten käyttää, kun inflaatio syö joskus 10 vuotta sitten myönnetyn eläkkeen, johon ei ole korotuksia näkyvissä. Osa osakkeista on ajateltu olevan myös inflaatiolta "suojassa", tai vähintäänkin euron arvon pitävinä. Tätä kohden.

Mutta nyt tärkeimpiin asioihin, eli laskiaispullaa ja runebergintorttua!

Uuteen vuoteen 3 salkun voimin

Aim bäk! 

No niin, aloitetaan tämä vuosi salkkukatsauksella. Ja paljon tässä onkin tapahtunut muutamassa viikossa ja kuukaudessa. Minulla on nyt 3 salkkua: 

• yksi arvo-osuustili, joka sijoittaa suomiosakkeisiin, 
• yksi juusto, joka myös sijoittaa suomiosakkeisiin ja 
• yksi arvo-osuustili, joka sijoittaa jenkkiosakkeisiin. 

Vuoden lopulla päädyin myymään parhaan sijoitukseni tähän mennessä, eli QT:n. Kurssi kävi syksyllä huipuissa, siinä 170 € ja sen jälkeen se on valunut tasaisesti alas. Nyt ollaan noin 100 € tietämissä. Itse hyppäsin pois tuossa 130 €. Olin ostanut osaketta siinä 11 € korvilla. Eli mahtava kyyti suoraan koilliseen. Miksi myin? Yritys on huippu, mutta tuo hinta on kova, ja osake on edustanut viimeiset vuodet noin 40 % koko salkustani. Se tuo liikaa riskiä omaan makuun, ja päätin kotiuttaa voittoja. Noilla voitoilla perustin tuon uuden jenkkisalkun ja lisäsin pääomaa juustotilille. 

Käteistä

Tilanteeni on sinänsä harvinainen, että minulla on nyt käteistä salkussa (myynnin ansiosta) enemmän kuin ikinä. Yleensä raha on poltellut myös arvotileillä samaan malliin kuin missä tahansa muualla Tuhlurin näpeissä mutta nyt tällä hetkellä en löydä kotipörssistämme oikein mitään osteltavaa. Harvinaista. 

Jenkkiosakkeita

Sen sijaan hankittavat osakkeet jenkkipörssistä oli listattu muutamassa päivässä. Listalla on nyt noin 9 yhtiötä: P&G, cokis, disney, nike, J&J, CVS health, aflac sekä VISA (heh, oh the irony, ja miksi en ole tätä aiemmin keksinyt hankkia??). LisäksiLockheed Martin, jota jo ehdin ostaa. Nyt kun FED nostaa korkoja, saattaa osa kursseista hieman seilata ja odottelen näissä muissa ostopaikkoja. 

Juusto

Osakesäästötilillä ei ole muutoksia (edelleen pieni omistus UPM). Laitoin pienen summan rahaa tänne myöskin odottelemaan, josko jostain mielenkiintoisesta suomi-osakkeesta tulisi ostopaikka.

Juustotili sittenkin OP:lle, ja ensimmäinen osto

Juuri näin, eli heti kun olin saanut Nordnetin juustotilin auki, ilmoitti OP omasta osakesäästötilistä. Nordnetilla oli 14 päivän ilmainen katumusaika, ja käytin tämän hyväkseni ja suljin avaamani tilin Nordnetissa ja avasin uuden OP:ssa. Tässä pitääkin olla tarkkana, että on vain yksi juustotili auki, tai muuten uhkana on suuren suuren suuret sakot. 

Henkinen kasvu sijoittajana

Nordnetille jäi nyt arvo-osuustili, johon aion ostaa ihania osakkeita, joita OP:sta ei helposti saa, esim unilever, coca-cola. Itse en tätä avannut, mutta Nordnet avasi, koska osallistuin johonkin antiin Nordnetin kautta. Olen edistynyt sijoittajana niin, että uskallan sijoittaa jo Suomen ulkopuolelle. Lisäksi tänne Nordnetin AOT:lle haalin sellaista lappusta, minkä perään ei tarvitse huolehtia, esim osinkoaristokraatteja.

Juustotili

OP:n osakesäästötilille aion haalia "turvallisia" suomalaisia osakelappusia. Aloitin UPM:llä. Juustotililtä tehtävästä nostossa on aina maksettava täysi vero eikä hankintameno-olettamaa voi käyttää, joten tässä mielessä juustolle pitää sijoittaa harkiten. Itse mietin, että tämä on tili, josta en koskaan nosta mitään ja se jää sitten jälkikasvulle.

2 palveluntarjoajaa

Tämä nyt tarkoittaa, että en näe koko salkkuani kerralla mistään, mutta ei voi mitään. 

Oispa rahaa

Niin. Nyt on paljon sijoitusideoita, mutta ei yhtään sijoitettavaa kahisevaa. Perusmeno.

Nyt meni kuppi nurin: Juusto- eli OST-tili auki Nordnetiin

Nyt meni hermot odotteluun ja avasin OST-tilin Nordnetiin. Uskollisesti odottelin OP:n juustoa, mutta ei. Tili piti lanseerata jo moneen otteeseen, mutta uusimpana käänteenä keväällä ottivat jopa aikataulun pois koko tilin osalta. Sivuhuomautuksena, OP kaatoi noin miljardin, siis miljardin IT-kehitykseen, mutta ei sieltä ATK:sta ole ainakaan juustoa ulos tullut. Tuossa diilissä taisi voittaa vain konsulttiyhtiö.

Henkilökohtaisella tasolla tämä liike olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, koska yhden laskelman mukaan tilille täyden 50 000 € setin heti tilien lanseerauksen jälkeen sijoittanut olisi jo tienannut hurjan koronanousun ansiosta 50 000 €. Tuhlurilla ei tokikaan ole laittaa tuosta noin vain juustolle 50 000 €, itse asiassa ei euron jeniä, mutta nyt sen keräily alkaa. Vielä en tiedäkään miten allokoin sijoittamiseen tarkoitetut rahat juuston ja arvon välillä, ja mitä ostan minnekin. 

🧀

Repsahdus

Nyt on mennyt 2 kk niin, että en ole saanut palkastani talteen eli säästöön tai sijoituksiin mitään. En pennin jeniä. Elokuussa jotenkin päädyin pitämään vapaata tästä Tuhlurin suuresta matkasta, ajattelin, että se olisi vapauttavaa. Ihan muutamassa viikossa olin kerännyt Visa-kortilleni noin 1 000 € laskun. 

Kun katson noita ostoksia, ne ovat ihan hölmöjä ja pieniä. En voi oikein vieläkään ymmärtää, miten summa kumuloitui noin nopeasti vain yksi ostos on kolminumeroinen, muut ovat muutamia kymppejä. En edes muista mitä ostin (mutta onneksi aika paljon palveluita kuittien mukaan). Olo ei ole ollut vapautunut, lähinnä ahdistunut.

Maksoin visaani jälleen kaksi kuukautta, ja nyt se on nollilla. Tuhluri ponnistaa jälleen takaisin raiteille. 

Aloitin Julia Thurenin kirjaa Kaikki kuluttamisesta yrityksenä ymmärtää tätä omaa addiktiotani paremmin. Siinä oli hauskasti esitelty Sitran tekemät kuluttajaprofiilit (7 kpl), jotka ovat saatavilla myös tästä Ylen jutusta. 

Tuhluri on pääasiassa mukavuudenhaluinen nautiskelija ja sitten häneen yhdistyy impulsiivinen heräteostelija, vaikka määrä ei todellakaan korvaa laatua Tuhlurilla JA olen kyllä huolestunut ympäristön tilasta, liikakuluttamisesta ja haluan olla ekologinen. Suorastaan hävettää lukea noita profiilitekstejä. Tässäkin voi parantaa ja tähdätä enemmän kohti tietoista ja kestävää kuluttamista. Kuten olen aiemmin sanonut, oma ympäristötekoni on ruokahävikin minimoiminen. Siinä onnistun kyllä huomattavan hyvin. Sijoittamisessa myös näkyy vaikuttavuus ja ESG.

Millainen kuluttajaprofiili sinulla on? 

Välitavoitteet, parhaat tavoitteet (ja salkku tuplannut helmikuusta!)

Pitkäjänteisyys ei ole Tuhlurille suotu hyve, mutta huomasin, että lyhyen aikavälin tavoitteet toimivat minulla parhaiten. Ne on myöskin helpompi hahmottaa ja nopeampia saavuttaa. Tässä postauksessa viime helmikuussa juhlistin, miten salkkuni on tuplannut lähes "orgaanisesti" sijoitusurani aika eli osakkeiden nousun ansiosta. Ajattelin tuolloin mielessäni, että postaan seuraavan kerran salkustani, kun se on tuplannut. En ihan ajattelut, että tapahtuisi saman vuoden aikana, kun aiempaan tuplaamiseen meni se 5 vuotta (ja pienen salkun tuplaus pitäisi käydä ylipäätään ripeästi ja helpommin kuin suuren). 😂

No, nyt salkkuni kuitenkin kutittelee tuota virstanpylvästä. Samalla pääsen euromäärillä mitattuna ohi keskimääräisen suomalaisen sijoitussalkun, joka Viisas Raha -lehden mukaan on 19 600 €. Jee! 

Seuraava tavoite on kasvattaa salkun koko vuoden nettopalkkaa vastaavaan määrään. Sen jälkeen vuoden bruttopalkkaa vastaavaan määrään. Ja sen jälkeen ensimmäinen 6-numeroinen rikki. Sen jälkeen on liian pitkä aika, ja tässä varmasti tapahtuu kaikenlaista markkinoilla ennen sitä. Mutta kuten avioliitossakin luvataan myötä- ja vastoinkäymisissä pysyä yhdessä, Tuhlurikin sijoittaa oli sadepäivä tai poutapäivä.

Näiden vihreiden sydämien avulla viikonlopun viettoon! 

💚💚💚

Toisten nurkissa "lomalla"

En yhtään ihmettele tällä hetkellä vallalla olevaa mökkibuumia, kun ulkomaille ei oikein uskalla lähteä, väitti Finnair mitä tahansa terveysturvallisuudestaan. (Jos delta tarttuu nyt ulkona, niin se aivan varmasti tarttuu lentokoneessa, kun istutaan kuin sillit suolassa. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun olen työmatkalla saanut flunssan, kun joku pölvästi pärskii täysillä vieressä tai kaksi penkkiriviä takana). 

Ennen kesää kerroinkin, että aiomme käyttää hyväksi sukulaisten mökkejä, jotta tulee jotain vaihtelua tähän arkeen. Katsottiin myös erilaisia vuokramökkejä, mutta suolaiset hinnat saivat perääntymään. Lisäksi olimme auttamattomasti myöhässä minkäänlaisen varauksen kanssa. No, suurin osa omista mökkeilyistä meni loistavasti, mutta sitten yhden erittäin läheisen lähisukulaisen mökkivierailu ei oikein mennyt putkeen. Itse koitan parhaan kykyni mukaan olla talossa talon tavalla, huomioida isäntäväen esim tekemällä ruokaa/tuomalla valmista mukanani, käymällä kaupassa, kertomalla hauskoja juttuja (omasta mielestäni tietysti), siivoamalla jälkiä, omia ja muiden. Noudatamme tätä hyväksi havaittua vierassääntöä, eli kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista.

Tämä sukulainen, kutsutaan häntä vaikka N:ksi, oli yllättäen ja kertomatta kutsunut samaan aikaan vierailulle muitakin ihmisiä. Isossa paikassa oli tilaa, mutta Tuhluria alkoi kyllä ärsyttämään, koska nämä uudet vieraat eivät juuri esim ruokaa tehneet, mutta söivät hyvällä halulla Tuhlurin perheen ruokia sekä pöydästä että jääkaapista. Nukkumapaikan valitsemisessa kävi paras tuuri, ja hyvä uni onkin oleellista siihen, että jaksaa kestää kaikki N:n yllätykset, mitkä eivät kylläkään lisää kenenkään lomatunnelmaa, vaan nostavat stressitasot ylös. N:llä on myös tapana lupailla lapsille kaikenlaista katteetonta eikä niitä ollenkaan muisteta myöskään etukäteen kysyä vanhemmilta, ja niin oli nytkin; lapsen pettymys aikuiseen kirpaisee, vaikka asiasta koittaa omille lapsilleen puhua etukäteen. 

Vierailuun sattui yksi juhlapäivä ja olin siihen suunnitellut tasokasta ruokaa. No, N oli keittänyt kaalilaatikkoa, joka kyllä oli hyvää, mutta ei ehkä juhlapäivään sopivaa eikä varsinkaan meidän perheemme juhlallisuuksiin ajateltua. Kaalilaatikkoa ja makaronilaatikkoa ja muita soppia on vedetty kyllästymiseen asti tässä kaksi kevättä ja yhden syksyn. Sanoin kohteliaasti, että olin ajatellut ko. juhlapäivälle tällaista ateriaa, olen sen materiaalit jo ostanut, voisin sen valmistaa ja tarjoilla. Ruokani sai bonusvierailta kehuja, mutta ei N:ltä. Seuraavana päivänä N kävi sotkemassa ylijäämäruoat, joita olin ajatellut päivälliseksi omiin, pahanmakuisiin kastikkeisiinsa. Tässä vaiheessa Tuhlurilla meni kuppi täydellisen nurin ja toisten nurkista lähdettiin isolla riidalla ja huudolla. Ylireagointiako?

Muuten kesäloma meni rauhallisin merkein Visa-riippuvuudenkin suhteen. Oli tosin hyvin jännittävä huomata, että rahaa kului kuin entiseen malliin. Koska lomasta yritti saada edes jotain irti, niin ne muutamat ravintolasyömiset ja yksi hotelliyöpyminen olikin yllättävän kallista nelihenkisellä perheellä. Siihen päälle vielä syksyn vaateostokset lapsille ja jotain toimistorenttua itselleni niin avot. Visassa onkin yhtäkkiä nelinumeroinen saldo odottamassa seuraavaa palkkapäivää. En juurikaan käy kahviloissa, mutta tässä kohden huomasin pienten ostosten kumuloivan määrän. 

Tästä kaikesta viisastuneena vannon, että ensi kesänä olen paremmin valmistaunut, ja haluan oman lomani. Olen suunnitellut lomani hyvissä ajoin, ja se ei ole riippuvainen N:n kutsusta eikä muistakaan. Ja kesälomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, toisin kuin tänä vuonna.

Asiat järjestyvät aina, ja nyt lomalle lomps

Jokaisen elämässä tulee väistämättä niitä hetkiä, kun usko loppuu ja näkyvissä on vain ylämäkiä ja toivottomuutta ja näköalattomuutta. Näissäkin tilanteissa on syytä pitää vanha viisaus presidenttimme Mauno Koiviston suusta mielessä: "Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Erityisesti siinä tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi."

Tämä kummallinen korona-aika, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu (tänään kiitos vastuuttomille EM-kisaturisteille), on ollut kokonaisvaltaisen hankalaa, ikäviä asioita on tapahtunut perheessä työrintamalla, mikä vaikutti koko perheen tilanteeseen, mutta niin vain on näistäkin päästy eteenpäin ja ylöspäin, ja edessä on taas valoisaa. Vuodenvaihteessa olikin jo sellainen olo, että olenkohan koskaan enää iloinen ja miten kauan siihen oikein meneekään aikaa. No, pitkään meni kärsimättömän mielestä, mutta kyllä on saanut olla iloinenkin jälleen.

Tänä(kään) kesänä Tuhluri ei pääse stressitestaamaan Visa-riippuvuuden* tämänhetkistä tasoa ulkomaille. Sen sijaan kotoilemme ja loisimme erilaisilla mökeillä, joille kehtaamme itsemme kutsuttaa. 

Loppuun pieni raportti blogin varsinaisesta aiheesta, eli tuhlaus-tilanteestani, joka on kaikin puolin rauhallinen. Ei itsensä ylityksiä Visan kanssa riehumisessa, ei mitään suunnittelematonta, vain hillittyä ja hallittua. Salkkukatsaukseen palaan syksyllä/loppuvuodesta. Ihanaa kesää! 

Oi kallis toukokuu, onko palkkapäivä jo pian?

Minulla on mutulla syntynyt peruskulutuksen vuosikello, jossa eri kuukausissa on tiettyjä, vuosittain toistuvia suuria kuluja, esim vakuutukset, lasten harrastusmaksut seuraavat puoli vuotta eteenpäin yms. Auton vakuutus on lähemmäs tonnin ja lasten harrastusmaksutkin lähentelevät tuota summaa. Nämä laitan ennakoivasti sen kuun menoihin kalenterissa, jotta en unohda mitään. Lisäksi se tietenkin on budjetointi-excelissä, jota päivittelen kerran kuukaudessa. Olen jakanut nämä kulut 12 eli kuukausieriin ja laittanut palkasta sivuun tuon summan digitaaliseen säästöpossuun. Toukokuu ei ole ollut tähän mennessä tutkalla, mutta nyt se sinne pääsee. Toukokuussa pitikin nyt maksaa lasten harrastuksia, vaikka aiemmin nämä laskut ovat realisoituneet vasta syksyllä kun harrastukset alkavat. Korona varmasti tässäkin vaikuttaa, mutta minä en ollut varautunut. Lisäksi päiviä toukokuussa on 31, joten palkka tulee hieman myöhemmin kuin muissa kuukausissa tänä vuonna (tokikaan tämä ei ole mikään syy, aika monessa kuukaudessa on 31 päivää). Siispä, tuulahdus lähimenneisyydestä: Seuraavaan palkkaan on lähes kuukausi, mutta rahaa on vain kahdelle viikolle. 😒

Välittömästi kun rahat hupenivat tililtä, niin huomasin, että meillähän ei ole vielä kesäkukkia ollenkaan terassilla (näyttää aika kuolleelta terassilla juuri nyt, mitähän naapuritkin sanovat), kauhean kuuma, kesävarpaat näyttäisi kivalta kengissä, missä näkyy varpaat (shellac, kuinkas muuten) ja eikös nyt olisi kiva tehdä kulmien mikroneulaus (olen tätä haaveillut kauan, mutta vielä en ole saanut rahoja sivuun). Oikeita tarpeita on lasten vaatteita, hampaiden putsaus, synttärilahjojen (yllättävän paljon menee tähän rahaa) ostoa peruselämisen päälle. Nyt kävin sitten rokottamassa säästöpossua, jotta räpiköin jotenkin seuraavaan palkkaan enkä vinguttelisi visaa. 

Spoiler: olen vinguttanut lisäksi visaa. 

....niihin kesävarpaisiin.

plääh.

Naisen itsenäisyys ja rahataidot, ja se hetki kun äitini täytti ensimmäistä kertaa veroilmoituksensa

Järkytyin, kun viimeksi juttelin äitini kanssa. Hän lipsautti, että mies hoiti hänenkin veroilmoitukset aina eroon asti. Sen jälkeen juteltiin hetki aiheesta, ja hän kertoi miten vaikealta oli tuntunut homman haltuun ottaminen itse yli viisikymppisenä, eronneena, akuutissa kriisissä. Kaikki termit ovat upouusia ja uppo-outoja, ahdistaa, eikä tiedä oikein mitä on tekemässä ja pahinta on se, että ei ole ketään keltä kysyä. 

Tuhluri ei juuri ole hyvää talouden mallia kotoaan saanut, rahasta ei ole puhuttu kuin ristiriitaisissa merkeissä. Ehkä suuri paino on sillä, että äitini oli noin huoleton ja luottavainen. Lisäksi, paras ystäväni oli rikkaasta perheestä. Hänelle ei ollut mikään ongelma ostaa 800 € bilesaappaita, joita käytettiin ehkä 2x. Ehkä joku blogi käsittelee omaa rahatarinaani. Saa nähdä, kehtaanko sen edes anonyymisti avata ja perata, vaikka jotain vinkkejä on saattanut tulla aiemmista postauksista. No joka tapauksessa, takaisin aiheeseen.

Voi olla, että tällainen asetelma ei ole ollenkaan enää tavallinen parikymppisten tai kolmikymppisten elämässä, kun näyttää lähinnä siltä, että parisuhde antaa odottaa itseään ja luultavasti ikisinkut hoitavat kaikki asiansa itse, kun vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Samaan aikaan monet parisuhteessa olevat erottelevat tiukasti omat ja yhteiset rahat. Toisaalta, oman lapseni koulun alueella on paljon ikäisiäni kotiäitejä, joiden miehet ovat kustantaneet kaiken elämisen viimeiset 10 vuotta. Jokainen toki tavallaan, mutta äitini tilanne sysäsi itselleni melkoisen ajatusmyrskyn. Siitä otteita ohessa. 

• Jos joku muu hoitaa raha-asiasi, miten ymmärrys käytettävissä olevista tuloista ja mahdollisista säästöistä kehittyy? 
• Miten voit säästää tai sijoittaa, jos et edes tiedä mitä kuukaudessa menee ja tulee finanssipuolella? 
• Jos et säästä, etkä juuri tiedä mitä kuukaudessa lompakon puolella tapahtuu, niin miten puolustat itseäsi erotilanteessa? Entä siinä tilanteessa, jos puolisosi kuolee hyvissä ajoin ennen sinua?
  
• Miten tarkistat, että sinua ei käytetä taloudellisesti hyväksi, eli huijata ja fiilata linssiin? Vai luotatko vain sokeasti? 
• Miten varmistat, että sinua ei alisteta taloudelliselle väkivallalle? Mistä tiedät, että sinulla on varaa vaikka uusiin alusvaatteisiin, jos puolisosi väittää muuta? 
• Onko puolisosi valmis osaansa, eli hoitamaan asian kuin partiarkka tai isä eikä kuten tasavertainen puoliso? Lähentääkö tämä teitä vai erottaako?
  
• Millaisen esimerkin annat mahdollisille lapsillesi tällaisella touhulla? 

Unelmahötöstä tavoitteeksi (kohti puolimiljonääriyttä salkussa)

Viime aikoina olen lukenut sijoittajatarinoita ja haaveillen laskeskellut, miten paljon pitäisi kuukaudessa saada säästöön, jotta sijoittamisen passiivinen tulo eli osingot kannattelisivat Tuhlurin arjen yli. Aiemmin kuvittelin (en siis laskenut), että miljoona olisi sopiva. Olisi se varmasti sopiva, mutta se on aika kaukana reaalimaailman toiminnasta ja siksi en aktiivisesti tehnyt asian eteen tarvittavia toimenpiteitä. Tosiasiassa vähempikin riittää, nimittäin puolikas. 

Sijoittajatarina 1

Yhden sijoittajan tarina oli sellainen, että hän oli jäänyt pois työelämästä, kun salkku oli paisunut puoleen miljoonaan, ikää herralla oli tässä vaiheessa 45 vuotta. Osingot toivat hänelle noin 2 500 €/kk. Hän oli velaton, mutta kyllä toki tuolla käteen jäävällä summalla voi normaalia lainaa maksella, onhan tuo reippaasti yli keskiarvon tienestin ja suurimmalle osalle palkansaajista utopiaa! Sijoittajan vuosittainen tuottoprosenttitavoite on ollut 15 %. Hän on siihen keskimäärin päässyt.

Sijoittajatarina 2 

Toinen sijoittaja oli jäänyt pois työelämästä, kun oma salkku oli miljoonan. Hän oli samaan aikaan kätevästi saanut minuutin yli 50-kymppisenä potkut, mutta hätä ei ollut tämännäköinen. Mies heitti kiitollisena työläppärin kierrätykseen ja singahti vapauteen. Tämä tyyppi oli säästänyt miljoonansa 20 vuodessa pelkästään omasta palkasta ja lisäksi tietysti sijoittamalla kaikki osingot takaisin markkinoille. Yhteensä rahallinen panos 20 vuoden aikana oli 250 000 €. Jälkikäteen katsottuna tuo summa tekee aluksi 1 100 €/kk, joista osinkoja on 0 €/kk, mutta joka vuosi suhde muuttuu. Loppu on ollut osakkeiden arvonnousua. 

Omat laskelmat

Molempien sijoittajien tarina on tosi. Reaalimaailmassa harva voi sijoittaa yli 1 000 € joka kuukausi, puoletkin tuosta tekee tiukkaa ja toki elämästä pitää nauttia jo matkalla, ei sitkun. Kaikenlainen laskeminen kirkastaa maailmankuvaa. Uusi Tuhlurin tavoite on tuo salkun koko 500 000 €, ja osinkotuotto kuukaudessa 2 000 €/kk. En ajatellut jäädä työelämästä pois, mutta havittelen tuollaisen kuukausirahan tuomaa turvaa ja vapautta.

Vuodessa saan nyt täysillä yrittämällä sivuun 5 000 € osakkeisiin ja rahastoihin. Pyrin lisäksi tuplaaman salkun arvon joka 5. vuosi. Alkupanostus olkoon salkun nykyinen arvo, joka on mukava pyöreä tasaluku ja helpottaa laskelmia. Otin kunnianhimoiseksi aikatavoitteeksi myöskin kivan pyöreän tasaluvun 10 vuotta. Ensin se tuntui todella pitkältä ajalta, mutta jos suhteutan sen siihen, että olen puolet tuosta ajasta jo kirjoittanut tätä blogia, niin aika taaksepäin katsoen tuntuu nyt miltäpä muultakaan kuin tuhlaukselta (en voi välttyä mitä jos -ajattelulta. Se kasvattaa). Samalla tuo on se aika, jonka jälkeen oletan molempien lapsien lentävän pesästä. Yhtäkkiä aika ei tunnutkaan pitkältä. 

8 % tuotolla tavoitteeseen pääsen 15 vuodessa. Kelpaa.

15 % tuotolla tavoitteeseen pääsen 10 vuodessa. Tavoite.

Aloitan nyt vihdoin tässä kuussa (kävin jo säätämässä asiaa verkkopankissa niin, että saan varmasti nyt 500 €/kk säästöön loppuvuoden). Päivittelen tänne säännöllisesti edistystä ja miksei salkun säätöjäkin, jos ne jotakin kiinnostaa. Nyt salkun koko on kuitenkin verrattain pieni, joten seuraava päivitys on varmasti järkevä tehdä vasta loppuvuodesta.

Salkku uudelle kymmentuhatluvulle!

Niin nautinnollista, ja tätä juhlistan nyt runebergin tortulla! 

Seppo Saario ohjeitaa, että salkku tulisi pyrkiä tuplaamaan viiden vuoden välein. Seppo, it's happening! Kellotan keväällä 5 vuotta suoria sijoituksia ja nyt euromääräisesti salkku on tuplaantunut. Tämä on aika paljon suoran tuoton ansiosta, jonkin verran olen laittanut sivuun ansioista näinä vuosina, mutta en läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt ja olin alun perin ajatellut. Eli perus.

Euromääräinen tuplaus olisi tapahtunut jo aiemmin, kuten näistä tuottoprosenteista voisi arvella, mutta olen säätänyt ja soheltanut oppia hakiessani. Kävin mm rokottamassa sieltä muutaman touhutonnin rakennusprojektiin. Nyt voimme todeta, että virhe ja se rakennelma oli todella kallis projekti, ja kallistuu yhä edelleen, mitä enemmän aikaa kuluu. (Oppia tulee käytännön kautta).

Seuraava iso tavoite salkulle on tuo kuusinumeroinen luku, ja sen olen jaksottanut 4 osaan. Aikatavoitetta en halua tuolle osoittaa, koska siihen menee aikaa ja tämäkin vuoden osalta on aika sumuista, miten paljon pystyn säästämään sijoituksiin. Tavoitteet on toki kuukausitasolle asetettu.